Asevelvollisuuden pitää muuttua

Oman reserviläiskokemukseni mukaan ainakin ruoka varuskunnissa on nykyään paljon parempaa, kuin mitä se oli joskus pari-kolmekymmentä vuotta sitten. En osaa sanoa, miksi näin on käynyt ja miten kustannuskehitys on mennyt. Toisaalta jos vertailukohteeksi ottaa siviilipuolelta vaikkapa vanhustenhoidon, kehitys on ollut tasan päinvastainen. Laatu on romahtanut, mutta kustannukset moninkertaistuneet
 
Ehkä päättävät tahot saattavat olla kanssasi eri mieltä.

Todennäköisesti jos ovat oikein keskinkertaisia älyltään ja ymmärrykseltään. mutta sitten viiden vuoden päästä pitkin hampain sanovat, että olit oikeassa mutta kun se on nykyaikaa ja me nyt lähdetään siitä ja lässyn lässyn ja gläpätigläpä. 98 prosenttia on tutkitusti minua tyhmempiä mutta en minä silti aina oikeassa ole.

Pääasia että varusmiehet saavat ruokaa.
 
Oman reserviläiskokemukseni mukaan ainakin ruoka varuskunnissa on nykyään paljon parempaa, kuin mitä se oli joskus pari-kolmekymmentä vuotta sitten. En osaa sanoa, miksi näin on käynyt ja miten kustannuskehitys on mennyt. Toisaalta jos vertailukohteeksi ottaa siviilipuolelta vaikkapa vanhustenhoidon, kehitys on ollut tasan päinvastainen. Laatu on romahtanut, mutta kustannukset moninkertaistuneet

Elintarvikepolitiikka on muuttunut. Kaikkea on enemmän. Varusmies saa jo muutakin kuin pataljoonasoppaa ja tillilihaa ja rupisia perunoita.
 
Elintarvikepolitiikka on muuttunut. Kaikkea on enemmän. Varusmies saa jo muutakin kuin pataljoonasoppaa ja tillilihaa ja rupisia perunoita.
En kyllä muista 80-luvulta että ruoan suhteen olisi ollut jotain valittamista. Ruoka oli hyvää ja sitä oli yleensä riittävästi.
 
Ruokahommista vielä sen verran, että nykynuoret ovat tottuneet pienestä pitäen hieman erilaiseen ruokaan kuin menneet sukupolvet ja ovat jo kouluaikana valikoivampia syömisen suhteen kuin ennen, jolloin viimeistään nälkä opetti.
Elintarvikepolitiikka on muuttunut. Kaikkea on enemmän. Varusmies saa jo muutakin kuin pataljoonasoppaa ja tillilihaa ja rupisia perunoita.

Elintarvikkeiden valikoima on muuttunut ja tarjonta monipuolistunut valtavasti muutaman vuosikymmenen aikana. Näin siviilissä ja sama koskee tavaran saatavuuteen liittyen myös sotavaltiota. Se, mitä valitaan ja käytetään on sitten oma lukunsa.

Muuten olen sitä mieltä, että pikselihousuhommissa ollessa on hyvä pyrkiä noudattamaan menneiden aikojen metsäjäniksen dieettiä. Metsäjänis syö kaikkea ravinnoksi kelpaavaa, mikä ei syö sitä ensin. ;)
 
Tämän voi selvittää, mutta vielä vuonna 2008 ruoka maksoi pari euroa. Oliko se jo 2013 muistaakseni 13,50 tai jotain. Sitä en muista, oliko siinä koko päivän muonat vai vain päivällinen. Luulisi, että koko päivän.
Parisen vuotta (2015?) myöhemmin pelkkä lounas oli jotain kympin luokkaa.

Muistaakseni. En kovasti kiinnittänyt asiaan huomiota, riitti että sai ruokaa. Vekaralla kun lounasravintolat olivat vähän vähissä eikä viitsinyt kilometrejä ajella ABC:lle.. Ei se sielläkään halpaa olisi ollut ja kyllä niitä lehtipihvejä oli tullut tarpeeksi nähtyä..

Mutta jos nykyään kaikkialla on samaa niin tavallaan harmi. Pienemmissä paikoissa kun usein oli paremmat pöperöt. Ainakin silloin muinoin kun vertasi Vekaraa Uttiin tai Immolan..
 
