Asevelvollisuuden pitää muuttua

[baikal]

Tällä saataisiin @baikal peräänkuuluttamaa kovaa aselaji- ja koulutuhaaraosaamista

On hirmuinen ero olla kantahenkilöstön koulutettavana ja johdettavana vs. reservijohtajat. Jäätävän hirmuinen ero. Kirjoitan sillä kokemuksella, joka minulle ehti asevelvollisuudesta kertyä.

Ylipäätään tässä keskustelussa pitäisi enemmän porautua siihen taisteluosaamiseen, eikä vatveloida sitä tuleeko jostain isona sähköinsinööri tai vaikka koulun rehtori, lukeeko joku lääkäriksi tai papiksi. Ei se siviiliosaaminen juurikaan auta, kun tai jos pitää lähteä muutaman viikon varoitusajalla taisteluun. Ja puhun nyt taistelutehtävistä, joiden hallitseminen ON OLTAVA JOKAISEN ARMEIJAN ehdotonta ydinosaamista ensin ja vasta sitten arvottakoon muuta, joka hoituu siviiliammattilaisilla.

Vertaishötveltämisellä päästään johonkin tavoitteeseen, kenties juuri siihen mihin tähdätäänkin ja mitä tavoitellaan. Mutta onko se paljon tai onko se tarpeeksi, sitä sopii kyllä epäillä. Hlökoht. vakaumus on ollut monesta syystä ja toisesta jo yli 30 vuotta se, että se ei ole tarpeeksi. Kantaväen osaamisen ja reserviläisosaamisen välillä on aivan liian huima ero ja nyt puhutaan taistelun osaamisesta eikä siitä, osaako res.luutn. väkeltää rakennuspiirustukset kohilleen tai korjata rikkinäisen sähkömuuntajan.

Vastapuolen osaamisen jatkuva aliarviointi tulee aiheuttamaan ainakin sen, että se tulee koskemaan kipeästi. Omien puutteiden ja vajeiden poisselittäminen tavoilla, jotka ovat mallia: no, ne kerää kaalia palvelusaikana on kyllä ihan sitä ihtiään. Jos omat vajeet ja puutteet hyväksytään sillä, että nokun vastapuolen pojat tekee kaksi viikkoa kaalitalkoita kolhoosissa....huhhuh. Yksittäisten taisteluiden on sujuttava niin, että ne voitetaan. Kakkossija sodassa ei ole palkintosija.

 

[ip]

On hirmuinen ero olla kantahenkilöstön koulutettavana ja johdettavana vs. reservijohtajat. Jäätävän hirmuinen ero. Kirjoitan sillä kokemuksella, joka minulle ehti asevelvollisuudesta kertyä.

Ylipäätään tässä keskustelussa pitäisi enemmän porautua siihen taisteluosaamiseen, eikä vatveloida sitä tuleeko jostain isona sähköinsinööri tai vaikka koulun rehtori, lukeeko joku lääkäriksi tai papiksi. Ei se siviiliosaaminen juurikaan auta, kun tai jos pitää lähteä muutaman viikon varoitusajalla taisteluun. Ja puhun nyt taistelutehtävistä, joiden hallitseminen ON OLTAVA JOKAISEN ARMEIJAN ehdotonta ydinosaamista ensin ja vasta sitten arvottakoon muuta, joka hoituu siviiliammattilaisilla.

Vertaishötveltämisellä päästään johonkin tavoitteeseen, kenties juuri siihen mihin tähdätäänkin ja mitä tavoitellaan. Mutta onko se paljon tai onko se tarpeeksi, sitä sopii kyllä epäillä. Hlökoht. vakaumus on ollut monesta syystä ja toisesta jo yli 30 vuotta se, että se ei ole tarpeeksi. Kantaväen osaamisen ja reserviläisosaamisen välillä on aivan liian huima ero ja nyt puhutaan taistelun osaamisesta eikä siitä, osaako res.luutn. väkeltää rakennuspiirustukset kohilleen tai korjata rikkinäisen sähkömuuntajan.

Vastapuolen osaamisen jatkuva aliarviointi tulee aiheuttamaan ainakin sen, että se tulee koskemaan kipeästi. Omien puutteiden ja vajeiden poisselittäminen tavoilla, jotka ovat mallia: no, ne kerää kaalia palvelusaikana on kyllä ihan sitä ihtiään. Jos omat vajeet ja puutteet hyväksytään sillä, että nokun vastapuolen pojat tekee kaksi viikkoa kaalitalkoita kolhoosissa....huhhuh. Yksittäisten taisteluiden on sujuttava niin, että ne voitetaan. Kakkossija sodassa ei ole palkintosija.

En pidä kantehenkilökunnan ja ressujen eroa ihan kohtuuttomana kunhan tehtävät ja henkilöt on oikeat ja erot tiedetään. Ressuilla ei ole yleensä rutiinia mihinkään, mutta opetetut asiat voidaan osata ihan hyvin. Kouluttamisosaamista ja rutiinia ei ressuille keskimäärin kunnolla kerry.

