Alla oleva kirjoitus tuli vastaan Linkedin:ssä. Mielenkiintoinen tarina siitä kuinka varusmiespalvelus voi vaikuttaa ajatusmaailmaan ja vastuun ottamiseen vaikka asiaa tässä lähestytään älylaitteen kautta.
"Vein kuun alussa 19 -vuotiaan poikani Upinniemeen suorittamaan varusmiespalvelustaan.
Seuraavana iltana hän soitti, ettei mua saa sitten kiinni, kadotin puhelimeni, soita tarvittaessa tähän numeroon.
Ajattelin hyvää hyvyyttäni pelastaa tilanteen, kävin hakemassa uuden SIM-kortin ja ajoin Upinniemeen käytetyn luurin kanssa.
Noh, seuraavana iltana sain viestin, ettei se puhelimen SIM-kortin lukija toiminut.
Muutaman viikon päästä ovisummerini soi ja ovella seisoi onnellisin nuori mies ikinä.
Ensimmäiset lomat koittivat.
Ja ensimmäiset kysymykset, miten on mennyt ja miten olet pärjännyt ilman puhelinta.
19 -vuotiaan vastaus oli se pysäyttävin ikinä.
Tosi hyvin menny, oon tykänny tosi paljon, täysillä tetsataan tupakaverin kans ja saatu paljon kiitosta, kiva kun on valmiiksi suunniteltu päivät, ei tarvi stressata mistään, tehdä vain mitä käsketään.
Ja kun ei ollu luuria, on ollut tyhjää aikaa illat miettiä oman pään sisäisiä ajatuksia ja oon pysähtynyt pohtimaan oman elämäni arvoja uudestaan ja sitä miten ne käytännössä toteutuu.
Olen alkanut lukemaan oikeita kirjoja, lapsena luin paljon ja sä äiti luit meille paljon, mutta kun älypuhelimet tuli, loppui lukeminen.
Olen lukenut ne sotilaan oppaat jo pariin kertaan, että osaan sitten vastailla tarvittaessa.
Olen illat myös jutellut tupakaverin kanssa elämästä paljon ja ollaan keksitty hauskoja pelejä millon mistäkin löytyneestä esineestä ja ajatuksesta.
Ja oikeasti, en halua enää älypuhelinta itselleni, haluan vain jonku laitteen millä pystyn hoitamaan asioitani.
Huomasin miten mun keskittymiskyky tuli takaisin, se ihme sumu päänsisällä katosi.
Se kaikki tyyneys ja levollisuus näkyi pojan olemuksessa, silmissä ja se turvan tunne selkeiden rajojen olemassaolosta.
Olla vain yhtä asiaa varten kerralla.
Tämä lapsi kertoi hetkessä sen viisauden, miksi pysähtyminen tyhjyyteen oman mielen kanssa on elämässä niin tärkeä tsekki ja sen että me ihmisinä pysähdymme yleensä vasta kun on pakko ja silloin ymmärrämme sen tärkeyden.
Ymmärrämme usein asiat tunnetasolla sisällämme, vasta kun ne itse elämme toteen. Ja olemme valmiita muutokseen.
Hän lähti tyttöystävänsä kanssa puolenyön jälkeen omaan kotiinsa kirjapinon kanssa, se pino sisälsi mm. Ben Furmania, Aki Hintsaa, Hararia yms.
Ja jäin syvästi miettimään sitä lisä-älyä mitä älylaitteet tuo.
Ja vie."
"Vein kuun alussa 19 -vuotiaan poikani Upinniemeen suorittamaan varusmiespalvelustaan.
Seuraavana iltana hän soitti, ettei mua saa sitten kiinni, kadotin puhelimeni, soita tarvittaessa tähän numeroon.
Ajattelin hyvää hyvyyttäni pelastaa tilanteen, kävin hakemassa uuden SIM-kortin ja ajoin Upinniemeen käytetyn luurin kanssa.
Noh, seuraavana iltana sain viestin, ettei se puhelimen SIM-kortin lukija toiminut.
Muutaman viikon päästä ovisummerini soi ja ovella seisoi onnellisin nuori mies ikinä.
Ensimmäiset lomat koittivat.
Ja ensimmäiset kysymykset, miten on mennyt ja miten olet pärjännyt ilman puhelinta.
19 -vuotiaan vastaus oli se pysäyttävin ikinä.
Tosi hyvin menny, oon tykänny tosi paljon, täysillä tetsataan tupakaverin kans ja saatu paljon kiitosta, kiva kun on valmiiksi suunniteltu päivät, ei tarvi stressata mistään, tehdä vain mitä käsketään.
Ja kun ei ollu luuria, on ollut tyhjää aikaa illat miettiä oman pään sisäisiä ajatuksia ja oon pysähtynyt pohtimaan oman elämäni arvoja uudestaan ja sitä miten ne käytännössä toteutuu.
Olen alkanut lukemaan oikeita kirjoja, lapsena luin paljon ja sä äiti luit meille paljon, mutta kun älypuhelimet tuli, loppui lukeminen.
Olen lukenut ne sotilaan oppaat jo pariin kertaan, että osaan sitten vastailla tarvittaessa.
Olen illat myös jutellut tupakaverin kanssa elämästä paljon ja ollaan keksitty hauskoja pelejä millon mistäkin löytyneestä esineestä ja ajatuksesta.
Ja oikeasti, en halua enää älypuhelinta itselleni, haluan vain jonku laitteen millä pystyn hoitamaan asioitani.
Huomasin miten mun keskittymiskyky tuli takaisin, se ihme sumu päänsisällä katosi.
Se kaikki tyyneys ja levollisuus näkyi pojan olemuksessa, silmissä ja se turvan tunne selkeiden rajojen olemassaolosta.
Olla vain yhtä asiaa varten kerralla.
Tämä lapsi kertoi hetkessä sen viisauden, miksi pysähtyminen tyhjyyteen oman mielen kanssa on elämässä niin tärkeä tsekki ja sen että me ihmisinä pysähdymme yleensä vasta kun on pakko ja silloin ymmärrämme sen tärkeyden.
Ymmärrämme usein asiat tunnetasolla sisällämme, vasta kun ne itse elämme toteen. Ja olemme valmiita muutokseen.
Hän lähti tyttöystävänsä kanssa puolenyön jälkeen omaan kotiinsa kirjapinon kanssa, se pino sisälsi mm. Ben Furmania, Aki Hintsaa, Hararia yms.
Ja jäin syvästi miettimään sitä lisä-älyä mitä älylaitteet tuo.
Ja vie."
Olen aivan varma siitä, että olet toiminut niin oikein kuin voi toimia ja tuohon pitää, mielestäni, jokaisen pyrkiä. Ihmisiä on kohdeltava asiallisesti ja naisten väheksyminen on turhaa ja melko typerää. Seksuaaliviritteinen tulokulma ei tule loppumaan koskaan, sen takaa hormoni- ja viettitoiminta. Mutta organisaatioiden ja niiden edustajien on kyettävä vetämään ne viivat, joita ei ylitetä. Ja takuulla se oppi menee perille. Täydellistä maailmaa ei tule, mutta parempaan on pystyttävä.
