Ei se tilanne muuttunut paremmaksi vaikka huutaja olisi ollut 25-vee.
Kyllä se tottelu ja kunnioitus piti ansaita iästä huolimatta. Mutta ei se kimeä äänikään poistanut auktoriteettia
Asevelvollisuuden pitää muuttua
- Viestiketjun aloittaja Taitolaji
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- asevelvollisuus
Ei se tilanne muuttunut paremmaksi vaikka huutaja olisi ollut 25-vee.
Kyllä se tottelu ja kunnioitus piti ansaita iästä huolimatta. Mutta ei se kimeä äänikään poistanut auktoriteettia
Meillä oli ruotsinsuomalainen kaveri rivissä (Meillä oli paljon Norbottonin alueelta porukkaa), joka sekosi totaalisesti kun sai tekstarin, että hänen tyttöystävä ja paras kaveri olivat tehneet yhdessä itsarin. Kaveri oli vemppaosastossa ja mie sekä yksi alikki oltiin sitten niiden vahtina.
Tekstari tuli illalla yksikössä. Ja sekoilu alkoi heti käytävällä. Niin vietiin kaveri huoneeseensa.
Rauhoteltiin kaveria, mutta homma alko mennä järettömäksi huuto mölinäksi. Nohevana lääkintämiehenä annoin sitten laukustani hiilitapletteja. Lukeehan paketin kylessä että rauhottaa.
Käskin nielasta kasan niitä taplettejea, ja juoda äkkiä päälle. Lopuksi käskin rauhottua.
Temppu autto.
Kaveri rauhottu.
Jonka jälkeen soitin sirran hakemaan kaverin aluekeskussairaalaan. (eikä muut pikku varusmiehet tainneet huomata mitään)
Viimeksi muokattu:
Toisaalta fiksu ihminen tietää, että osa noista perinteistä on vain johtamisen perusmenetelmiä. Helpotetaan johdettavien ja johtajien toimintaa.
Osalle ei ole selvää, vaikka puhutaan ihan fiksuista ihmisistä. Jotkut osaavat ottaa sen osana "intti-kokemusta", mutta osaa ei jaksa kiinnostaa.
(En edelleenkään tiedä, että mitä monella "perinteellä" yritettiin saavuttaa, eikä valaistusta tuonut edes se PV:n johtajakoulutus..)
Useampi tuttu tuli pois ja totesi jotain "Ei ollut meikäläisen paikka" tyyppistä. Osa sen takia, että oli paskat henkilökemiat, osa sen takia että "ei jaksanut katsella sitä pelleilyä" ja osa muista syistä.
Esimerkiksi asennossa seisomisen opetteleminen useampaan kertaan ei ole hirveän motivoivaa puuhaa. Ja meinaan nyt siis sitä, että oikeasti opetellaan asennossa seisomista, useampaan otteeseen, koska se ei kaikilta onnistu edellisen parin koulutuksen jälkeen.
Kontrasti nykyisen kaltaisen luokattoman lukion vapauden ja itse ohjautuvuuden ja intin välillä on aika.. Mielenkiintoinen.
..Kyllähän sitä kitkaa minun ja P-kauden johtajieni välillä aiheutti mm. se, että sain kyytiä varuskuntaan johtajien saapumiserän alikersantilta...
Välillä se paljon puhuttu PV:n syväjohtaminen on kyllä ihan lastentarha-tason menoa.
Myrskyhiiri
Respected Leader
Tuulen suunta tässä on muuttunut. Jos katsot USA:n/brittimediaa niin huomaat, että siellä leimataan salaliittolaisteoriaksi kohta se, jos joku väittää että uusi koronavirus ei olisikaan tullut labrasta. Parempi oppia nopeasti uusi Party Line, ettei suututa Puoluetta
Wall Street Journal 15.8.2021:
https://www.wsj.com/articles/wuhan-...beijing-covid-origins-coronavirus-11629037765
Ja jos Atlantic Council:ista sanotaan näin niin miksipä ei uskottaisi?
https://www.bbc.com/news/world-asia-china-57268111
"From day one China has been engaged in a massive cover-up," Jamie Metzl, a fellow at the Washington-based Atlantic Council who has been pushing for the lab-leak theory to be looked into, told the BBC.
"As the evidence for the lab-leak hypothesis grows, we should be demanding the full investigation of all origin hypotheses that's required."
-----
Mikä on Atlantic Council?