Olen samaa mieltä että taisteluosaaminen on keskeistä. Kaikki osaaminen on kuitenkin plussaa. Kun ressuilla on alaisina ressuja, niin ihan hyvä, että elämänkokemusta siviilitöistä siviilien kanssa on kertynyt. Kaikki johtamis ja yhdessätyöskentelykokemus on plussaa.

Olen erittäin samaa mieltä vastapuolen aliarvioimisesta. Ne ovat oletuksena osaavampia ja niillä on enemmän ja parempaa kalustoa. Meillä on välillä myös vähän painolastia kv operaatioista, joissa väline epäsymmetria on eri ja taistelut ovat enemmän ryhmien ja joukkueiden asia. Kv operaation esikunnassa saattaa asiaa seurata enemmän silmäpareja kun kentällä on sotilaita.

12kk koulutuksesta pitäisi kuitenkin nykyisellä rahalla saada maksimit irti. Mielestäni emme suoriudu huonosti, mutta parannettavaa on. Toki mielipiteitä ja kokemuksia piisaa. Suuri osa keskittyy pieneen nurkkaan ja suppeaan otantaan. PV voisi kerätä ja työstää kokemuksia useammilla tavoin. Siviiipuolen tutkijat välillä jotain otoksia retostelevat ja sotilailla iskee heti defenssi päälle. Havaintoja ei pidä selittää pois, vaan analysoida.

 

[Iso-Mursu]

Jotta saisimme sotavaltion tarpeisiin pienenevistä ikäluokista riittävän paljon fyysisesti ja psyykkisesti kuranttia materiaalia, on yhteiskunnan ”nykymenossa” muutaman asian muututtava. Tämä materiaaliasia koskee niin asevelvollisia kuin palkattua väkeä. Olen tuumaillut tätä jo useasti aiemmin ja loihen lausumaan sen jälleen kerran.

Yhteiskunnassamme on vaikuttanut viime vuosikymmenien aikana tuulia ja suuntauksia, jotka ovat vieneet kiinnostusta ja halukkuutta kantaa korsi kekoon ja osallistua noin ylipäätään yhteiskunnan rakentamiseen. Kyseessä on sama pirstoutuminen ja kuplautuminen, joka on löydettävissä usean tänne kirjoitetun tekstin riveiltä ja niiden välistä. Ilmiö koskee yhteiskuntaa ja sen jäseniä laajemmin kuin pelkästään sotilaallisessa mielessä suorituskykyikäisiä. Emme kipuloi toki yksin näiden asioiden kanssa, vaan samantapaista kehitystä on nähtävillä myös muualla. Kuinka syvälle kyykkäys päästetään, on se juttu.

Olen kirjoittanut foorumille eri paikkoihin hahmottelemastani kansanterveyttä ja hyvinvointia edistävästä ”koulukommando” -pöytälaatikkoputkiunelmasta, jonka tarkoituksena olisi osaltaan (lue: koulutusjärjestelmän osalta varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle) tuottaa ikäluokista nykyistä suurempi määrä fyysisesti ja psyykksisesti terveitä ja suorituskykyisiä yksilöitä yhteiskunnan kaikkinaisiin tarpeisiin. Yhteiskunnan näkökulmasta työmarkkinoiden ja sotavaltion tarpeet ”materiaalille” käyvät varsin hyvin yksiin.

Muutamassa foorumikirjoituksessa haikailtu jalkapallojoukkue -ajattelu on osa sitä, mistä tässä ”koulukommandossa” on kyse. Pöytälaatikkokehitelmän nimeen ei kannata takertua liikaa ja katsoa sitä kapeasti, sillä kyseessä on vain kieroutuneen sisäisen huumorin ilmentymä. Itse tuote on hyvä ja toimiva, mutta edellyttää yhteiskunnallisia asenteiden ja toimintatapojen korjauksia.

Niin, liikuntakasvatuksen lisäämisestä yläkoulussa ja toisella asteella voin todeta suoraan sen, että silloin on jo aivan liian myöhäistä. Jospa aloitettaisiin varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta.

Sarek1damuksen hahmossa ennustan yhteiskunnalle ja sotavaltiolle nykyisen menon jatkuessa entistäkin suurempia haasteita ja ihmeellisiä hetkiä varttuvien ikäluokkien parissa, siihen kun on ammatillista kosketuspintaa useiden vuosikymmenten ajalta. Ette poijjaat vielä aavista, mitä on tulossa…

Liikunnan pitäisi jatkua pakollisena ammattikorkeassa ja yliopistossa. Jotta reserviläisten kunto pysyisi kunnossa.

 

[Mikfin70]

Yleinen kommentti ja havainto esim. Arrow harjoituksista oli se, että US joukkuetta johtaa oikeasti joukkueen kersantti (arvo vääpeli). Nämä nuoret reserviupseeriohjelman luutnantti olivat pääsääntöisesti kumielimaisimia joiden tehtävä oli vain hyväksyä joukkueen kersantin päätös. Aliupseerien ja miehistön asenne näitä märkä korvia kohtaan oli melkoisen jäätävä.

Kriha-operaatiossa ei tullut vastaan yhtään juuri oppilaitoksesta tullutta US upseeria vaan arvot olivat pääasiassa yliluutnantista ylöspäin vaikka tehtävä ei ollut kuin joukkueenjohtaja.

