Reserviläiskirjeketju on väärä paikka jatkaa asevelvollisuuskeskustelua, joten jatkan sitä sitten tässä ketjussa.
Samalla logiikalla suomalaisista 73,7% ovat syvästi uskovaisia luterilaisia. Uskotko (pun intended) että näin on?
Ei ole suinkaan sama logiikka. Luterilaisen kirkon jäsenyys ei vaadi mitenkään "syvää uskovaisuutta". Se ei vaadi edes sitä, että uskovainen ylipäänsä, vaan jäsenenä voi olla ihan hyvin täysin sosiaalisista syistä (ja sosiaaliset syyt minusta uskontojen olemassaoloa selittävätkin oikein hyvin). Tuo kirjoittamasi voisi ehkä päteä pappeihin. Jos heistä merkittävä osa olisi sellaisia, jotka eivät usko luterilaisen kirkon oppiin, niin sitten kirkko olisi loogisessa ristiriidassa itsensä kanssa.
Itse olin suht pitkään luterilaisen kirkon jäsen, vaikken enää uskonut Jumalaan (toisin kuin esim. vielä rippikoulun jälkeen). Jossain vaiheessa sitten sillekin tuli pääte, mutta itse eroamispäätös ei siis ajallisesti liittynyt siihen, kun uskoni Jumalaan loppui.
Tosiasiassa suurin osa asevelvollisista on valmis puolustamaan maataan, koska se on velvollisuus ja koskee naapurin Penaakin.
Mutta kun se ei koske. Siitähän koko tämä ketju lähti liikkeelle, että Honcho sanoi, ettei häntä ole sijoitettu sodan ajan joukkoihin, vaan hänen takapihaansa tulisivat puolustamaan miehet ihan muualta. Suomessa sotaan lähetettäisiin nykynäkymän mukaan 230 000 sotilasta, joka on luokkaa 5% kansasta. On siis todennäköistä, että se naapurin Pena ei sinne joudu lähtemään. Ainakaan naapurin Maija ei sinne lähde.
Valtaosa tuosta porukasta ei olisi samaan valmis, jos se olisi vapaaehtoinen oikeus, johon täytyy täysin omatoimisesti hakeutua, ja se naapurin Pena voisi jäädä kotiin grillaamaan ja vokottelemaan omaa eukkoa.
Naapurin Pena on hyvinkin voinut saada nyt reserviläiskirjeen, jossa sanotaan, ettei hänellä ole sodan ajan sijoitusta PV:n palveluksessa. Mitä sinä siis teet, kun hän näyttää sinulle sitä kirjettään? Ilmoittaudutko reservin sivariksi sillä hetkellä? Entä kun tiedät, että naapurin Maijalla ei sitä sijoitusta ole missään tapauksessa? Jos et, vaan edelleen pidät kiinni siitä omasta sijoituksestasi, niin miksi niin teet, jos sinusta se naapurin Penan sotaan joutuminen sinun kanssasi on se
ainoa syy, miksi sinne olet valmis lähtemään?
On ihan eri asia kertoa jossain kyselyssä, että menisi vapaaehtoisesti armeijaan jos asevelvollisuutta ei olisi, kuin oikeasti tehdä niin. Varsinkin niissä kyselyissä joissa suurin osa vastaajista on jo käynyt armeijan.
Niinpä. Tämä on se toinen puoli kognitiivista dissonanssia. Hyväksyn asevelvollisuuden puolustukseksi sen argumentin, että muussa tapauksessa ei kukaan lähde panemaan henkeään valtion puolesta vaaralle alttiiksi, mutta tässä tapauksessa on sitten hyväksyttävä se puoli asiaa, että tuollaisessa armeijassa olevat sotilaat ovat siellä vain siksi, että maassa suvereenia valtaa pitävä valtio on heidät sinne vankilalla uhaten pakottanut. Silloin voidaan jättää sivuun lässytys kotien ja perheiden puolesta taistelusta tai pyyteettömästä kansakunnan edestä uhrautumisesta. Selvästikään ne syyt eivät ole riittäviä motivaattoreita maanpuolustukseen osallistumiselle.
Tai sanotaan niin, että kun sanon "hyväksyn argumentin", niin hyväksyn sen, että puhtaasti vapaaehtoinen, mutta muuten nykymuotoinen systeemi ei toimisi. Itse uskon, että silti taloudellisilla insentiiveillä olisi mahdollista saada nykyistä parempi vapaaehtoisuuteen perustuva systeemi toimimaan.
