Asevelvollisuuden pitää muuttua
- Viestiketjun aloittaja Taitolaji
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- asevelvollisuus
Hoh hoijaa. Tätä ketjua lukiessa alkaa kyllä kallistua sille kannalle että se täysivaltaisuus pitäisi olla hlökohtaisen harkinnan takana. Tiedän kaksi keskustelijaa joiden osalta harkinta olisi erittäin perusteellista
Osoitit juuri erinomaisesti sen, miksi demokratia ei voi toimia, jos siinä annetaan toisten määrätä toisten täysvaltaisuudesta. Ensimmäisenä se täysvaltaisuus otettaisiin pois vallanpitäjien kanssa eri mieltä olevilta.
Seli seli. Minä en tarvinnut tipankaan vertaa kertauksissa sitä, että joukkueeni jäsenet osasivat sulkeisharjoituksen juttuja (tai siis osasivat silloin varusmiesaikana, en usko, että enää kertauksissa olisivat edes niitä kaikki manöövereitä osanneet). En tarvinnut myöskään sitä, että he osasivat hukata kokonaisen iltapäivän pyykinvaihtoon. Sen oppimiseen, että armeijassa on komentoketju ja käskyjä on noudatettava silloinkin, kun ei oikein tunnu kivalta, meni porukalta alokasaikana ehkä korkeintaan viikko. Varusmiehet eivät ole 5-vuotiaita lapsia tai idiootteja ihan niin kuin eivät ole samanikäiset opiskelijat tai muutaman vuoden vanhemmat ressut kertausharjoituksissa ja väittäisin, että ihan oikea sodankäynti on menossa siihen suuntaan, että rivimiesten oma harkintakyky tulee tärkeämmäksi ja kolmirivissä kohti muskettitulta konemaisesti rivisuorana marssiminen on entistä vähemmän hyödyllistä.
Minä en täällä yksin kirjoita. Voisin sättiä sinua ihan samalla tavoin "jankuttamisesta", mutta en viitsi niin tehdä, koska keskusteluryhmät ovat juuri keskustelua varten. Jos asevelvollisuuskeskustelu ei sinua kiinnosta, niin pysy poissa tästä ketjusta. Sehän tämänmuotoisen keskustelufoorumin idea on, ettei kenenkään ole pakko osallistua niihin keskusteluihin, jotka eivät itseään kiinnosta.
Tarviiko mun opettaa mitä nämä
ovat? 
Kaikki hölmöily kuten punkat, pinkat ja sulkeisjärjestely ei ole jotta opitaan petaamaan, viikkaamaan tai marssimaan ryhmässä. Jos tätä ei tajua, niin ei pitäisi "argumentoida".
Niin, teitä on kaksi
Asevelvollisuuskeskustelua voin käydä, mutta sun "argumentit" ei juuri kehity ja joudut koko ajan sivupoluille väittelemishalusi johdosta. Tähänkin haluat jankata
vlad
Respected Leader
@s91
Keskustelua aiheesta on tavallaan turha jatkaa, koska käytännössä suuren suurta lähentymistä ja yhteisymmärrystä ei ole saavutettavissa - kummallakin on näkökulmansa (perustellusti) ja kummankin kohdalla yhteistä on se, että nähdään tärkeänä kehittää olemassa olevaa järjestelmää - se millaiseksi sitä sitten on halua kehittää eroaa olennaisesti ja tässä kohdin ymmärrystä en oikein usko saavutettavan, joten en näe mielekkäänä keskustelun jatkamista.
Kuten olen viitannut, asepalvelusta on syytä kehittää ja muokata siten, että se kokonaisuutena palvelee entistä enemmän Suomea mutta yhtälailla hyödyttää myös sen suorittavia ikäluokkia - nykyinen systeemi on perustaltaan hyvä mutta tämä ei tarkoita sitä etteikö sitä voi (ja pidä) kehittää edelleen. Kantani siis on se, että tässä vallitsevassa todellisuudessa perustana on yleinen asevelvollisuus ja sen pohjalta ryhdytään järjestelmää kehittämään. Niin kauan kun tietyt realiteetit asettavat ehtoja Suomelle, on mielestäni tärkeää, että käytettävissä on riittävä reservi ja että mahdollisimman suuri osa kansasta saadaan suorittamaan jokin palvelus - myöhemmin lisää tästä.
Niin kauan kun naapurina on Venäjä, joka ei ole toimiva kansalaisyhteiskunta ja jonka politiikkaa sävyttää aggressiot ulkomaita kohtaan (unohtamatta rajojen sisäisiä sotatoimia) ja joka ei halua kehittyä länsimaiseksi demokratiaksi ja halusta tällaiseen kehitykseen ei ole vuosikymmenten toimivaa esimerkkiä, ei siis ole havaittavissa selkeää demokratisoitumista, joka olisi juurtunut pysyvästi maahan minusta on edes turha lähteä heikentämään Suomen puolustusvalmiutta. Ennemminkin sitä on vahvistettava!