 

[lihapakaste]

En jaksanut kahlata koko lankaa läpi, pahoittelut. Haluaisin kommentoida koulukommando-suunnitelmaa C-miehen näkökulmasta.

Ajatus, että koko koulupolku tukisi liikunnallisuutta on erinomaisen kannatettava. Omasta näkökulmastani suurimmat pallon pudotukset koulun ja terveydenhuollon taholta ovat seuraavat:
1) toisen vanhempani sairastuminen skitsofreniaan, joka useasta puuttumisyrityksestä jäi diagnosoimatta ja hoitamatta
2) päiväkoti ja koulu eivät puuttuneet kiusaamiseen. Koulukiusaaminen ja eristäminen koko matkan tarhasta yläasteelle jättää pysyvät henkiset arvet.
3) astmani jäi diagnosoimatta 1-9 luokat. Pienenä ekaluokkalaisena hengitykseni alkoi vinkua pakkasessa. Rasituksen (lämpimässä tilassa) jälkeinen PEF-mittaus oli normaalin alarajalla. Oireiden pahentuessa vuosi vuodelta, lääkärit aina katsoivat vanhaa mittaustulosta ja totesi ei voi olla astmaa. Asiaan liittymättömän leikkauksen jälkitarkastuksessa nuori sairaalalääkäri kyseli laajemmin ja tarttui asiaan -> astma-diagnoosi.
4)koululiikunta oli hyvin suoritus / mittauskeskeistä

1 ja 2 on aiheuttanut elinikäiset psyykkiset vammat, joita on hoidettu useamman kerran Kelan tukemalla psykoterapialla ja joiden ansiosta olen pysynyt työelämässä. Jos en olisi kutsunnoissa saanut C-luokitusta, olisin saadessani RK:n kovat lippaassa, olisin työntänyt piipun suuhuni ja vetänyt liipasimesta...

3 ja 4: paheneva ja hoitamaton astma on tehokkaasti ehdollistanut kehon ajatukseen liikunta = ei voi hengittää, josta on vaikea irroittautua. Liikunnan opetuksessa tehtin paljon asioita kuten juostiin, luisteltiin, suunnistettiin, uitiin ja pelattiin pesä- ja jalkapalloa. Kunkin "lajiakson" lopussa mitattiin tulos ja numero tuli suoraan tuloksesta. Kertaakaan ei opetettu minkään lajin tekniikkaa: miten kuulaa heitetään oikein? Mikä on oikea uintitekniikka? Mikä on oikea juoksutekniikka? Miten pesäpallossa osuu mailalla palloon? Miten kompassia käytetään? Miten karttaa luetaan suunnistaessa? Huono liikunnannumero riippumatta siitä paljonko yrittää tai paljonko kehittyy vuodessa oli osaltaan tappamassa liikunnan iloa.

1-4: masentuneena ei jaksa motivoitua liikkumaan, varsinkaan kun on ehdollistunut siihen, että liikunta tarkoittaa hengityskyvyn hiipumista. Lopputuloksena rapakuntoinen, ylipainoinen, tules-ongelmainen ja hädin tuskin työkykyinen reppana

Tietämättä mitä koulukommando sisältää liikunnan lisäämisen lisäksi, ajatukseni/ehdotukseni tältä pohjalta ovat:

-liikunnan määrän lisäksi on kehitettävä liikunnan laatua, mikä vaatii lisäresursseja

-lajin tekniikan perusteiden opettaminen tekisi liikkumisesta mielekkäämpää ja parantaisi tuloksia, mutta vaatisi opetuksen eriyttämistä (mikä vaatii lisää resursseja) oppilaiden tason mukaan. Tyyliin: osaa jo -> suoraan kentälle, oppii opetetut perusteet -> sitten kentälle, ja motorisesti epälahjakkaat -> tehostettu opetus tai vaihtoehtoinen laji.

-mielekkäämmät ja reserviläishyödyllisemmät lajit. Telinevoimistelua harva alkaa harrastaa, joten sitä voi kokeilla vaikka 1. luokalla, mutta myöhemmillä vuosiluokilla käyttää siihen varattu aika vaikkapa juoksuun ja kuntos(sali)harjoitteluun. Juoksu on helppo ja halpa tapa treenata kestävyyskuntoa. Lihaskuntoa voi kehittää käyttämällä vastuksena omaa painoa. Nykyään on ulkoliikuntapaikkoja, joiden hyödyntämistä pitäisi opettaa. Käynti oikealla kuntosalilla olisi myös valaiseva. Samaan yhteyteen pitäisi opettaa lihashuollon perusteet.

-lisää motivoivia ja reserviläishyödyllisempiä lajeja. Paintball tai airsoft sessioita liikunnan tunnilla. Yleensä sotapelit ovat kivoja ja siihen saa hyvin nivellettyä kuntoliikunnan; kun treenaa kuntoa niin jaksaa ryynätä paremmin. Isolla pelialueella suunnistustaitakin tarvitsisi. Suunnistusta lisää, samoin hiihtoa (jos olisi lunta, tai rahaa harjoitella hiihtoputkessa). Ampuradalla olisi hienoa käydä edes kerran. Vielä kun keksisi tavan pitää kukkahattutädit hiljaisina koulun "militarisoimisesta"

-liikunnan arvioinnissa painottaa osallistumista ja yrittämistä ja kehittymistä, mekaanisen tulosten kirjaamisen ja arvosanan taulukosta katsomisen sijasta.

