Asevelvollisuuden pitää muuttua

Veli kävi armeijan, parivuotta myöhemmin tuli kutsu kertauksiin. Ei päässyt kun oli sairaana. Sen jälkeen ei armeijasta ole kuulunut 15 vuoteen muuta kuin sijoituskirje.

Kyllä minusta kirjeen pitäisi tulla max. 5vuoden välein. Siinä vaikka muistutus kotoutumisajan kunnosta, kysely että mikä nyt mahtaa olla ja yhteystiedot johonkin paikkakunnan kunnonnostatusporukkaan. Ressut kimppalenkille ja vaikka lenkkimakkara tulille. Sosiaalisuutta rakentamaan myös, parantaa mielialaa, kuntoa ja pidentää elämää.

Kaikki armeijankäyneet kehuvat kuinka sinko sitä ja sinko tätä sekä muistellaan sitä tippa silmäkulmassa. Samaan aikaan massatuhotaan vanhentuvaa sinkokalustoa. Miksei järjestetä eripuolilla maata hulabaloo-päiviä jolloin pääsee ampumaan singolla, eri aseilla sekä rälläämään stenattavalla kalustolla.

Onko armeijalla yhtään pr-ihmistä tai mainosalan ihmistä käytössä? Joskus tulee mieleen ettei ole, se kesäinen konserttikiertue ei riitä innovaatioksi.
 
Vapaaehtoiset voivat muodostaa sopimuspalokunnan, joka riittävän koulutuksen saaneena voidaan lähettää suorittamaan pelastustehtävää. Haja-asutusalueilla ko. osaston on ensimmäinen, joka tulee apuun.

@Kapiainen mitä vaadittaisiin, että vapaaehtoiset voisivat tuottaa vastaavaa puolustusvoimille?
 
Ite aloitin uuden lain aikana lupaprosessit ja hyvin on mennyt. Toki edellyttää kurinalaista / säännöllistä toimintaa sinä aikana, kun kerää harjoituskertoja ilman omaa kalustoa.
No sepä se, miten voi saada harjoittelua ilman omaa asetta. En ole sosiaalinen, ei kiinnosta liittyä mihinkään seuraan. Haluaisin aseen.
Ainakin Pääkaupunkiseudulla onnistuu edelleen ampuminen MPK:n vuoroilla valvotuissa oloissa laina-aseella. Kustantaa ainoastaan patruuoiden hinnan. Nyt kun MPK sai lisää rahaa niin voisihan niitä varoja tällaisenkin käyttää lisähenkilökunnan palkkaamisen ohella.
 
Onhan niitä muitakin vapaaehtoisjuttuja, jotka vaativat harrastajilta paljon uhrauksia ainakin vapaa-ajan suhteen. Esimerkkinä nyt vaikkapa VPK.

Poika kun sitä touhua jonkun vuoden harrasti niin itsekin jonkun verran näki touhua sivusta. VPK ei ainakaan liiemmin syrjinyt ketään aiheesta kiinnostunutta vaan kaikki halukkaat otettiin mukaan eli ei ollut mitään ”akateemisen eliitin” puuhastelua. Kouluttajissa ja hälytysryhmässä oli mukana myös esim. ensihoitajia tavallisten ylipainoisten setämiesten ohella. Ja siinä organisaatiossa myös etenee urallaan kokemuksen kasvaessa toisin kuin ehkä reservissä miehistöpuolella.

Työkaverini on erään VPK:n päällikkö ja 47 ikävuodestaan jaksanut noin 40 vuotta olla aktiivisesti mukana touhuissa. Oli aikanaan varusmieskersantti ja tuolla aktiivisuudella olisi edennyt komeasti vapaaehtoisen maanpuolustuksen saralla. Mutta VAP:attiin aika pian sen jälkeen kun oli siirtynyt reserviin.