Merkittävänä pidän myös sitä, että millä tavalla Venäjällä kansalaiset tekevät henkilökohtaista ja kollektiivista pesäeroa menneisyyteen ja kuinka tämä työ tehdään ja halutaanko tätä työtä tehdä ja jos se tehdään, otetaanko siitä oppia ja sen pohjalta halutaan muuttaa yhteiskunnan toimintatapoja. Ja yhtälailla on katsottava, että Venäjällä demokratisoitumisen ohella myös valtakoneisto käy läpi "puhdistuksen" ja koko poliittinen käydään läpi ja turvallisuuselimet tulevat kokemaan saman kohtalon. Niin kauan kuin poliittista kenttää ei puhdisteta - ei ole "totuuskomissiota" tms. ja kun turvallisuuselimien valtaa ei rajoiteta ja kun niitä ei perata läpi perinpohjin on Suomen asema se, että näen olemassa olevan uhan sille, että demokratiakehityksessä tapahtuu sama kuin 90-luvulla.
Eli Suomen asetelma on paljon riippuvainen siitä mitä Venäjällä tapahtuu ja kuinka Venäjä yhteiskuntana elää ja muuttuu, jos mitään muutosta ei tapahdu, ei Suomen edes pidä haikailla sellaisista toimista, jotka heikentävät yhtään puolustusvalmiutta - ennemminkin toimien on oltava päinvastaisia.
Asepavelun kehittämisessä on tietenkin syytä miettiä jotain kannustimia varusmiehille ja ensinnä nyt näkisin päivärahan noston portaittain eli alkuun koko palveluskaudelta 11,90 € per vrk jolloin summa olisi max. 347 vrk:n palvelusajalla: 4129,30 €. Seuraavaksi päiväraha muutettaisi vastaamaan yksin asuvan lapsettoman henkilön toimeentulotukea eli 16,01 €/vrk eli mikä tekisi max. 347 vrk:n palvelusajalla: 5555,47 €. Ja mikäli nähdään, että on olemassa oleva tarve niin lopullinen taso olisi esim. peruspäivärahan tasolle eli 32,66 €/vrk. Tai jokin muu summa 16,01 ja 32,66 euron päiväkorvauksen väliltä. Näkisin kuitenkin, että summana 16,01 €/vrk olisi lähellä sopivaa jos tähän yhdistetään esim. jokin korvaus opiskelun aloittaville nuorille maksettavaksi asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen mutta vasta siinä vaiheessa, jossa on tiedossa nuoren aloittavan opinnot oppilaitoksessa (ottaneen opintopaikan vastaan tms.) Ne jotka ovat jo valmistuneet ammattiin (eli käytännössä ammattikoululaiset) saisivat jonkun määrällisen bonuksen kompensaatioksi.
Muutenkin yhteiskunnan tasolla pitäisi entisestään helpottaa siirtymistä suorittamaan asepalvelusta ja toisaalta helpottaa hyppäystä takaisin siviiliin. Mutta tähän minun on vaikeampi ottaa kantaa kun en tiedä kuinka jouhevaa tämä nykyään on eli onko kehitettävää ja jos on niin kuinka paljon.
Toisaalta on varmasti mietittävä sitä, että mitä kehitettävää itse asepalvelussa on, onko siinä muokattavaa ja jos on niin kuinka paljon ja millä tavalla? Onko mahdollista muokata sitä sellaiseksi, että se palvelisi opiskelijoita entistä enemmän esim. kaksiosaisuus? Johon yhdistettäisi sitten esim. 2 viikon talvella suoritettava harjoitusjakso myöhemmässä vaiheessa (opintojen päätyttyä). Kaksiosainen siksi, että näin oppilaitosten kesälomien aikana olisi mahdollista suorittaa asepalvelus: 3 kk + 3 kk. Ja näin toimien intti ei miehistön osalta juurikaan hidastaisi opintojen suorittamista, mutta ongelmaksi tulee sitten se, että kuinka helpotus kompensoidaan 12 kk koulutusjakson valinneille/siihen joutuneille? Sellaisen pilkkominen osiin on käytännössä mahdottomuus.
Mutta samalla olisin valmis muokkaamaan järjestelmää siten, että käytännössä koko ikäluokka joutuisi suorittamaan joko asepalveluksen tai siviilipalveluksen ja naiset sekä vapautuksen saaneet (poikkeuksia lukuunottamatta) suorittaisivat parin kuukauden mittaisen kurssin, jolla annetaan tiettyjä erityisvalmiuksia onnettomuus- ja kriisitilanteisiin. Ja koska siviilipalvelus on edelleen sallittu, tulisi sekin kokonaisuutena tarkastella läpi ja miettiä sitä, että millaisiin paikkoihin on yleensä järkevää sijoittaa siviilipalvelusmiehiä - ovatko kirjastot oikea paikka heille? Minusta siviilipalvelunkin tulisi olla luonteeltaan sellaista, että se tähtää sellaisen taidon hankintaan, josta on kriisissä tai sotatilanteessa hyötyä. Mikään "kirjastotätiys" ei sitä ole, vaikka kirjastolaitosta sinänsä arvostan todella paljon ja se on antanut minulle henkisesti hyvin paljon.