https://en.wikipedia.org/wiki/Atlantic_Council
"The Atlantic Council has, since its inception, stated it is a nonpartisan institution, with members "from the moderate internationalist wings of both parties" in the United States.[2] Despite its connections, the Council is by charter independent of the U.S. government and NATO, a registered 501(c)(3) nonprofit organization.[2]"
NATO:n pääsihteeri on ollut tekemisissä tämän kyseenalaisen salaliittoteorioita puskevan, Putin käsikassaroita täynnä olevan foliohattuporukan kanssa:
"The Atlantic Council creates a meeting place for heads of state, military leaders, and international leaders from both sides of the Atlantic. Recently,[when?] the Council hosted former NATO Secretary General Anders Fogh Rasmussen's first major U.S. speech, in which he discussed issues such as NATO's mission in the War in Afghanistan, NATO cooperation with Russia, and the broader transatlantic relationship.[16] Members of the U.S. Congress have also appeared, including Senator Richard Lugar and Secretary of State John Kerry.[17][18] The Council hosts events with sitting heads of state and government, including former Georgian President Mikheil Saakashvili,[19] Ukrainian Prime Minister Arseniy Yatsenyuk,[20] and former Latvian President Vaira Vīķe-Freiberga.[21]"
Mitä Atlantic Council edellä, sitä meidänkin media perässä:
https://yle.fi/uutiset/3-12090742
The Intercept: Wuhanin laboratoriossa tutkittiin ja muunneltiin lepakoiden koronaviruksia – Yhdysvaltain rahoituksella
"Rutgers-yliopiston molekyylibiologi Richard Ebright muistuttaa, että Wuhanin laboratoriossa luotiin uusia koronaviruksia ja niitä testattiin juuri niiden kyvystä tunkeutua koe-eläinhiiriin, joiden elimistöä oli muunneltu muistuttamaan ihmisen solujen reseptoreita.
Jo aiemmin on tullut julkisuuteen tieto, että Valkoisen talon korona-asiantuntija Anthony Fauci sai jo tammikuun 2020 lopussa tiedon tutkijalta, että pieni osa tautia levittävän koronaviruksen perimästä näyttää mahdollisesti muokatulta.
Fauci kuitenkin tyrmäsi julkisesti keväällä 2020 teorian siitä, että pandemian aiheuttanut Sars-Cov-2 -koronavirus olisi peräisin kiinalaisesta laboratoriosta.
Myös Maailman terveysjärjestö WHO tuli alkuvuodesta johtopäätökseen, ettei pandemian aiheuttanut koronavirus suurella todennäköisyydella ollut peräisin laboratoriosta. WHO ei kuitenkaan voinut saada asiasta täyttä varmuutta."
Entäpä jos muotoilen asian jotenkin näin..
Meillähän armeijassa kovin moni asia perustuu yli 100-vuotta vanhoihin käytäntöihin ja perinteisiin. Silloin aika, yhteiskunta ja ihmiset olivat hyvin erilaisia kuin nyt. Siitä huolimatta mennään edelleen hyvin pitkälti noilla yli 100 vuotta vanhoilla tavoilla ja käytännöillä. Lisäksi minusta meillä unohtuu koko ajan myös se, että meillä on asevelvollisuusarmeija. Se eroaa hyvin monella tavalla ammattiarmeijasta. Henkilöstö (varusmiehet ja reserviläiset) ovat yksi merkittävä ero ammattiarmeijaan. Mielestäni sitä ei juurikaan ymmärretä ottaa toiminnassa huomioon.
Kaipaisin jo pikkuhiljaa myös avointa, vanhat ajatukset kyseenalaistavaa keskustelua siitä, mitä ylipäätään tarkoittaa termi "kuri" armeijassa/ sotilasjoukossa.
Mielestäni se, miten "kuri" usein mielletään, on jotakin aivan muuta kuin mitä sen ehkä kuitenkin pitäisi olla.
Sehän yhä edelleen mielletään joksikin jota ylläpidetään pelolla, tiukkoja (oikeasti aivan järjettömiä) sääntöjä ja käytäntöjä joita rangaistuksen pelossa pitää noudattaa jotta "kuri" säilyy.
Meillä varusmiehiä kohdellaan loppujen lopuksi kuin päiväkotilapsia. Aamulla heidät herätetään, sitten ohjataan vessaan ja hampaiden pesulle, sitten pakotetaan syömään aamupala..lounas..päivällinen..illalla heidät ohjataan iltapissalle ja hammaspesulle ja sitten heidät laitetaan ajoissa nukkumaan. Ja sitten kirotaan kun mitään oma-aloitteisuutta ei ole..
Reserviläiset sentään saavat jo vähän erilaista kohtelua, heitä kohdellaan kuin ala-asteen oppilaita.
Nyt puhutaan kuitenkin koko ajan aikuisista ihmisistä jotka ovat henkisesti ja fyysisesti toimintakelpoisia yhteiskunnan jäseniä..
Ennen muinoin sotilaaksi/merimiehiksi värväytyi henkilö jolla ei ollut muuta ammattia tai sitten pakko-otettiin. Preussin armeija Frederik Suuren aikakaudella koostui rikollisista, karkureista ja pakkovärvätyistä. Jos asevoimat rakennetaan pääosin näistä niin käskyvallan säilyttäminen perustuu pääosin rangaistuksen pelkoon ja armeijan suurin ongelma on karkuruus. Jos halutaan käyttää samoja keinoja kuin perinteisesti niin niitä pitäisi käyttää samoista syistä. Suattaapi se olla edessä maanpuolustustahto on kyselyiden mukaan tasaisesti laskemassa, mutta jos otetaan mittariksi joukon suorituskyky niin nahkarukkasen säätö yhtenäiseksi on melko hedelmätöntä puuhaa.
Jos otamme palvelukseen astuvat asevelvolliset ja muodostaisimme heistä sotilasjoukon sijaan vaikka jalkapallojoukkueita, niin miten se tehtäisiin? Toimisiko sama joukkotuotannossa?