VPK:ssa ajetaankin aitoa ja kovaa keikkaa. Maaseutupitäjissä ne ovat justiinsa VPK:t jotka lähtevät satakin kertaa vuodessa hälytyksiin ja heidät heitetään ensimmäisessä aallossa kaikkeen siihen mitä hätäkeskukseen ilmoitetaan.

Palokunnissa vapaaehtoiset myös ovat varmasti 95 %:sti silkkaa miehistöä, mutta ovat siitä ylpeitä ja halukkaita palvelemaan yhteisöään.

Tuohon verrattuna kaikki ressutouhut ovat ihan silkkaa makkaranpaistoa ja ylennysten kärkkymistä.

Kaupunki-vpk:t ovat toki lähempänä ressutouhuja.
 
No niin, tulipa paljon ajatuksia ja ideoita!
Sen nyt ainakin poimin ajatuksistanne esiin että PV ei ehkä kykene pitämään kotiutuneista reserviläisistä kiinni ja sen vuoksi "kadottaa" heidät nopeasti.
Näin siinä varmasti kyllä käykin. Kotiutuvat ovat ainakin loppukyselyiden perusteella hyvähenkistä ja motivoitunutta porukkaa. Onhan se tietenkin selvä että motivaatio karisee ja muuttuu pettymykseksi kun hyvähenkisen ja motivoituneen porukan mukana kotiutuu - ja sitten sitä ensimmäistäkään kh-kutsua ei ikinä tule. Ja sitten kun viimein tulee jokin yhteydenotto, reserviläiskirje, niin sitten kerrotaan "kiva että olit mukana, mitään tehtävää sinulle ei ole".
Jokainen ihminen haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi ja kun PV ilmoittaa reserviläiselle kirjeellä "ei sijoitusta" niin äkkiä siinä mieleen tulee että olkoon sitten tämä homma.
Reserviläiskirje oli ehkä vähän huonosti hoidettu ja väärin ymmärretty juttu. Siinä ei osattu kertoa reserviläiselle että vaikka olet juuri nyt sijoittamaton, olet kuitenkin osa sitä joukkoa josta paikotaan hyvin nopeasti kaatuneiden jättämät aukot. No, ehkä Suomessa oli liian iso kynnys ääneen sanoa että sodassa tulee kaatuneita. Toisaalta reserviläiskirje oli melkoinen voimannäyttö ulospäin: siinähän Suomi ilmoitti että sillä on lähes miljoonan sotilaan armeija.
No, se siitä - jokin tapa täytyisi kuitenkin keksiä millä reserviläisiin saadaan pidettyä jatkuva yhteys. Onhan se ihan inhimillistä että kiinnostus katoaa pikkuhiljaa jos yhteydenpitoa ei ole.
 
Vapaaehtoiset voivat muodostaa sopimuspalokunnan, joka riittävän koulutuksen saaneena voidaan lähettää suorittamaan pelastustehtävää. Haja-asutusalueilla ko. osaston on ensimmäinen, joka tulee apuun.

@Kapiainen mitä vaadittaisiin, että vapaaehtoiset voisivat tuottaa vastaavaa puolustusvoimille?

Kysymys ei ole minulle. Teen jatkokysymyksen: tuliko ysärin lopussa tälle skenaariolle täydellinen knock-out poliitikoilta vai sotaväeltä vai molemmilta? TIEDÄN, että tämä vaihtoehtomahdollisuus pyöri pöydillä nimenomaan ysärillä.

Halosta on syytetty siitä, että hän torppasi sen 50 tuhannen vapaaehtoisen mallin. Ehkä torppasi, mutta mihin tuo malli liittyi....se jää aina sotaväen edustajilta kertomatta. Ehkä syistä, jotka näin jälkeenpäin näyttäisivät todella pahoilta...onkin parasta pitää suut kiinni. :cool:
 
Jokainen ihminen haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi ja kun PV ilmoittaa reserviläiselle kirjeellä "ei sijoitusta" niin äkkiä siinä mieleen tulee että olkoon sitten tämä homma

Eritoten, kun tämä kotiutunut on -uhrannut- aikaa ja vaivaa 6-12 kk yhteiseksi hyväksi. Seikka, joka unohtuu tai unohdetaan tarkoituksella vähän turhan herkästi.
 