Merkittävä muutos olisi siis myös pakollisuuden ulottaminen kaikkiin naisiin (tietenkin naisilla säilyisi myös mahdollisuus valita asepavelus) jonkin tason palvelun suorittamisen osalta ja intistä vapautuksenkin saaneistä huomattava osa joutuisi suorittamaan tämän parin kuukauden mittaisen "maanpuolustuskurssin" ja tästä vapautuksen saisivat todellakin vain ne jotka eivät kykene tällaista suorittamaan terveydellisistä syistä (vaikea fyysinen vamma tai kehityshäiriö) tai turvallisuusarvio on sellainen, että henkilölle annetaan vapautus.
Totaalikieltäytyjien kohdalla säilyttäisin nykyisen linjan eli joko "pantarangaistus" tai linnaan - nykyään ensimmäinen taitaa olla pääsääntöisin rangaistus, mutta koska pidän pantarangaistusta olennaisesti helpompana, sen pituus vastaavasti pitenisi useammalla kuukaudella.
Eihän tämäkään ole tasa-arvoinen malli, enkä edes sellaista pyri saamaan aikaan - se on täysi mahdottomuus. Mutta tässä mallissa selkeästi suurin osa joutuu suorittamaan ainakin jonkin palvelumuodon ja se ulotetaan myös kaikkiin naisiin - toisin kuin nyt, joten se on ainakin tasa-arvoisempi mitä nykyinen malli. Samoin nyt raakatut voivat suorittaa maanpuolustuskurssin, ja toisaalta aina on olemassa oleva mahdollisuus lykkäykselle - mutta jossain vaiheessa edessä olisi sitten vähintäänkin tämä kurssin suorittaminen.
Ikävä puoli mallissani on se, että se lisää kustannuksia nykyiseen verrattuna kohtuudella (päiväraha nousee + koulutustuki tms.) ja kun se ulotetaan koskettamaan käytännössä kurssimuotoisena lähes kaikkia, on heillekin maksettava kurssilla viettämästään ajasta jokin korvaus (päiväraha tms.) ja varat tähänkin on löydettävä jostain. Seuraava ongelma on sitten se, että mistä ja millaisin toimin?
Tietenkin on huomioitava se ettei mitään mallia saa sellaisenaan runnottua läpi vaan lopulta malli, olipa se millainen tahansa, on useiden kompromissien summa. Yllä oleva on kuitenkin runko jolta lähtisin liikkeelle ja jossa varusmiespalvelun suorittaminen hyödyttäisi nuorta nykyistä enemmän ja toisaalta jonkin sortin kurssimuotoisena ulotettaisi hyvin laajaan osaan ikäluokasta, mikä tasa-arvoistaisi tilannetta.
vlad.
Keskustelua aiheesta on tavallaan turha jatkaa, koska käytännössä suuren suurta lähentymistä ja yhteisymmärrystä ei ole saavutettavissa - kummallakin on näkökulmansa (perustellusti) ja kummankin kohdalla yhteistä on se, että nähdään tärkeänä kehittää olemassa olevaa järjestelmää - se millaiseksi sitä sitten on halua kehittää eroaa olennaisesti ja tässä kohdin ymmärrystä en oikein usko saavutettavan, joten en näe mielekkäänä keskustelun jatkamista.
Kuten olen viitannut, asepalvelusta on syytä kehittää ja muokata siten, että se kokonaisuutena palvelee entistä enemmän Suomea mutta yhtälailla hyödyttää myös sen suorittavia ikäluokkia - nykyinen systeemi on perustaltaan hyvä mutta tämä ei tarkoita sitä etteikö sitä voi (ja pidä) kehittää edelleen. Kantani siis on se, että tässä vallitsevassa todellisuudessa perustana on yleinen asevelvollisuus ja sen pohjalta ryhdytään järjestelmää kehittämään. Niin kauan kun tietyt realiteetit asettavat ehtoja Suomelle, on mielestäni tärkeää, että käytettävissä on riittävä reservi ja että mahdollisimman suuri osa kansasta saadaan suorittamaan jokin palvelus - myöhemmin lisää tästä.