J0h1F
Ylipäällikkö
Ihan nyt rehellisesti ottaen, yliarvioit todella rajusti sen, että ilman ohjausta varusmiehet kykenisivät olosuhteisiin sopivaan, koulutuksen kannalta tarkoituksenmukaiseen toimintaan erityisesti heräämisen, aamupalan ja nukkumaanmenon kanssa. Ei se edes onnistu krihassa vaan porukka laistaa aamupalalta, nukkuu melkein puoleenpäivään ja räplää kännykkää körmyissä yön pikkutunneille jos mitään erityistä ei ole käsketty! Kyllä, tämä ihan omakohtaisesta kokemuksesta.
Suosittelen perehtymään myös mitä "itseohjautuvuuden" lisääminen peruskoulussa on tehnyt nimenomaan poikien oppimistuloksille.
Varusmiespalvelus on monelle pakollinen vaihe elämää, eikä kuin riittävän kunnianhimoisilla tai sotilastehtävistä kiinnostuneilla ole tahtoa pitää toiminnanohjaustaan sillä tasolla, että toiminta olisi koulutuksen kannalta tarkoituksenmukaista! Eikä edes motivoituneita aina jaksa huvittaa nukkua ja syödä niin kuin heidän kannaltaan parasta olisi. Sotilaallisen päivärytmin tehtävänä on se, että ei ainakaan olisi niistä tekijöistä kiinni se, kuinka hyvin sisäistää koulutuksen sisällön. Oppimisen kannalta optimaalisinta on se, että perustarpeet on tyydytetty ja niistä ei tarvitse sen enempää huolehtia, ja systeemi takaa juuri sen.
Ja nimenomaan PV:n tehtävä on varmistaa koulutuksen sisäistämiseksi se, että se ei ainakaan jää perustarpeista kiinni, vaan niiden takaamiseksi on tehty se, mikä voidaan.
En muista keneltä filosofilta, mutta hyvin osuvana lainauksena tällaiseen on se, että "sivistys syntyi siitä, kun yhteiskunta oppi kontrolloimaan miehen mielen laiskuutta tehdä asioita".
Toki jotkut ohjatut aamu- ja iltatoimet ovat sitten oma performanssinsa, jolla ei ole käytännön tarkoitusta kuin että taivutetaan muun ulkoisen kurin muottiin, mutta näilläkin on tehtävänsä siinä, että ne ovat sitten niitä asioita, joita kyseenalaistetaan, ja oikeasti tarpeelliset asiat jäävät kyseenalaistamattomiksi. Se purnaaminenkin keksitään aina siitä kaikkein epämieluisimmasta asiasta, ja siksi sen on parempi olla sellainen, joka on oikeasti turha, kuin että tarpeellisia asioita alettaisiin kyseenalaistaa.
Ihmisistä, jotka ovat pääsääntöisesti tulleet äitinsä helmoista ensimmäistä kertaa pois.
Mitä taas motivaatioon tehdä epämieluisia asioita tulee: lähes kaikki tekevät rangaistuksen uhalla, suurin osa tekee auktoriteetin käskystä, moni läheisten toiveesta, harva omasta halustaan.
Viimeksi muokattu:
Ja kun sen ajan sodankäynti oli että seistiin rivissä ja hievahtamatta otettiin vastaan mitä vihollinen ampui päin naamaa kunnes tuli oma vuoro ampua. Silloin tarvittiin rautaista kuria jottei linjat rakoilisi.
Puhuinko jossakin vapaasta ohjautuvuudesta jne jne jne??
En puhunut.
Puhuin siitä, että pelkoon perustuva johtaminen ja "kuri" on aikansa elänyttä ja jos se 1800-luvulla oli hyvä juttu, se ei sitä ole enää 2020-luvulla.
Mitä sitten tulee siihen että nuo 2-kymppiset ovat juuri tulleet äitinsä helmoista niin kyllä, niin ovat..ja sillä heistä ei kasva oma-aloitteisia sotilaita että PV jatkaa äidin roolia kohdellen 2-kymppisiä kuin juuri päiväkotiin tulleita taaperoita.
Veli Creidiki tuossa mainitsi jalkapallojoukkueen, siinä saattaa olla jotakin suuntaa siihen, mihin 2020-luvun sotilaskoulutuksessakin pitäisi pyrkiä.
Se "mitään ei saa enää tehdä ja kaikilla muillakin pitää olla kurjaa koska meilläkin oli ja kyllä ennenkin.." on harvinaisen huono ohjenuora. Kuitenkin tämä sama ohjenuora heijastelee yhä edelleen sitä miten toimitaan alokaskoulutuksesta jopa aivan ylimpiin palkatun väen koulutuksiin ja johtamiseen asti.
Pakko on järjestelmän alkaa muuttumaan tai ei hyvin käy..ja tämä koskee niin varusmieskoulutusta kuin reserviläiskoulutusta sekä PV:n oman väen koulutus- ja johtamiskulttuuria.
Viimeisen 10 vuoden aikana kehitystä on tapahtunut, paljonkin, mutta sitä kehitystä on syytä jatkaa.
Olympiakasarmi
Kenraali
Parasta tottua siihen, että tulevaisuuden varusmiehet vaativat sähköpotkulaudan henkilökohtaiseksi kulkuvälineeksi kasarmin ja sotilaskodin välille. Katselen päivittäin miten koululaiset kiitävät reppu selässään sähköpotkulaudoilla kouluun. Ilmeisesti pappa betalar.
