Umkhonto
Ylipäällikkö
OK, hyvä niin.
Asevelvollisuuden pitää muuttua
- Viestiketjun aloittaja Taitolaji
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- asevelvollisuus
OK, hyvä niin.
Pohdin tätä eilisillasta lähtien hieman poikkeuksellisen paljon. Ja totesin, että olen väärä ihminen vastaamaan siihen, mitä minua nuorempi sukupolvi haluaa.
Ja toisaalta on niinkin, että jos vapaaehtoisuus tuottaa äks-määrän väkeä, niin ehkä siihen on tyytyminen.
Jos kyse on länkkärikulttuurin (huom. ei suomalaisen) puolustushalukkuudesta niin onko tällöin mitään väliä että organisoidaanko mp-toimintaa PV:n vai jonkin vapaaehtoisuuden kautta?
JR49
Respected Leader
En minäkään väitä tietäväni mitä nuoret haluaa, mutta kun katson inttiä käyviä ja sieltä kotiutuneita nuoria, niin en minä näe mitään eroa omaan aikaani. Hirmuinen hylsynlennätys ja samat jutut lomilla. Eli potentiaali, mikä PV:llä on heissä käytössään, ei ole muuttunut mielestäni vuosikymmeniin. Ne ketkä järjestelmän kestävät läpi, ovat hyvää ainesta (varmaan parempia kuin me aikoinaan), ja tämä on hyvä lähtökohta.
Ainoa mikä puuttuu, on kosketuspinta veteraaneihin.
Ja siksi intin on pidettävän näistä kiinni jollain tapaa koko heidän reservissäolo aikansa. Voisiko olla, että yksi osatekijä laskeneeseen maanpuolustushenkeen ja intin käymättömyyteen on 90-luvun lama ja olemattomat kertausmäärät? Kymmenet tuhannet miehet syrjäytyivät kh-kierrosta ja nyt heidän lapsensa ovat palvelusikäluokkia. En väitä, että on koko syy, mutta on yksi osatekijä yhteiskunnan muun murroksen kanssa. Ja toisaalta ainoa osatekijä, johon intti itse voi vaikuttaa.
Tähän päälle vielä reserviläiskirje. Kymmeniä keskusteluja aiheesta käyneenä, kohta Ei sijoitusta, olet reservissä, ymmärrettiin monen mielessä, ettei ole koskaan enää käyttöä. Osa suhtautui välinpitämättömästi, osa oli selvästi pettynyt. Pettyneiden reaktio oli sellainen näin jälkikäteen ajateltuna, että siinä paljastui kissakaulojen putkinäkö ja ymmärtämättömyys reserviläisten psykologiasta. Varmasti on kylmä fakta, että 35+ sumunlakaisijalla ei ole osaamista PV:n tehokkuusnäkökulmasta, mutta oleellista oli, että hän halusi olla arvokas maanpuolustuksen kannalta. Tätä sanotaan maanpuolustustahdoksi. Ja huom., kolme hieman yli kakskymppistä oli ilman sijoitusta, he vasta ihmettelivätkin että turhaanko kävin.
Totta kai, näiltä keski-ikäisiltä tyypeiltä puuttuu itsekritiikki, ovat täydellisen tietämättömiä nykyaikaisesta sodankäynnistä, kunto on huono, eivät ole koskeneet edes ilmakivääriin, mutta siitä huolimatta, olisivat valmita lähtemään. Eikö se ole suomalaisuutta parhaimmillaan? Tämä asenne välittyy lapsiin, perheeseen, ystäviin x satatuhatta.
Eikä nämä ole sellaisia tyyppejä, jotka täällä kirjoittelevat, tai ovat reserviläistoiminnassa, ja harva on edes kerrannut koskaan. He ovat sitä hiljaista massaa, joiden kanssa kapiaiset varsinkaan eivät ole koskaan tekemisissä.
