Asevelvollisuuden pitää muuttua

Siis virkojen supistaminen 40% ei ole kustannussäästöjen tekemistä? Eläköitymisen hyödyntäminen tarkoittaa sitä, että kun sotilas on jäänyt elääkkeelle, ei ole palkattu uutta tilalle vaan työt on jaettu jälkeen jääville. Tällaiset tosiasiat sinulla ei ole selvästikkään oikein hallussa. Ja kultaisia kädenpuristuksia ei ole puolustusvoimissa todellakaan ole koskaan tarjottu.

Yhtäkään puolustusvoimien uudistamista (siis supistamista) ei ole tehty poliitikkojen ohjauksesta. Puolustusvoimissa on itse todettu annetun rahoituskehyksen pienuus ja supistettu organisaatiota vastaamaan kyseistä kehystä, tähtäimessä kolmasosajako. Eli budjetista 1/3 palkkoihin, 1/3 toimintaan ja 1/3 materiaalihankkeisiin, jotta on mahdollisimman tasapainoinen ja suorituskykyinen organisaatio. Ja arvaa kuka sen on keskinyt? No ne sinun vihaamasi upseerisi. Yksikään poliitikko ei ole antanut tällaisia vaatimuksia.

Puolustusvoimissa ammattiryhmien järjestöt pyrkivät toki pitämään omiensa puolta niin kuin kaikki ammattijärjestöt. Päätökset tehdään kuitenkin Pääesikunnassa, ei sotamiesneuvostojen kokouksissa. Meikäläinen on tässä todistellut että PV on muihin maihin verrattuna varsin kustannustehokas ainakin henkilöstörakenteensa puolesta. Ihmettelen vain mikä se sinun tahtotilasi oikein on? Puolustusvoimat jotka on supistettu nollaan veronmaksajien rahojen säästämiseksi? Vai minimikokoiset puolustusvoimat, jossa kaikille maksetaan siivoojan palkka ja odotetaan 100% tulosta?

Tämän tasoisesta älähdyksestä päätellen pimeyteen heittämäni kalikka on nähtävästi kolahtanut ja sivutuotteena havaitsen myös perinteisen lähes marttyyrisen uhriutumisen. Voihan hienoisen upseerivihamielisyyden viekoittelevan aromin suorastaan aistia kuin ilmassa leijailevan hyvän sikarin tuottaman savukiehkuran. Ei. Kysymys ei ole mistään upseerivihamielisyydestä, sillä se on kokonaan sinun esittämä väitteesi. Sen sijaan kysymys on verorahoilla kustannettujen toimintojen toteutukseen liittyvistä periaatteista ja näiden tarkastelusta.

Kommenttisi perusteella voisi nyt muodostaa vahvan mielikuvan siitä, että virkojen 40% vähennys irtisanomisineen on tietysti kohdistunut kadettiupseereihin samalla tavalla kuin se on kohdistunut muihin sotilaiden henkilöstöryhmiin ja siviilityöntekijöihin, jotka on annettu säästöjen uhrialttarille? Tämä olisikin loogista kehitystä, sillä onhan kenttäarmeijankin vahvuus nyt reilun parinkymmenen vuoden aikana romahtanut 700 tuhannesta 230 tuhanteen mieheen ja tämän vuoksi päällikkövakanssit ovat inkkareiden ohella vähentyneet. Jokin ei tässä kuviossa kuitenkaan täsmää, mikä tarkoittaa sitä, että väitteesi on joko vahingossa jäänyt hyvin puutteelliseksi tai sitten se on täyttä hölynpölyä.

Pitää paikkansa, että poliitikot eivät ole tavallisesti olleet kovin halukkaita antamaan ulkoista ohjausta PV:n organisaatiomuutoksiin ja kehittämiseen, sillä heidän mielenkiinnon kohteensa ovat yleensä olleet yhteiskunnan muissa toiminnoissa, joista maanpuolustus on usein jäänyt lapsipuolen asemaan. Onko nykyaikaisessa yhteiskunnassa, varsinkin tässä nykyisessä tilanteessa enää oikeudenmukaista tai ylipäätään hyväksyttävää, että täysin julkisen rahoituksen piirissä toimiva yksi klikki pystyy oman poikaporukan kesken ilman ulkopuolista ohjausta määrittelemään itse itselleen organisaation, sen rakenteen tehtävineen, ehtoineen ja etuineen? Hyvä kysymys onkin, kuinka paljon tämä asetelma vaikuttaa eri päätöksiin ja ratkaisuihin sekä johtaako tällainen maanpuolustuksen ja yhteiskunnan etujen kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen?