-opettajille lisää auktoriteettia kiusaamiseen puuttumiseen ja työrauhan ylläpitoon. Velvollisuus puuttua kiusaamiseen. Velvollisuus pitää silmät auki, passiivisen kiusaamisilmoituksen odottelun sijaan.

-kouluterveydenhoitoon, terveysasemille ja lastensuojeluun lisää resursseja ja motivoituneita työntekijöitä tarttumaan asioihin. Urautuneiden virkahenkilöiden korvaaminen osaavilla ja motivoituneilla on haastavaa ja kallista.

-aktiivinen tiedotus oppilaille erilaisita mahdollisuuksia hakea apua jos itsellä tai kotona kaikki ei ole hyvin.

edit: typo

 

[Sarek1]

@lihapakaste : Koulukommandossa on kyse mm. asioista, jotka nostat esiin ja jotka mainitset kompastuskiviksi. Kertomasi esimerkit valaisevat joitain sellaisia asioita, joihin tarvitaan muutos. Kyse on kansanterveyden monipuolisesta edistämisestä ja siinä samalla sielun halullisuuden suuntaamisesta yhteiskuntaa ja myös sen yksilöitä hyödyttävään suuntaan. Kaveria ei jätetä.

Pelkkä järjestelmä ei tuota tulosta, vaan siihen tarvitaan myös innostuneet tekijät eli lasten ja nuorten kanssa työtä tekevät aikuiset. Hömppäideologioista oikealle polulle käännyttäminen ei ole pieni askel sekään. Ja ilman laajapohjaista tukea ja ymmärrystä kotien suunnasta ei päästä kovinkaan pitkälle. Mutta kaikki, eli myös koulukommando, on markkinoitavissa kansakunnalle, tosin eri nimellä.
———

Taisteluosaamisesta sen verran, että myös kantahenkilökunnan edustajilla on vaihteleva osaamiskirjo koulutus- ja työhistorian mukaan. Varusmiesarmeijan sotilaskoulutuksessa sekä harjoittelussa on mielestäni välttämätöntä, että taisteluosaamista tulee painottaa ja kehittää. (Ja sen pohjavoiteluun tuo koulukommando sopii hyvin.)

 

[Mikfin70]

Joskus kauan sitten opin "niin taistelet, kuin harjoittelet" sekä preussilaisten "hiki säästä verta" ja tietysti " kouluta aina tekemällä, puhekoulutus maksetaan kuolemalla"

Nuo periaatteet, kun ohjaavat aina kaikkea kouluttamista ei välttämättä ole lällypullon saaja, mutta lopputulos on sellainen minkä kehtaa jättää käsistään.

Johtaminen on vaikealaji, etenkin jos yrittää pysyä myös mukavuus alueen ulkopuolella. Varusmies haluaa päästä helpolla, mutta reserviläinen haluaa että, kun on kertausharjoituksissa niin aika käytetään tehokkaasti.
Harjoitukset ovat oikea testi siihen osaako reserviläsjohtajat johtaa omaa joukkoaan, johtajan suoritukseen saa puuttua vasta kun tapahtuu jotain vaarantavaa. Huonon suorituksen voi aina uusia, jotta johtajat saavuttavat sen mikä on harjoitustavoite.
Vaikein asia Suomalaiselle on antaa ja vastaanottaa palautetta..ja jos palaute on esim. kh:n lopussa "kaikki on paskaa paitsi kusi" niin vaikea on lähteä taas sen perusteella parantamaan koulutusta.

Huonoilla motivaatiolla ja suorituksilla tippui joukosta, viimekädessä joukon kuitenkin pitää osata sellaisen suorituskyky millä ensimmäisessä kohtaamisessa vihollisen kanssa sijoitus ei ole se hopeatila ja heikoille lenkeille siinä ketjussa ei ole sijaa.

 

[Oantteri]

Liikunnan pitäisi jatkua pakollisena ammattikorkeassa ja yliopistossa. Jotta reserviläisten kunto pysyisi kunnossa.

"Pakollinen" koululiikunta loppuu käytännössä jo yläasteeseen. Onko liikuntaa yksi "pakollinen" kurssi/ov/tms lukiossa ja amiksessa? Korkeampiin asteisiin "pakollinen" koululiikunta sopii vielä huonommin, kun oppilaitoksissa ei ole läsnäolopakkoa. Toki olisihan se huikeaa katsella kun tulevat maisterit ja insinöörit kävellä kipittäisivät ympäri koulua, kuten peruskoululaiset konsanaan.

"Pakko" heittomerkeissä, koska näen varsin usein peruskoululaisia (lähinnä teinejä) laahustamassa ympäri pallo/tai urheilukenttää, kun uinti/pesäpallo/mitä-tänään-tehdäänkään ei nappaa.
...Ja sitten vapaa-ajalla näen samat teinit skeittaamassa/skoottaamassa/parkouraamassa samassa urheilupuistossa. "Pakollinen" liikunta on ihan yhtä tyhjän kanssa, jos ei ole motivaatiota liikkua.

