Asevelvollisuuden pitää muuttua

[s91]

Jaetaan tuo taakka tasaisemmin muiden kesken... Olen tasan samaa mieltä. Voitaisiin laittaa vaikka kaikille ei-palvelukseen tuleville (miehille ja naisille) vero, jolla rahoitettaisiin palveluksessa olevien palkkaus. Sopisi minulle. Mutta saataisiin kimppuun sitten kaikki sivarit, naisjärjestöt, vihreät jne jne jotka huutaisivat että tämä ei ole tasa-arvoista.

Naiset eivät ole mikään ongelma, koska naisille vm-palvelu on nykyisin mahdollinen. Jos vm-palvelu olisi edelleen miehille pakollinen, mutta naisille vapaaehtoinen, niin se olisi silti edelleen miehiä sortava, ei naisia, vaikka siitä maksettaisiinkin palkkaa.

Sivarit ovat sitten vähän vaikeampi ongelma. Sivarista ei voisi ehkä maksaa samaa palkkaa kuin vm-palvelusta, koska siitä tulisi muuten ihan liian houkutteleva vaihtoehto. Toisaalta tasa-arvo kärsisi, jos se säilytettäisiin nykyisenlaisena ilmaistyönä. Ehkä jonkinlainen kompromissi olisi se, että sivareille maksettaisiin sen suuruista palkkaa kuin mitä siitä hommasta, mitä he tekevät, yleensä maksettaisiin. Tämäkään ei kyllä olisi erityisen hyvä vaihtoehto. Ehkä koko sivari pitäisi pohtia täysin uusiksi, jos vm-palvelusta alettaisiin maksaa kunnon palkkaa.

Ja olet ihan oikeassa sen suhteen, että kaikki ihmiset yhteiskunnassa eivät varmaan kannattaisi sitä. Mutta ainakin itse olen valmis ottamaan vastaan kaiken kritiikin etenkin liittyen oikeudenmukaisuusaspektiin. Sen suhteen olen täysin vakuuttunut olevani oikeassa.

Minusta se olisi todellakin epätasa-arvoista, kun jotkut olisivat valmiita laittamaan henkensä alttiiksi muiden puolustamiseksi ja osa selviäisi siitä rahalla, mutta voisi olla silti ihan hyvä ratkaisu.

Siis kai ymmärrät, että tällä hetkellä yli 50% kansalaisista selviää siitä, eikä joudu edes maksamaan rahaa. Minusta se rahan maksaminen nyt tekisi touhusta vähän tasa-arvoisempaa.

Mutta ei tämäkään olisi ongelmatonta. Todennäköisesti ne, joilla on rahaa ja pieni lisävero ei tunnu missään kun "pappa betalar", eivät kävisi inttiä ja maanpuolustusvelvoite lankeaisi vähätuloisempien niskaan. Onkos se sitten reilua?

Mielestäni raham siirto rikkailta köyhille on paras tapa vähentää yhteiskunnan eriarvoisuutta. Ajattele vaihtoehtoa. Nyt kaikki käyvät intin, "pappa betalar" -tyypillä on enemmän rahaa taskussa ja muilla vähemmän. Onko tämä sinusta siis tasa-arvoisempi tilanne? Vapaaehtoisen maanpuolustussysteemin (tai no, yleisestikin vapaaseen markkinatalouteen perustuvan talouden) idea on siinä, että ihmiset tekevät sitä, missä heillä on suhteellinen etu ja käyttävät sitten rahaa vaihtovälineenä. Tässä systeemissä ns. näkymätön käsi automaattisesti organisoi asiat niin, että ne jotka ovat hyviä esim. korkean tuottavuuden työtä jättävät intin väliin ja menevät töihin ja maksavat siellä ansaitsemastaan palkasta veroa, jolla sitten maksetaan niille, jotka ovat suhteellisesti hyviä sotimisessa.

Äitinä olemisessa ei ole kysymys vain parin tunnin synnytyksestä vaan vuosien sitoutumisesta.

Implikoitko nyt, ettei tuo vuosien sitoutuminen koske isää? Jos et, niin miksi naiset pitäisi tuon sitoutumisen perusteella vapauttaa intistä? Toiseksi, sitoutumiseen pätee ihan sama kuin synnyttämiseenkin. Lasten hankkiminen on täysin vapaaehtoista. Jokainen lapsen hankkija tietää kyllä, ettei se lapsi ole mikään lelu, jonka voi panna kaappiin, kun sillä leikkiminen ei enää kiinnosta.

Onko yhteiskunta naisia kohtaan reilu vai ei, vai ollaanko hiljalleen valumassa tilanteeseen, missä pitää alkaa laittamaan mieskiintiöitä oppilaitokseen jne on ihan oma keskustelunsa. Vaikka synnytyspakkoa ei olekkaan, on se tämän yhteiskunnan kannalta keskeistä, että naiset synnyttävät eikä koko väestönkasvu tule vain päiväntasaajan seudulta. Voisiko synnyttävät naiset vapauttaa edellä mainitusta lisäverosta ja todeta että synnyttäminen on yksi keino hoitaa maanpuolustusvelvollisuus?

Kuten sanoin, synnyttäminen ei ole mikään erityisen suuri ponnistus. Sen sijaan imettävän naisen työelämästä poissaolo ehkä onkin. Tätä roolia on miehen vaikea ottaa. Mutta mutta. Yleensä lapset hankitaan perheeseen (kun taas inttiin mennään yleensä sinkkuna). Perheen kannalta on yhdentekevää se, että tulot jakautuvat epätasaisesti äidin ja isän välillä, koska yleensä kaikki rahat menevät kuitenkin samaan pottiin. Synnyttämiseen liittyvät tulomenetykset eivät siis johda juurikaan sukupuolien epätasa-arvoon. Siitä voi tietenkin sitten käydä loputtoman keskustelun, miten paljon lapsettomien ihmisten kuuluisi subventoida sitä, että jotkut hankkivat lapsia tätä yhteiskuntaa jatkamaan. Nykyisin tuo subventio on jo suht korkealla tasolla. Mutta subvention on siis kohdistuttava lapsia hankkiviin perheisiin kokonaisuutena, ei vain ne lapset synnyttäviin naisiin.

No, etsi niitä todisteita vaikka tästä (http://www.peda.net/img/portal/1819834/yliopistopalv_rap5_2010.pdf?cs=1266921655) tai tästä (http://www.defmin.fi/files/2309/MATINE_Summary_Report.pdf). Ensimmäinen tutkimus toteaa mm että:
- Alkuolettamus oli, että varusmiespalvelus vaikeuttaisi takaisin opintoihin palaamista. Aineisto kuitenkin osoitti, ettei mitään ongelmaa ollut.
- Tutkimuksen mukaan parhaiten opinnot etenivät niillä, joilla asevelvollisuus oli kestänyt vuoden. Opintojen edistyminen ei hidastunut, jos varusmiespalvelusta lähdettiin suorittamaan kahden ensimmäisen lukuvuoden aikana.

Tarkoitetaanko tuossa "opintojen edistymisen hidastumattomuudella" sitä, että jos otetaan vaikkapa opintopaikka, jossa laskettu valmistumisaika kokopäiväisellä opiskelijalla on vaikkapa 4 vuotta, nin jos siihen menee 19-vuotias mies ja nainen, niin molemmat valmistuvat 23-vuotiaana, vaikka mies kävisi ennen opintojen aloittamista vuoden pituisen intin, vai sitä, että mies valmistuu 24-vuotiaana, eikä opinnot hidastu sitä intissä vietettyä aikaa enempää? Jos jälkimmäistä, niin siinä ei minusta ole mitään ihmeellistä, mutta kyllä ainakin itse pidän sitä "hidastumisena", että valmistuu vuoden myöhemmin kuin muut. Jos taas edellistä, niin tämä tuntuu aika uskomattomalta, koska tarkoittaisi siis sitä, että joko mies pystyy opiskelemaan intissä ollessaan, tai sitten sitä, että sieltä päästyään hän urakoi neljän vuoden opinnot kolmessa vuodessa.

Toisessa tutkimuksessa todetaan että opintojen pituudessa ja työllistymisessä on eroja, mutta ne tasaantuvat 30 ikävuoteen mennessä, kuin myös menetetyn palkkatulon määrä. Kannattaa muistaa että sekä varusmiespalvelus että opiskelu ovat muuttuneet siitä kun itse olit parikymppinen. Missään vaiheessa en muuten väittänyt että olisi mahdollista opiskella intissä, päinvastoin, koulutusrytmi on kiivastunut niin että oheistoimintoihin on vähemmän aikaa kuin ennen.

Käsittääkseni vm-palvelu on edelleen ihan yhtä sitovaa kuin oli ennenkin, eli sen aikana ei voi opiskella eikä tehdä töitä. Onko tuossa vertailussa otettu huomioon nyt niitä äitiyden aiheuttamia pudotuksia palkkatuloihin. Jos on, niin vertailu ei ole reilu, koska kuten olen jo sanonut, äitiys on vapaaehtoista, intti/sivari ei.

Ilmaisin itseäni aiemmin ehkä epäselvästi. On selvää että varusmiespalvelus vaikuttaa opintoihin ja työllistymiseen, mutta vaikutus on vähäisempi kuin usein julkisuudessa esitetään, kuten mainitsemani tutkimuksetkin osoittavat. Ja tätä vähäistäkin vaikutusta olisi mahdollista eri ratkaisuilla supistaa.

En tiedä, mihin julkisuuden esityksiin nyt viittaat. Itse ottaisin lähtökohdaksi sen, että intti viivästyttää opiskelua melko tarkkaan kestonsa verran (etenkin nykyisin, kun palvelukseenastumisajat ovat suht fiksuja oppilaitosten lukukausien suhteen). Kuten sanoin, itselläni viivästys oli melko tarkkaan vuosi 11kk:n palveluksen vuoksi. Entä itselläsi?