Niin kauan kun naapurina on Venäjä, joka ei ole toimiva kansalaisyhteiskunta ja jonka politiikkaa sävyttää aggressiot ulkomaita kohtaan (unohtamatta rajojen sisäisiä sotatoimia) ja joka ei halua kehittyä länsimaiseksi demokratiaksi ja halusta tällaiseen kehitykseen ei ole vuosikymmenten toimivaa esimerkkiä, ei siis ole havaittavissa selkeää demokratisoitumista, joka olisi juurtunut pysyvästi maahan minusta on edes turha lähteä heikentämään Suomen puolustusvalmiutta. Ennemminkin sitä on vahvistettava!
Merkittävänä pidän myös sitä, että millä tavalla Venäjällä kansalaiset tekevät henkilökohtaista ja kollektiivista pesäeroa menneisyyteen ja kuinka tämä työ tehdään ja halutaanko tätä työtä tehdä ja jos se tehdään, otetaanko siitä oppia ja sen pohjalta halutaan muuttaa yhteiskunnan toimintatapoja. Ja yhtälailla on katsottava, että Venäjällä demokratisoitumisen ohella myös valtakoneisto käy läpi "puhdistuksen" ja koko poliittinen käydään läpi ja turvallisuuselimet tulevat kokemaan saman kohtalon. Niin kauan kuin poliittista kenttää ei puhdisteta - ei ole "totuuskomissiota" tms. ja kun turvallisuuselimien valtaa ei rajoiteta ja kun niitä ei perata läpi perinpohjin on Suomen asema se, että näen olemassa olevan uhan sille, että demokratiakehityksessä tapahtuu sama kuin 90-luvulla.
Eli Suomen asetelma on paljon riippuvainen siitä mitä Venäjällä tapahtuu ja kuinka Venäjä yhteiskuntana elää ja muuttuu, jos mitään muutosta ei tapahdu, ei Suomen edes pidä haikailla sellaisista toimista, jotka heikentävät yhtään puolustusvalmiutta - ennemminkin toimien on oltava päinvastaisia.
Asepavelun kehittämisessä on tietenkin syytä miettiä jotain kannustimia varusmiehille ja ensinnä nyt näkisin päivärahan noston portaittain eli alkuun koko palveluskaudelta 11,90 € per vrk jolloin summa olisi max. 347 vrk:n palvelusajalla: 4129,30 €. Seuraavaksi päiväraha muutettaisi vastaamaan yksin asuvan lapsettoman henkilön toimeentulotukea eli 16,01 €/vrk eli mikä tekisi max. 347 vrk:n palvelusajalla: 5555,47 €. Ja mikäli nähdään, että on olemassa oleva tarve niin lopullinen taso olisi esim. peruspäivärahan tasolle eli 32,66 €/vrk. Tai jokin muu summa 16,01 ja 32,66 euron päiväkorvauksen väliltä. Näkisin kuitenkin, että summana 16,01 €/vrk olisi lähellä sopivaa jos tähän yhdistetään esim. jokin korvaus opiskelun aloittaville nuorille maksettavaksi asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen mutta vasta siinä vaiheessa, jossa on tiedossa nuoren aloittavan opinnot oppilaitoksessa (ottaneen opintopaikan vastaan tms.) Ne jotka ovat jo valmistuneet ammattiin (eli käytännössä ammattikoululaiset) saisivat jonkun määrällisen bonuksen kompensaatioksi.
Muutenkin yhteiskunnan tasolla pitäisi entisestään helpottaa siirtymistä suorittamaan asepalvelusta ja toisaalta helpottaa hyppäystä takaisin siviiliin. Mutta tähän minun on vaikeampi ottaa kantaa kun en tiedä kuinka jouhevaa tämä nykyään on eli onko kehitettävää ja jos on niin kuinka paljon.
Toisaalta on varmasti mietittävä sitä, että mitä kehitettävää itse asepalvelussa on, onko siinä muokattavaa ja jos on niin kuinka paljon ja millä tavalla? Onko mahdollista muokata sitä sellaiseksi, että se palvelisi opiskelijoita entistä enemmän esim. kaksiosaisuus? Johon yhdistettäisi sitten esim. 2 viikon talvella suoritettava harjoitusjakso myöhemmässä vaiheessa (opintojen päätyttyä). Kaksiosainen siksi, että näin oppilaitosten kesälomien aikana olisi mahdollista suorittaa asepalvelus: 3 kk + 3 kk. Ja näin toimien intti ei miehistön osalta juurikaan hidastaisi opintojen suorittamista, mutta ongelmaksi tulee sitten se, että kuinka helpotus kompensoidaan 12 kk koulutusjakson valinneille/siihen joutuneille? Sellaisen pilkkominen osiin on käytännössä mahdottomuus.