-lajin tekniikan perusteiden opettaminen tekisi liikkumisesta mielekkäämpää ja parantaisi tuloksia, mutta vaatisi opetuksen eriyttämistä (mikä vaatii lisää resursseja) oppilaiden tason mukaan. Tyyliin: osaa jo -> suoraan kentälle, oppii opetetut perusteet -> sitten kentälle, ja motorisesti epälahjakkaat -> tehostettu opetus tai vaihtoehtoinen laji.

-mielekkäämmät ja reserviläishyödyllisemmät lajit. Telinevoimistelua harva alkaa harrastaa, joten sitä voi kokeilla vaikka 1. luokalla, mutta myöhemmillä vuosiluokilla käyttää siihen varattu aika vaikkapa juoksuun ja kuntos(sali)harjoitteluun. Juoksu on helppo ja halpa tapa treenata kestävyyskuntoa. Lihaskuntoa voi kehittää käyttämällä vastuksena omaa painoa. Nykyään on ulkoliikuntapaikkoja, joiden hyödyntämistä pitäisi opettaa. Käynti oikealla kuntosalilla olisi myös valaiseva. Samaan yhteyteen pitäisi opettaa lihashuollon perusteet.

-lisää motivoivia ja reserviläishyödyllisempiä lajeja. Paintball tai airsoft sessioita liikunnan tunnilla. Yleensä sotapelit ovat kivoja ja siihen saa hyvin nivellettyä kuntoliikunnan; kun treenaa kuntoa niin jaksaa ryynätä paremmin. Isolla pelialueella suunnistustaitakin tarvitsisi. Suunnistusta lisää, samoin hiihtoa (jos olisi lunta, tai rahaa harjoitella hiihtoputkessa). Ampuradalla olisi hienoa käydä edes kerran. Vielä kun keksisi tavan pitää kukkahattutädit hiljaisina koulun "militarisoimisesta"

Olen 100% samaa mieltä, että pitäisi panostaa perusteisiin ja liikunnan mielekkääksi tekemiseen, mutta "vaihtoehtoinen" laji alkaa olla jo resurssien kannalta mahdotonta. Useampi tasoryhmäkin nopeasti koettelee urheilupaikkojen rajoja. Kuinka monella koululla on useampi liikuntasali, mistä saadaan toinen ohjaaja valvomaan toista ryhmää, jne? Eli monesti tämä menee siihen, että vaihtoehtoisena liikuntana on kävely. Huomattavasti tyhjää / vaihtopenkin lämmittämistä parempi vaihtoehto, mutta aika ankeaa se on silti.
Joku systeemi jossa voisi vapaasti harrastaa vapaasti valittua lajia, jossa tulee hiki voisi olla yksi tapa, mutta jälleen, resurssit ja valvonta stoppaavat tällaiset ideat.

Mielekkäämmät lajit.. Mikä on mielekkäämpää sinusta voi olla vähemmän mielekästä minusta, kolmannesta henkilöstä puhumattakaan. Huvittavasti minä koin juuri telinevoimistelun huomattavasti mielenkiintoisemmaksi kuin juoksemisen. Kuntosalilla, ulkourheilupakoilla, yms. käyminen on minusta loistava ajatus. Mitä laajemman valikoiman erilaisia urheilulajeja tai liikunnan muotoja porukka pääsee kokeilemaan sitä parempi kaikille. Ikävä kyllä sijainti asettaa mukulat melko eriarvoiseen asemaan, kun pääkaupunkiseudulla voidaan kokeilla toimintapäivänä paddel-yoga-suppailua tai laskettelua, niin Kainuun korvessa eksoottisena vaihtoehtoina on tennis tai squash...

"Reserviläishyödyllisemmät" lajit, airsoft, paintball tai ampuminen taas ovat ihan puhdasta utopiaa. Puolet porukasta ei ikinä tule kuulumaan reserviin, joten sillä tuollaisen perustelu on vähän heikkoa. Mitä taas tulee airsoftiin, paintballiin tai ammuntaan niin, noh, tuo tulee olemaan monelle psyykkiseltä kannalta liian vaikeaa, kaikista muista realiteeteistä, kuten vakuutuksista edes puhumattakaan.

Mieluummin kunnan/kaupungin/reserviläisyhdistysten tulisi tukea vapaa-ajalla tapahtuvaa airsoftaamista/paintballia jne. Jo pelkästään harrastusalueiden puolesta lobbaaminen auttaisi kummasti.
Urheilua tapahtuu ihan luonnostaan, kun motivaatio törmää mahdollisuuteen.

Jos en olisi kutsunnoissa saanut C-luokitusta, olisin saadessani RK:n kovat lippaassa, olisin työntänyt piipun suuhuni ja vetänyt liipasimesta...

Ymmärtänet varmaan itsekin, että miksei ampuminen missään olosuhteissa tule olemaan mahdollista.