Onhan se tietenkin selvä että motivaatio karisee ja muuttuu pettymykseksi kun hyvähenkisen ja motivoituneen porukan mukana kotiutuu - ja sitten sitä ensimmäistäkään kh-kutsua ei ikinä tule.
jokin tapa täytyisi kuitenkin keksiä millä reserviläisiin saadaan pidettyä jatkuva yhteys. Onhan se ihan inhimillistä että kiinnostus katoaa pikkuhiljaa jos yhteydenpitoa ei ole.
Eritoten, kun tämä kotiutunut on -uhrannut- aikaa ja vaivaa 6-12 kk yhteiseksi hyväksi. Seikka, joka unohtuu tai unohdetaan tarkoituksella vähän turhan herkästi.
Näissä kommenteissa ollaan asian ytimessä.
Lisään vielä sen, että sitten meidän päiviimme, se yhteys siihen hyvähenkiseen ja motivoituneeseen porukkaan ei katoa. Tämä on aivan oleellista PV:n ymmärtää. Sen on saanut aikaan some eli Face, Insta, Whatsappi ja sata muuta ohjelmaa minkä nimiäkään en osaa lausua. Se varusmiesporukka todella pitää yhteyttä. Jakautuneena toki eri kaveriporukoihin, ei niinkään että saapumiserä se ja se on paita ja perse seitenkymppisiksi saakka, mutta tuvittain, asemiehistöin jne, ja porukoista aina joku tuntee jonkun toisesta porukasta, että kontaktit on.

Entiseen aikaan väki katosi ympäri maata, ja jos joskus baarissa yhtä kahta näki, niin se oli siinä. Vuosi sitten seurasin erästä reservin rouva kersanttia, kahdeksan vuotta sitten kotiutunutta, jonka kovasti teki mieli lähteä kertauksiin, kun yksi vanhan inttiporukan tyypeistä oli saanut käskyn ja kyseli, että lähteekö muita.
Onneksi pystyin häntä lohduttamaan surussaan tarjoamalla kokeneen reserviläisen keskusteluapua :D. Häntä kyllä oikeasti harmitti, mutta tuolloin minulle valkeni somen mahdollisuus tässä keississä.

Tässä piilee minusta suuri mahdollisuus PV:lle pitää tyypeistä kiinni loppuun asti. He ovat siellä jo valmiiksi.
Jos halutaan. Nimittäin suuret johtajat ovat vielä pitkään sitä ikäluokkaa, joille varusmiehen resurssi oli jotain yhtä luonnollista kuin ilma jota hengitämme. Vastineeksi ei varsinaisesti tarvinnut antaa mitään, koska kaikkihan nyt inttiin tulevat. Tämä on muuttunut, ja tähän pitäisi PV:n reagoida ASAP. Nyt halutaan jotain vastineeksi, nimitettäköön sitä nyt vaikka elämykseksi, että oma pieni panos oli tarpeellinen.
Toistan itseäni, että helpoimmillaan se hoituu antamalla jokaiselle sijoitus, olkoon sitten vaikka loppuvaiheessa varalisä siltarumpukomppaniassa. Jos halutaan, tämäkin osataan hoitaa jollain myyvällä nimellä, sillä sen tarkoitus on pitää yllä maanpuolustushenkeä, eikä niinkään mitään todella tehokasta sotajoukkoa. Ja nyt puhun siis satojen tuhansien ihmisten mittakaavassa ja heidän maanpuolustuksellista henkistä pohjavirettä luodaten.
Edelleen toistan itseäni, että ne tuntemani kolme nuorta reserviläistä ilman sijoitusta on kyllä sellainen märkä rätti vasten kasvoja, etten edes löydä sanoja sille. Ei 20-vuotias ilmasotamies ymmärrä sitä asiaa kuin pelkästään niin, että hän oli täysin hyödytön.