 

[baikal]

On selvää, että intti syö vaihdellen kuukausia tai vuoden ihmisen elämästä. Pohtimatta jääkin se, että tuoko intti jotain sellaista lisäarvoa ihmiselle, jota hän voi hyödyntää? Oppiko ja kokiko henkilö jotain sellaista, jota ei olisi muutoin koskaan kokenut ja oppinut? Aika moni oppii ja kokee, jotkut eivät koe oppineensa ja kokeneensa. Omalla perstuntumalla väittäisin, että inttiaika on voittopuolisesti monin tavoin nuorukaista hyödyttävä episodi. Hyödyt ovat mahdottomia mitata rahassa, mutta pitääkö kaikki mitata rahassa?????? Ihmisen elämä ei ole pelkkä tase-tulos-viivan alle jäävä köhäys, siihen sopii vähän tuhannesti paljon muutakin.

 

[yrjö]

Kylmät numerot ja raha kuvastavat faktoja. Mikäli numeroista ei voi puhua, ei voi puhua faktoista eli tosiasioista ja tosiasioista pitää aina voida puhua. Kaikki pitää mitata rahassa jotta tiedetään mahdollisimman oikea rahallinen hinta. Oikean hinnan tietäminen ei ole muuta kuin hintatietoisuus. Pitäähän sitä tietää mihin rahat menee ja paljonko maksaa. Ratkaisu voi olla silti mikä tahansa mitä halutaan.

 

[Laamanator]

Erittäin hyvin sanottu, kiitos tästä. Jotenkin vaan ihmetyttää että näitä itsekkäitä motiiveja ei juuri kukaan uskalla myöntää, vaan asevelvollisuuden säilyttämistä ajetaan Puolustusvoimissa yhdessä rintamassa sen kustannustehokkuuteen ja muihin keksittyihin perusteisiin vedoten. Luulisi että joku alkaisi häpeämään kansalaisille valehtelua. En toki tiedä kuinka kovaa painostusta kulisseissa harrastetaan, toivottavasti oikeusasiamies selvittää asian.

Vanhan sanonnan mukaan vain täydellinen typerys sahaa oksaa, jolla istuu. Hölmö edes koeluontoisesti kokeilee sen kestävyyttä, sillä intressiryhmä huolehtii aina omien etujensa toteutumisesta.

Blogikirjoituksessasi esittelemäsi kantelu on oikeastaan hukkaan heitettyä energiaa, sillä ketään ei ole painostettu eikä kenenkään sananvapautta ole pyritty missään vaiheessa rajoittamaan. Nykyisen järjestelmän rakenteiden puolustaminen on jokaisen virkamiessotilaan henkilökohtainen etu ja sen edun puolustaminen tapahtuu varmasti täydellisen yhteisymmärryksen vallitesssa täysin oma-aloitteisen itseohjautuvasti.

En tietenkään tarkoita tällä sitä, etteikö asiasta kannattaisi keskustella. Vahvinkin muuri on tehty murrettavaksi ja avoimeen kansalaisyhteiskuntaan kuuluu yhteiskunnan rakenteiden ennakkoluuloton tarkastelu, tarvittaessa hyvinkin kriittisestä näkökulmasta. Kriittinen tarkastelu on avain kehitykseen, jota ilman rakenteet ajan myötä pölyyntyvät, rappeutuvat ja museoituvat. Historia tuntee tällaisesta kehityksestä monta surullista esimerkkiä.

Niinpä. Kaikki maat ovat erilaisia ja siihen vaikuttaa historiallisen ja kulttuurilliset syyt. Iso-Britannian kaltaiselle saarivaltiolle ammattiarmeija toimii koska sotia käydään etupäässä oman alueen ulkopuolella ja sinne on helpompi lähettää ammattisotilaita. Pienempi valtio, jolla on vähemmän resursseja ja naapurina agressiivinen suurvaltavaltio, etsii ratkaisuksi halvempaa järjestelmää jossa voi hyväksyä tiettyjä joukkojen koulutustasoon liittyviä riskejä koska kysymyksessä on kansallinen olemassaolo. Ihmiset jotka eivät usko mahdolliseen sotaan (niinkuin melkein jokainen sukupolvi aina Rooman valtiosta asti) pitävät tietenkin koko touhua vain ihmisarvoa alentavana orjatyönä...

Aika erikoinen vuodatus. Jos varusmiesten määrä putoaa 75%, ei kyetä tuottamaan riittävästi sodan ajan joukkoja Suomen puolustamiseen. Silloin pitäisi lisätä ammattisotilaiden määrää. Eli vakanssit vain lisääntyisivät. Eikä lisäksi tarvisisi kokoajan kuunnella varusmiesten vanhempien valituksia aliupseerikurssien valinnoista, lomista ja ruoan tasosta, puhumattakaan eduskunnan oikeusasiamiehen merkittävistä kannanotoista hiusten pituuteen jne.

Turha kuvitella, että puolustusvoimat pitää kiinni nykyisestä järjestelmästä vain vakanssien turvaamiseksi. Ruotsissa on vajaan 50 000 sotilaan "ammattiarmeija" josta puolet on itseasiassa kodinturvajoukkoja. Ja everstejä ja kenraaleita on yli kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. Kelpaisi meikäläiselle, mutta järjestelmää on meillä kehitetty kotimaan puolustuksen kustannustehokkuuden näkökulmasta, ei vakanssien luomiseksi. Parempaa järjestelmää nyt ei vain näillä resursseilla ole keksitty. Jos sinulla on esittää uskottava vaihtoehto, otetaan mielellään vastaan.

Ja millä perusteella se, että puolustusvoimat puolustavat hyväksi havaitsemaansa järjestelmää jolle kukaan ei osoita toimivampaa vaihtoehtoa, on politikointia? Ja vaikka olisikin, osoita perustuslaista se kohta, missä kielletään upseereilta esittämästä mielipiteitään maanpuolustukseen liittyvistä asioista.

Käsittääkseni kukaan ei ole tässäkään keskustelussa kyseenalaistanut sotilaallisen maanpuolustuksen tarvetta tai esittänyt sen alasajamista, vaan keskustelu koskee lähinnä nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän asemaa virallisen totuuden mukaisena "ainoana oikeana" ratkaisuna, erilaisia mahdollisesti toimivia vaihtoehtoratkaisuja sekä tietysti suuntaviivoja nykyisen järjestelmän kehittämiselle tulevaisuudessa. Vierivä kivi ei tunnetusti sammaloidu, mutta kehitystyö ja rakenteiden uudistaminen vaativat joka tapauksessa runsaasti vatulointia ja iterointia. Suomen resursseilla vaihtoehtoinen ratkaisu ei ainakaan tule olemaan pieni ja tehoton palkka-armeija, joka ei kykene vastaamaan edes minimaalisiin uhkakuviin.

Maanpuolustus on yhteiskunnallinen aihe, joka kannattaa tuoda täysin avoimesti laajaan ja vakavahenkiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Aihe on lisäksi hyvin ajankohtainen, sillä turvallisuusympäristön muuttuessa entistä useampi suomalainen on kiinnostunut maanpuolustuksesta sekä siihen liittyvistä kysymyksistä. Osa kansalaisista on jopa hieman huolestunut ja tähän kutsuun on myös poliittisen tason kyettävä vastaamaan.

Pitää paikkansa, että viittaamasi narratiivinen ammattiarmeija vaatisi virkamiessotilaiden määrän ja palkkakustannusten moninkertaistamista, mutta samalla myös henkilöstörakenteen muuttamista, sillä tämän hetkinen palkatun henkilökunnan rakenne on mitoitettu nykyisen reserviin perustuvan sa-organisaation mukaisesti. Itseasiassa se on mitoitettu edellisen tai jopa sitä edellisen sa-organisaation mukaisesti, koska organisaatiouudistusten yhteydessä ei ole toteutettu irtisanomisia. Jos nykyisestä asevelvollisuudesta luovuttaisiin ja siirryttäisiin jonkinlaiseen vapaaehtoisuuteen perustuvaan nykyistä ammattimaisempaan ratkaisuun, jonka seurauksena myös organisaatio ja henkilöstömäärä supistuisivat merkittävästi, johtaisi se myös nykyisen henkilöstörakenteen vääristymiseen entisestään. Organisaation toimivuus edellyttäisi tällöin henkilöstörakenteen voimakkaita korjausliikkeitä, joihin en usko monenkaan virkamiessotilaan olevan henkisesti täysin valmis.

Käytännössä tämä tarkoittaisi korkeampien JSA-luokiteltujen tehtävien runsasta karsimista ja vastaavasti matalammin luokiteltujen tehtävien runsasta lisäämistä tai kokonaan uuden palkkataulukon luomista. Uuden organisaation vakanssit täytettäisiin pudottamalla nykyisen henkilökunnan tehtäviä (ja vaati-luokkia) muutamalla pykälällä alaspäin, mikä aiheuttaisi runsaasti mielipahaa ja muutosvastarintaa. Tämän jälkeen vielä tyhjäksi jääneet vakanssit täytettäisiin rekrytoimalla lisää väkeä työvoimareservistä, jonka todellista määrää ja laatua voidaan vain arvailla. Myös virkasuhteen laatu ja kesto on avoin kysymys, jossa ainoa varma vastaus on, ettei läheskään kaikkien sotilaiden tarvitse olla virassa eikä varsinkaan vakinaisessa virassa. Ruotsissa ja monessa muussakin maassa riittää varmasti everstejä joka oksalle, mutta Suomessa uudistuksen jälkeen ylimääräiseksi jäävät everstit, everstiluutnantit ja majurit voidaan yt-neuvottelun jälkeen siirtää reserviin. Kaikessa ei kannata seurata Ruotsin esimerkkiä.