Ajatukseni tiivistetysti lähtee siitä, että tämän päivän reserviläisen kohtelulla luodaan tai ollaan luomatta se työntävä tekijä asevelvollisuuden suorittamiselle, kun uusi sukupolvi on astumassa ruotuun. Sillä niitä vastustavia tekijöitä on ihan riittämiin nykyään.
Ennen oli laaja aktiivinen kh-kierto joukoilla, ja varuskuntia oli joka maakunnassa, jopa useita. Nyt varuskunnat ovat kaukana ja näkyvyys vähäisempi. Ero esim. Mikkelin katukuvassa on valtava entisaikoihin verrattuna.
PV:n pitäisi siis olla enemmän läsnä ihmisten arjessa. Vaikeaa, mutta heitän ajatuksen PV:n organisoimaan vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Paikallispataljoona on kasvoton, Maakki on kasvoton tässä mielessä.
Mutta eriytetään niistä julkisesti eri puolille maakuntaa jotain yksiköitä/tehtäviä. Etelä-Savossa vaikkapa Hiirolan varalaskupaikan suojaamisosasto, viestiyhteyksien varmennuskomppania alueena Juva ja Puumala, Puumalan sillan vartiointikomppania jne jne. Vaihtoehdot ovat rajattomat.
Puolustetaan siis kotiseutua (vähän laajemmin käsitettynä), ja väitän, että tähän on helpompi saada reserviläisiä liikkeelle vapaaehtoisesti. Hiirolan varalaskupaikan suojaamiskomppania on houkuttelevampi kuin että tule Maakkiin. Vaikka osastot tekisivät samoja hommia.
Vielä kun nuorille varusmiehille/ekassa kertauksessa reserviläisille tehtäisiin selväksi, että intti tarvitsee teitä ja sitten kun tämä joukko on purettu, jokaikinen teistä sijoitetaan paikallispuolustuksen tehtäviin ja yksikkö riippuu asuinpaikkanne mukaan. Jokainen on siis tärkeä reservinikänsä loppuun asti.
Näihin voitaisiin siivota eli sijoittaa kaikki yli-ikäiset reserviläiset, kertaavat niissä sitten vapaaehtoisesti miten pieni prosentti tahansa.
Panos-tuotos -ajattelulla herättää epäilemättä pilkallista hymyä nämä ajatukset, mutta todellinen hyöty onkin suurelta osin henkinen ja jos edes mitattavissa, niin ehkä vasta seuraavassa sukupolvessa.
Kun PV:n viestintää reserviläiselle ajattelee, niin termi "Olet sijoitettu Hiirolan varalaskupaikan suojaamiskomppanian varalisään" tekee paljon paremman lopputuloksen ihmisen mielessä kuin termi "Ei sijoitusta". Vaikka käytännössä asia tarkoittaisi täysin samaa. Niin kumma on ihmisen mieli.
Ja tapiksi, nykyisinä epävarmoina aikoina, tekisihän se valtavan vaikutuksen voimannäyttömielessä itänaapuriin tämä malli.
Ainoa mikä puuttuu, on kosketuspinta veteraaneihin.
Ja siksi intin on pidettävän näistä kiinni jollain tapaa koko heidän reservissäolo aikansa. Voisiko olla, että yksi osatekijä laskeneeseen maanpuolustushenkeen ja intin käymättömyyteen on 90-luvun lama ja olemattomat kertausmäärät? Kymmenet tuhannet miehet syrjäytyivät kh-kierrosta ja nyt heidän lapsensa ovat palvelusikäluokkia. En väitä, että on koko syy, mutta on yksi osatekijä yhteiskunnan muun murroksen kanssa. Ja toisaalta ainoa osatekijä, johon intti itse voi vaikuttaa.