-opettajille lisää auktoriteettia kiusaamiseen puuttumiseen ja työrauhan ylläpitoon. Velvollisuus puuttua kiusaamiseen. Velvollisuus pitää silmät auki, passiivisen kiusaamisilmoituksen odottelun sijaan.

Periaatteessahan opettajilla on jo velvollisuus puuttua kiusaamiseen, mutta ei oikein ole keinoja puuttua asiaan. Varsinkin jos kyseessä on "KiVa" koulu, jossa ketään ei tietenkään kiusata!
Tilastojen mukaan kiusaaminen toki vähentyy vuosi vuodelta, mutta en oikein jaksa uskoa tuohon. Ainoa asia joka kiusaamisessa on muuttunut, on tapa, jolla sitä nykyään tehdään, kiitos internetin ja somen. Tätä myös opettajien yms. on huomattavasti vaikeampi havaita. Sinänsä siihen on/olisi huomattavasti helpompi puuttua, mutta ikävä kyllä suurimmalta osalta ihmisistä puuttuu kyky niin tehdä.
Ikävä kyllä kiusaaminen taitaa olla lajityypillistä käyttäytymistä, sillä olemmehan me loppujenlopuksi kuitenkin sosiaalisia laumaeläimiä.

Olen kuitenkin samaa mieltä suurimmasta osasta asioita. Nuorista pitää napata koppi mieluummin ennemmin, kuin myöhemmin.
Kipeästi tarvittaisiin resursseja juuri nuorison tukemiseen, mutta mistäs se rakas hallituksemme leikkaakaan...

 

[skärdis]

Liikunnan pitäisi jatkua pakollisena ammattikorkeassa ja yliopistossa. Jotta reserviläisten kunto pysyisi kunnossa.

Entäs jos sotavaltio hoitaisi leiviskänsä ja käskisi ressunsa säännöllisesti kertausharjoituksiin?

Säilyisi kosketus ressuihin, heidän suorituskykyyn ja kenties ressuillakin olisi motivaatiota pitää kunnostaan huolta. Pakkoahan kenttäkelpoisuuden ylläpitoon ressulla ei ole, joten kunnosta voitaisiin vetää johtopäätökset.

 

[Iso-Mursu]

Entäs jos sotavaltio hoitaisi leiviskänsä ja käskisi ressunsa säännöllisesti kertausharjoituksiin?

Säilyisi kosketus ressuihin, heidän suorituskykyyn ja kenties ressuillakin olisi motivaatiota pitää kunnostaan huolta. Pakkoahan kenttäkelpoisuuden ylläpitoon ressulla ei ole, joten kunnosta voitaisiin vetää johtopäätökset.

Kosketus on aina hyväksi.

Mietin vain että "pakollisella" liikunnalla voisi olla mahollisuus jatkaa joidenkin liikkumista ennen ruuhkavuosia

 

[Sandelzz]

Entäs jos sotavaltio hoitaisi leiviskänsä ja käskisi ressunsa säännöllisesti kertausharjoituksiin?

Säilyisi kosketus ressuihin, heidän suorituskykyyn ja kenties ressuillakin olisi motivaatiota pitää kunnostaan huolta. Pakkoahan kenttäkelpoisuuden ylläpitoon ressulla ei ole, joten kunnosta voitaisiin vetää johtopäätökset.

Sitähän vuodesta 2025 alkaen puolustusvoimat ottaa käyttöön eli on "suora yhteys reserviläiseen.."

 

[Herman30]

Periaatteessahan opettajilla on jo velvollisuus puuttua kiusaamiseen, mutta ei oikein ole keinoja puuttua asiaan.

Minä olen ymmärtänyt että on keinoja mutta se vaatii munaa opettajalta/rehtorilta. Ei saa olla velvollisuutta pakeneva lapatossu eikä saa antaa vanhempien alistaa itsensä.

Sastamalan kurirehtori jyrähtää kiusaamisesta: kertoo keinot, joilla siihen on ”todella helppo puuttua”

Kovasta kurinpidostaan tunnetun rehtori Jari Anderssonin mukaan kiusaamiskeskustelu on polkenut vuosikausia paikallaan.

www.is.fi

 

[Creidiki]

Minä olen vuosikymmeniä ehdottanut, että peruskoulussa opetettaisiin viinanjuontia samalla tavalla kuin liikuntaa (tai ruotsia ja uskontoa). Iloton pakkopulla vieraannuttaisi lapsukaiset päihteistä Turmiolan Tommia tehokkaammin.

 

[Solidsnake]

Minä olen ymmärtänyt että on keinoja mutta se vaatii munaa opettajalta/rehtorilta. Ei saa olla velvollisuutta pakeneva lapatossu eikä saa antaa vanhempien alistaa itsensä.

Sastamalan kurirehtori jyrähtää kiusaamisesta: kertoo keinot, joilla siihen on ”todella helppo puuttua”

Kovasta kurinpidostaan tunnetun rehtori Jari Anderssonin mukaan kiusaamiskeskustelu on polkenut vuosikausia paikallaan.

www.is.fi

Myös opettajat kiusaavat ja kyykyttävät

 

[skärdis]

Sitähän vuodesta 2025 alkaen puolustusvoimat ottaa käyttöön eli on "suora yhteys reserviläiseen.."