AY-etujärjestöjen lempimä iskulause toitottaa tasaisin väliajoin virkamiessotilaiden vaatimatonta 3% osuutta nykyisestä kenttäarmeijasta, jolla on perinteisesti perusteltu virkojen säilyttämisen ja jopa lisäämisen tarve. Jos nykyinen kaaderijärjestelmä ei selvästikään Suomen resursseilla toimi alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti eikä kykene tuottamaan suurempaa %-osuutta, niin voisiko tässä järjestelmässä olla vakava ja erittäin voimakkaalla tulokulmalla lähestyttävä uudistamisen kohde?

 

[roopeluhtala]

Blogikirjoituksessasi esittelemäsi kantelu on oikeastaan hukkaan heitettyä energiaa, sillä ketään ei ole painostettu eikä kenenkään sananvapautta ole pyritty missään vaiheessa rajoittamaan.

Eiköhän se ole selvää, että PV:n työntekijöitä on osana kampanjointia ohjeistettu kirjoittamaan asevelvollisuutta puolustavia mielipidekirjoituksia lehtiin. Työnantajan ei kuitenkaan ole sopivaa toimia näin, sillä työntekijöillä pitäisi olla mielipiteenvapaus. Vastaavasti olisi väärin yksityiseltä työnantajalta pyytää työntekijöitä kampanjoimaan omilla nimillä kirjoitetuilla mielipidekirjoituksilla jonkun poliittisen tavoitteen puolesta.

Nykyisen järjestelmän rakenteiden puolustaminen on jokaisen virkamiessotilaan henkilökohtainen etu ja sen edun puolustaminen tapahtuu varmasti täydellisen yhteisymmärryksen vallitesssa täysin oma-aloitteisen itseohjautuvasti.

Kuulostaa terveen organisaatiokulttuurin sijasta ennemminkin Pohjois-Korean meiningiltä, jossa kaikki kannattavat vankasti "täydellistä yhteisymmärrystä", ja kaikki myös tietävät että yhteisymmärryksen rikkojille tulee ankaria seuraksia.

Pitää paikkansa, että viittaamasi narratiivinen ammattiarmeija vaatisi virkamiessotilaiden määrän ja palkkakustannusten moninkertaistamista, mutta samalla myös henkilöstörakenteen muuttamista, sillä tämän hetkinen palkatun henkilökunnan rakenne on mitoitettu nykyisen reserviin perustuvan sa-organisaation mukaisesti. Itseasiassa se on mitoitettu edellisen tai jopa sitä edellisen sa-organisaation mukaisesti, koska organisaatiouudistusten yhteydessä ei ole toteutettu irtisanomisia. Jos nykyisestä asevelvollisuudesta luovuttaisiin ja siirryttäisiin jonkinlaiseen vapaaehtoisuuteen perustuvaan nykyistä ammattimaisempaan ratkaisuun, jonka seurauksena myös organisaatio ja henkilöstömäärä supistuisivat merkittävästi, johtaisi se myös nykyisen henkilöstörakenteen vääristymiseen entisestään. Organisaation toimivuus edellyttäisi tällöin henkilöstörakenteen voimakkaita korjausliikkeitä, joihin en usko monenkaan virkamiessotilaan olevan henkisesti täysin valmis.

Käytännössä tämä tarkoittaisi korkeampien JSA-luokiteltujen tehtävien runsasta karsimista ja vastaavasti matalammin luokiteltujen tehtävien runsasta lisäämistä tai kokonaan uuden palkkataulukon luomista. Uuden organisaation vakanssit täytettäisiin pudottamalla nykyisen henkilökunnan tehtäviä (ja vaati-luokkia) muutamalla pykälällä alaspäin, mikä aiheuttaisi runsaasti mielipahaa ja muutosvastarintaa. Tämän jälkeen vielä tyhjäksi jääneet vakanssit täytettäisiin rekrytoimalla lisää väkeä työvoimareservistä, jonka todellista määrää ja laatua voidaan vain arvailla. Myös virkasuhteen laatu ja kesto on avoin kysymys, jossa ainoa varma vastaus on, ettei läheskään kaikkien sotilaiden tarvitse olla virassa eikä varsinkaan vakinaisessa virassa. Ruotsissa ja monessa muussakin maassa riittää varmasti everstejä joka oksalle, mutta Suomessa uudistuksen jälkeen ylimääräiseksi jäävät everstit, everstiluutnantit ja majurit voidaan yt-neuvottelun jälkeen siirtää reserviin. Kaikessa ei kannata seurata Ruotsin esimerkkiä.

AY-etujärjestöjen lempimä iskulause toitottaa tasaisin väliajoin virkamiessotilaiden vaatimatonta 3% osuutta nykyisestä kenttäarmeijasta, jolla on perinteisesti perusteltu virkojen säilyttämisen ja jopa lisäämisen tarve. Jos nykyinen kaaderijärjestelmä ei selvästikään Suomen resursseilla toimi alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti eikä kykene tuottamaan suurempaa %-osuutta, niin voisiko tässä järjestelmässä olla vakava ja erittäin voimakkaalla tulokulmalla lähestyttävä uudistamisen kohde?

Kiitokset tästäkin. Löytyyköhän muuten organisaatiorakenteen muutoksesta asevelvollisuudesta luopumisen jälkeen virallisia selvityksiä?

 

[yrjö]

Kuulostaa terveen organisaatiokulttuurin sijasta ennemminkin Pohjois-Korean meiningiltä, jossa kaikki kannattavat vankasti "täydellistä yhteisymmärrystä", ja kaikki myös tietävät että yhteisymmärryksen rikkojille tulee ankaria seuraksia.

Eiköhän tässä sorruta aikamoiseen liioitteluun. Kiistän tuon. Väitän, että yhteisymmärryksen rikkojille ei koidu ankaria seuraamuksia. Mikään ei viittaa sellaiseen, eikä mikään tue tuota näkemystä.

 

[baikal]

Eiköhän tässä sorruta aikamoiseen liioitteluun. Kiistän tuon. Väitän, että yhteisymmärryksen rikkojille ei koidu ankaria seuraamuksia. Mikään ei viittaa sellaiseen, eikä mikään tue tuota näkemystä.

Kyllä se vaan kuule on niin, että jos putoat syystä tai toisesta veljeskunnan ulkopuolelle, niin se on nitsevoo. Julkinen toisinajattelu ei varmasti tee hyvää sotilasuran myöhempää kehitystä silmällä pitäen. Yksittäisten sotilaiden luottamuksellinen puhuttelu ja keskustelu näiden kanssa avaavat käsitystä ko. systeemiin. Erityisesti eläköityneet voivat avata mielisuosiolla tiettyjä yksityiskohtia. Sotilasura ei todellakaan sovi kaikille.

 

[Benelli]

Siinä on huomattava ero että kritisoidaanko mediassa että MG3 on kyllä ihan hyvä ryhmän tulitukiase mutta vähän pieni helikopterille ja muutamaan kopteriin luulisi riittävän rahat minitykeille vai saunassa kenraalin läsnäollessa.

 

[adam7]

Olen esittänyt parikin syytä siitä, miksi sivariporukan kouluttaminen pelastajiksi ei minusta olisi hyvä idea. En ole sanonut, että heitä pitää kiusata kiusan vuoksi, vaan ainoastaan sen, että sivarin tärkein idea on se, että sen olemassaolo patistaa inttiin mahdollisimman suuren osan niistä, joilla ei ole vakaumusta, joka estää intin palvelun. Jos tämä funktio sivarilta katoaa, niin riskeeraamme koko asevelvollisuussysteemin olemassaolon. Täällä on jo kirjoiteltu siitä, miten mukavat ne sivarien valtion tuottamat asuinolosuhteet ovat. Tietenkin sen lisäksi iso osa pystyy asumaan sivariaikansa kotona (jokuhan täällä esitti jo tutkimustuloksen, jonka mukaan sivariin on menty isolta osin siksi, että se on siviilielämän kannalta helpompi vaihtoehto). Jos se sivarin tärkein ominaisuus unohdetaan sivaria "kehitettäessä" voi lopputuloksena olla hirvittävä määrä sivareita koulutettuna pelastajiksi, kun touhusta tulee sosiaalisesti yhtä hyväksyttävä tapa hoitaa asevelvollisuus kuin vm-palvelusta.



Jotta tuo kyky oikeasti säilyisi, pitäisi heille alkaa sitten järjestämään tietenkin myös kertausharjoituksia ja tähän menisi taas lisää rahaa.



Ensinnäkään en usko, että juuri asiat paljoakaan muuttuisivat, jos alaikäisten oppivelvollisuus poistettaisiin. Ylivoimaisesti suurimmalla osalla vanhemmat pitäisivät (tarpeessa vaikka pakkoa käyttäen) huolen siitä, että he kävisivät ainakin peruskoulun. Itse näen nykyisen oppivelvollisuuden ennemminkin lastensuojelullisena asiana, joka takaa myös niille lapsille, joiden vanhemmilla on hällä väliä suhtautuminen lapsiinsa, lasten oman tulevaisuuden kannalta tärkeän koulun käymisen.

Toiseksi, pakolla kouluttaminen on myös nuorten kohdalla varsin toimimatonta. Itse olin hyvä koulussa, mutta oli joitain aineita, joita inhosin. Esimerkkinä vaikkapa ruotsin kielen opiskelu. Huvittavinta näin jälkikäteen ajatellen on se, että vaikka kirjoitin ylppäreissä ruotsistakin hyvän arvosanan, niin sen taito on vuosien kuluessa päästäni kadonnut aika totaalisesti. Sen opiskeluun käyttämiin tuntimääriin nähden sen osaaminen on minulla selvästi huonommalla tasolla kuin vapaaehtoisesti opiskelemien kielten osaaminen. Väittäisin siis, että pakko on koulussakin varsin huono opettaja. Intissä se on minusta vielä huonompi, koska siitä laitoksesta pääsee ulos, vaikka kaikista aineista tulisi nelonen.