Ruokahommista vielä sen verran, että nykynuoret ovat tottuneet pienestä pitäen hieman erilaiseen ruokaan kuin menneet sukupolvet ja ovat jo kouluaikana valikoivampia syömisen suhteen kuin ennen, jolloin viimeistään nälkä opetti.

Ennen oli ruoassa kai riittävästi suolaa ja voita, eli makua.

En tiedä onko ne keittoruoat jotenkin nykyään sen kummempia kuin ennenkään, mutta pakastevihanneksista/perunoista valmistettu on varmasti huonompaa.

Edit: piti katsoa ruokalistoja, hyvältä kyllä vaikuttaa.
 
Viimeksi muokattu:
En kyllä muista 80-luvulta että ruoan suhteen olisi ollut jotain valittamista. Ruoka oli hyvää ja sitä oli yleensä riittävästi.

Söin kyllä kerran oikein pienen ruokalan linjastosta ja ruoka oli hyvää. Oli lihamureketta ja muusia. Kyllä sitä ihmettelin. En ollut omassa yksikössäni, vaan olin komennuksella Utissa.

Suuressa varuskunnassa oli välillä vähän eri meininki ja riittäminen riippui siitä, mitä oli. Parolassa ruoka oli valmiina pöydässä, perunat kipossa ja kastike toisessa. Sitten istuttiin ja joukko ilmoitettiin. Yksikön nimi huudettiin. Otettiin ryhdikäs jäkitysasento. "Aloittakaa!". Sitten alkoi taistelu ruoasta eli jotenkin siinä aina onnistui kuppi kiertämään niin, ettei kukaan saanut haarukasta rystysiinsä. Niiden piti vetää siihen aikaan melkoinen väkimäärä läpi: kaksi pataljoonaa ja ainakin kolme erillistä komppaniaa, iso aliupseerikoulu ja Panssarikoulu.
 
RVL mainittu, joten avataan RVL files 80-luvun puolivälistä.

Oman kokemuksen syvällä rintaäänellä ylivoimaisesti paras ja monipuolisin ruoka oli LR:n puistosissien kotipesässä Rovaniemellä Korkalovaaran kupeessa. Ivalo ja Immola jäivät selvästi kakkoseksi ja kerran olin junalakon aikaan aikaistetulla lomaltapaluumatkalla yötä eräällä PV:n kasarmilla, jossa aamupala oli aika karsitun oloinen eli ei alkuunkaan samaa tasoa kuin ”kotona”. En viitsinyt kertoa pojille parempiosaisuudestani, mutta säälitti vähän. Tai oikeastaan aika paljon. Jänikset asuivat hyvin pitkälti metsissä ja söivät aika paljon (jokseenkin kunnollista) itse keiteltyä sissimuonaa, mutta kun kotipesään päästiin, alkoivat juhlat Kapernaumissa ja evästä tankattiin reilusti kun päästiin herkkupöytien ääreen. Joidenkin reissujen aikana paino saattoi laskea jonkin verran vaikka kuinka söi.

Oma keittiö, osaava emäntä ja keittäjät, tolkun raaka-aineet ja monipuolinen menu: LR esikunta söi samaa ruokaa kuin me varvikkojänikset. Juhlallisin toimitus eli jouluateria tarjoiltiin pöytiin jne.
———
Myöhempinä aikoina kerratessa ja koulutuksissa sekä MAkkAranpaistoKaveriKerholaisena vuoteen 2019 saakka ruokaa on tarjonnut milloin mikäkin taho. Sitä on ollut kuitenkin aina ja vaikka se ei välttämättä ole ollut fine diningiä tai gourmetia, on sillä pärjätty hyvin ja jaksettu jatkaa toimintaa. Ihmisten kanssa on aina tultu toimeen hyvin.
———
PV:n vähemmän onnistuneet ruokakokeilut eväspusseilla jne. varusveijareitten ravitsemisessa rauhan aikana kuulostivat allekirjoittaneesta megaluokan hölmön tölmäykseltä. Kriisin ja sodan aikana syödään mitä satutaan saamaan, mutta harjoitellessa pl. lyhytkestoinen ”erikoismuonaharjoitus” on ehkä viisaampaa toimia toisella tavalla.