@Kapiainen Niin, tuo oikeastaan olikin minun pointtini. Ongelma on se, että siinämissä maailma on ottanut harppauksia eteenpäin, on varusmiespalvelus ottanut lähinnä pari askelta samaan suuntaan. En ota kantaa, että onko nykyinen popullatio heikompaa vai parempaa ainesta, mutta se on varmasti aivan erilaista.
Eihän edes PV ole enää tätä mieltä. PV:n Johtaja- ja kouluttajakoulutuksessa puhutaan mm. sisäisistä ja ulkoisista motivaatioista, syväjohtamisesta sekä kaikenlaisesta muusta modernista hömpötyksestä. Jopa Kurin ja Järjestyksen ylläpidosta on ihan juttua, ja huvittavasti se vielä alkaa: "Miten tähän pyritään: Asianmukaisella, mielekkäällä ja tehokkaalla kouluttamisella".
En ole pedagogiikan ammattilainen, enkä edes motivaatio-psykologian, mutta kiitos PV:n, olen päässyt kuuntelemaan luentoja mm. tarvehierarkiasta ja suoritusmotivaatioteoriasta, ja siitä miten ne linkittyvät varusmiesten motivaatioon. Jopa tunnetusti hidasliikkeinen PV on herännyt huomaamaan, että kankeat 100-vuotta vanhat metodit eivät välttämättä toimi enää nykyään.
..Kun tämä vielä saataisiin kunnolla ihan käytäntöön asti.
Samoinhan on käynyt mm. ammatilliselle koulutukselle. Rahoitusta ja resursseja vähennetään joten itseohjautuvuutta lisätään. Joka tietysti ei johda haluttuihin tuloksiin, vaan johonkin ihan muuhun.
Keskusteluna tämän olisi mielenkiintoinen, mutta menee tässä langassa minusta ohi aiheen.
1800-luku lähetti kirjekyyhkyn, ja pyysivät teoriaansa takaisin.
Eihän edes PV ole enää tätä mieltä. PV:n Johtaja- ja kouluttajakoulutuksessa puhutaan mm. sisäisistä ja ulkoisista motivaatioista, syväjohtamisesta sekä kaikenlaisesta muusta modernista hömpötyksestä. Jopa Kurin ja Järjestyksen ylläpidosta on ihan juttua, ja huvittavasti se vielä alkaa: "Miten tähän pyritään: Asianmukaisella, mielekkäällä ja tehokkaalla kouluttamisella".
En ole pedagogiikan ammattilainen, enkä edes motivaatio-psykologian, mutta kiitos PV:n, olen päässyt kuuntelemaan luentoja mm. tarvehierarkiasta ja suoritusmotivaatioteoriasta, ja siitä miten ne linkittyvät varusmiesten motivaatioon. Jopa tunnetusti hidasliikkeinen PV on herännyt huomaamaan, että kankeat 100-vuotta vanhat metodit eivät välttämättä toimi enää nykyään.
..Kun tämä vielä saataisiin kunnolla ihan käytäntöön asti.
Mitä olen asiasta jutellut opettajien kanssa niin itseohjautuvuuden lisääminen ei ole perimmäinen syy huonoille oppimistuloksille, vaan enemmänkin se on seurausta tehdystä koulutuspolitiikasta. Poikien huono menestys on monisyinen asia, johon ei ole hopea- taikka muita taikaluoteja.
Samoinhan on käynyt mm. ammatilliselle koulutukselle. Rahoitusta ja resursseja vähennetään joten itseohjautuvuutta lisätään. Joka tietysti ei johda haluttuihin tuloksiin, vaan johonkin ihan muuhun.
Keskusteluna tämän olisi mielenkiintoinen, mutta menee tässä langassa minusta ohi aiheen.
Raivaaja
Kapteeni
@Kapiainen kanssa samaa mieltä että 1917 vuodelta ja preussilaista kuria voisi tarkastella uudestaan. Lähinnä elämää varuskunnassa ja kasarmilla. Siellä minusta se tunkkaisuus on, maastossa sotilaat keskittyvät enimmäkseen olennaiseen.
Päällikkö torui taannoin kun en pitänyt oppilaille kovaa kuria. Semmoinen perinteinen räyhääminen ja huutaminen ei ole oikein oma tyyli. Enemmänkin kertoa säännöt ja raamit missä liikutaan ja oma tahtotila alaisille. Jos ei itsehillintää löydy niin sitä vahvistetaan.
Jos ei näissä pysy, on kurssin keskeyttäminen ja koulusta ulos tulos (eka varoitus, sitten huomautus ja kolmanneksi pihalle), no hard feelings.
Voisin lähteä johonkin pilottiin missä yksikkö aloittaa tyhjältä pöydältä jossa YLPaLVO on viitteellinen ja sovitettavissa. Sitä vaikka 2 saapumiserää.
Päällikkö torui taannoin kun en pitänyt oppilaille kovaa kuria. Semmoinen perinteinen räyhääminen ja huutaminen ei ole oikein oma tyyli. Enemmänkin kertoa säännöt ja raamit missä liikutaan ja oma tahtotila alaisille. Jos ei itsehillintää löydy niin sitä vahvistetaan.