Tämä on yksi niistä asioista, josta Suomen kaltaisessa avoimessa kansalaisyhteiskunnassa olisi syytä keskustella erittäin perusteellisesti ja ennakkoluulottomasti. Siitäkin huolimatta, että eturyhmät saattavat pahoittaa mielensä. Tavoite ei ole kuitenkaan tuottaa hyvää mieltä tai saavutettuja etuja, vaan puolustaa Suomea sotilaallisesti.
 
Kommenttisi perusteella voisi nyt muodostaa vahvan mielikuvan siitä, että virkojen 40% vähennys irtisanomisineen on tietysti kohdistunut kadettiupseereihin samalla tavalla kuin se on kohdistunut muihin sotilaiden henkilöstöryhmiin ja siviilityöntekijöihin, jotka on annettu säästöjen uhrialttarille? Tämä olisikin loogista kehitystä, sillä onhan kenttäarmeijankin vahvuus nyt reilun parinkymmenen vuoden aikana romahtanut 700 tuhannesta 230 tuhanteen mieheen ja tämän vuoksi päällikkövakanssit ovat inkkareiden ohella vähentyneet. Jokin ei tässä kuviossa kuitenkaan täsmää, mikä tarkoittaa sitä, että väitteesi on joko vahingossa jäänyt hyvin puutteelliseksi tai sitten se on täyttä hölynpölyä.

Pitää paikkansa, että poliitikot eivät ole tavallisesti olleet kovin halukkaita antamaan ulkoista ohjausta PV:n organisaatiomuutoksiin ja kehittämiseen, sillä heidän mielenkiinnon kohteensa ovat yleensä olleet yhteiskunnan muissa toiminnoissa, joista maanpuolustus on usein jäänyt lapsipuolen asemaan. Onko nykyaikaisessa yhteiskunnassa, varsinkin tässä nykyisessä tilanteessa enää oikeudenmukaista tai ylipäätään hyväksyttävää, että täysin julkisen rahoituksen piirissä toimiva yksi klikki pystyy oman poikaporukan kesken ilman ulkopuolista ohjausta määrittelemään itse itselleen organisaation, sen rakenteen tehtävineen, ehtoineen ja etuineen? Hyvä kysymys onkin, kuinka paljon tämä asetelma vaikuttaa eri päätöksiin ja ratkaisuihin sekä johtaako tällainen maanpuolustuksen ja yhteiskunnan etujen kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen?

Henkilöstöä supistettaessa siviilejä on irtisanottu suhteessa selvästi enemmän kuin sotilaita. Syykin on varsin yksinkertainen. Kun valtionvarainministeriö antaa henkilöstökaton, pyritään tietenkin pitämään kiinni "ydintoiminnoista", eli niistä henkilöistä joiden osaamista ei saa siviilistä. Siivouspalveluita ja kuorma-auton korjaajia voi ostaa siviilistä rahalla, mutta sotilaallinen osaaminen on vaikeammin hankittavissa siviilimarkkinoilta. Toki voidaanhan sitä luoda jenkkien malliin mittava siviilipuolen turvallisuus- ja sotilaallisia palveluita tuottava teollisuus tarjoamaan kilpailevia palveluita, mutta en ole varma sen järkevyydestä.

Sodan ajan joukot ovat tosiaan supistuneet. Samaan aikaan on tuo sodankäyntikin kuitenkin aikalailla kehittynyt ja muuttunut. Vanha vielä 1980-luvulla kärkijoukkoihimme kuulunut jääkärikomppania kulki polkupyörillä ja parilla traktorilla, viestivälineitä oli pari LV217 radiota. Henkilökuntaa tarvittiin yksi kapiainen, aina ei sitäkään. Tänä päivänä jääkärikomppanialla on parikymmentä ajoneuvoa ja M/18 viestijärjestelmä jossa kulkee dataa, puhetta ja tekstiviestejä, ja jonka hallinta vaatii jo lähes insinöörin taitoja. Pataljoonan ja komppanian asevalikoima on moninkertaistanut, käsittäen myös ohjuksia, lennokkejakin on jo pataljoonatasolla. Kapiaisiakin tarvitaan useampia, varsinkin jos komppaniaa ja pataljoonaa aiotaan käyttää hajautetusti. Muista kehittyneimmistä asejärjestelmistä nyt puhumattakaan. Henkilökuntaa tarvitaan enemmän. Lisäksi sodankäynnin kehittymisen myötä on tullut aivan uusia aloja kuten kehittyneet tiedustelujärjestelmät, lennokit, helikopteri, informaatio-operaatiot ja viimeisenä kyber-kyvyt. Nämä kaikki vaativat jo ammattiosaamista, reserviläinen ei avaintehtävissä pärjää.