En ymmärrä, miksi olet tähän tarttunut. Samasta valtion kassasta ne tulevat. Jos sivaripalvelukseen aletaan kaataa lisää rahaa, niin jostain ne pitää repiä.



Miksi on eri asia? Kuten kirjoitin, vaikka hyväksytään se, että koska sotiminen on historiallisesti miesten touhua, on perusteltua jatkossakin pakottaa vain miehet siihen. Jos nyt sivarista poistetaan tämä vm-palveluun patistamispuoli ja siitä kehitetään oikeasti valtion kriisinajan tarpeisiin koulutettua työvoimaa tuottava systeemi, niin ei ole mitään perustelua enää rajata vm/sivari-systeemiä vain miehiin. Tai jos on, niin kuulisin mielelläni sen syyn, millä näin tehdään. Ainakaan se ei voi olla se, ettei kriisiajan sairaanhoidossa ole mahdollista käyttää naisia (jota muuten Suomikin teki viime sodassa).



No, osa sivareista tekee suht mielekästä touhua. Näin on yleensä laita niiden sivareiden kohdalla, jotka ovat itse sivaripaikkansa hankkineet. Heidän kohdallaan se inttiin pakottavuusaspekti liittyy siihen, että sivari kestää vuoden, kun intistä on mahdollista päästä puolessa.

Koska ei mene kaaliin, niin totean vielä: En ole tekemässä sivarista helpompaa, vaan haastavampaa ja hyödyllisempää, jolloin päästäisiin sängyillä makaamisesta. Jos sivari todella vaati ponnistuksia verrattuna nykyiseen tilaan, eikä koulutuksessa ollessa olla himassa, saattaisi se 6 kk olla monelle parempi vaihtoehto.

Muutoin en viitsi enää kanssasi käydä "keskustelua", koska se ei ole keskustelua että jankkaat samoja asioita jokaisessa kirjoituksessasi.

 

[Lepard]

Itseasiassa se on mitoitettu edellisen tai jopa sitä edellisen sa-organisaation mukaisesti, koska organisaatiouudistusten yhteydessä ei ole toteutettu irtisanomisia. Organisaation toimivuus edellyttäisi tällöin henkilöstörakenteen voimakkaita korjausliikkeitä, joihin en usko monenkaan virkamiessotilaan olevan henkisesti täysin valmis.

Käytännössä tämä tarkoittaisi korkeampien JSA-luokiteltujen tehtävien runsasta karsimista ja vastaavasti matalammin luokiteltujen tehtävien runsasta lisäämistä tai kokonaan uuden palkkataulukon luomista. Uuden organisaation vakanssit täytettäisiin pudottamalla nykyisen henkilökunnan tehtäviä (ja vaati-luokkia) muutamalla pykälällä alaspäin, mikä aiheuttaisi runsaasti mielipahaa ja muutosvastarintaa. Myös virkasuhteen laatu ja kesto on avoin kysymys, jossa ainoa varma vastaus on, ettei läheskään kaikkien sotilaiden tarvitse olla virassa eikä varsinkaan vakinaisessa virassa. Ruotsissa ja monessa muussakin maassa riittää varmasti everstejä joka oksalle, mutta Suomessa uudistuksen jälkeen ylimääräiseksi jäävät everstit, everstiluutnantit ja majurit voidaan yt-neuvottelun jälkeen siirtää reserviin. Kaikessa ei kannata seurata Ruotsin esimerkkiä.

AY-etujärjestöjen lempimä iskulause toitottaa tasaisin väliajoin virkamiessotilaiden vaatimatonta 3% osuutta nykyisestä kenttäarmeijasta, jolla on perinteisesti perusteltu virkojen säilyttämisen ja jopa lisäämisen tarve. Jos nykyinen kaaderijärjestelmä ei selvästikään Suomen resursseilla toimi alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti eikä kykene tuottamaan suurempaa %-osuutta, niin voisiko tässä järjestelmässä olla vakava ja erittäin voimakkaalla tulokulmalla lähestyttävä uudistamisen kohde?

Kovin asiantuntevalta kuullostavasti kirjoitat vaikka tosiasiat on välillä hieman hukassa. Vai ei ole toteutettu irtisanomisia? Kuitenkin puolustusvoimien henkilökunnan määrä on laskenut vuodesta 1991 noin 20 000:sta nykyiseen 12 500:aan. Ei ole kauheasti tarvinnut irtisanoa, koska on käytetty tehokkaasti hyväksi eläköitymistä ja muita keinoja. Mutta tosiasia on, että tehtäviä on karsittu merkittävästi, myös yläpäästä. Viimeisimmissä muutoksessa kenraalien ja everstien virkoja vähennettiin 10%. Vertaappa vaikka poliisihallintoon miten siellä ylempien virkojen osalta on toimittu.

Henkilöstörakennetta, eläkejärjestelmää ja palkkausjärjestelmää on intissä jumpattu aika moneen kertaan tässä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Ja pääsääntöisesti etuja poistaen. Eläkeikä on noussut, virkapyramidia on tehty terävämmäksi, pakkosiirtojen määrä on kasvanut jne. Ennen everstiylennys tuli yleensä 45-vuotiaalle, nyt se on pääsääntöisesti lähemmäs 50. Käytännössä kautta linjan kapteenista ylöspäin ylennystahti on hidastunut viitisen vuotta. Eli sitä korkeampaa palkkaa nautitaan lyhyemmän aikaa.

Ylempien virkojen määrässä Ruotsi oli vain yksi esimerkki. Olisi yhtä hyvin voinut sanoa Norja tai Tanska, suunnilleen yhtä paljon heilläkin on ylempiä virkoja. USA:n asevoimissa on noin 1500 sotilasta yhtä kenraalia kohti. Jopa supistetulla 230 000 sodan ajan armeijalla tämä merkitsisi Suomessa yli 150 kenraalia, nyt on alle 30. Toki voidaan leikata kenraalien ja everstien määrää jos se niin kovasti jotakuta häiritsee. Mutta luuletko tosiaan että saadaan ammattiarmeijassa rivit täyteen tekemällä siitä matalapalkka ala? Ammattimiehelle pitää maksaa ammattimiehen palkka. Jos ei maksa, pitää laskea tasoa merkittävästi.

Kaaderijärjestelmän ongelmana on eläkeikä. Sodan ajan kokoonpanoissa on kaikki 8000 aktiiviammattisotilasta ja ne 3000 evp-sotilasta, jotka ovat alle 60 vuotiaita. Enempää ei voi sijoittaa kun heitä ei eläkeiän takia yksinkertaisesti ole enempää. Yli 60 vuotiaiden sijoittaminen edellyttäisi lainmuutosta, kun lain mukaan kaikki yli 60 vuotiaat on vapautettu sotilastehtävistä (puolustusvoimain komentajaa ja ylipäällikköä lukuun ottamatta). Mutta eipä liene järkevää laittaa liian vanhoja sodan ajan tehtäviin. Toki kaaderia saadaan lisää jos alennetaan eläkeikää, sopisi meikäläiselle. Ei todennäköisesti valtaväestölle.

Vaihtoehtoja varmasti löytyy, esim Sveitsin miliisijärjestelmä. Mutta ei sielläkään kukaan ilmaiseksi sitoudu reservinupseerina pitkille virkaurakursseille ja pitkiin vuosittaisiin aktiivipalvelusaikoihin. Kovaa palkkaa vetävät palveluksessa olosta. Eikä sveitsiläisetkään ole kovin nohevia ylempiä virkoja vähentämään. Sodan ajan armeija on noin 150 000, aktiiviammattisotilaita noin 4000 ja kenraaleita slti noin 30.

Eli summa summarum... erinäisten liikkeiden jälkeen on Suomessa päädytty nykyjärjestelmään.
Löytyykö parempaa? Ehkä, mutta ei ainakaan naapurimaiden mallit ole yhtään sen tehokkaampia tai halvempia.
Voidaanko järjestelmää muuttaa? Ihan varmasti.
Päästäänkö halvemmalla kun nuo ylempien upseerien palkat ja arvot niin paljon hiertää joitakuita niin kovasti (vaikka Ruotsissa saavat vieläkin enemmän palkkaa ja jenkeissä jopa 50% enemmän)? Taatusti, senkun pudotetaan palkkoja ja vähennetään yläpään virkoja. Tosin alkaa sitten tasokin varmasti putoamaan. Ja kuinkahan moni reserviläinen haluaa johtajakseen ne pahnanpohjmmaiset tosi paikassa?

 

[Laamanator]

Eiköhän se ole selvää, että PV:n työntekijöitä on osana kampanjointia ohjeistettu kirjoittamaan asevelvollisuutta puolustavia mielipidekirjoituksia lehtiin. Työnantajan ei kuitenkaan ole sopivaa toimia näin, sillä työntekijöillä pitäisi olla mielipiteenvapaus. Vastaavasti olisi väärin yksityiseltä työnantajalta pyytää työntekijöitä kampanjoimaan omilla nimillä kirjoitetuilla mielipidekirjoituksilla jonkun poliittisen tavoitteen puolesta.



Kuulostaa terveen organisaatiokulttuurin sijasta ennemminkin Pohjois-Korean meiningiltä, jossa kaikki kannattavat vankasti "täydellistä yhteisymmärrystä", ja kaikki myös tietävät että yhteisymmärryksen rikkojille tulee ankaria seuraksia.



Kiitokset tästäkin. Löytyyköhän muuten organisaatiorakenteen muutoksesta asevelvollisuudesta luopumisen jälkeen virallisia selvityksiä?

En tarkoittanut yhteisymmärryksellä mitään P-Korea tyyppistä pakottamista, vaan täysin vapaaehtoisesti yksilön omista lähtökohdista loogisesti muodostamaa kantaa. Vain typerys ryhtyy sahaamaan sitä oksaa, jolla istuu, vaan hakee sen sijaan entistä vankempaa kohtaa ja mukavampaa asentoa.