Tähän päälle vielä reserviläiskirje. Kymmeniä keskusteluja aiheesta käyneenä, kohta Ei sijoitusta, olet reservissä, ymmärrettiin monen mielessä, ettei ole koskaan enää käyttöä. Osa suhtautui välinpitämättömästi, osa oli selvästi pettynyt. Pettyneiden reaktio oli sellainen näin jälkikäteen ajateltuna, että siinä paljastui kissakaulojen putkinäkö ja ymmärtämättömyys reserviläisten psykologiasta. Varmasti on kylmä fakta, että 35+ sumunlakaisijalla ei ole osaamista PV:n tehokkuusnäkökulmasta, mutta oleellista oli, että hän halusi olla arvokas maanpuolustuksen kannalta. Tätä sanotaan maanpuolustustahdoksi. Ja huom., kolme hieman yli kakskymppistä oli ilman sijoitusta, he vasta ihmettelivätkin että turhaanko kävin.
Totta kai, näiltä keski-ikäisiltä tyypeiltä puuttuu itsekritiikki, ovat täydellisen tietämättömiä nykyaikaisesta sodankäynnistä, kunto on huono, eivät ole koskeneet edes ilmakivääriin, mutta siitä huolimatta, olisivat valmita lähtemään. Eikö se ole suomalaisuutta parhaimmillaan? Tämä asenne välittyy lapsiin, perheeseen, ystäviin x satatuhatta.
Eikä nämä ole sellaisia tyyppejä, jotka täällä kirjoittelevat, tai ovat reserviläistoiminnassa, ja harva on edes kerrannut koskaan. He ovat sitä hiljaista massaa, joiden kanssa kapiaiset varsinkaan eivät ole koskaan tekemisissä.
Ajatukseni tiivistetysti lähtee siitä, että tämän päivän reserviläisen kohtelulla luodaan tai ollaan luomatta se työntävä tekijä asevelvollisuuden suorittamiselle, kun uusi sukupolvi on astumassa ruotuun. Sillä niitä vastustavia tekijöitä on ihan riittämiin nykyään.
Ennen oli laaja aktiivinen kh-kierto joukoilla, ja varuskuntia oli joka maakunnassa, jopa useita. Nyt varuskunnat ovat kaukana ja näkyvyys vähäisempi. Ero esim. Mikkelin katukuvassa on valtava entisaikoihin verrattuna.
PV:n pitäisi siis olla enemmän läsnä ihmisten arjessa. Vaikeaa, mutta heitän ajatuksen PV:n organisoimaan vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Paikallispataljoona on kasvoton, Maakki on kasvoton tässä mielessä.
Mutta eriytetään niistä julkisesti eri puolille maakuntaa jotain yksiköitä/tehtäviä. Etelä-Savossa vaikkapa Hiirolan varalaskupaikan suojaamisosasto, viestiyhteyksien varmennuskomppania alueena Juva ja Puumala, Puumalan sillan vartiointikomppania jne jne. Vaihtoehdot ovat rajattomat.
Puolustetaan siis kotiseutua (vähän laajemmin käsitettynä), ja väitän, että tähän on helpompi saada reserviläisiä liikkeelle vapaaehtoisesti. Hiirolan varalaskupaikan suojaamiskomppania on houkuttelevampi kuin että tule Maakkiin. Vaikka osastot tekisivät samoja hommia.
Vielä kun nuorille varusmiehille/ekassa kertauksessa reserviläisille tehtäisiin selväksi, että intti tarvitsee teitä ja sitten kun tämä joukko on purettu, jokaikinen teistä sijoitetaan paikallispuolustuksen tehtäviin ja yksikkö riippuu asuinpaikkanne mukaan. Jokainen on siis tärkeä reservinikänsä loppuun asti.
Näihin voitaisiin siivota eli sijoittaa kaikki yli-ikäiset reserviläiset, kertaavat niissä sitten vapaaehtoisesti miten pieni prosentti tahansa.
Panos-tuotos -ajattelulla herättää epäilemättä pilkallista hymyä nämä ajatukset, mutta todellinen hyöty onkin suurelta osin henkinen ja jos edes mitattavissa, niin ehkä vasta seuraavassa sukupolvessa.
Kun PV:n viestintää reserviläiselle ajattelee, niin termi "Olet sijoitettu Hiirolan varalaskupaikan suojaamiskomppanian varalisään" tekee paljon paremman lopputuloksen ihmisen mielessä kuin termi "Ei sijoitusta". Vaikka käytännössä asia tarkoittaisi täysin samaa. Niin kumma on ihmisen mieli.