Jos ei näissä pysy, on kurssin keskeyttäminen ja koulusta ulos tulos (eka varoitus, sitten huomautus ja kolmanneksi pihalle), no hard feelings.
Voisin lähteä johonkin pilottiin missä yksikkö aloittaa tyhjältä pöydältä jossa YLPaLVO on viitteellinen ja sovitettavissa. Sitä vaikka 2 saapumiserää.
J0h1F
Ylipäällikkö
Kuinka monessa asiassa nykyään tätä edes käytetään? Ei ainakaan omasta mielestäni kovin monessa, toki takana on ja pitääkin olla lainsäädäntö, joka mahdollistaa tarvittavat toimenpiteet jos (kun) joitain ei aina kiinnosta.
En oikein ymmärrä miksi esimerkiksi nostit tavanomaisen sotilaallisen päivärytmin edes puheeksi asiassa, jos et haluaisi "itseohjautuvuutta" siihen. Ulkoinen kuri riittävine toimenpiteineen on kuitenkin se, jolla tuo joudutaan pyörittämään, jotta se saadaan toimimaan tehokkaasti - ei se tarvitse mitään erityisiä saappaankopsutusperformansseja tai naama punaisena huutavia alikersantteja jos sitä pidetään epätarkoituksenmukaisina eikä haluta käyttää savusillinä purnaukselle. Sen sijaan tarvitaan kuitenkin sitä, että päivärytmiin liittyvät asiat eli herätykset, nukkumaanmenot ja ruokailut järjestetään systeemin puolesta, se vapauttaa nimenomaan varusmiesten henkiset voimavarat koulutukseen ja takaa ainakin edellytykset mahdollisimman tehokkaalle oppimiselle. Omasta kokemuksestani kaikki varusmiehenä söivät aamupalan kun sinne kerran mentiin, jos se ei olisi pakollinen niin harvaa kiinnostaisi sinne mennä joka aamu (kuten omakohtaisella krihaesimerkilläni havainnollistin), vaikka aamupalan syöminen olisi kuitenkin tärkeää koulutuksen kannalta.
Voin nyt kirjoitella jo hyvä tovi sitten olleesta varusmiespalveluksestani, niin nimenomaan meidän erämme aikana 2/14 jo ainakin omassa palveluspaikassani karsittiin lähestulkoon kaikki varusmiesjohtajien omatoimisesti järjestämät performanssit pois, esimerkiksi mielivaltaiset aamulenkit, poistuttaminen ja muu juoksuttaminen, ylipitkät iltavahvuuslaskennat ja muut mielivaltaisuudet vuodevaatteisiin liittyen (poislukien AUK:sta, jossa sillä kouluttajien tuella otettiin luulot pois; motivoituneethan tuollaista sietävät purnaamatta pidempään kuin keskimääräinen varusmies). Ainakin lopputulema oli hyvin järkevänoloinen koulutuskokonaisuus, jossa meidän komppaniastamme ei johtajakaudella ainakaan minun tietääkseni kukaan miehistössä palvellut kantasuomalainen motivaatiosyistä lähtenyt pois, muutama maahanmuuttajataustainen kyllä (ilmeisesti toimintakulttuuri oli heille liikaa; toisaalta osa maahanmuuttajataustaisista sopeutui ja pärjäsi oikein hyvin ja eteni johtajakoulutukseenkin).
Jaahas. Mielikeskusteluani modernien "Foodora-Wolt-pizzataistelijoiden" ja "kivikautisten neanderthaalisoturien" välillä
.
Pari kommenttia asiaan (mistä olen @Kapiainen kanssa aiemminkin vääntänyt ja tuskin samaan mielipiteeseen päädymme nytkään).
Ensinnäkin käsite "pakko". Kaikki yhteiskunnat ovat perustuneet, perustuvat ja tulevat perustumaan "pakkoon". Suomen rikoslaki määrittelee koko ajan pakon ja sen pakon rikkomisen rangaistuksen. Näin on asia kaikissa muissakin maissa maailmassa. Nyt, menneisyydessä ja tulevaisuudessa. On hiukan erikoinen ajatus, että tilanteessa, missä ihmisen oletetaan asettuvan lentävän metallinkappaleen eteen ei olisi "pakkoa".
Aloitteellisuus. Kovuus ja aloitteellisuus eivät ole psykologisesti samalla kartalla. Ne ovat eri asioita. Aloitteellinen ihminen on aloitteellinen kävi hän minkä tahansa koulutuksen läpi eikä epäalotteellinen ihminen muutu aloitteelliseksi saati vastuun kantajaksi vaikka kuinka saisi sufea. Tämä on ominaisuus.
On totta, että pedagogisesti on viisasta opettaa tietyllä tavalla. On totta, että psykologisesti on viisasta huomioida yksilö yksilönä. On edelleen totta, että johtaja, joka johtaa motivoinnilla ja tiedolla on parempi kuin kiljuja. Tämä on kaikki hyvää psykologiaa ja viisasta.
Mutta se ei toimi sodassa. Siellä vaikuttavat erilaiset psykologiset säännöt. Jotka ovat aivan yhtä pakottavia.