Jos kuvittelet että sotilaat keskenään "poikaporukassa" päättävät kaiken, kannattaisi vähän tutustua valtiomme hallintojärjestelmään ja ministeriöiden ohjaukseen, puhumattakaan erilaisista parlamentaarisista elimistä jotka ovat ohjanneet puolustuksemme kehittämistä jo vuosikymmeniä. Huomaisit että ohjaus on välillä hyvinkin tarkkaa ja yksityiskohtaista. Varmaan muistat muun muassa kohun kun Wallin päätti pelastaa Uudenmaan prikaatin vastoin puolustusvoimain näkemystä? Hyvä osoitus kuinka poliitikot ohjaavat toimintaa tarvittaessa hyvinkin tarkasti. Samalla tavoin Kääriäinen aikanaan käski sijoittaa maavoimien esikunnan Mikkeliin vaikka siinä ei ole toiminnallisesti ja operatiiviisesti mitään järkeä. Viimeisimmän puolustusvoimauudistuksen ohjausasiakirjat löytyvät puolustusministeriön sivustoilta ja sieltä näkee millä tarkkuudella uudistusta ohjattiin.

Jotenkin kirjoituksestasi huokuu suuri epäluulo sotaväen toimintaan, joka ei perustu ainakaan tietoon koska mihinkään konkreettista et osaa osoittaa. Epämääräiset heikot klikeistä, poikaporukoista, oman edun tavoittelusta ja vääryyksistä ei oikein vakuuta kun ei tule mitään kunnon esimerkkejä. Huudat avoimuuden perään, mutta et vaivaudu perehtymään käytössä olevaan informaatioon. Budjettikirjat, eduskunnan puolustusvaliokunnan pöytäkirjat, eduskunnan tilintarkastajien kertomukset, eduskunnan oikeusasiamiehen tarkastuskertomukset, puolustusministeriön asiakirjat jne jne on käytössä ja niiden kanssa pääsee jo aika syvälle puolustusvoimien toimintaan. Aika moni tutkiva journalisti perkaa kokoajan puolustusvoimien asiakirjoja toivoen löytävänäs skandaaleja milloin kenraalien taksikuiteista, milloin kopiokonehankinnoista. Aika vähäiseksi on saalis toistaiseksi jäänyt...
 
Budjettikirjat, eduskunnan puolustusvaliokunnan pöytäkirjat, eduskunnan tilintarkastajien kertomukset, eduskunnan oikeusasiamiehen tarkastuskertomukset, puolustusministeriön asiakirjat jne jne on käytössä ja niiden kanssa pääsee jo aika syvälle puolustusvoimien toimintaan. Aika moni tutkiva journalisti perkaa kokoajan puolustusvoimien asiakirjoja toivoen löytävänäs skandaaleja milloin kenraalien taksikuiteista, milloin kopiokonehankinnoista.

Oletko itse muuten tutustunut tähän informaatioon? Vai tiedätkö vain näiden asiakirjojen olevan olemassa? Jostain arkistoista voi löytyäkin, mutta pelkän julkisen internetin tiedon määrä on kyllä minimaalista. Monesta muusta valtion/kuntien-laitoksista saa melko hyvin tietoa, mutta PVn osalta jopa noiden mainitsemiesi taksinkäytön ja kopiokonehankintojen tarkastelu on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta. Miten sitten jokin merkityksellisempi asia? Henkilöstörakennetta pystyy tarkastelemaan, mutta todellisen tarpeen määrittely ei onnistu.
 
Kyllä kannattaa huomata se, että tultaessa seuraavalle vuosikymmenelle odottavat sellaiset taloudelliset haasteet, että on kyllä jonkinlainen ihme ja kumma, jos ei puhuri käy ja lujaa. Materiaaliin liittyvät taloudelliset haasteet ovat sen laatuisia, että varsin kipakkaakin keskustelua vielä käydään tässä maassa siitä, miten pv tulee järjestää. Ja miltä osin ei järjestetä. Etujärjestöjen kaivautuminen saavutettuihin asemiin, kirjaimellisesti, ei tule helpottamaan asiaa, toisaalta se kuuluu meikäläiseen elämänmenoon. Tosiasia, se kuuluisa de facto on, että miten pieni ja entistä enemmän niukkuutta jakamaan kykenevä valtio hoitaa ja pystyy hoitamaan mm. armeijansa tarpeet. Suomalaiset tuskin kulkevat kreikkalaisia jalanjälkiä tässä asiassa?
 