Ei tällaisessa asian tarkastelussa ole mitään erikoista, vaan ainoastaan looginen erillisiin vaiheisiin purettuun syy-seuraus-suhteeseen perustuva analyyttinen lähestymistapa, jossa tarkastellaan nykytilannetta sekä erilaisten kehityssuuntien fiktiivisten entä-jos-skenaarioiden mahdollisia vaikutuksia, joilla voidaan herkullisesti spekuloida vaikka kuinka loputtomiin.

En muuten pidä siitä, että sanomisiani siteerataan, joten pyydän poistamaan lauseeni allekirjoituksestasi. Kiitos.

 

[Lepard]

Implikoitko nyt, ettei tuo vuosien sitoutuminen koske isää? Jos et, niin miksi naiset pitäisi tuon sitoutumisen perusteella vapauttaa intistä? Toiseksi, sitoutumiseen pätee ihan sama kuin synnyttämiseenkin. Lasten hankkiminen on täysin vapaaehtoista. Jokainen lapsen hankkija tietää kyllä, ettei se lapsi ole mikään lelu, jonka voi panna kaappiin, kun sillä leikkiminen ei enää kiinnosta.

Kuten sanoin, synnyttäminen ei ole mikään erityisen suuri ponnistus. Sen sijaan imettävän naisen työelämästä poissaolo ehkä onkin. Tätä roolia on miehen vaikea ottaa. Mutta mutta. Yleensä lapset hankitaan perheeseen (kun taas inttiin mennään yleensä sinkkuna). Perheen kannalta on yhdentekevää se, että tulot jakautuvat epätasaisesti äidin ja isän välillä, koska yleensä kaikki rahat menevät kuitenkin samaan pottiin. Synnyttämiseen liittyvät tulomenetykset eivät siis johda juurikaan sukupuolien epätasa-arvoon. Siitä voi tietenkin sitten käydä loputtoman keskustelun, miten paljon lapsettomien ihmisten kuuluisi subventoida sitä, että jotkut hankkivat lapsia tätä yhteiskuntaa jatkamaan. Nykyisin tuo subventio on jo suht korkealla tasolla. Mutta subvention on siis kohdistuttava lapsia hankkiviin perheisiin kokonaisuutena, ei vain ne lapset synnyttäviin naisiin.

Tarkoitetaanko tuossa "opintojen edistymisen hidastumattomuudella" sitä, että jos otetaan vaikkapa opintopaikka, jossa laskettu valmistumisaika kokopäiväisellä opiskelijalla on vaikkapa 4 vuotta, nin jos siihen menee 19-vuotias mies ja nainen, niin molemmat valmistuvat 23-vuotiaana, vaikka mies kävisi ennen opintojen aloittamista vuoden pituisen intin, vai sitä, että mies valmistuu 24-vuotiaana, eikä opinnot hidastu sitä intissä vietettyä aikaa enempää? Jos jälkimmäistä, niin siinä ei minusta ole mitään ihmeellistä, mutta kyllä ainakin itse pidän sitä "hidastumisena", että valmistuu vuoden myöhemmin kuin muut. Jos taas edellistä, niin tämä tuntuu aika uskomattomalta, koska tarkoittaisi siis sitä, että joko mies pystyy opiskelemaan intissä ollessaan, tai sitten sitä, että sieltä päästyään hän urakoi neljän vuoden opinnot kolmessa vuodessa.

Käsittääkseni vm-palvelu on edelleen ihan yhtä sitovaa kuin oli ennenkin, eli sen aikana ei voi opiskella eikä tehdä töitä. Onko tuossa vertailussa otettu huomioon nyt niitä äitiyden aiheuttamia pudotuksia palkkatuloihin. Jos on, niin vertailu ei ole reilu, koska kuten olen jo sanonut, äitiys on vapaaehtoista, intti/sivari ei.

En tiedä, mihin julkisuuden esityksiin nyt viittaat. Itse ottaisin lähtökohdaksi sen, että intti viivästyttää opiskelua melko tarkkaan kestonsa verran (etenkin nykyisin, kun palvelukseenastumisajat ovat suht fiksuja oppilaitosten lukukausien suhteen). Kuten sanoin, itselläni viivästys oli melko tarkkaan vuosi 11kk:n palveluksen vuoksi. Entä itselläsi?

Kun tuota vuodatusta lukee, tulee tunne että sinä koet tulleesi kovin kaltoin kohdelluksi kun jouduit käymään intin ja naiset eivät. Ja näyttää syövän syvältä. Ja jotkut juuttaat vielä pääsevät valmistumaan koulustakin nopeammin. Itse en viitsi uhrata aikaa noiden asioiden märehtimiseen liikoja. Hyväksyn sen, että elämässä kaikki asiat ei mene tasan. Valmistuin koulustani vuotta myöhemmin kuin ne jotka eivät käyneet inttiä, mutta sainpahan paljon kokemuksia, oppia ja fyysistä kuntoa, ja olen ottanut muiden saaman etumatkan kevyesti kiinni aikoja sitten. Nyt hyväksyn sen, että maksan riistoveroja, jotka menevät pääosin tulonsiirtoon heikommin ansaitseville.

Olen silti samaa mieltä, että järjestelmää voisi ja pitäisikin rukata tasa-arvoisemmaksi. Esimerkiksi maksamalla paremmat korvaukset varusmiespalveluksesta ja antamalla verohelpotuksia niille, jotka on sijoitettu sodan ajan kokoonpanoihin vastaamaan omalla panoksellaan aseellisesta maanpuolustuksesta.

Tuosta naisten synnyttämisen vapaaehtoisuudesta ja reiluudesta täytyy vain todeta, että kun sitten makaat vaipoissa vanhainkodissa ja toivot että joku edes auttavasti suomea puhuva tulisi vaihtamaan ne vaipat, todennäköisesti toivot että joku olisi viitsinyt synnyttää lisää niitä veronmaksajia.

 

[baikal]

Koska ei mene kaaliin, niin totean vielä: En ole tekemässä sivarista helpompaa, vaan haastavampaa ja hyödyllisempää, jolloin päästäisiin sängyillä makaamisesta. Jos sivari todella vaati ponnistuksia verrattuna nykyiseen tilaan, eikä koulutuksessa ollessa olla himassa, saattaisi se 6 kk olla monelle parempi vaihtoehto.

Muutoin en viitsi enää kanssasi käydä "keskustelua", koska se ei ole keskustelua että jankkaat samoja asioita jokaisessa kirjoituksessasi.

Jep, ihmisten makuuttaminen ei ole mikään ratkaisu yhtään mihinkään. Hieman kunnianhimoisempia tavoitteita sivariinkin pitäisi kehitellä.

 

[s91]

Kun tuota vuodatusta lukee, tulee tunne että sinä koet tulleesi kovin kaltoin kohdelluksi kun jouduit käymään intin ja naiset eivät. Ja näyttää syövän syvältä. Ja jotkut juuttaat vielä pääsevät valmistumaan koulustakin nopeammin. Itse en viitsi uhrata aikaa noiden asioiden märehtimiseen liikoja. Hyväksyn sen, että elämässä kaikki asiat ei mene tasan. Valmistuin koulustani vuotta myöhemmin kuin ne jotka eivät käyneet inttiä, mutta sainpahan paljon kokemuksia, oppia ja fyysistä kuntoa, ja olen ottanut muiden saaman etumatkan kevyesti kiinni aikoja sitten. Nyt hyväksyn sen, että maksan riistoveroja, jotka menevät pääosin tulonsiirtoon heikommin ansaitseville.

Minun henkilökohtainen kärsimykseni on täysin toissijaista tässä. Se on mennyttä ja taaksejäänyttä. Enkä subjektiivisesti silloin nuorena siitä edes niin kauheasti ottanut pulttia. Itseni sijaan minua kiinnostaa yhteiskunnan tekeminen tasa-arvoiseksi tulevaisuuden sukupolville. Tämä on tärkeää etenkin siksi, että mielipidemittaukset, joita tässäkin ketjussa on esitetty näyttävät viittaavan siihen, että yhä harvempi mies menisi vapaaehtoisesti vm-palveluun. Yhä suurempi osa kokee sen siis pakotuksena. Itseäni käytin esimerkkinä vain siksi, että itseni kohdalla tiedän melko hyvin, mikä intistä seurannut opintojen viivästyminen oli.

Mitä tuohon "olen ottanut muiden saaman etumatkan kiinni" tulee, niin oletko varma, että jos et olisi käynyt inttiä, et kyvykkyytesi ansiosta olisi tällä hetkellä muita edellä? Sanotaan, että sinä juokset kilpaa Usain Boltin kanssa. Saat 4 sekunttia etumatkaa. Todennäköisesti hän silti voittaisi. Tämä ei tarkoita, etteikö kisa, jossa yksi kilpailija päästetään 4 sekuntia ennen muita liikkeelle olisi epätasa-arvoinen.

Mitä veroilla tehtäviin tulonsiirtoihin tulee, niin niissä on minusta kyse eri asiasta. Niillä tasoitetaan periaatteessa sitä onnea, mitä ihmisten välillä on. Asevelvollisuudessa ei tasoiteta mitään. Nainen, joka päätyy 100 000€/a ammattiin pääsee sitä suorittamatta, kun taas mies, joka rämpii työttömyyden ja matalapalkkaisten pätkätöiden kautta läpi elämän, joutuu sen käymään. Tilanne olisi jossain määrin oikeutettu, jos muussa yhteiskunnassa hyväksyttäisiin sellainen sukupuolien välinen epätasa-arvo, joka joskus menneisyydessä vallitsi, mutta kun ei hyväksytä (ja tätä on sitten ihan turha lukea niin, että kaipaisin nykyisen asevelvollisuuden "korjaamiseksi" sitä, että naisten sortamista elämän muilla aloilla pitäisi alkaa hyväksyä).