Mutta samalla olisin valmis muokkaamaan järjestelmää siten, että käytännössä koko ikäluokka joutuisi suorittamaan joko asepalveluksen tai siviilipalveluksen ja naiset sekä vapautuksen saaneet (poikkeuksia lukuunottamatta) suorittaisivat parin kuukauden mittaisen kurssin, jolla annetaan tiettyjä erityisvalmiuksia onnettomuus- ja kriisitilanteisiin. Ja koska siviilipalvelus on edelleen sallittu, tulisi sekin kokonaisuutena tarkastella läpi ja miettiä sitä, että millaisiin paikkoihin on yleensä järkevää sijoittaa siviilipalvelusmiehiä - ovatko kirjastot oikea paikka heille? Minusta siviilipalvelunkin tulisi olla luonteeltaan sellaista, että se tähtää sellaisen taidon hankintaan, josta on kriisissä tai sotatilanteessa hyötyä. Mikään "kirjastotätiys" ei sitä ole, vaikka kirjastolaitosta sinänsä arvostan todella paljon ja se on antanut minulle henkisesti hyvin paljon.
Merkittävä muutos olisi siis myös pakollisuuden ulottaminen kaikkiin naisiin (tietenkin naisilla säilyisi myös mahdollisuus valita asepavelus) jonkin tason palvelun suorittamisen osalta ja intistä vapautuksenkin saaneistä huomattava osa joutuisi suorittamaan tämän parin kuukauden mittaisen "maanpuolustuskurssin" ja tästä vapautuksen saisivat todellakin vain ne jotka eivät kykene tällaista suorittamaan terveydellisistä syistä (vaikea fyysinen vamma tai kehityshäiriö) tai turvallisuusarvio on sellainen, että henkilölle annetaan vapautus.
Totaalikieltäytyjien kohdalla säilyttäisin nykyisen linjan eli joko "pantarangaistus" tai linnaan - nykyään ensimmäinen taitaa olla pääsääntöisin rangaistus, mutta koska pidän pantarangaistusta olennaisesti helpompana, sen pituus vastaavasti pitenisi useammalla kuukaudella.
Eihän tämäkään ole tasa-arvoinen malli, enkä edes sellaista pyri saamaan aikaan - se on täysi mahdottomuus. Mutta tässä mallissa selkeästi suurin osa joutuu suorittamaan ainakin jonkin palvelumuodon ja se ulotetaan myös kaikkiin naisiin - toisin kuin nyt, joten se on ainakin tasa-arvoisempi mitä nykyinen malli. Samoin nyt raakatut voivat suorittaa maanpuolustuskurssin, ja toisaalta aina on olemassa oleva mahdollisuus lykkäykselle - mutta jossain vaiheessa edessä olisi sitten vähintäänkin tämä kurssin suorittaminen.
Ikävä puoli mallissani on se, että se lisää kustannuksia nykyiseen verrattuna kohtuudella (päiväraha nousee + koulutustuki tms.) ja kun se ulotetaan koskettamaan käytännössä kurssimuotoisena lähes kaikkia, on heillekin maksettava kurssilla viettämästään ajasta jokin korvaus (päiväraha tms.) ja varat tähänkin on löydettävä jostain. Seuraava ongelma on sitten se, että mistä ja millaisin toimin?
Tietenkin on huomioitava se ettei mitään mallia saa sellaisenaan runnottua läpi vaan lopulta malli, olipa se millainen tahansa, on useiden kompromissien summa. Yllä oleva on kuitenkin runko jolta lähtisin liikkeelle ja jossa varusmiespalvelun suorittaminen hyödyttäisi nuorta nykyistä enemmän ja toisaalta jonkin sortin kurssimuotoisena ulotettaisi hyvin laajaan osaan ikäluokasta, mikä tasa-arvoistaisi tilannetta.
vlad.
@vlad klikkasin like-nappulaa juttusi kohdalla, en siksi, että olisin 100%:sti samaa mieltä sen suhteen, että tuo hahmotelmasi olisi mielestäni paras malli maanpuolustuksen järjestämiseksi, vaan siksi, että sekin olisi selvä edistysaskel nykyiseen verrattuna. Olet ehkä oikeassa, ettei tästä ole tarpeen jatkaa.
Hoh hoijaa. Tätä ketjua lukiessa alkaa kyllä kallistua sille kannalle että se täysivaltaisuus pitäisi olla hlökohtaisen harkinnan takana. Tiedän kaksi keskustelijaa joiden osalta harkinta olisi erittäin perusteellista
Opiskelijat eivät valmistaudu taisteluun. Välillä on verrokkina opiskelijat ja välillä ei... No kuitenkin vielä: Kertauksissa ei voitaisi tehdä kaikkia järkijuttuja, jollei varusmiespalvelun hölmöjä juttujakin olisi käyty läpi.
En mä jaksa näitä juttuja. Ymmärrä nyt että sun jutut eivät saa kannatusta ja jaksat vaan jankuttaa.