Taasko?

Ei ole ensimmäinen kerta, ja viimeksi sentään lähettivät kirjeen.

 

[skärdis]

Myös opettajat kiusaavat ja kyykyttävät

Kuten myös oppilaat opettajia.

 

[baikal]

Taasko?

Ei ole ensimmäinen kerta, ja viimeksi sentään lähettivät kirjeen.

Eiköhän jatkossakin Harvat ole Valittuja ja tärkeimmät joukot harjoitetaan säännöllisesti. Näinhän se tarina on mennyt ja menee jatkossakin. Syvä nukutettu reservin pääosa voi uinua rauhassa ja ei menetä uniaan saatuaan kenties uudestaan kirjeen tai joulukortin intistä. Viimeksi kirje taisi sentään aiheuttaa muutaman sadan reserviläisen hakemisen sivariin.

Kovassa tilanteessa kerrotaan haalittavan kaikki mi jaksaa kalpaa käyttää pumppaamoihin......no, sopii sitä herättää nukkuva ja syvää unta loikova reservi ja vähä äkkiä. Sehän on kuin leijona, joka herää vihaisena ja tarttuu kalasnikovin kopioon kuin lapioon ja aloittaa vimmaisen sotatyön toimittamisen. Innokkaimmat köytetään Perkissä puuhun (sitä varten ovat ne naruniput siinä perkin eteisessä).

 

[Creidiki]

Ihmiset eivät yleisesti ottaen jää passiivisena makoilemaan jos uskovat voivansa vaikuttaa omaan turvallisuuteensa. Jos seurojen talo on tulessa niin väkijoukko muodostaa spontaanisti ämpäriketjun jos uskoo ettei palokuntaa ole tulossa- Jos turvallisuustilanne heikkenee joko ympäristön paineen tai ulkoisen vivutuksen myötä niin ihmiset muodostavat mielensä rauhoittamiseksi turvakaarteja oma-aloiteisesti. Tähän on ihan turha jeesustella että "kyllä pitää antaa viranomaisten hoitaa", pelkkä mielikuva uhkasta riittää, riiippumatta siitä kuinka todellinen se on eli ei, kyllä tämä on koettu Suomessakin, kun näytti siltä että Tsaarin valta rakoili niin uskollisimmista alamaisista pomppasi esiin järjestyskaarteja kuin sieniä sateella. Euroopan pakolaiskriisi synnytti kansalaisten katupartiot ja niissä kunnissa, joissa poliisia ei ole nähty vuoden 2006 jälkeen partioivat yrittäjät itse öisin. Jälki ei ole kaunista.

Niettä PV:n oman toiminnan kannalta kannattaisi sitouttaa se reserviläisten suuri massa ja antaa sellainen kuva että kriisitilanteessa pystyy omalla toiminnallaan vaikuttamaan, muuten saattaa harmaassa vaiheessa valmiusjoukko törmätä Tyrnävän Hirviprikaatin oma-aloitteisesti pystyttämään tiesulkuun, josta pitäisi päästä ohi tai yli ennenkuin pääsee suorittamaan varsinaista tehtävää. Pääseehän siitä, neuvottelemalla tai ampumalla. Kummallakin vaihtoehdolla on huonot puolensa mutta väitän että muutama kertausvuorokausi rauhan aikana on halvempi vaihtoehto.

 

[lihapakaste]

Olen 100% samaa mieltä, että pitäisi panostaa perusteisiin ja liikunnan mielekkääksi tekemiseen, mutta "vaihtoehtoinen" laji alkaa olla jo resurssien kannalta mahdotonta. Useampi tasoryhmäkin nopeasti koettelee urheilupaikkojen rajoja. Kuinka monella koululla on useampi liikuntasali, mistä saadaan toinen ohjaaja valvomaan toista ryhmää, jne? Eli monesti tämä menee siihen, että vaihtoehtoisena liikuntana on kävely. Huomattavasti tyhjää / vaihtopenkin lämmittämistä parempi vaihtoehto, mutta aika ankeaa se on silti.
Joku systeemi jossa voisi vapaasti harrastaa vapaasti valittua lajia, jossa tulee hiki voisi olla yksi tapa, mutta jälleen, resurssit ja valvonta stoppaavat tällaiset ideat.

Mielekkäämmät lajit.. Mikä on mielekkäämpää sinusta voi olla vähemmän mielekästä minusta, kolmannesta henkilöstä puhumattakaan. Huvittavasti minä koin juuri telinevoimistelun huomattavasti mielenkiintoisemmaksi kuin juoksemisen. Kuntosalilla, ulkourheilupakoilla, yms. käyminen on minusta loistava ajatus. Mitä laajemman valikoiman erilaisia urheilulajeja tai liikunnan muotoja porukka pääsee kokeilemaan sitä parempi kaikille. Ikävä kyllä sijainti asettaa mukulat melko eriarvoiseen asemaan, kun pääkaupunkiseudulla voidaan kokeilla toimintapäivänä paddel-yoga-suppailua tai laskettelua, niin Kainuun korvessa eksoottisena vaihtoehtoina on tennis tai squash...