Nämä kirjoitukseni ovat pohdintoja siihen, miten vaikuttaa laskevaan maanpuolustushenkeen ja ikäluokkien vähenevään kiinnostukseen suorittaa varusmiespalvelus. Yhteiskunnan muutokselle ei voi mitään, mutta myöskään PV ei ole käyttänyt vielä kaikkia keinojaan.
 
Viimeksi muokattu:
@JR49 pisti taas asiaa.
Omassa sa-sijoituksessa on paljon kavereita jotka eivät ole käyneet kertaamassa aikoihin. Ekassa vehissä se innostus kun pääsi taas mukaan oli ihan käsin kosketeltava. Mutta kyllähän se on niin, että monella meni sisu kaulaan kun se oma osaaminen oli jäänyt 2000-luvun alkuun ja tehtävät mitä on tiedossa vaatisivat silti kovasti sitä osaamista. Ja taisi olla niin, että osa käväisi vain haistamassa vielä kerran kassun hajua ja totesivat että ei heistä siihen ole. Tällä vain tahdon kertoa sen, että jos pidetään osaavallekin porukalle se reilun 10 vuoden paussi kertauksissa, niin turha siitä on paljoa odottaa.
 
Itse pääsin vänrikkinä hyvin arvosanoin armeijasta 1991. Tuolloin meille kotiutuville ei puhuttu mitään vapaaehtoisesta kertaamisesta taikka omaehtoisesta reserviläistoiminnasta. Sanottiin vaan, että kertauskutsu tulee 5 vuoden sisällä.
Tässä uskossa olin pitkään. Ja turhaan. Koskaan ei mitään kutsua minnekkään tullut.

Sattumalta joitakin vuosia kotiutumisen jälkeen juttelin yhden tutun kaverin kanssa.
Se sanoi, että on käynyt kertaamassa monta kertaa. Olin, että häh. Vai niin.
Kaveri selitti, että on itse vapaaehtoisesti ollut reserviläistoiminnassa mukana ja käynyt tämän ansiosta vapaaehtoisissa kertauksissa.

Näistä en siis itse tuolloin tiennyt mitään kun ei meille kukaan noista asioista puhunut eikä asioita mainostanut. Ja 90 luvun alkupuolella ei mitään nettiä ollutkaan josta olisi helposti asioita itse kaivellut.

Toivottavasti tänä päivänä on toisin.
Eli kotituville kerrottaisiin vapaaehtoisesta reserviläistoiminnasta ja omasta aktiivisuudesta jos kertaaminen, koulutus ja eteneminen kiinnostaa.
 
Mietiskelen näitä puheita ja heti ensimmäisenä tulee vastaan raha. Olisi mahtavaa olla ressujen koulutusyksikössä jotka järjestelisi komppania-pataljoona harjoituksia rovajärvi-pahkajärvi-pohjankangas akselilla ja homma olisi taistelua. Mutta kun se maksaa. Ja suht paljon jos urakkatyönä tekee.

Poliitikot ei rahaa anna. PV totesi että tarvitsee 1100 uutta virkaa jotta valmius ja kyber-hommat hoituu. Eduskunta antoi 100. Niin.
 
Mietiskelen näitä puheita ja heti ensimmäisenä tulee vastaan raha. Olisi mahtavaa olla ressujen koulutusyksikössä jotka järjestelisi komppania-pataljoona harjoituksia rovajärvi-pahkajärvi-pohjankangas akselilla ja homma olisi taistelua. Mutta kun se maksaa. Ja suht paljon jos urakkatyönä tekee.