Vahvensin. Tämä kannattaa nyt ainakin huomata. Ja tuossa adam on mielessäni oikeassa ja just eikä melkein: varusmiespalvelu monella tapaa "valmistelee" henkilöä myöhempää käyttöä varten. Parhaimmillaan se sitten näkyy onnistuneena kertausharjoituksena, kaikin puolin. Ja pahimmassa mahdollisessa tilanteessa sitten hurmekentillä.
Ei ole "hyvää ja onnistunutta" kertausharjoitusta ilman inttiä kaikilla mausteilla.
Sarek1
Ylipäällikkö
Koulutusnäkökulmasta asiaa pureskellen:
Oppilaitokset (nyk. mantran mukaan "koulutuksen järjestäjät") eivät tuota valmiita työntekijöitä työpaikoille. Ne antavat opiskelijoille valmiuksia toimia työelämässä eri ammateissa, mutta ei niissä opi kaikkea sitä mitä työelämässä tarvitaan.
Tämä pätee niin siviili- kuin sotilaspuolella.
Sota on vielä tietyllä tapaa hyvin eksakti toiminnanala, jotta siinä ei ihan kaikkea voida varmasti edes opettaa etukäteen. Perushuttu opetellaan ja sitten sovelletaan opittua. Erityisen hankalaksi asian tekee se, että useimmat demokraattiset valtiot eivät käy päntiönään sotia. Yrittävät korkeintaan pysyä kartalla tarkastelemalla lähinnä isoisten tappeluksia. Ja sitten vielä aina on se yllätysmomentti, jota se toinen osapuoli voi käyttää hyödykseen.
Perusarkiraadannan vertaaminen sodankäyntiin on mielestäni hyvin hankalaa ja ihan suoraan en vetäisi minkäänlaista yhtäläisyysmerkkiä näiden välille. Sota on kuitenkin "erikoista" toimintaa, vaikkakin liian toistuvaa ja tavallista epätäydellisessä maailmassa.
Sarek1
Ylipäällikkö
Koulutuskommenttini pinpointti oli suunnattu lähinnä ketjun kirjoituksiin, joissa siviilipuolen opiskelun ja asepalveluksessa annettavan sotilaallisen koulutuksen tarvetta ja hyödyllisyyttä on ruodittu. (Laiska ei lainaa padilla rustatessa ihan kaikkea; helppouden houkutukseen ja laiskuuden syntiin tulee langettua tavan takaa. 
)
Kirjoittelin lähinnä karkeaa yleistystä yksilön näkökulmasta. Ehkä paremmin näin:
Soveltuva koulutus ja harjoittelu voivat antaa valmiuksia, joita tarvitaan siinä toiminnassa, mihin kouluttaudutaan, olipa se nyt sitten mitä hyvänsä. Koulutus ei takaa valmiutta eikä kykyä toimia tehtävässä, vaan parantaa yksilön mahdollisuuksia sopeutua ja pärjätä siinä.
Sota ei ole yhteiskunnan normaalitila (ainakaan toivottavasti). Ihmiskunnan historia on täynnään sotia, joten on hyvin todennäköistä että sotiminen ei maailmasta ihan vähällä lopu. Rottapop... niin siis ihmispopulaation nopea kasvu yhdistettynä hupeneviin luonnonvaroihin ja elinympäristön tilanteeseen muodostuu aina jossain vaiheessa kestämättömäksi.
---
Möyhennetään vähän lehtikasaa:
Siinä, missä meillä lähestytään asepalveluksessa humaanimpaa linjaa ja ihmisten käsittelytapaa, edetään työelämässä päinvastaista liukumäkeä. Miksihän näin?
Businesmaailma käyttää nykyään sodankäynnin terminologiaa (operatiivinen taitaa olla muotisana juuri nyt) ja globaalissa markkinataloudessa toimitaan hyvin pitkälti aggressiivisesti - sodankäyntimäisellä tavalla. Taloudellista sotaa käydään armotta; poliittiset selkkaukset yms. ovat oikeastaan taustalla käytävän globaalin taloudellisen sodan esille ryöpsähtäviä roiskeita silloin kun kiehuu.
) Kirjoittelin lähinnä karkeaa yleistystä yksilön näkökulmasta. Ehkä paremmin näin:
Soveltuva koulutus ja harjoittelu voivat antaa valmiuksia, joita tarvitaan siinä toiminnassa, mihin kouluttaudutaan, olipa se nyt sitten mitä hyvänsä. Koulutus ei takaa valmiutta eikä kykyä toimia tehtävässä, vaan parantaa yksilön mahdollisuuksia sopeutua ja pärjätä siinä.
Sota ei ole yhteiskunnan normaalitila (ainakaan toivottavasti). Ihmiskunnan historia on täynnään sotia, joten on hyvin todennäköistä että sotiminen ei maailmasta ihan vähällä lopu. Rottapop... niin siis ihmispopulaation nopea kasvu yhdistettynä hupeneviin luonnonvaroihin ja elinympäristön tilanteeseen muodostuu aina jossain vaiheessa kestämättömäksi.