"Reserviläishyödyllisemmät" lajit, airsoft, paintball tai ampuminen taas ovat ihan puhdasta utopiaa. Puolet porukasta ei ikinä tule kuulumaan reserviin, joten sillä tuollaisen perustelu on vähän heikkoa. Mitä taas tulee airsoftiin, paintballiin tai ammuntaan niin, noh, tuo tulee olemaan monelle psyykkiseltä kannalta liian vaikeaa, kaikista muista realiteeteistä, kuten vakuutuksista edes puhumattakaan.

Oletus on, että koulukommandoon kuuluu liikunnanopetuksen resurssien lisääminen sekä rahana että viikkotunteina.

Liiku nyt, vanhana jaksat paremmin -motivaatio ei uppoa nuoriin. Ainakin itsellä aikahorisontti oli +1 vuosi max. Liiku, jotta pystyt huomenna tekemään asiaa x paremmin, olisi uponnut paremmin. Itselle x olisi voinut olla juurikin paintball tai airsoft.

Mieluummin kunnan/kaupungin/reserviläisyhdistysten tulisi tukea vapaa-ajalla tapahtuvaa airsoftaamista/paintballia jne. Jo pelkästään harrastusalueiden puolesta lobbaaminen auttaisi kummasti.
Urheilua tapahtuu ihan luonnostaan, kun motivaatio törmää mahdollisuuteen.

Tuo olisi yksi hyvä mahdollisuus. Jos

Ymmärtänet varmaan itsekin, että miksei ampuminen missään olosuhteissa tule olemaan mahdollista.

Sairastuin masennukseen vasta lukiossa, yläasteikäisenä olisin ollut innolla ampumassa maalia. Kaverin polttarit oli ensimmäinen kerta koskaan ampumaradalla ja avasi silmät että tavallinen ihminen voi harrastaa ammuntaa. Excursio ampumaradalle niin että jokainen ampuu .22 pistoolilla 5 laukausta maaliin niin, että takana seisoo valvoja valmiina tarttumaan aseeseen murhaa/itsemurhaa/perseilyä estämään voisi olla mahdollisuuksien rajoissa. Ehkä.

Periaatteessahan opettajilla on jo velvollisuus puuttua kiusaamiseen, mutta ei oikein ole keinoja puuttua asiaan. Varsinkin jos kyseessä on "KiVa" koulu, jossa ketään ei tietenkään kiusata!
Tilastojen mukaan kiusaaminen toki vähentyy vuosi vuodelta, mutta en oikein jaksa uskoa tuohon. Ainoa asia joka kiusaamisessa on muuttunut, on tapa, jolla sitä nykyään tehdään, kiitos internetin ja somen. Tätä myös opettajien yms. on huomattavasti vaikeampi havaita. Sinänsä siihen on/olisi huomattavasti helpompi puuttua, mutta ikävä kyllä suurimmalta osalta ihmisistä puuttuu kyky niin tehdä.
Ikävä kyllä kiusaaminen taitaa olla lajityypillistä käyttäytymistä, sillä olemmehan me loppujenlopuksi kuitenkin sosiaalisia laumaeläimiä.

Opettajille sanktioita puuttumattomuudesta. Opettajille lisää oikeuksia kiusaamiseen puuttumiseen.

Olen kuitenkin samaa mieltä suurimmasta osasta asioita. Nuorista pitää napata koppi mieluummin ennemmin, kuin myöhemmin.
Kipeästi tarvittaisiin resursseja juuri nuorison tukemiseen, mutta mistäs se rakas hallituksemme leikkaakaan...

Vahvasti samaa mieltä.

 

[Oantteri]

Nimenomaan, ei nuorille kannata selittää että: "Sitten vanhana..." liikunnasta ja pitää tehdä hauskaa ja motivoivaa. Tässä ollaan jossain paikoissa selvästi toisia edellä.
Pakko on kuitenkin tosi huono motivaattori, varsinkin kun ei oikeasti ole pakko.

Käytännössä ampuminen on juuri tuon takia pois kuvioista. Koska vaihtoehdot ovat: yksi ampuja kerrallaan, tai jokaisella ampujalle vastuullinen valvoja selän taakse. Kumpikaan ei oikein toimi mikäli porukkaa on enemmän, kuin kourallinen.

Ikävä kyllä näen kiusaamisen sellaisena asiana, että sitä ei voi mitenkään korjata. Kiusaamiseen voidaan puuttua, ja opettajilla on siihen keinoja, mutta tilanteeseen vaikuttavat myös rehtorit ja muut esihenkilöt ja se mitä he päätävät tai ovat päättämättä. Kuten toveri @Herman30:n linkkaamassa uutisessa mainitaankin.
Tämä toki ns. vakavammissa tapauksissa. Jos on "lievää" kiusaamista, niin opettajalla on toki enemmän kykyä ja mahdollisuuksia puuttua asiaan.

Sitten vielä se vastuusta vapautuslauseke: En ole opettaja, tai missään tekemisissä koululaitoksen kanssa, mutta mitä tutut opet ovat tilanteesta kertoneet, niin ei se ole helppoa heillekkään, kun mitään ei oikein voi tehdä.