Ja tapiksi, nykyisinä epävarmoina aikoina, tekisihän se valtavan vaikutuksen voimannäyttömielessä itänaapuriin tämä malli.
kimmo.j
Respected Leader
Väittäisin kahta asiaa kaivattavan.
- Järkevää harjoitusta, joka haastaa ja antaa mukana olijalle. 2x 5 laukausta maaliin 150m radalla ei ole sitä. Puhumattakaan viikonlopusta, jossa paistaa, ettei kouluttajalla ole kiinnostusta asiaan ja aika menee sateessa odotteluun jossain saharan laidalla.
- Kunnioitusta uhrattuun aikaan ja vaivaan.
Näkyy kalustossa ja miten kohdellaan, jos kohtelu on sellaista, että aikuisille ihmisille ei järjellä selittää miksi näin, esim vaikka omat varusteet, eivät ihmiset koe olevansa kaivattuja.
Kustaanmiekka
Kenraali
Onhan PV tosi vähän yhteydessä reserviläisiin armeijan jälkeen. Siis ainakin sellaisiin jotka eivät ole itse aktiivisia asian suhteen.
Ainakin itselläni on tällainen näkemys.
Mulla armeijan jälkeen ainoa yhteydenotto PV puolelta on ollut reserviläiskirje.
Voiskos reserviläisten kiinnostusta lisätä seuraavalla tavalla?
Reserviläinen pääsisi pankkitunnuksilla sellaisille sivuille josta käy ilmi hänen tietonsa ja sodanajan sijoitus ja tehtävä.
Lisäksi sivuilla olisi jatkokoulutus- ja etenemismahdollisuudet jos reserviläistä asiat kiinnostaa.
Ruksi ruutuun sellaisen kurssin taikka harjoituksen kohdalle joka kiinnostaisi.
Ja tämän jälkeen pallo olisikin taas PVllä.
Kun kyseisen reserviläisen sijoituksessa, sotilasarvossa taikka kurssi/kertausmahdollisuudessa tapahtuisi muutos, kilahtaisi asiasta kyseiselle henkilölle s-postia malliin: Puolustusvoimilla on sinulle asiaa. Voit käydä tutustumassa asiaan kirjautumalla pankkitunnuksillasi pvpvpvpv -sivustossa.
Tällä tavoin yhteydenpito PVn ja reserviläisen kohdalla olisi jatkuvampaa kuin kerran kymmennessä taikka kolmessakymmenessä vuodessa tulevan reserviläiskirjeen muodossa.
Ainakin itselläni on tällainen näkemys.
Mulla armeijan jälkeen ainoa yhteydenotto PV puolelta on ollut reserviläiskirje.
Voiskos reserviläisten kiinnostusta lisätä seuraavalla tavalla?
Reserviläinen pääsisi pankkitunnuksilla sellaisille sivuille josta käy ilmi hänen tietonsa ja sodanajan sijoitus ja tehtävä.
Lisäksi sivuilla olisi jatkokoulutus- ja etenemismahdollisuudet jos reserviläistä asiat kiinnostaa.
Ruksi ruutuun sellaisen kurssin taikka harjoituksen kohdalle joka kiinnostaisi.
Ja tämän jälkeen pallo olisikin taas PVllä.
Kun kyseisen reserviläisen sijoituksessa, sotilasarvossa taikka kurssi/kertausmahdollisuudessa tapahtuisi muutos, kilahtaisi asiasta kyseiselle henkilölle s-postia malliin: Puolustusvoimilla on sinulle asiaa. Voit käydä tutustumassa asiaan kirjautumalla pankkitunnuksillasi pvpvpvpv -sivustossa.
Tällä tavoin yhteydenpito PVn ja reserviläisen kohdalla olisi jatkuvampaa kuin kerran kymmennessä taikka kolmessakymmenessä vuodessa tulevan reserviläiskirjeen muodossa.