Olen silti samaa mieltä, että järjestelmää voisi ja pitäisikin rukata tasa-arvoisemmaksi. Esimerkiksi maksamalla paremmat korvaukset varusmiespalveluksesta ja antamalla verohelpotuksia niille, jotka on sijoitettu sodan ajan kokoonpanoihin vastaamaan omalla panoksellaan aseellisesta maanpuolustuksesta.

En ihan täysin koko ajan pysy perässä sen suhteen, mitä pääsi sisällä liikkuu. Välillä olet sitä mieltä, ettei epätasa-arvosta tule välittää ja sitten heti perään kannatatkin sitä, että vallitsevan epätasa-arvon vuoksi toteutettaisiin juuri niitä uudistuksia, joita tässä ketjussa on ehdotettu.

Tuosta naisten synnyttämisen vapaaehtoisuudesta ja reiluudesta täytyy vain todeta, että kun sitten makaat vaipoissa vanhainkodissa ja toivot että joku edes auttavasti suomea puhuva tulisi vaihtamaan ne vaipat, todennäköisesti toivot että joku olisi viitsinyt synnyttää lisää niitä veronmaksajia.

Itse olen jälkikasvua jo hankkinut ja vaimoni on heidät ihan omasta vapaasta tahdostaan synnyttänyt. En myöskään ole mitenkään suoraan sitä vastaan, että lapsia hankkivia perheitä esim. tuetaan taloudellisesti sen turvaamiseksi, että syntyvyys pysyy sillä tasolla, että väestö korvaa itsensä. Tämä on kuitenkin täysin eri asia kuin se, että yhteiskunnasta tehdään naisia suosiva. Itse katson kantavani taakan lasteni kasvattamisesta ihan siinä kuin vaimonikin tekee.

 

[yrjö]

Mitä tulee tasa-arvoon niin henkeä en pidättelisi, tasa-arvo-ongelmat, nimittäin miesten tasa-arvo-oneglmat ei kyllä ole oikein kenenkään asialistalla, ei ainakaan minkään poliittisen puolueen. Paitsi Laasasen ja ja muutaman jotka täällä kirjoittelee. Asevelvollisuus on ehkä kaikista selvimmin osoitettavissa ja yksiselitteisin tasa-arvon ongelma jota vastaan ei voi oikeastaan uskottavasti argumentoida mitenkään. Niin selvä se on. Sen sijaan muut miesten tasa-arvo-ongelmat ovat, jopa tätäkin, vähemmän tapetilla.

Sellaisia ovat mielestäni mm. miesten naisia vähäisempi osuus korkeakouluissa, miesten oikeusturva perättömissä raiskaustapauksissa, miesten oikeus isyyteen jos nainen kiistää parittelun, miesten heikko asema lain edessä jos tulee kinaa huoltajuudesta erotapauksissa. Lain mukaan käräjäoikeuden pitää pyytää lastensuojeluviranomaisten lausunto, kenelle huoltajuutta suositellaan. Sosiaalipuolen virkailijoista näissä asioissa pääosa on naisia ja lausunnot sen mukaisa. Syrjäytyneet, asunnottomat ovat miehiä 80 %, yömaja-asukit (miehiä 95 %), alkoholistit ja huumeiden käyttäjät, vangit (miehiä 95 %), tarkkailuluokkien oppilaat ja työkyvyttömät ovat niinikään pääosin miehiä ja poikia. Naisilla on tilastollisesti useammin ylioppilastutkinto kuin miehillä. Poikien ympärileikkaus ei ole rikos, mutta tyttöjen on. Miesten lähes täydellinen puute julkisissa tasa-arvoelimissä ei näytä olevan ongelma. Naistutkimuksesta puhutaan, mutta miestutkimuksesta ei juuri kuulla. Työtapaturmat sattuvat pääosin miehille. Naisten kokemasta väkivallasta puhutaan aivan oikein mutta miesten viikonloppuiset turpiinsaamiset ei kiinnosta ketään? Miesten kohtaama väkivalta hyväksytään hiljaisesti. Laman sattuessa miesvaltaiset vientivetoiset elektroniikka- ja konepaja-alat potkivat jengin kilometritehtaalle ja kyllä se edelleen on miehen sukupuoliroolimallin mukainen odotus, että se mies sen elannon tuo pöytään erittäin suuressa osassa suomalaisia talouksia ja näissä se on miehelle kova paikka kun lappu lyödään käteen. Kaksoisstandardit kukoistavat mm. seksuaalikeskustelussa, julkisesti hieromasauvan ostavan nainen on ylpeä seksuaalienergiastaan kiiltäväsivuisen Annan sivuilla. Miehen seksuaalienergia ei voi olla mitenkään hyvää eikä siitä voi olla samalla tavalla ylpeä. Keinovaginan ostava mies on säälittävä runkkari ja hyypiö.

Noin tolleen äkkiä guuglattuna ja hatusta osin vedettynä.

Maanpuolustus on noista vain yksi ongelma koko ongelmapaletissa. Valitettavasti juuri sellainen jossa tasa-arvon rivakka toteutus saattaa, riippuen miten se toteutetaan, heikentää puolustuksen kykyä merkittävästi juuri siinä valtiossa jossa sillä on aivan erityinen erikoismerkitys Venäjän takia. Venäjä on Suomelle uhka. Ei välitön, mutta latentti ja pysyvän luonteinen. Joka muuta väittää, elää jossain toisessa todellisuudessa. Toisin kuin muualla Euroopan maissa. Noita muita epäkohtia voisi korjata heti ilman mitään vaikutuksia valtion strategiseen ja geopoliittiseen asemaan. Eipä näy oikeustaistelua ja samaa intoa taistella tuulimyllyjä vastaan kilometrien palstanäpyttelyllä.

Maanpuolustuksesta huolestunut mies - ah mikä ihanan helppo kestokohde moraalipinnojen keräilyyn! Mukava vastustaa sotaa ja samalla hiukan kehaista omaa rauhantahtoa!

Aika hiljaista miesten tasa-arvorintamalla siis. Tunnustan miesten epätasa-arvon maanpuolustuksessa täysin koska kaikki muu olisi erittäin epärehellistä. Silti katson, että näitä muita tasa-arvoseikkoja olisi helpompi lähteä ensi alkuun ja vaikka samaan aikaan ajamaan, asevelvollisuuden tasa-arvon epäkohtaa mitenkään väheksymättä. Koska muista miesten tasa-arvo-ongelmista ei juuri käydä keskustelua, voisinpa aivan hyvin väittää, että tasa-arvoa pidetään sen todellisen ongelman luonteen lisäksi ja rinnalla keppihevosena pasifistiselle, anarkomarkoilevalle ja libertaristiselle ideologialle asevelvollisuutta vastaan. Suomessa on porukka, jolle armeija ja sotalaitos ovat jatkuvan kritiikin kohteena ja jossa toivotaan, jostaikin kumman syystä (liekö Venjäjä taustarahoittaja?!) Suomen strategista asemaa heikommaksi vaikka kaikkien yhteinen etu olisi vankan sotilaallisen kyvyn turvaama Suomi. Tässä jengissä kritisoidaan Suomea, ylistetään Venäjää, vihataan NATOa ja Yhdysvaltoja. Retoriikassa vilahtelee naton hyökkäyssodat, tasa-arvo (ikävä kyllä erittäin selektiivisesti), massa-armeija, kenraalien edelliset sodat, tykiruoka-armeija, napin painaminen jne.

Itse en, näin ihan isänmaallisena res. upseerishenkilönä, ainakaan ihan helpolla lähtisi tuon paskasakin myötäjuoksijaksi ja komppaajaksi. Tasa-arvoa pitää ajaa epätasa-arvon poistamiseksi ja noille hylkiöillekin kuulu Suomessa tasa-arvo, sananvapaus ja niin edelleen. Toisin kuin itärajan takana.

Suomen sotaväki loppuviimeeksi on se lukko, joka tämän kaiken hyvän Suomelle takaa ja turvaa. On jo niin tehnytkin. Ei se mitään vittuilua ole ja ei ne kenut hoe isosta maasta lämpimikseen. En muista, että sieltä liuhupartapuolelta olisi mitään oikeasti kovin relevantteja argumentteja tullut muun kuin Suomen toimeenpaneman yksipuolisen aseistariisunnan puolesta.

 

[JR49]

Mitä tulee tasa-arvoon niin henkeä en pidättelisi, tasa-arvo-ongelmat, nimittäin miesten tasa-arvo-oneglmat ei kyllä ole oikein kenenkään asialistalla, ei ainakaan minkään poliittisen puolueen. Paitsi Laasasen ja ja muutaman jotka täällä kirjoittelee. Asevelvollisuus on ehkä kaikista selvimmin osoitettavissa ja yksiselitteisin tasa-arvon ongelma jota vastaan ei voi oikeastaan uskottavasti argumentoida mitenkään. Niin selvä se on. Sen sijaan muut miesten tasa-arvo-ongelmat ovat, jopa tätäkin, vähemmän tapetilla.