Poliitikot ei rahaa anna. PV totesi että tarvitsee 1100 uutta virkaa jotta valmius ja kyber-hommat hoituu. Eduskunta antoi 100. Niin.
Niin, siitä rahastahan se on kiinni. Ja siitä miten nuo poliitikot haluavat arvottaa asioita. Eiköhän pv loppujuoksussa pitäisi ressuista kiinni hyvin huolella jos olisi millä mällätä.
 
Haihatteluahan tämä mutta jos ei senttiäkään mihinkään ulkomaanapuun (kankkulan kaivoon tai diktaattorin taskuun ne menee kuitenkin) niin siinä olisi miljardeja lisää maanpuolustukseen.
 
Käsi ylös moniko harrastaa ominpäin liikuntaa, ammuntaa, metsässä liikkumista/ yöpymistä? Moniko seuraa turvallisuuspolitiikka ja kansainvälisisiä keikauksia? Oletko ikuinen varautuja ja varustautuja? Eihän se sama ole kuin järjestäytyneessä joukossa, hyvin koulutettuna, mutta parempi kuin passiivisena ja luovuttaneena. Tälläinen on Suomen reserviläisarmeija, vaikka välillä yritetään lannistaakin. Hakkaa päälle...:solthum:
 
Itse pääsin vänrikkinä hyvin arvosanoin armeijasta 1991. Tuolloin meille kotiutuville ei puhuttu mitään vapaaehtoisesta kertaamisesta taikka omaehtoisesta reserviläistoiminnasta. Sanottiin vaan, että kertauskutsu tulee 5 vuoden sisällä.
Tässä uskossa olin pitkään. Ja turhaan. Koskaan ei mitään kutsua minnekkään tullut.

Sattumalta joitakin vuosia kotiutumisen jälkeen juttelin yhden tutun kaverin kanssa.
Se sanoi, että on käynyt kertaamassa monta kertaa. Olin, että häh. Vai niin.
Kaveri selitti, että on itse vapaaehtoisesti ollut reserviläistoiminnassa mukana ja käynyt tämän ansiosta vapaaehtoisissa kertauksissa.

Näistä en siis itse tuolloin tiennyt mitään kun ei meille kukaan noista asioista puhunut eikä asioita mainostanut. Ja 90 luvun alkupuolella ei mitään nettiä ollutkaan josta olisi helposti asioita itse kaivellut.

Toivottavasti tänä päivänä on toisin.
Eli kotituville kerrottaisiin vapaaehtoisesta reserviläistoiminnasta ja omasta aktiivisuudesta jos kertaaminen, koulutus ja eteneminen kiinnostaa.

Itseasiassa 2012 meille todetiin varsin ykskantaan, että "MPK ja Sininen Reservi" on ne paikat joihin kannattaa tutustua mikäli haluaa olla mukana toiminnassa.
Rivien välistä oli vahvasti luettavissa: "Kertaamaan ette tule joutumaan tai pääsemään.".
Ja jopa sijoituksesta osattiin sanoa, että sellaista ei oikeasti tule olemaan.

Itse arvostin tuollaista suoraa palautetta ja ainakaa itselleni ei Reserviläiskirjeen sisältö näinollen tullut millään tasolla yllätyksenä.

Vapaahetoisena ja aktiiviressuna on kyllä kertynyt koulutusta, mutta kertaamisesta tai etenemisestä en ole kuullut kuin huhuja.
 

Puolustusministeri: Varusmiesten kelpoisuusvaatimuksia voitaisiin höllentää – perinteisen taistelijakoulutuksen rinnalle uusia koulutuslinjoja

Myös Reserviläisliitossa katsotaan, että varusmiesten koulutuspolut voisivat jatkossa olla erilaisia.


Puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk.) mukaan lähiviikkoina työnsä aloittava asevelvollisuuden kehittämistä pohtiva parlamentaarinen työryhmä selvittää muun muassa voisiko varusmiesten palveluskelpoisuusvaatimuksia uudistaa siten, että palvelukseen voitaisiin hyväksyä hieman nykyistä heikommallakin fyysisellä kunnolla.