Etujärjestö on etujärjestö. Eihän se muuten olisi etujärjestö.

Tästä syystä keskustelua mielestäni tarvitaan, kuten sitä tarvitaan kaikessa ja aina. Vaikka kyllä vaikuttaa sille että PV ja kadettiupseeristo on hoitanut tonttinsa varsin mallikkaasti... Toisaalta mistäs minä tiedän mitään. Hyvä että joku vähän pöyhii.
 
Kyllä kannattaa huomata se, että tultaessa seuraavalle vuosikymmenelle odottavat sellaiset taloudelliset haasteet, että on kyllä jonkinlainen ihme ja kumma, jos ei puhuri käy ja lujaa. Materiaaliin liittyvät taloudelliset haasteet ovat sen laatuisia, että varsin kipakkaakin keskustelua vielä käydään tässä maassa siitä, miten pv tulee järjestää. Ja miltä osin ei järjestetä. Etujärjestöjen kaivautuminen saavutettuihin asemiin, kirjaimellisesti, ei tule helpottamaan asiaa, toisaalta se kuuluu meikäläiseen elämänmenoon. Tosiasia, se kuuluisa de facto on, että miten pieni ja entistä enemmän niukkuutta jakamaan kykenevä valtio hoitaa ja pystyy hoitamaan mm. armeijansa tarpeet. Suomalaiset tuskin kulkevat kreikkalaisia jalanjälkiä tässä asiassa?
Tässäpä olisi oiva aihe keskustelulle. Mitä jos PV ei saakkaan lisärahoitusta, vaan pidemmällä aikavälillä rahoituskäyrä osoittaakin kaakkoon? Foorumilla monesti pohdiskellaan "Mitä hankkisit summalla X puolustusvoimille"; mutta entäpä jos kysymys onkin "Mitä säilytät, kun budjetti on (nykybudjetti miinus X)€?"

Ehkä tälläistä keskustelua on täällä käytykin, mutta ei ole vaan minun silmiin osunut.

Arvostan aina kritiikkiä joka tulee organisaatio tai tietyn piirin sisältä. Yleensä ihmiset eivät sellaista uskalla esittää niin helpolla. Toki sekin kritiikki voi olla huonoa ja asiatonta, mutta mielenkiintoista se on aina.
 
Jokaisen pitää tajuta se, että Suomi on kohdannut jo vuosia sitten kantokykynsä rajat. Ne on ohitettukin jo. Ei auta, että "paremminvointivaltio" tai "fantastinen matka hei" - hehkutuksilla asiaa yritetään jemmata, se ei vaan auta. Äänestäjien osa sillä kositaan kyllä täkin alle, mutta asia ei muutu.

Ihan selvää on, riippumatta itsekunkin patioista, että myös pv tulee saamaan osansa tietyistä hmmm, muutostarpeista. Pyhä kolminaisuus budjetin jakamisessa on toteutettavissa VAIN paria palikkaa liikuttamalla, muut palikat on jo SYÖTY, SAATANA. Ei tässä ennustajanlahjoja tarvita, yksi palikka on vielä lohnittavissa ja se on varusmiespalveluksen kustannukset. Muu on jo maksettu palkkoina ulos. Kukin on varmasti palkkansa ansainnut, joten jäljelle jääkin jaon suorittaminen pienemmän piirin kesken, eikö vain. Mutta syödään ensin ohuemmaksi se varusmiespalvelus.......

Pyhä kolminaisuus on toteutettava siksikin, että heittorahasta tulee pulaa....samalla, kun vaatimukset kasvavat. Saa nähdä, miten paletti kasataan, mutta sen sanon, että etujen täysimääräinen, nykytasoinen jakaminen tulee tarkoittamaan TÄYSIN ARMOTTA varusmiespalveluksen ohentamisen.

Ihmeellinen on maailma. Kun katsotaan PVn hlöstörakennetta, niin paneehan se miettimään. Ikärakenne ei ole JUST SITÄ, mikä on kenttäarmeijan kannalta parasta. Tehtäviä on blaa blaa.....tehtiinkö tehtäviä sitä mukaa, kun henkilöstön rakenne määritti ne vai vaatimusten mukaan?
 