Sellaisia ovat mielestäni mm. miesten naisia vähäisempi osuus korkeakouluissa, miesten oikeusturva perättömissä raiskaustapauksissa, miesten oikeus isyyteen jos nainen kiistää parittelun, miesten heikko asema lain edessä jos tulee kinaa huoltajuudesta erotapauksissa. Lain mukaan käräjäoikeuden pitää pyytää lastensuojeluviranomaisten lausunto, kenelle huoltajuutta suositellaan. Sosiaalipuolen virkailijoista näissä asioissa pääosa on naisia ja lausunnot sen mukaisa. Syrjäytyneet, asunnottomat ovat miehiä 80 %, yömaja-asukit (miehiä 95 %), alkoholistit ja huumeiden käyttäjät, vangit (miehiä 95 %), tarkkailuluokkien oppilaat ja työkyvyttömät ovat niinikään pääosin miehiä ja poikia. Naisilla on tilastollisesti useammin ylioppilastutkinto kuin miehillä. Poikien ympärileikkaus ei ole rikos, mutta tyttöjen on. Miesten lähes täydellinen puute julkisissa tasa-arvoelimissä ei näytä olevan ongelma. Naistutkimuksesta puhutaan, mutta miestutkimuksesta ei juuri kuulla. Työtapaturmat sattuvat pääosin miehille. Naisten kokemasta väkivallasta puhutaan aivan oikein mutta miesten viikonloppuiset turpiinsaamiset ei kiinnosta ketään? Miesten kohtaama väkivalta hyväksytään hiljaisesti. Laman sattuessa miesvaltaiset vientivetoiset elektroniikka- ja konepaja-alat potkivat jengin kilometritehtaalle ja kyllä se edelleen on miehen sukupuoliroolimallin mukainen odotus, että se mies sen elannon tuo pöytään erittäin suuressa osassa suomalaisia talouksia ja näissä se on miehelle kova paikka kun lappu lyödään käteen. Kaksoisstandardit kukoistavat mm. seksuaalikeskustelussa, julkisesti hieromasauvan ostavan nainen on ylpeä seksuaalienergiastaan kiiltäväsivuisen Annan sivuilla. Miehen seksuaalienergia ei voi olla mitenkään hyvää eikä siitä voi olla samalla tavalla ylpeä. Keinovaginan ostava mies on säälittävä runkkari ja hyypiö.

Noin tolleen äkkiä guuglattuna ja hatusta osin vedettynä.

Maanpuolustus on noista vain yksi ongelma koko ongelmapaletissa. Valitettavasti juuri sellainen jossa tasa-arvon rivakka toteutus saattaa, riippuen miten se toteutetaan, heikentää puolustuksen kykyä merkittävästi juuri siinä valtiossa jossa sillä on aivan erityinen erikoismerkitys Venäjän takia. Venäjä on Suomelle uhka. Ei välitön, mutta latentti ja pysyvän luonteinen. Joka muuta väittää, elää jossain toisessa todellisuudessa. Toisin kuin muualla Euroopan maissa. Noita muita epäkohtia voisi korjata heti ilman mitään vaikutuksia valtion strategiseen ja geopoliittiseen asemaan. Eipä näy oikeustaistelua ja samaa intoa taistella tuulimyllyjä vastaan kilometrien palstanäpyttelyllä.

Maanpuolustuksesta huolestunut mies - ah mikä ihanan helppo kestokohde moraalipinnojen keräilyyn! Mukava vastustaa sotaa ja samalla hiukan kehaista omaa rauhantahtoa!

Aika hiljaista miesten tasa-arvorintamalla siis. Tunnustan miesten epätasa-arvon maanpuolustuksessa täysin koska kaikki muu olisi erittäin epärehellistä. Silti katson, että näitä muita tasa-arvoseikkoja olisi helpompi lähteä ensi alkuun ja vaikka samaan aikaan ajamaan, asevelvollisuuden tasa-arvon epäkohtaa mitenkään väheksymättä. Koska muista miesten tasa-arvo-ongelmista ei juuri käydä keskustelua, voisinpa aivan hyvin väittää, että tasa-arvoa pidetään sen todellisen ongelman luonteen lisäksi ja rinnalla keppihevosena pasifistiselle, anarkomarkoilevalle ja libertaristiselle ideologialle asevelvollisuutta vastaan. Suomessa on porukka, jolle armeija ja sotalaitos ovat jatkuvan kritiikin kohteena ja jossa toivotaan, jostaikin kumman syystä (liekö Venjäjä taustarahoittaja?!) Suomen strategista asemaa heikommaksi vaikka kaikkien yhteinen etu olisi vankan sotilaallisen kyvyn turvaama Suomi. Tässä jengissä kritisoidaan Suomea, ylistetään Venäjää, vihataan NATOa ja Yhdysvaltoja. Retoriikassa vilahtelee naton hyökkäyssodat, tasa-arvo (ikävä kyllä erittäin selektiivisesti), massa-armeija, kenraalien edelliset sodat, tykiruoka-armeija, napin painaminen jne.

Itse en, näin ihan isänmaallisena res. upseerishenkilönä, ainakaan ihan helpolla lähtisi tuon paskasakin myötäjuoksijaksi ja komppaajaksi. Tasa-arvoa pitää ajaa epätasa-arvon poistamiseksi ja noille hylkiöillekin kuulu Suomessa tasa-arvo, sananvapaus ja niin edelleen. Toisin kuin itärajan takana.

Suomen sotaväki loppuviimeeksi on se lukko, joka tämän kaiken hyvän Suomelle takaa ja turvaa. On jo niin tehnytkin. Ei se mitään vittuilua ole ja ei ne kenut hoe isosta maasta lämpimikseen. En muista, että sieltä liuhupartapuolelta olisi mitään oikeasti kovin relevantteja argumentteja tullut muun kuin Suomen toimeenpaneman yksipuolisen aseistariisunnan puolesta.

Asiaa. .

 

[Laamanator]

Kovin asiantuntevalta kuullostavasti kirjoitat vaikka tosiasiat on välillä hieman hukassa. Vai ei ole toteutettu irtisanomisia? Kuitenkin puolustusvoimien henkilökunnan määrä on laskenut vuodesta 1991 noin 20 000:sta nykyiseen 12 500:aan. Ei ole kauheasti tarvinnut irtisanoa, koska on käytetty tehokkaasti hyväksi eläköitymistä ja muita keinoja. Mutta tosiasia on, että tehtäviä on karsittu merkittävästi, myös yläpäästä. Viimeisimmissä muutoksessa kenraalien ja everstien virkoja vähennettiin 10%. Vertaappa vaikka poliisihallintoon miten siellä ylempien virkojen osalta on toimittu.

Henkilöstörakennetta, eläkejärjestelmää ja palkkausjärjestelmää on intissä jumpattu aika moneen kertaan tässä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Ja pääsääntöisesti etuja poistaen. Eläkeikä on noussut, virkapyramidia on tehty terävämmäksi, pakkosiirtojen määrä on kasvanut jne. Ennen everstiylennys tuli yleensä 45-vuotiaalle, nyt se on pääsääntöisesti lähemmäs 50. Käytännössä kautta linjan kapteenista ylöspäin ylennystahti on hidastunut viitisen vuotta. Eli sitä korkeampaa palkkaa nautitaan lyhyemmän aikaa.

Ylempien virkojen määrässä Ruotsi oli vain yksi esimerkki. Olisi yhtä hyvin voinut sanoa Norja tai Tanska, suunnilleen yhtä paljon heilläkin on ylempiä virkoja. USA:n asevoimissa on noin 1500 sotilasta yhtä kenraalia kohti. Jopa supistetulla 230 000 sodan ajan armeijalla tämä merkitsisi Suomessa yli 150 kenraalia, nyt on alle 30. Toki voidaan leikata kenraalien ja everstien määrää jos se niin kovasti jotakuta häiritsee. Mutta luuletko tosiaan että saadaan ammattiarmeijassa rivit täyteen tekemällä siitä matalapalkka ala? Ammattimiehelle pitää maksaa ammattimiehen palkka. Jos ei maksa, pitää laskea tasoa merkittävästi.

Kaaderijärjestelmän ongelmana on eläkeikä. Sodan ajan kokoonpanoissa on kaikki 8000 aktiiviammattisotilasta ja ne 3000 evp-sotilasta, jotka ovat alle 60 vuotiaita. Enempää ei voi sijoittaa kun heitä ei eläkeiän takia yksinkertaisesti ole enempää. Yli 60 vuotiaiden sijoittaminen edellyttäisi lainmuutosta, kun lain mukaan kaikki yli 60 vuotiaat on vapautettu sotilastehtävistä (puolustusvoimain komentajaa ja ylipäällikköä lukuun ottamatta). Mutta eipä liene järkevää laittaa liian vanhoja sodan ajan tehtäviin. Toki kaaderia saadaan lisää jos alennetaan eläkeikää, sopisi meikäläiselle. Ei todennäköisesti valtaväestölle.

Vaihtoehtoja varmasti löytyy, esim Sveitsin miliisijärjestelmä. Mutta ei sielläkään kukaan ilmaiseksi sitoudu reservinupseerina pitkille virkaurakursseille ja pitkiin vuosittaisiin aktiivipalvelusaikoihin. Kovaa palkkaa vetävät palveluksessa olosta. Eikä sveitsiläisetkään ole kovin nohevia ylempiä virkoja vähentämään. Sodan ajan armeija on noin 150 000, aktiiviammattisotilaita noin 4000 ja kenraaleita slti noin 30.

Eli summa summarum... erinäisten liikkeiden jälkeen on Suomessa päädytty nykyjärjestelmään.
Löytyykö parempaa? Ehkä, mutta ei ainakaan naapurimaiden mallit ole yhtään sen tehokkaampia tai halvempia.
Voidaanko järjestelmää muuttaa? Ihan varmasti.
Päästäänkö halvemmalla kun nuo ylempien upseerien palkat ja arvot niin paljon hiertää joitakuita niin kovasti (vaikka Ruotsissa saavat vieläkin enemmän palkkaa ja jenkeissä jopa 50% enemmän)? Taatusti, senkun pudotetaan palkkoja ja vähennetään yläpään virkoja. Tosin alkaa sitten tasokin varmasti putoamaan. Ja kuinkahan moni reserviläinen haluaa johtajakseen ne pahnanpohjmmaiset tosi paikassa?