Allekirjoitan ihan jokaisen kehusanan ruuasta, niin komppaniassa kuin metsäkeikoilla, aivan mahtavat sapuskat.
Ja sitä ruuan määrää ja laatua, kun kävi vkl:n vartiokeikalla Toramon ampumaradalla, missä oli myös ammusvarastot.
 
En kyllä muista 80-luvulta että ruoan suhteen olisi ollut jotain valittamista. Ruoka oli hyvää ja sitä oli yleensä riittävästi.
Oma muistoni 80-luvulta:

Varuskunnassa 1 ruoka oli useimmiten välttävää, silloin tällöin lähes syömäkelvotonta ja harvoin hyvää. Ruokailun jälkeen oli usein nälkä. Ruokalan emännät oli simputtavia umpimulkkuja joita muu henkilökunta vihasi. Eipä ihme että keittäjät vaihtui taajaan.

Varuskunnassa 2 ruoka oli useimmiten hyvää, silloin tällöin erinomaista ja sitä oli riittävästi. Emännät ja heidän myötään muukin henkilökunta oli hyväntuulisen mukavia, mikä näkyi myös varusmiesten asenteissa ja käytöksessä. Läksiäisjuhlassa jokainen keittiön työntekijä sai ison kukkapuskan, kukaan ei kitissyt kun kukkia varten kerättiin rahaa.

Jotkut vaan osaa. Toiset ei edes halua osata.
 
Lisään myös tänne, kun aikaisemmin jo herätti keskustelua.
Suomessa on kyllä korkea elintaso kun ruokaa on varaa jättää syömättä.
Pääsin tutustumaan noihin taistelumuonapakkauksiin viime syksyn harjoituksessa.
Niissä on aika paljon kaikenlaista pikkupussia ja pakkaus vie paljon tilaa verrattuna vaellusruuan pakkaamiseen tottuneelle.
Pakkausta voisi hiukan tiivistää ja yksinkertaistaa.
Sinänsä varsinaiset ruuat ovat hyvin samantapaisia kuin vaelluksella eikä mulla ainakaan ole valittamista.
Kahvi on hyvää verrattuna tyypilliseen murukahviin.
 
Suomessa on kyllä korkea elintaso kun ruokaa on varaa jättää syömättä.
Pääsin tutustumaan noihin taistelumuonapakkauksiin viime syksyn harjoituksessa.
Niissä on aika paljon kaikenlaista pikkupussia ja pakkaus vie paljon tilaa verrattuna vaellusruuan pakkaamiseen tottuneelle.
Pakkausta voisi hiukan tiivistää ja yksinkertaistaa.
Sinänsä varsinaiset ruuat ovat hyvin samantapaisia kuin vaelluksella eikä mulla ainakaan ole valittamista.
Kahvi on hyvää verrattuna tyypilliseen murukahviin.
Onpa noista videotakin. Kaneliomenapuuro ei oikein uponnut.


Ainoa moitteeni on se, että kuivamuonaa saisi olla enemmän. Nyt monet ruoat vaativat trangiaa. Tai sitten pitäisi olla itselämpeneviä (vettä vain sisään). Tst-leireillä mentiin yleensä rusinoilla, näkkärillä ja vedellä, koska ei ollut aikaa/jaksamista alkaa tuhertaa trangian kanssa. Lisäksi näissä nykyisissä HartSport on vaihdettu Leaderin kuraan.
 
Viimeksi muokattu:
Ainoa moitteeni on se, että kuivamuonaa saisi olla enemmän. Nyt monet ruoat vaativat trangiaa. Tai sitten pitäisi olla itselämpeneviä (vettä vain sisään). Tst-leireillä mentiin yleensä rusinoilla, näkkärillä ja vedellä, koska ei ollut aikaa/jaksamista alkaa tuhertaa trangian kanssa. Lisäksi näissä nykyisissä HartSport on vaihdettu Leaderin kuraan.

Vinkki: termospullo, johon lämmittää kuumaa vettä kun on aikaa.

Näin ruokaa saa valmisteltua melkein missä vaan, vaikka kesken kävelyn. Sodankylässä tuo termari taitaa olla vakiovaruste.
 