Kun katsotaan PVn hlöstörakennetta, niin paneehan se miettimään. Ikärakenne ei ole JUST SITÄ, mikä on kenttäarmeijan kannalta parasta. Tehtäviä on blaa blaa.....tehtiinkö tehtäviä sitä mukaa, kun henkilöstön rakenne määritti ne vai vaatimusten mukaan?
Sulla on mun luonne, kuten sanonta sanoo. Kun tietty ikä katsotaan ongelmaksi reserviläisten kanssa, niin onhan huomattavastti vanhempia suuremmissa vastuutehtävissä kantahenkilökunnasta. Meinaan, mitenköhän se prikaatin komentaja kestää unen puutetta ja rasitusta, kun käsittääkseni ne tyypit eivät ihan 40-vee (edes) ole? Onko (oletettavasti) parempi kunto ratkaiseva tekijä? Siinä iässä?
Hyvä keskustelunavaus. Siis @baikal ilta.
 
Sulla on mun luonne, kuten sanonta sanoo. Kun tietty ikä katsotaan ongelmaksi reserviläisten kanssa, niin onhan huomattavastti vanhempia suuremmissa vastuutehtävissä kantahenkilökunnasta. Meinaan, mitenköhän se prikaatin komentaja kestää unen puutetta ja rasitusta, kun käsittääkseni ne tyypit eivät ihan 40-vee (edes) ole? Onko (oletettavasti) parempi kunto ratkaiseva tekijä? Siinä iässä?
Hyvä keskustelunavaus. Siis @baikal ilta.

No tehtävien osalta samat lainalaisuudet koskevat jopa sitä kantahenkilökuntaa kuin muutakin väestöä. Ja jos pestiin onkin saatu ongittua lähtökohtaisesti Teräsmiehiä, niin onhan heillä ammattilaisina muutamaa pykälää lujemmat vaatimuksetkin kriisioloissa? Ei kai kriisi pudota kantaväelle asetettavia odotuksia ja vaatimuksia reserviläisen tasolle? Ja niin eispäin. Monissa länsimaissa raivattiin intit uuteen asentoon -90-luvulta alkaen, sitä tehtiin Venäjälläkin, jopa. Ruotsissa ja Suomessa ei tälle ollut tarvetta. Hhah, kyllä se oli, mutta Onneloissa ei sellaista pystytä tekemään. Kun Suomessakin on vähän joka sektorilla saattoeläkehoitovirkansa, niin hiukka epäilen niitä olevan myös PVssa. Ei siinä mitään, maassa maan tavalla, enkä koe tarvetta mihinkään PVn syyttelyyn tässä kohtaa, koska se on yhteiskunnan läpäisemä tapa hoitaa virkaihmiset siunattuun eläkeikään.
 
  • Tykkää
Reactions: s91
No tehtävien osalta samat lainalaisuudet koskevat jopa sitä kantahenkilökuntaa kuin muutakin väestöä. Ja jos pestiin onkin saatu ongittua lähtökohtaisesti Teräsmiehiä, niin onhan heillä ammattilaisina muutamaa pykälää lujemmat vaatimuksetkin kriisioloissa? Ei kai kriisi pudota kantaväelle asetettavia odotuksia ja vaatimuksia reserviläisen tasolle? Ja niin eispäin. Monissa länsimaissa raivattiin intit uuteen asentoon -90-luvulta alkaen, sitä tehtiin Venäjälläkin, jopa. Ruotsissa ja Suomessa ei tälle ollut tarvetta. Hhah, kyllä se oli, mutta Onneloissa ei sellaista pystytä tekemään. Kun Suomessakin on vähän joka sektorilla saattoeläkehoitovirkansa, niin hiukka epäilen niitä olevan myös PVssa. Ei siinä mitään, maassa maan tavalla, enkä koe tarvetta mihinkään PVn syyttelyyn tässä kohtaa, koska se on yhteiskunnan läpäisemä tapa hoitaa virkaihmiset siunattuun eläkeikään.
En syyttele. Systeemi on mikä on.
Mutta olen huomioinut, kuten varmaan sinäkin, eversti- ja everstiluutnantti-portaan keskimääräisen iän.
Lisäksi olen lukenut jo 60-luvun Jalkaväen vuosikirjoista, että pataljoonankomentaja on kaikista pahin paikka henkiseltä rasitukseltaan. Siis tukea on vähemmän kuin isommissa esikunnissa.
 
Osallistumatta sen syvemmin aiheeseen asevelvollisuus...