Mitkä tosiasiat ovat kirjoituksissani hukassa? Eläköitymisen "tehokas" hyödyntäminen ei ole sama asia kuin henkilöstön irtisanominen todellisen tarpeen päättyessä, eikä se tuota samanlaisia kustannussäästöjä. Keinoina eläköitymistä ja erilaisia "kultaisia kädenpuristuksia" on varmasti käytetty sitäkin tehokkaammin hyödyksi, jonka laskun maksavat tietysti tuottavaa työtä tekevät veronmaksajat. Suora yksilötasolle kohdistuva vaikutus tästä on luonnollisesti ylenemisvälin pidentyminen ja tehtäväkierron hidastuminen. Se lienee kuitenkin tavalliselle kansalle tutuksi tullutta jatkuvaa yt-neuvottelusirkusta siedettävämpi vaihtoehto, mikä kannattaa huomioida esimerkiksi solidaarisuutta ja tasa-arvoa korostavassa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Kaikesta huolimatta järjestelmää kannattaa kehittää, vaikka muutosvastarinta AY-järjestöjen tukemana onkin järkähtämättömän kova. Muutos ei kuitenkaan tule Puolustusvoimien sisältä, vaan sen ulkopuolelta. Poliittinen päätöksenteontaso on tässä ratkaiseva tekijä.

 

[JOKO]

Kovin asiantuntevalta kuullostavasti kirjoitat vaikka tosiasiat on välillä hieman hukassa. Vai ei ole toteutettu irtisanomisia? Kuitenkin puolustusvoimien henkilökunnan määrä on laskenut vuodesta 1991 noin 20 000:sta nykyiseen 12 500:aan. Ei ole kauheasti tarvinnut irtisanoa, koska on käytetty tehokkaasti hyväksi eläköitymistä ja muita keinoja. Mutta tosiasia on, että tehtäviä on karsittu merkittävästi, myös yläpäästä. Viimeisimmissä muutoksessa kenraalien ja everstien virkoja vähennettiin 10%. Vertaappa vaikka poliisihallintoon miten siellä ylempien virkojen osalta on toimittu.

Henkilöstörakennetta, eläkejärjestelmää ja palkkausjärjestelmää on intissä jumpattu aika moneen kertaan tässä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Ja pääsääntöisesti etuja poistaen. Eläkeikä on noussut, virkapyramidia on tehty terävämmäksi, pakkosiirtojen määrä on kasvanut jne. Ennen everstiylennys tuli yleensä 45-vuotiaalle, nyt se on pääsääntöisesti lähemmäs 50. Käytännössä kautta linjan kapteenista ylöspäin ylennystahti on hidastunut viitisen vuotta. Eli sitä korkeampaa palkkaa nautitaan lyhyemmän aikaa.

Ylempien virkojen määrässä Ruotsi oli vain yksi esimerkki. Olisi yhtä hyvin voinut sanoa Norja tai Tanska, suunnilleen yhtä paljon heilläkin on ylempiä virkoja. USA:n asevoimissa on noin 1500 sotilasta yhtä kenraalia kohti. Jopa supistetulla 230 000 sodan ajan armeijalla tämä merkitsisi Suomessa yli 150 kenraalia, nyt on alle 30. Toki voidaan leikata kenraalien ja everstien määrää jos se niin kovasti jotakuta häiritsee. Mutta luuletko tosiaan että saadaan ammattiarmeijassa rivit täyteen tekemällä siitä matalapalkka ala? Ammattimiehelle pitää maksaa ammattimiehen palkka. Jos ei maksa, pitää laskea tasoa merkittävästi.

Kaaderijärjestelmän ongelmana on eläkeikä. Sodan ajan kokoonpanoissa on kaikki 8000 aktiiviammattisotilasta ja ne 3000 evp-sotilasta, jotka ovat alle 60 vuotiaita. Enempää ei voi sijoittaa kun heitä ei eläkeiän takia yksinkertaisesti ole enempää. Yli 60 vuotiaiden sijoittaminen edellyttäisi lainmuutosta, kun lain mukaan kaikki yli 60 vuotiaat on vapautettu sotilastehtävistä (puolustusvoimain komentajaa ja ylipäällikköä lukuun ottamatta). Mutta eipä liene järkevää laittaa liian vanhoja sodan ajan tehtäviin. Toki kaaderia saadaan lisää jos alennetaan eläkeikää, sopisi meikäläiselle. Ei todennäköisesti valtaväestölle.

Vaihtoehtoja varmasti löytyy, esim Sveitsin miliisijärjestelmä. Mutta ei sielläkään kukaan ilmaiseksi sitoudu reservinupseerina pitkille virkaurakursseille ja pitkiin vuosittaisiin aktiivipalvelusaikoihin. Kovaa palkkaa vetävät palveluksessa olosta. Eikä sveitsiläisetkään ole kovin nohevia ylempiä virkoja vähentämään. Sodan ajan armeija on noin 150 000, aktiiviammattisotilaita noin 4000 ja kenraaleita slti noin 30.

Eli summa summarum... erinäisten liikkeiden jälkeen on Suomessa päädytty nykyjärjestelmään.
Löytyykö parempaa? Ehkä, mutta ei ainakaan naapurimaiden mallit ole yhtään sen tehokkaampia tai halvempia.
Voidaanko järjestelmää muuttaa? Ihan varmasti.
Päästäänkö halvemmalla kun nuo ylempien upseerien palkat ja arvot niin paljon hiertää joitakuita niin kovasti (vaikka Ruotsissa saavat vieläkin enemmän palkkaa ja jenkeissä jopa 50% enemmän)? Taatusti, senkun pudotetaan palkkoja ja vähennetään yläpään virkoja. Tosin alkaa sitten tasokin varmasti putoamaan. Ja kuinkahan moni reserviläinen haluaa johtajakseen ne pahnanpohjmmaiset tosi paikassa?

Tuossa sinulla on perustana ajatus upseerien elinikäisistä viroista. Näinhän sen ei tarvitse olla. Meillä voisi olla käytössä ylös tai ulos malli varsin rivakalla nousukäyrällä. Kykenevä mies olisi eversti 30 vuotiaana, kenraali 40 vuotiaana ja uutta työtä etsimässä viimeistään 45 vuotiaana. Tiuhaan toistuva uuden työpaikan etsiminen on jo ihan arkea korkeasti koulutetuille yksityisellä sektorilla, joten nämä julkisen puolen vuosikymmenien suojatyöpaikat alkavat olemaan aikansa eläneitä.

 

[Rajajääkäri]

Tuossa sinulla on perustana ajatus upseerien elinikäisistä viroista. Näinhän sen ei tarvitse olla. Meillä voisi olla käytössä ylös tai ulos malli varsin rivakalla nousukäyrällä. Kykenevä mies olisi eversti 30 vuotiaana, kenraali 40 vuotiaana ja uutta työtä etsimässä viimeistään 45 vuotiaana. Tiuhaan toistuva uuden työpaikan etsiminen on jo ihan arkea korkeasti koulutetuille yksityisellä sektorilla, joten nämä julkisen puolen vuosikymmenien suojatyöpaikat alkavat olemaan aikansa eläneitä.

Onhan tuokin yksi keino saada ajettua armeija alas tai kyvyttömäksi.

 

[Lepard]

Mitkä tosiasiat ovat kirjoituksissani hukassa? Eläköitymisen "tehokas" hyödyntäminen ei ole sama asia kuin henkilöstön irtisanominen todellisen tarpeen päättyessä, eikä se tuota samanlaisia kustannussäästöjä. Keinoina eläköitymistä ja erilaisia "kultaisia kädenpuristuksia" on varmasti käytetty sitäkin tehokkaammin hyödyksi, jonka laskun maksavat tietysti tuottavaa työtä tekevät veronmaksajat. Suora yksilötasolle kohdistuva vaikutus tästä on luonnollisesti ylenemisvälin pidentyminen ja tehtäväkierron hidastuminen. Se lienee kuitenkin tavalliselle kansalle tutuksi tullutta jatkuvaa yt-neuvottelusirkusta siedettävämpi vaihtoehto, mikä kannattaa huomioida esimerkiksi solidaarisuutta ja tasa-arvoa korostavassa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Kaikesta huolimatta järjestelmää kannattaa kehittää, vaikka muutosvastarinta AY-järjestöjen tukemana onkin järkähtämättömän kova. Muutos ei kuitenkaan tule Puolustusvoimien sisältä, vaan sen ulkopuolelta. Poliittinen päätöksenteontaso on tässä ratkaiseva tekijä.

Siis virkojen supistaminen 40% ei ole kustannussäästöjen tekemistä? Eläköitymisen hyödyntäminen tarkoittaa sitä, että kun sotilas on jäänyt elääkkeelle, ei ole palkattu uutta tilalle vaan työt on jaettu jälkeen jääville. Tällaiset tosiasiat sinulla ei ole selvästikkään oikein hallussa. Ja kultaisia kädenpuristuksia ei ole puolustusvoimissa todellakaan ole koskaan tarjottu.

Yhtäkään puolustusvoimien uudistamista (siis supistamista) ei ole tehty poliitikkojen ohjauksesta. Puolustusvoimissa on itse todettu annetun rahoituskehyksen pienuus ja supistettu organisaatiota vastaamaan kyseistä kehystä, tähtäimessä kolmasosajako. Eli budjetista 1/3 palkkoihin, 1/3 toimintaan ja 1/3 materiaalihankkeisiin, jotta on mahdollisimman tasapainoinen ja suorituskykyinen organisaatio. Ja arvaa kuka sen on keskinyt? No ne sinun vihaamasi upseerisi. Yksikään poliitikko ei ole antanut tällaisia vaatimuksia.

Puolustusvoimissa ammattiryhmien järjestöt pyrkivät toki pitämään omiensa puolta niin kuin kaikki ammattijärjestöt. Päätökset tehdään kuitenkin Pääesikunnassa, ei sotamiesneuvostojen kokouksissa. Meikäläinen on tässä todistellut että PV on muihin maihin verrattuna varsin kustannustehokas ainakin henkilöstörakenteensa puolesta. Ihmettelen vain mikä se sinun tahtotilasi oikein on? Puolustusvoimat jotka on supistettu nollaan veronmaksajien rahojen säästämiseksi? Vai minimikokoiset puolustusvoimat, jossa kaikille maksetaan siivoojan palkka ja odotetaan 100% tulosta?