---
Möyhennetään vähän lehtikasaa:
Siinä, missä meillä lähestytään asepalveluksessa humaanimpaa linjaa ja ihmisten käsittelytapaa, edetään työelämässä päinvastaista liukumäkeä. Miksihän näin?
Businesmaailma käyttää nykyään sodankäynnin terminologiaa (operatiivinen taitaa olla muotisana juuri nyt) ja globaalissa markkinataloudessa toimitaan hyvin pitkälti aggressiivisesti - sodankäyntimäisellä tavalla. Taloudellista sotaa käydään armotta; poliittiset selkkaukset yms. ovat oikeastaan taustalla käytävän globaalin taloudellisen sodan esille ryöpsähtäviä roiskeita silloin kun kiehuu.
Ei vertailua voi noin yksioikoisesti tehdä. Minkähän ihmeen takia joku Ranskan länsirannikolla asuva ihminen tuntisi tarvetta ylläpitää yleistä asevelvollisuutta? Lähin uhkaava valtio on tuhannen kilometrin päässä ja välissä on monta NATO-liittolaista. Maalla on lisäksi oma ydinase jolla voi rauhoitella mahdollisia uhkaajia. Maan intressien turvaamiseen ulkomailla ja terrorismin torjuntaan riittää pieni ammattimainen asevoima. Ihmisten halukkuus hyväksyä yleinen asevelvollisuus on suhteessa uhkaan. Kylmän sodan aikana neuvostoliiton panssariarmeijat olivat Itä-Saksassa, vain muutaman tunnin ajomatkan päässä Ranskan itärajasta. Tuolloin ei kukaan kyseenalaistanut yleistä asevelvollisuutta. Kun uhka siirtyi kauas itään, tarve yleiselle asevelvollisuudelle ja sen kannatus tietenkin laski.
Jokainen maa tekee ratkaisunsa oman turvallisuuspoliittisen ja geopoliittisen tilanteensa perusteella, ja yllättäen niille usein löytyy myös yleensä kansalaisten tuki, eli kansalaiset ymmärtävät usein mitä puolustus edellyttää missäkin tilanteessa. Mitä ransakaliset, saksalaiset tai britit ajattelevat yleisestä asevelvollisuudesta on ihan heidän oma asiansa eikä sen pitäisi vaikuttaa omaan päätöksentekoomme mitenkään. Turvallisuuspolittiiset tilanteemme ovat hyvin erilaiset.
Näkökanta se on tuokin... Ei tullut mieleen, että hyvin toiminut ja palvellut varusmies voidaan päästää lomalle koska oppii asiat nopeammin kuin muut? Rahapalkkioita kun ei voida juurikaan jakaa, niin käytetään sitä mitä varusmiehet kuitenkin arvostavat paljon, eli omaa aikaa niille jotka omaksuvat asiat nopeammin kuin pääjoukko.
Samaan tapaan tänä päivänä ryhmänjohtaja tai joukkueenjohtaja voi päästää hyvin toimineen varusmiehen kahvilipun kanssa sotkuun tauolle samalla kun muut jatkavat harjoittelua. Ei mikään iso juttu, mutta luulisi edes vähän kannustavan yrittämään parhaansa, intillä kun ei ole mahdollisuutta antaa saman tien vaikka 20 euron "bonusta" puhtaana käteen.
Ja ilmeisesti palveluspaikassasi ei osattu palkkiotoimintaa oikein hoitaa. Esimerkiksi Kaartin jääkärirykmentissä hyvin palvelleita varusmiehiä palkitaan p-kaudelta lähtien läpi koko palveluksen. Palkkioina on etupäässä 100-300 euron stipendejä, esinepalkkioita ja ylennykset. Voi tuntua sinusta vähäiseltä, mutta porukka näyttää julkista tunnustusta arvostavan.
Mitä ovat ne "idioottimaiset menetelmät" joihin viittaat? Ensimmäiset viikot ovat tietenkin varsin johdettua toimintaa, koska suuria massoja koulutettaessa ei nyt vain ole mahdollista kädestä pitäen asioita opettaa ja siviilimäinen opiskelu omaan tahtiin nyt vaan ei ole mahdollista. Joukon tasokin kun on varsin kirjava. Osa voi olla valmiita tohtoreita, osa ei osaa kunnolla edes lukea ja kirjoittaa...ainakaan Suomeksi.
Mutta jo erikoiskoulutuskaudella koulutus on varsin yksilöllistä ja porukan osaamisen mukaan sitä räätälöidään. Kantahenkilökunnasta annettava palaute on Santahaminassa 4,2 asteikolla 1-5, joka ei nyt ole kovin huono kun ihmisiä laitetaan tekemään epämiellyttäviä asioita epämiellyttäviin aikoihin. Toki olisi hyvä jos voitaisiin porukka eriyttää osaamisryhmiin ihan alusta alkaen, mutta siihen nyt ei vain kouluttajaresurssit riitä.