Pataljoonan komentajalla on tätä nykyä kyllä sitä miehistöä ympärillään mielestäni ihan kohtuullisesti. Esikunnasta löytyy reserviläisupseereita ja kanta-upseereita erilaisista hommista joku kymmenisen kappaletta, mikä on mielestäni Pataljoonalle ihan kelvollinen määrä. Enkä nyt reserviläisillä tarkoita tietenkään jonkun esikuntaa suojaavan SP joukkueen johtajaa, vaan esimerkiksi osa tiedustelu-upseereista on ihan ressuja. Tämä on mielestäni pataljoonalle sinänsä ihan OK määrä, ainakin jos sitä vertaa 60 lukuun, jolloin esikunta oli varmasti huomattavasti nykyistä pienempi.

Everstiluutnantit ja Everstit nyt eivät varmaan muiden maiden armeijoissa ole välttämättä kovin paljoa omiamme nuorempia noin keskimäärin. Toki fyysisestä kunnosta voidaan keskustella, mutta itse näkisin suuremman ongelman olevan Majurien kunnon, kuin Everstiluutnanttien ja Everstien kunnon. Kaikki tapaamani ensimmäiset ovat olleet lihavia miehiä ja kaikki jälkimmäiset ovat olleet mielestäni ikäisekseen ihan kohtuullisen oloisessa taistelukunnossa. Tämä tietenkin täysin subjektiivinen näkökanta eikä siitä kannata oikeasti ottaa mitään faktaa suuntaan tai toiseen.

Mietin myös tässä sitä, että millä muulla tavoilla Kadettiupseerien leikkaaminen vahvuudessa vaikuttaa PV:seen, kuin kadettiupseerien absoluuttisena vähentymisenä. Miten esimerkiksi upseerikoulutukseen hakeutuu sitä "parempaa ainesta", mikäli Puolustusvoimissakin alkaa olla enenevissä määrin uhkakuvana se, että jossain vaiheessa päätyy YT-neuvotteluihin ja saa kengän kuvaa perseeseen 40 vuotiaana. Voi olla vähän vaikeaa saada duunia, kun on opiskellut lähinnä panssari-aselajin taktiikkaa ja strategiaa viimeiset 20 vuotta. Voi moni nyt kadikseen hakeva nuorimies, tai -nainen , mieluummin hakea opiskelemaan alaa, jossa kenkää saatuaan yhdestä firmasta on vielä mahdollisuus jatkaa samalla alalla työskentelyä. Toki kaikki riippuu siitä, kuinka upseerien määrää pienennetään ja millä tahdilla. Käsittääkseni Suomalaisen kanta-upseerikoulutuksen ongelmia on kuitenkin nyt jo se, että tarpeeksi moni teoreettisempi ja strategiseen ajatteluun paremmin soveltuva nuori ei hakeudu alalle.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/121963-puolustusvoimien-”todellinen-ongelma”-paljastui
Ehkä ennen asevelvollisuuden kääntämistä perseelleen ja reservinupseereista luopumista (katson nyt teitä herra Luhtala) olisi tärkeämpää pohtia, miten kantaupseeriksi hakeutuvaa ainesta ja hakuprosessia pitäisi kehittää paremmaksi. Voi meinaan olla, että SA tilanteessa saattaa moni esikunnissa ja miksei muuallakin toimiva reservinupseeri yllättää kyvykkyydellään, vaikkei taustalla olisikaan samanlaista teoriapohjaa, kuin kanta-upseereilla.

Toki moni reservinupseeri, ja miksei osa skappareistakin, myös varmasti ns. kusee hommansa totaalisesti SA tilanteessa.
 
Tämä pohdinta ei ole offtopia. Minä nimittäin jo vuosia olen hiukka pelännyt sitä, että asevelvollisuuden suurimpia uhkia on juuri se, että se menoluokka kirjaimellisesti syödään ohuemmaksi. Pelko lienee aiheellinen erityisesti kohdattaessa materiaalihankintojen uudet haasteet. Olen aika varma siitä, että varusmiesväki tarvitsee lisää kouluttajia jokapäiväiseen menoonsa. Nykyisellä rakenteella tuntuu tekevän vaikeaa löytää 8000 sotilaan massasta tarpeeksi halukasta ja pystyvää väkeä siihen postiin.
 
Käsittääkseni Suomalaisen kanta-upseerikoulutuksen ongelmia on kuitenkin nyt jo se, että tarpeeksi moni teoreettisempi ja strategiseen ajatteluun paremmin soveltuva nuori ei hakeudu alalle.