Minut koulutettiin aikanaa "väärin". Siis nykyisten näkemysten mukaan. Me saimme possua possun päälle. Kuri oli päivän sana ja sitä todellakin iskostettiin meihin. Yleensä fyysisesti. Pidimmekäö siitä? Emme. Ja minä näin toisenkinlaista toimintaa. Toisessa prikaatissa jossa olin hetken aikaa muutaman kaverin kanssa. Siellä oli enemmänkin nykyinen opetustapa. Oikein miellyttävää.
Mutta...
Harjoituksissa me tuhosimme heidät ja muut porukat. Me marssimme nopeammin, me menimme asemiin nopeammin, me ammuimme nopeammin ja tarkemmin. Me vedimme kelaa nopeammin. Me lähdimme asemista nopeammin. Me tuhosimme heidät. Ei siksi, että me olimme parempia miehiä. Eikä siksi. että me tiesimme enemmän. Vaan siksi, että meidät oli koulutettu kovemmin. Kun he kysyivät ampumalinjasta, me kaadoimme metsää. Kun he miettivät parasta heitimen alustan paikkaa, me hakkasimme kalliota. Kun he pohtivat parasta tapaa ajaa Proto asemiin hakemaan heitintä, me olimme jo kiskoneet heittimen ojien yli. Jne.
Mitä yritän sanoa hyvin lyhyesti on se, että esimerkiksi syväjohtamisen teoria on kaunis teoria. Se vain ei toimi sodassa. Eikä siihen oikeastaan uskota siviilissäkään muutoin kuin juhlapuheissa. Tähän on suuri joukko tieteellisiä syitä, mutta ei siitä nyt enempää.
On totta, että yhteiskunta on "muuttunut". Näin on käynyt ennenkin. Ja samoin armeijat ovat ennenkin muuttuneet "pehmeämmiksi". Ja sitten jossain vaiheessa vastaan tulee se kovien miesten armeija joka on käynyt läpi kovan koulun. Siteeraan erästä lausetta WWII:n ajalta:
"If you were a good officer, you learned about killing. If you were not hard enough on yourself or your men, you learned about dying".
(kirjoittaja taisteli mm. Stalingradissa, Ukrainassa ja lopuksi Königsbergissä joukkueenjohtajana ja sodan lopussa pataljoonankomentajana)
@Kapiainen on oikeassa siinä (ja olen tämän sanonut ennenkin) että PV:n on seurattava aikaansa ja sopeuduttava. Näin on. Mutta sitä ei pidä sekottaa siihen, että nykyinen tapa olisi paras todellisessa taistelussa. Koska se ei sitä ole.
.Pari kommenttia asiaan (mistä olen @Kapiainen kanssa aiemminkin vääntänyt ja tuskin samaan mielipiteeseen päädymme nytkään).
Ensinnäkin käsite "pakko". Kaikki yhteiskunnat ovat perustuneet, perustuvat ja tulevat perustumaan "pakkoon". Suomen rikoslaki määrittelee koko ajan pakon ja sen pakon rikkomisen rangaistuksen. Näin on asia kaikissa muissakin maissa maailmassa. Nyt, menneisyydessä ja tulevaisuudessa. On hiukan erikoinen ajatus, että tilanteessa, missä ihmisen oletetaan asettuvan lentävän metallinkappaleen eteen ei olisi "pakkoa".
Aloitteellisuus. Kovuus ja aloitteellisuus eivät ole psykologisesti samalla kartalla. Ne ovat eri asioita. Aloitteellinen ihminen on aloitteellinen kävi hän minkä tahansa koulutuksen läpi eikä epäalotteellinen ihminen muutu aloitteelliseksi saati vastuun kantajaksi vaikka kuinka saisi sufea. Tämä on ominaisuus.
On totta, että pedagogisesti on viisasta opettaa tietyllä tavalla. On totta, että psykologisesti on viisasta huomioida yksilö yksilönä. On edelleen totta, että johtaja, joka johtaa motivoinnilla ja tiedolla on parempi kuin kiljuja. Tämä on kaikki hyvää psykologiaa ja viisasta.
Mutta se ei toimi sodassa. Siellä vaikuttavat erilaiset psykologiset säännöt. Jotka ovat aivan yhtä pakottavia.
Minut koulutettiin aikanaa "väärin". Siis nykyisten näkemysten mukaan. Me saimme possua possun päälle. Kuri oli päivän sana ja sitä todellakin iskostettiin meihin. Yleensä fyysisesti. Pidimmekäö siitä? Emme. Ja minä näin toisenkinlaista toimintaa. Toisessa prikaatissa jossa olin hetken aikaa muutaman kaverin kanssa. Siellä oli enemmänkin nykyinen opetustapa. Oikein miellyttävää.
Mutta...
Harjoituksissa me tuhosimme heidät ja muut porukat. Me marssimme nopeammin, me menimme asemiin nopeammin, me ammuimme nopeammin ja tarkemmin. Me vedimme kelaa nopeammin. Me lähdimme asemista nopeammin. Me tuhosimme heidät. Ei siksi, että me olimme parempia miehiä. Eikä siksi. että me tiesimme enemmän. Vaan siksi, että meidät oli koulutettu kovemmin. Kun he kysyivät ampumalinjasta, me kaadoimme metsää. Kun he miettivät parasta heitimen alustan paikkaa, me hakkasimme kalliota. Kun he pohtivat parasta tapaa ajaa Proto asemiin hakemaan heitintä, me olimme jo kiskoneet heittimen ojien yli. Jne.