Kertausharjoituksissa voidaan ottaa jo toinen asento lähinnä sen takia, että kaikki tuntevat jo perusteet ja osaavat toimia oikean suuntaisesti. Ja kyllä, siinä on merkittävä ero mikä on kypsyysaste 19 vuotiaan kotona asuvan ylioppilas tai amis-pojan ja 25 vuotiaan ammatissa olevan perheellisen taistelijan välillä. Tämäkin vaikuttaa siihen miten porukkaa käsitellään.
Tuossa lähti kummipoika ja sukulaispoikia juuri palvelukseen tällä viikolla. Näistä jokainen koki selvästi vuoronsa tulleen tässä jatkumossa, joka suomalaismiehiä yhdistää. Miksi rikkoa tällainen henki? Maksaa yhteiskunnalle ja maksaa pojille ja tytöille ja vanhemmille....maksakoon. Jos Ivan-vekkuli pysyy paremmin omalla tontillaan näin muodoin, niin kannattaa maksaa. Toisen vaihtoehdon hinta on varmasti kipeämpi kokemus. Päiväraha paremmaksi ja kouluttajaresurssia kehiin lisää. On meillä siihen varaa.
JR49
Respected Leader
Olen yrittänyt pysyä poissa tästä ketjusta, koska tämä on lähinnä väittelytaidon akatemia ilman konkretiaa, mutta...
Totean lyhyesti koulutusmenetelmistä ja armeijan tavasta toimia, että kaikki armeijat toimivat jotakuinkin samalla tavalla. Tästä on pakko vetää johtopäätös, että homman nyt on vaan oltava tuolla tavoin, vaikkei sitä pieni ihminen käsitäkään. Armeijoiden tavat toimia mitataan aika ajoin jopa miljoonin ihmishengin, ja uskoisin, että tehokkain tapa toimia organisaationa muotoutuu sitä kautta. Niillä kaikille tutuilla metodeilla on oikeasti merkitystä, eivät sitä kaikki muuten harrastaisi.
Totean lyhyesti koulutusmenetelmistä ja armeijan tavasta toimia, että kaikki armeijat toimivat jotakuinkin samalla tavalla. Tästä on pakko vetää johtopäätös, että homman nyt on vaan oltava tuolla tavoin, vaikkei sitä pieni ihminen käsitäkään. Armeijoiden tavat toimia mitataan aika ajoin jopa miljoonin ihmishengin, ja uskoisin, että tehokkain tapa toimia organisaationa muotoutuu sitä kautta. Niillä kaikille tutuilla metodeilla on oikeasti merkitystä, eivät sitä kaikki muuten harrastaisi.
Mitaliin ja rahapalkitsemiseen liittyen mielenkiintoinen uutinen Britanniasta, joka julkaisi uusimman budjettinsa tällä viikolla:
"Holders of the Victoria Cross and George Cross are to be given a £10,000-a-year “thank you”, George Osborne will announce today.
The ten living recipients of the Victoria Cross and the 20 George Cross survivors currently get a small annuity of £2,129 a year."
http://www.mirror.co.uk/news/uk-news/budget-2015-victoria-cross-george-6024252
Toivottavasti näin on.
Ihmiset ja kulttuurit muuttuvat, tavat muuttuvat ja asenteet myös. En usko, että yksikään armeija voi olla täysin immuuni sille muutokselle, joka vääjäämättä siviiliyhteiskunnassa etenee.
Bushmaster
Greatest Leader
OT:
II/85 palvelukseenastumiserän ensimmäisenä ammuna soi komppanian keskusradiosta kaunista musiikkia....
voiko ihanammin päivä enää alkaa
II/85 palvelukseenastumiserän ensimmäisenä ammuna soi komppanian keskusradiosta kaunista musiikkia....
voiko ihanammin päivä enää alkaa
JR49
Respected Leader
Totta. Näin on aina ollut. Tarkempaa kaivelematta muita lähteitä kuin aina epävarman takaraivoni, yksi esimerkki tästä on 1700-luvun alun Preussi. Valtio aloitti monikymmenvuotisesta rauhantilasta valloituksensa. Ympäristö oli säilynyt rauhallisena ja valtio köyhänä = armeija oli pieni paraatiosasto, eikä väki ollut pariin sukupolveen kokenut kriisejä. Muistelen lukeneeni jotain kirjaa tästä. Erityisesti painui mieleen armeijan sotataidollinen huonous ja pienuus, kun kuninkaat sitten alkoivat hioa sapeleitaan. Kansakaan ei ollut erityisen innostunut kaatumaan isänmaan edestä. Tiedämme mihin se johti preussilaisten suhteen, mutta alku oli hankala.Toivottavasti näin on.