Raivaaja
Kapteeni
Mä voisin palkkatöikseni reserviläisistä koostuvaa jalkaväkitaisteluun keskittyviä hommaa tehdä. Joukkue~komppania koossa, alla tehtävä>koko>ympäristö missä hommat pyörisi.
Antakaa 4 apukouluttajaa ja resurssit niin saan hyviä kahakoita aikaiseksi. 2 vrk taistelukosketusta luvassa. Joskus tulee turpaan ja joskus annetaan turpaan, makkaranpaistoa 0%
Hyökkää | ryhmä | rakennettu alue |
Puolustaa | joukkue | metsä |
aiheuta tappioita | Komppania | haja-asutus |
JR49
Respected Leader
Jatkan vielä.
Suurin hyöty olisi tässä mallissa, että se palauttaisi armeijan näkyvyyden maakuntiin ja kuntatasolle. Tämä vaikuttaisi kohentavasti maanpuolustushenkeen pitkällä juoksulla ja palauttaisi inttiä arkeen.
Nythän sitä ei monessa paikkaa käytännössä ole. Toista oli silloin, kun vielä nuorena ehdin haistella sivustaseuraajana pitäjän Perkin toimintaa. Isohko porukka miehistöstä lähtien kertasi siinä säännöllisesti ja pöhinää oli reserviläispiireissä.
Kustannustehokas. Koulutus tapahtuisi kätevimmin jonkun koulutuskeskukseksi muuntautuneen Maakin osan kautta. Esimerkiksi Hiirolan porukka olisi osa jotain tiettyä ryhmää ja joukkuetta, aina.
Sitä en sitten osaa sanoa, miten tämä sidottaisiin siihen Hiirolaan tai vastaavaan, jos käytännön tst-harjoitus olisi yleensä maakunnan keskuskoulutuspaikassa. Aseeton karttaharjoitus maastossa lauantaina?
Puolustusvoimat saisi ainakin vähän enemmän aktiivisia reserviläisiä toiminnan piiriin, ja epäilemättä etenkin taitojaan hioneita johtajia niihin joukkoihin, jotka muuten jäisivät kh-kierron ulkopuolelle.
Miehistöstä puheen ollen, niin näkisin tarpeen kannustaa aktiivista reserviläistä. Tämä on just sitä viestintää ja PR-puolta, ja vastakkain perinteinen ajattelu, että sotilasarvo ei ole palkinto blaa blaa, mutta miksei voisi olla sotamies, korpraali, ylikorpraali tms. Perinteisesti kun ajatellaan, niin joka ukon tulisi käydä intti ja osallistua Maakkiin, mutta niin ei tapahdu, joten nyt sen boxin ulkopuolelle.
Meillä on erilaisia vaikuttimia toiminnallemme, eikä arvojen ja killuttimien vaikutusta sovi väheksyä, jos se tuottaa osaamista reserviin.
JR49
Respected Leader
Kiitän luottamuksesta arvoisa kurssiveli.@JR49 Arvon kurssiveli, sinustahan pitäisi tehdä vapaaehtoisen maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan puheenjohtaja.
Käviskö kuitenkin, että Rakennuspoolin puolelle? Siellä liittyy kuulemma kertauksiin aina pihviateria punaviinipullolla/mies
D
Deleted member 2762
Guest
@JR49 pohtikin ansiokkaasti asiaa monelta kantilta.
Se mikä itsellä pistää aina silmään veheissä tai mpk:n toiminnassa on se, että miehistöä ei pahemmin ole paikalla. Millä miehistö saataisiin mukaan? Millä sen porukan into sytytettäisiin? Jostain olen joskus tavaillut aiheesta jopa tutkimusta että aliupseerit/res-upseerit omaisivat enemmän maanpuolustustahtoa kuin miehistö.