Mitä yritän sanoa hyvin lyhyesti on se, että esimerkiksi syväjohtamisen teoria on kaunis teoria. Se vain ei toimi sodassa. Eikä siihen oikeastaan uskota siviilissäkään muutoin kuin juhlapuheissa. Tähän on suuri joukko tieteellisiä syitä, mutta ei siitä nyt enempää.
On totta, että yhteiskunta on "muuttunut". Näin on käynyt ennenkin. Ja samoin armeijat ovat ennenkin muuttuneet "pehmeämmiksi". Ja sitten jossain vaiheessa vastaan tulee se kovien miesten armeija joka on käynyt läpi kovan koulun. Siteeraan erästä lausetta WWII:n ajalta:
"If you were a good officer, you learned about killing. If you were not hard enough on yourself or your men, you learned about dying".
(kirjoittaja taisteli mm. Stalingradissa, Ukrainassa ja lopuksi Königsbergissä joukkueenjohtajana ja sodan lopussa pataljoonankomentajana)
@Kapiainen on oikeassa siinä (ja olen tämän sanonut ennenkin) että PV:n on seurattava aikaansa ja sopeuduttava. Näin on. Mutta sitä ei pidä sekottaa siihen, että nykyinen tapa olisi paras todellisessa taistelussa. Koska se ei sitä ole.
Kuvailemasi koulutustapa sopii kenties paremmin johonkin massa-armeijaan, kuten itänaapurissamme, tai sitten palkka-armeijaan, kuten ameriikassa. Sota tietysti on epäinhimillistä touhua, tai olisiko parempi sanoa että epähumaania. Ajat ovat muuttuneet viime sodistamme, tietysti, mutta paras motivaation lähde sotilaalle, meidän oloissamme nyt, on tehdä selväksi mitä tehdään, miksi tehdään ja mitä voidaan menettää jos ei tehdä. Pelkästään perseelle potkimalla se ei onnistu, vaikka totta kai fyysisen kunnon korostaminen pitäisi olla selvää jo paljon ennen intti-aikaa, siinä on koko yhteiskunnallamme parantamisen varaaJaahas. Mielikeskusteluani modernien "Foodora-Wolt-pizzataistelijoiden" ja "kivikautisten neanderthaalisoturien" välillä
Pari kommenttia asiaan (mistä olen @Kapiainen kanssa aiemminkin vääntänyt ja tuskin samaan mielipiteeseen päädymme nytkään).
Ensinnäkin käsite "pakko". Kaikki yhteiskunnat ovat perustuneet, perustuvat ja tulevat perustumaan "pakkoon". Suomen rikoslaki määrittelee koko ajan pakon ja sen pakon rikkomisen rangaistuksen. Näin on asia kaikissa muissakin maissa maailmassa. Nyt, menneisyydessä ja tulevaisuudessa. On hiukan erikoinen ajatus, että tilanteessa, missä ihmisen oletetaan asettuvan lentävän metallinkappaleen eteen ei olisi "pakkoa".
Aloitteellisuus. Kovuus ja aloitteellisuus eivät ole psykologisesti samalla kartalla. Ne ovat eri asioita. Aloitteellinen ihminen on aloitteellinen kävi hän minkä tahansa koulutuksen läpi eikä epäalotteellinen ihminen muutu aloitteelliseksi saati vastuun kantajaksi vaikka kuinka saisi sufea. Tämä on ominaisuus.
On totta, että pedagogisesti on viisasta opettaa tietyllä tavalla. On totta, että psykologisesti on viisasta huomioida yksilö yksilönä. On edelleen totta, että johtaja, joka johtaa motivoinnilla ja tiedolla on parempi kuin kiljuja. Tämä on kaikki hyvää psykologiaa ja viisasta.
Mutta se ei toimi sodassa. Siellä vaikuttavat erilaiset psykologiset säännöt. Jotka ovat aivan yhtä pakottavia.
Minut koulutettiin aikanaa "väärin". Siis nykyisten näkemysten mukaan. Me saimme possua possun päälle. Kuri oli päivän sana ja sitä todellakin iskostettiin meihin. Yleensä fyysisesti. Pidimmekäö siitä? Emme. Ja minä näin toisenkinlaista toimintaa. Toisessa prikaatissa jossa olin hetken aikaa muutaman kaverin kanssa. Siellä oli enemmänkin nykyinen opetustapa. Oikein miellyttävää.
Mutta...
Harjoituksissa me tuhosimme heidät ja muut porukat. Me marssimme nopeammin, me menimme asemiin nopeammin, me ammuimme nopeammin ja tarkemmin. Me vedimme kelaa nopeammin. Me lähdimme asemista nopeammin. Me tuhosimme heidät. Ei siksi, että me olimme parempia miehiä. Eikä siksi. että me tiesimme enemmän. Vaan siksi, että meidät oli koulutettu kovemmin. Kun he kysyivät ampumalinjasta, me kaadoimme metsää. Kun he miettivät parasta heitimen alustan paikkaa, me hakkasimme kalliota. Kun he pohtivat parasta tapaa ajaa Proto asemiin hakemaan heitintä, me olimme jo kiskoneet heittimen ojien yli. Jne.