Ehkä ennen asevelvollisuuden kääntämistä perseelleen ja reservinupseereista luopumista (katson nyt teitä herra Luhtala) olisi tärkeämpää pohtia, miten kantaupseeriksi hakeutuvaa ainesta ja hakuprosessia pitäisi kehittää paremmaksi.

En ole ehdottanut reservinupseereista luopumista, kannatan vain asevelvollisuuden lakkauttamista, eli käytännössä sitä, että armeijaan ei enää pakotettaisi vankilan uhalla.

Asevelvollisuuden lakkauttaminen mielestäni helpottaisi kyvykkään kantahenkilökunnan rekrytointia. Ihmiset eivät yleisesti ottaen halua työskennellä työpaikassa, jonne suuri osa sielläolevista ihmisistä on pakotettu, kuten vankilat, keskitysleirit tai asevelvollisia kouluttava armeija. Kun pakottamisesta luovutaan, armeijasta tulee normaali työpaikka, jossa on motivoituneita ja sinne vapaaehtoisesti tulleita työntekijöitä, ja ilmapiiri muuttuu nykyistä mukavammaksi. Kyvykkäät ihmiset eivät yleensä hakeudu töihin ikävän ilmapiirin työpaikkaan, sillä he löytävät helposti töitä myös yksityiseltä sektorilta.
 
En ole ehdottanut reservinupseereista luopumista, kannatan vain asevelvollisuuden lakkauttamista, eli käytännössä sitä, että armeijaan ei enää pakotettaisi vankilan uhalla.

Asevelvollisuuden lakkauttaminen mielestäni helpottaisi kyvykkään kantahenkilökunnan rekrytointia. Ihmiset eivät yleisesti ottaen halua työskennellä työpaikassa, jonne suuri osa sielläolevista ihmisistä on pakotettu, kuten vankilat, keskitysleirit tai asevelvollisia kouluttava armeija. Kun pakottamisesta luovutaan, armeijasta tulee normaali työpaikka, jossa on motivoituneita ja sinne vapaaehtoisesti tulleita työntekijöitä, ja ilmapiiri muuttuu nykyistä mukavammaksi. Kyvykkäät ihmiset eivät yleensä hakeudu töihin ikävän ilmapiirin työpaikkaan, sillä he löytävät helposti töitä myös yksityiseltä sektorilta.

Heh, pakko tarttua tuohon vielä kertaalleen: kuinka suuri osa suomalaisista varusmiehistä suorittaa palveluksen vain siksi, että pelkää joutuvansa vankilaan? Ihan harmittaa kun en aikanaan osannut varoa tätäkään vaaraa ja pelätä joutuvani laulamaan "Vangin toivetta".
 
Heh, pakko tarttua tuohon vielä kertaalleen: kuinka suuri osa suomalaisista varusmiehistä suorittaa palveluksen vain siksi, että pelkää joutuvansa vankilaan? Ihan harmittaa kun en aikanaan osannut varoa tätäkään vaaraa ja pelätä joutuvani laulamaan "Vangin toivetta".

Tästä on hyvin erilaisia näkemyksiä. Vuonna 2007 tehdyn kyselyn mukaan jopa miehistä 72% kävisi armeijan vapaaehtoisestikin: http://yle.fi/uutiset/kysely_vapaaehtoinenkin_armeija_kiinnostaa/5813113 , mutta toisaalta tällä palstalla usein väitetään ettei vapaaehtoiseen armeijaan saataisi tarpeeksi varusmiehiä, vaan koulutusmäärät romahtaisivat.

Rationaalisesti ajatellen palveluksen suorittamisessa ei ole nykyisillä päivärahoilla järkeä, sillä palvelus aiheuttaa tutkitusti työuran viivästymistä, ja n. 2600 euron kuukausittaista tappiota elinkaariansioissa: http://www.defmin.fi/files/2309/MATINE_Summary_Report.pdf

"Tämän tutkimuksen tulosten mukaan varusmiespalveluksen keston kolmen kuukauden kasvu alentaa työllisyyttä yhteenlaskettuna noin kolmella kuukaudella ja vuosituloja 18 - 30 vuoden iässä yhteensä noin 8000 eurolla."
 
Ihmiset eivät yleisesti ottaen halua työskennellä työpaikassa, jonne suuri osa sielläolevista ihmisistä on pakotettu.