Se mikä itsellä pistää aina silmään veheissä tai mpk:n toiminnassa on se, että miehistöä ei pahemmin ole paikalla. Millä miehistö saataisiin mukaan? Millä sen porukan into sytytettäisiin? Jostain olen joskus tavaillut aiheesta jopa tutkimusta että aliupseerit/res-upseerit omaisivat enemmän maanpuolustustahtoa kuin miehistö.
JR49
Respected Leader
Itsetäydentävyys? Minulla oli sellaiset reilut kymmenen vuotta aktiivista MPK-aikaa, ja puhuin/rekrytoin/värväsin/huijasin eri kursseille mukaani erinäisen joukon ihmisiä. Suurin osa johtajia, kyllä, mutta joukossa noin 15-20 prosenttia miehistöarvoja. Tuntemiani hyviä tyyppejä, toinen oli työkaveri, toinen kyläntuttuja. Kyläntutunkin sain mukaan ihan kadulla pysäyttämällä. Kummallakin tie johti MPK-aktiiviksi, toinen on vieläkin sillä tiellä. 2/3 kokonaissaldosta oli mukana paikallisen kurssin järjestelyissä, loppujen kanssa reissattiin ekalla vuosikymmenellä pitkin maakuntia eri kursseilla.
Eli eka olisi ydinporukkaa, jotka sitten kavereitaan toisivat mukaan toimintaan. Niinhän se on monessa harrastuksessa.
Näkisin kuitenkin uutuutena, että tällainen paikallinen ns. Hiirolan varalaskupaikan porukka olisi ainakin helpompi vetovoimatekijä rekrytoinnin suhteen. Kotiseudun puolustaminen on PR-mielessä iskevämpi kuin että liity Maakuntakomppaniaan. Johan sen nimikin sanoo mistä on kyse.
Jälleen pelataan mielikuvilla. Tunnen valtaisan joukon maanpuolustushenkisiä miehistön jäseniä, kyllä potentiaalia löytyy. Puumalan jätkät ei lähde Mikkeliin maata puolustamaan, mutta jos maanpuolustus tulisikin Puumalaan, niin muutama prosentti enemmän lähtisi liikkeelle, näin uskon.
D
Deleted member 2762
Guest
kyllähän tuossa totuutta varmasti on. Jos ajatellaan tässä omalla kotiseudulla niin lähin Maakk on 80km, seuraavat sitten 160km päässä. Vaatii aika paljon intoa osallistua toimintaan jos matkat ovat tuollaisia. Itselläkin on aina matkaa sen 160km kun lähden MPK:n/PV:n hupeihin. Mieluummin sitä tässä lähialueella riekkuisi ja ymmärrän hyvin ettei joku nuori kaveri jolla raha on muutenkin tinkillä ala rällään kovin pitkien matkojen taakse pyyteettömästi.
Vaikka itse en mitään suojeluskuntia himoitse takaisin, niin olihan se toiminta aikoinaan 30-luvulla aivan erilaista, sk-talo löytyi joka pitäjästä ja toimintaa oli samoin ihan pitäjätasolla.
JR49
Respected Leader
Ei suojeluskunnille. Niiden pohtiminen on hukkaan heitettyä energiaa.
Mutta miten olisi vaikka joku 80-luvun meininki? Paikallispuolustus sen ajan malliin, tai ainakin siitä parhaimmat osat poimien? Jos sotasairaala lasketaan mukaan, niin tiedän kotipitäjästä niiltä ajoilta kolme isoa sodan ajan orkkista, joissa kahdessa pyöri ahkerasti harjoitukset.
Pakkohan vastaavaa on olla vieläkin, tai ainakin olisi joukkoja, joihin vapaaehtoiset harjoitukset voisi kytkeä.