Mitä yritän sanoa hyvin lyhyesti on se, että esimerkiksi syväjohtamisen teoria on kaunis teoria. Se vain ei toimi sodassa. Eikä siihen oikeastaan uskota siviilissäkään muutoin kuin juhlapuheissa. Tähän on suuri joukko tieteellisiä syitä, mutta ei siitä nyt enempää.
On totta, että yhteiskunta on "muuttunut". Näin on käynyt ennenkin. Ja samoin armeijat ovat ennenkin muuttuneet "pehmeämmiksi". Ja sitten jossain vaiheessa vastaan tulee se kovien miesten armeija joka on käynyt läpi kovan koulun. Siteeraan erästä lausetta WWII:n ajalta:
"If you were a good officer, you learned about killing. If you were not hard enough on yourself or your men, you learned about dying".
(kirjoittaja taisteli mm. Stalingradissa, Ukrainassa ja lopuksi Königsbergissä joukkueenjohtajana ja sodan lopussa pataljoonankomentajana)
@Kapiainen on oikeassa siinä (ja olen tämän sanonut ennenkin) että PV:n on seurattava aikaansa ja sopeuduttava. Näin on. Mutta sitä ei pidä sekottaa siihen, että nykyinen tapa olisi paras todellisessa taistelussa. Koska se ei sitä ole.
Pitäisi osata tehdä ero vaativan koulutuksen ja kovan koulutuksen välillä, muuten voi tehdä turpaan vedosta itse tarkoituksen vaikka nykytutkimuksen mukaan rankaisemisella ei saada aikaan pysyvää muutosta käytökseen.
Theban pyhä joukko aikanaan pieksi Spartalaiset mutta siinä missä haikaillaan Spartalaiset metodien perään niin kukaan ei lobbaa Thebalaisen koulutuksen puolesta. Minkähän takia?
Theban pyhä joukko aikanaan pieksi Spartalaiset mutta siinä missä haikaillaan Spartalaiset metodien perään niin kukaan ei lobbaa Thebalaisen koulutuksen puolesta. Minkähän takia?
Solidsnake
Respected Leader
Olisihan se näky kun kapparit kouluttaisi varusmiehistä homppeleita, oikein juurta jaksain
Kysymyksesi on todella hyvä.
Mutta mitä sanoit koulutustavasta ja sen sopivuudesta on juuri se, mitä tarkoitin. Sota on sotaa massa-armeijalle ja palkka-armeijalle. Molemmat tarvitsevat saman koulutuksen, mutta nykypäivänä kumpikaan ei pysty siihen. Syy? Koska yhteiskunta ei hyväksy sitä.
Tosiasia on, että jokainen ammattiarmeija lännessä hakee rekryyttejä. He eivät pysty tekemään kovaa koulutusta, koska kaikki kävelisivät ulos saman tien. Sama on tilanne suomen massa-armeijassa nykyään. Anna liikaa juoksua, niin kaverit lopettavat saman tien.
Kyse ei ole siitä, että sodan vaatimukset olisivat muuttuneet. Vaan siitä, että sodan todellisuus on sen verran kaukana, että sitä ei pystytä hyväksymään nykyisessä yhteiskunnassa. Tämä ei ole mikään uusi asia. Näin käy aina, kun yhteiskunta etääntyy tarpeeksi raa'asta todellisuudesta.
Näin kävi aikanaan Egyptille, Roomalle, Abbasideille, Englannille ja jokaiselle kansalle, joka unohti sen, mistä sodassa on kyse.
On ehkä rumasti sanottu, mutta monet nykyisistä opeistamme ilmeisesti tulevat maasta, joka ei ole joutunut olemaan mukana täysimittaisen vihollisen kanssa 200+ vuoteen. Ehkä kannattaa ainakin pohtia, ovatko heidän teoriansa sopivia suomen tilanteeseen.
Pelkometodilla koulutettiin sotilaita, joita käytettiin sumeilematta tykinruokana. Milloin viimeksi mikään oikeahkokaan sotavaltio on rytyyttänyt tykinruokasotaa? Iranin ja Irakin välinen sota taitaa olla viimeisin, sen jälkeen on ollut siinä mielessä hiljaista. Ja tuolloinkin molemmat osapuolet luonteestaan johtuen juoksutti ensilinjoissa ihmisiä, jotka hallinnon puolesta joutivatkin saada sankarikuoleman.....
Jo 2. ms:n tapahtumat osoittivat mitä tarkoittaa nykyaikainen tulivoima. Sopii siinä juoksuttaa, jos sotilaita piisaa.....tulivoimamielessä ei ole sattumaa, että sotavaltiot ovat kehittäneet uusia metodeja lyödä vihollisiaan.
Kun noita muinaisesimerkkejä nostellaan esiin, niin okei: jos filistealaishyökkäysrivistö olisi joutunut minuutiksi yhden kuusituumaispatteriston tulen alle, niin sota olisi ollut tavattoman nopeasti ohi.
Moni asia yhteiskuntamuutosten lisäksi on muuttunut ja ainoa varma asia on se, että armeija, joka seuraavissa kovapanosammunnoissa osoittautuu jämähtäneeksi jonnekin historiaan saa turpiinsa. Ja railakkaasti.