Oman kokemukseni perusteella katson että tämä näkemys ei kuulu armeijan yhteyteen. En ole voinut havaita armeijassa kuin enemmänkin kutsumuspohjalla toimivia työntekijöitä. Ei heitä haittaa se, että komentaminen kuuluu asiaan. En ole törmännyt tutkimukseen jossa kantahenkilöäkunta valittaa alaisten käskyttämistyönsä olevan vastenmielistä.
roope nyt vaan kääntää KAIKKI asiat sitä omaa näkemystään tukevaksi.

Vapaaehtoisuudesta: On aivan hyvä että nuorille varusmiehille on edes joninasteinen paine mennä suorittamaan jokaisen miehen velvollisuus. Muutenhan nämä veltot ei tekis yhtään mitään muuta kuin istuisi netissä pelaamassa. Odotetaan roope siihen asti kun sulla itsellä on poikia +15 iässä ja palataan keskusteluun. Huomaat kyllä mitä se persuksiin potkiminen on vähän jokaisella elämän alueella.
Nyt olet hieman liian nuori käsittelemään asiaa.



.
 
En ole törmännyt tutkimukseen jossa kantahenkilökunta valittaa alaisten käskyttämistyönsä olevan vastenmielistä.

Ei se heille olekaan vastenmielistä, mutta tästä ei seuraa, etteikö keskimääräistä ihmistä haittaisi työskennellä pakotetun työvoiman parissa. Kantahenkilökunnaksi on nimittäin hakeutunut sellaista väkeä, joka ei koe vankilan uhalla pakottamista ongelmana. Jos he kokisivat sen ongelmana, he eivät olisi hakeutuneet töihin armeijaan.
 
Heh, pakko tarttua tuohon vielä kertaalleen: kuinka suuri osa suomalaisista varusmiehistä suorittaa palveluksen vain siksi, että pelkää joutuvansa vankilaan? Ihan harmittaa kun en aikanaan osannut varoa tätäkään vaaraa ja pelätä joutuvani laulamaan "Vangin toivetta".
Mielipidetiedustelujen mukaan tällä hetkellä n. kolmannes varusmiehistä suorittaisi sen, vaikkei sen suorittamatta jättämisestä rangaistaisi.
 
En ole ehdottanut reservinupseereista luopumista, kannatan vain asevelvollisuuden lakkauttamista, eli käytännössä sitä, että armeijaan ei enää pakotettaisi vankilan uhalla.

Asevelvollisuuden lakkauttaminen mielestäni helpottaisi kyvykkään kantahenkilökunnan rekrytointia. Ihmiset eivät yleisesti ottaen halua työskennellä työpaikassa, jonne suuri osa sielläolevista ihmisistä on pakotettu, kuten vankilat, keskitysleirit tai asevelvollisia kouluttava armeija. Kun pakottamisesta luovutaan, armeijasta tulee normaali työpaikka, jossa on motivoituneita ja sinne vapaaehtoisesti tulleita työntekijöitä, ja ilmapiiri muuttuu nykyistä mukavammaksi. Kyvykkäät ihmiset eivät yleensä hakeudu töihin ikävän ilmapiirin työpaikkaan, sillä he löytävät helposti töitä myös yksityiseltä sektorilta.
Et ole tästä maailmasta. Asevelvollisuuden lakkauttaminen (tai oikeammin lepääväksi muuttaminen) on Ruotsissa aiheuttanut suuria rekrytointiongelmia. Hakijoiden määrä on pienentynyt ja sitä myötä on myös laatu heikentynyt.

Kategoria joka ei ilman varusmiespalvelua olisi löytänyt upseerin ammattia, ei nyt löydä tätä ammattia. Fantasiat on sitten erikseen.
 
Asevelvollisuuden lakkauttaminen (tai oikeammin lepääväksi muuttaminen) on Ruotsissa aiheuttanut suuria rekrytointiongelmia. Hakijoiden määrä on pienentynyt ja sitä myötä on myös laatu heikentynyt.

Eikai tätä kukaan kiistä. Jos vankila muutetaan hotelliksi, niin vaatii yleensä aika suuria muutoksia tehdä paikasta sellainen, että ihmiset tulevat sinne vapaaehtoisesti. Jos vanginvartijoista aletaan kouluttaa hotellin työntekijöitä, niin sekin vaatii työntekijöiltä aika suuren asennemuutoksen.

Ei siis ihme, ettei Ruotsissa olla saatu rekrytoitua väkeä, sillä asevelvollisuuden jäljiltä varusmiehiin suhtaudutaan kuten vankeihin, joita voi kohdella miten huvittaa. Muutos normaaliksi työntekijöitä arvostavaksi organisaatioksi vaatii aikaa.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top