VVL
Alikersantti
Eipä se mikään ihme ole, että miehistöä ei kiinnosta. Melkein kaikki maanpuolustushenkiset ihmiset hakivat intissä aukkiin/rukkiin. Jos miehistö haluttaisiin toimintaan mukaan niin pitäisi tarjota nykyistä mielenkiintoisempaa tekemistä, eli käytännössä lisätä resursseja. Vaikka itse tykkäänkin käydä vapaaehtoisissa harjoituksissa yms., niin ymmärrän hyvin että keskivertomiestä ei kiinnosta tuhlata kokonaista viikonloppua metsässä jotta pääsee tunniksi tai pariksi ampumaan 20 kappaletta paukkupatruunoita. Mielestäni kannattaisi esimerkiksi lisätä harjoituksia joissa pääsee ampumaan kovilla, olen huomannut että aika montaa kiinnostaa ampuminen mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että viitsisi näin Suomessa alkaa harrastaa sitä.
Ikävä tyrmätä idea, jota veli @JR49 on vakavasti miettiny, mutta kyllä tämän 80-luvun paikallispuolustuskonseptin rakennuspuut on tuhoutunu jo aikoja sitten. Sen runkohan rakentui reserviläisjärjestöjen varaan, joista käytännössä täydennettiin suoritusorganisaatio (=Perkit) sekä joukkojen runko. Henkilöt tunsivat toisensa ja pelasivat erinomaisesti yhteen. Samat toimijat puuhasivat kaikissa maaseudun järjestöissä metsästysseurasta rotareihin. Vielä MPK:n perustamisen yhteydessä muistettiin nämä maanpuolustahdon peruspilarit niin, ettei MPK voinut ottaa henkilöjäseniä. Toisenlaisiakin mielipiteitä silloin esitettiin.
Kehitys kehittyi ja PV ryhtyi rekrytoimaan nuoria ressuja omiin joukkoihinsa. Mutta kuten edellä kävi ilmi, ei vapaaehtoisten hyödyntäminen yksilöinä ole kovin helppoa organisaatiolle, joka operoi kokonaisilla joukoilla, suuruudeltaan vartiojoukkueesta prikaateihin. Uusi rekrytoitu jäsen ei saa nopeasti vastausta kysymyksiinsä, organisaatiot eivät ole näkyviä; eivät tietenkään kun kyse on sa-joukoista ym. Henkilöt näiden ressutoimijoiden yläpuolella vaihtuvat, jolloin tutustuminen on aloitettava alusta puolin ja toimin. Ongelmakohtia on listattu edellä eikä ole tarve toistaa niitä.
Olisiko järjestöpohjalta onnistuttu sen paremmin on mahdoton sanoa. Ikärakenteeltaan nämä 80-luvun paikallisjoukot oli johtajissa 35+ ja miehistö 30+. Maakeissa henkilöstö on ilmeisesti osittain nuorempaa.
Tehtävät eivät kohtaa nykyajan paikallisjoukkojen kanssa, sillä "vanhat" paikallisjoukot taistelivat tarvittaessa nykyisten alueellisten joukkojen tapaan vihollisen selustassa. Ei ehkä ainakaan helpompi homma. Mitä sodan lait sanoo paikallisväestöön huollollisesti tukeutuvista komppanian kokoisista joukoista? Parempi ehkä olla ajattelematta!
Minä mielelelläni harrastaisin mutta on tuntunut että aseluvan haku liian vaikeaa. Tänäpäivänä mahdotonta.
Ei oo. Ite aloitin uuden lain aikana lupaprosessit ja hyvin on mennyt. Toki edellyttää kurinalaista / säännöllistä toimintaa sinä aikana, kun kerää harjoituskertoja ilman omaa kalustoa.
JR49
Respected Leader
Maailma on tietenkin muuttunut. Viittaukseni 80-lukuun oli jatkumo suojeluskunnalle siinä mielessä, että kun ei sotavuosia oteta huomioon, niin suojeluskuntien ja kylmän sodan aikaisen paikallispuolustusjärjestelmän aikaansaama maanpuolustuksellinen tekeminen oli varmaankin aktiivisinta mitä tämä yhteiskunta pystyi koskaan tuottamaan, pitäjä- tai edes seutukuntatasolla.
Tämän soisin palaavan. Mutta jättäkäämme menneisyys.
Miten sinä järjestäisit asiat tänä päivänä, että tuo tavoitetila toteutuisi?