Ministerin mukaan nykyiset varusmiehille asetetut palveluskelpoisuusvaatimukset ovat varsin tiukkoja.

– Osa niistä, jotka haluaisivat päästä sisään, eivät pääse suorittamaan asepalvelusta heikon fyysisen kuntonsa vuoksi.

Työryhmän keskeisimpiä tehtäviä on etsiä keinoja siihen, miten Suomen yleiseen asevelvollisuuteen perustuvalle puolustukselle turvataan riittävän suuri reserviläisten joukko ikäluokkien pienentyessä.

– Samalla tietysti toivon, että hieman suurempi osa nuorista naisista suorittaisi vapaaehtoisen asepalveluksen tulevaisuudessa, Kaikkonen sanoo.


Reserviläisliiton toiminnanjohtaja Olli Nyberg sanoo olevansa ministerin kanssa samoilla linjoilla.

– Suomessa on ollut niin, että kaikista on yritetty kouluttaa eturivin taistelijoita ja kaikki eivät siihen suinkaan kykene.
Nyberg toteaa, että tämä on turhaa, koska kaikki sodanajan tai rauhanajankaan tehtävät eivät tällaista tasoa vaadi.

Puolustusministeri Antti Kaikkosen mukaan toinen tie riittävän reservin turvaamiseksi on saada nykyistä suurempi osa palvelukseen astuneista suorittamaan palveluksensa loppuun saakka.
Nykyisellään jopa kolmannes varusmiespalveluksen aloittaneista miehistä keskeyttää palveluksen.


Kaikkonen: Koulutuskin kaipaa uudistamista

Kaikkosen mukaan paitsi palveluskelpoisuusvatimuksia myös varusmiesten koulutusta voitaisiin uudistaa.
Hän sanoo, että tämän päivän taistelu ei ole vain sissitoimintaa tai kaupunkitaistelua, vaan varusmiehiä tarvitaan monenlaisiin tehtäviin.

Kaikkosen mielestä pitäisi pohtia, voitaisiinko Puolustusvoimien koulutusta uudistaa siten, että perinteisen tastelijakoulutuksen rinnalle tulisi entistä enemmän uusia koulutuslinjoja esimerkiksi huolto- kuljetus- hallinto- ja kyberturvallisuuden tehtäviin.

Tämä voisi hyödyttää Puolustusvoimia ja avata mahdollisuuksia niille, jotka eivät nykyisin kriteerein pääse suorittamaan varusmiespalvelusta tai kykene viemään sitä loppuun saakka.

Reserviläisliiton toiminnanjohtajan Olli Nybergin mukaan varusmiesten koulutuspolut voisivat hyvin poiketa toisistaan, koska nykyisin tarjolla olevat tehtävätkin poikkeavat huomattavasti toisistaan.

– Puolustusvoimissa on vaikka kuinka paljon tehtäviä, jotka eivät eturivin kuntoa vaadi, Nyberg sanoo.


Poliittisen tahdon pitää ylittää rajat

Puolustusministeri Kaikkosen mukaan tarkoitus on nyt rauhassa ja huolella pohtia asevelvollisuuden kehittämistä.
Jos uudistuksiin lähdetään, niin poliittisen tahdon pitää ylittää hallituksen ja opposition rajat.

– Hallitukset vaihtuvat, mutta tarvitsemme aina uskottavan puolustuksen, Kaikkonen sanoo.

Työryhmän on määrä saada mietintönsä valmiiksi ensi vuoden syksyyn mennessä.
 
Missä joukko-osastossa muka kolmannes palveluksensa aloittajista keskeyttää? Niitähän on ollut noin kuudesosa.
On tainnut jutun tekijä käsittää asiat väärin.
Eihän varsinaista asepalvelusta noin iso määrä keskeytä.
Olisi pitänyt kirjoittaa, että ikäluokasta noin kolmannes suorittaa asepalveluksen
 
Back
Top