Suomessa on kyllä korkea elintaso kun ruokaa on varaa jättää syömättä.
Pääsin tutustumaan noihin taistelumuonapakkauksiin viime syksyn harjoituksessa.
Niissä on aika paljon kaikenlaista pikkupussia ja pakkaus vie paljon tilaa verrattuna vaellusruuan pakkaamiseen tottuneelle.
Pakkausta voisi hiukan tiivistää ja yksinkertaistaa.
Sinänsä varsinaiset ruuat ovat hyvin samantapaisia kuin vaelluksella eikä mulla ainakaan ole valittamista.
Kahvi on hyvää verrattuna tyypilliseen murukahviin.
Ne vahemmat Leaderit olivat/ovat ihan oikeasti aika pahoja ja se pussin suunnittelu oli kyllä todella typerä. Ne joillekkin onnellisille jaetut Blåbandit kyllä hakkaavat Leaderit mennen tullen ja niissä ei ole valittamista. Ja tämä tulee sellaisen taistelijan suusta joka veti koko oman varusmiespalveluksensa pussimuonien voimalla. Meillä toki käytössä olivat ne vahemmat, missä oli hernekeitto yms. purkkeja ja kaikki keiteltiin kasaan trangialla. En ole tainnut päästä kokeilemaan niitä erkkareiden muonia, mutta kaikki muut generaatiot on vissiin tullut pakattua rinkkaan ja nautittua valtion vihreissä.

En oikeasti ymmärrä, että millaisia harjoituksia porukalla on ollut, jos koko paketin syöminen onnistuu. Varusmiehenä kannoin puolet ruuista takaisin kasarmille ja vielä useampi vuosi palveluksen jälkeen niitä ruokia pyöri kotona. Samoin reservissä minulle on kertynyt useamman kuukauden varmuusvarasto intin kuivamuonia. Ja olen kuitenkin intistä oppineena investoinut Jetboiliin. Kolmen ruuan paketin syöminen harjoitusolosuhteissa on meikäläisen kokemuksien mukaan ihan puhdasta utopiaa. Hienona pikanttina yksityiskohtana niihin muoniin on speksattu(?) se kylmänä syötäväksi tarkoitettu "jugurttimysli" aamupala tuomaan vähän lämpöä talviaamuun... ;)
 
Ehkäpä näitä saataisiin jenkkien aseveliapuna köyhään Kekkoslovakiaan? Vaikka humanitaarisen avun nimissä... /s

Tosin mitä noita olen katsellut, niin espanjalaiset ja ranskalaiset ovat parhaita (oliko yllätys?)

 
Tosin mitä noita olen katsellut, niin espanjalaiset ja ranskalaiset ovat parhaita (oliko yllätys?)
Omakohtainen kokemus ranskalaisista tst-muonasta, suu ja vatsa sanoo täyttä kuraa, kuten heidän sotilasruokansa yleensäkin.
Amerikkalaisten eväät pelkkää gmo ja todella teollista ja A-maassa amerikkalaiset söivät mielummin meidän tekemää ruokaa.
Espanjalaiset ei kokemusta.
Ruotsalaisilla lienee parhaat pakkaukset tällä hetkellä.
 
Onpa noista videotakin. Kaneliomenapuuro ei oikein uponnut.


Ainoa moitteeni on se, että kuivamuonaa saisi olla enemmän. Nyt monet ruoat vaativat trangiaa. Tai sitten pitäisi olla itselämpeneviä (vettä vain sisään). Tst-leireillä mentiin yleensä rusinoilla, näkkärillä ja vedellä, koska ei ollut aikaa/jaksamista alkaa tuhertaa trangian kanssa. Lisäksi näissä nykyisissä HartSport on vaihdettu Leaderin kuraan.
Itse niinä intin parina ainoana metsäreissuna opin arvostamaan noita tstruokien jugurttimyslejä. Helvetin hyvä lounas, koska pystyi tekemään vaikka taskulämpimään veteen (lisäksi syötävää ja oikeasti ravitsevaa verrattuna kiisseleihin). Trangian kanssa värkkäämisen jätti sitten huolella noiden avulla illoille/yömyöhälle kun aikaa oikeasti oli.

Itse keksin ainoana parannusehdotuksena joidenkin "haistavittu" -tason ruokien poistamisen. PastaBolognese ja riisipuuro maksaa PV:lle varmaankin aika lähelle saman kun MexiterranianRicet ja kiisselit, mutta toiset jää jopa pahemmissakin olosuhteissa syömättä.
 
Back
Top