Asevelvollisuuden pitää muuttua

[baikal]

Oli liian kallista pitää niitä linnassa.

No, suomalaisen linnapäivän hinta on kuulemma 220 euroa vuorokausi. 10 totaalia jos lusii 200 päivää hlö, niin kohta on puoli milliä maksanut yhden jv-ryhmän kokoisen poppoon likottaminen valtion mestoilla.

 

[Benelli]

Minusta totaalikieltäytyjät voisi samalla tavalla vapauttaa asevelvollisuudesta. Vaikka Roope Luhtala ja kumppanit mitä tahansa jauhavat, ei asePALVELUKSEEN ja aseVELVOLLISUUTEEN mennä yleisesti pakosta vaan velvollisuudesta.

Ei siellä tehdä tuollaisella sakilla yhtään mitään.

Mitä käytännön eroa olisi sitten enää nykyisellä järjestelmällä ja vapaaehtoisella palveluksella?

 

[Sardaukar]

Mitä käytännön eroa olisi sitten enää nykyisellä järjestelmällä ja vapaaehtoisella palveluksella?

Se, että porukka tajuaa sen osan VELVOLLISUUDESTA pienellä "perseeseen potkimisella".

 

[taktinen taistelumajava]

No, suomalaisen linnapäivän hinta on kuulemma 220 euroa vuorokausi. 10 totaalia jos lusii 200 päivää hlö, niin kohta on puoli milliä maksanut yhden jv-ryhmän kokoisen poppoon likottaminen valtion mestoilla.

Suosittelen sotilasvankilan perustamista.

Yksikkö voisi koostua kolmesta komppaniasta.

Kuriongelmaisten komppania - ohjelmassa kuntoilua ja jalkaväen taistelukoulutusta. Edut paranevat sitä mukaa kuin käytös kohenee. Tarkoituksena yksikköön palauttaminen.

Työkomppania - varusmiespalveluksesta kieltäytyvien komppania. Työpalvelusta josta vapautuu heti kun suostuu varusmiespalvelukseen tai sivariin. Työstä kieltäytyville tarjotaan lämpö, ruoka, ilma ja vesi eristyssellissä ei mitään muuta.

Vankeuskomppania - vakavista rikoksista tuomitut suorittavat tuomiota. Ohjelmassa työtä ja koulutusta esim. ammatillisia kursseja ja vihanhallintaa tai päihdeterapiaa tms.

Henkilökuntana kantahenkilökuntaa ja varusmiehiä (lähinnä spol-aliupseereita). Yksikössä palvelleet reserviläiset sijoitetaan sodan ajan kokoonpanossa sotavankileirien henkilökunnaksi.

Briteissä on tämänkaltainen ratkaisu.

http://www.army.mod.uk/agc/provost/31929.aspx

 

[Tetra]

Tosiaan helpoin tapa on varmaan valehtelu lääkärille. Tällöin ei tule mitään sanktioita, koska tietenkään sairastaminen ei ole mikään rankaisemisen arvoinen asia. Totaalikieltäytymisessä voi olla etuna sen kannanottomainen luonne.

http://utain.uta.fi/ilmiöt/armeijan-voi-välttää-huijaamalla

Armeijan voi välttää huijaamalla

Netin keskustelupalstoilla kysellään jatkuvasti vinkkejä siitä, miten armeijasta voi hankkia vapautuksen tekosyyllä. Suosittuja keinoja ovat mielenterveysongelmien keksiminen ja päihteidenkäytöstä valehtelu. Useimmat yrittäjät väittävät onnistuneensa.

Vuosittain joka kuudes kutsuntoihin osallistuvista miehistä saa vapautuksen armeijasta jo kutsunnoissa. Yleisimpiä syitä ovat erilaiset mielenterveyden häiriöt ja ylipaino. Vapautuksen voi kuitenkin saada myös ilman oikeaa syytä. Tilastoja huijaajista ei ole, joten määriä on mahdotonta arvioida.

Eero, 21, kertoo, miten hän vältti armeijan ja siviilipalveluksen:

”Minulla oli kutsunnoissa aluksi A:n paperit, eli olin täysin kykeneväinen armeijaan. Täytin fyysistä ja psyykkistä terveydentilaa koskevan lomakkeen niin, kuin olisin ahdistunut. Lomakkeen pohjalta minut kutsuttiin lääkärin ja sairaanhoitajan puheille. Alkuperäinen suunnitelmani oli ollut, etten nuku edellisenä yönä, niin että näytän ahdistuneemmalta. Lopulta kuitenkin nukuin normaalisti.

Esitin lääkärille ja sairaanhoitajalle poissaolevaa ja puhuin ääni väristen ahdistuksesta. Vetosin siihen, että olin juuri saanut opiskelupaikan, jossa vietän 5–7 vuotta. Sanoin myös, ettei sivariin ole motivaatiota, enkä kestäisi armeijan kuria. Sain vapautuksen ja diagnoosini on lievä ahdistuneisuushäiriö.

Tein tämän puhtaasti siksi, koska en halua tehdä asiaa, joka ei kiinnosta minua yhtään, ja joka hankaloittaisi elämääni. En pidä tätä häpeällisenä. Pidän itseäni ennemminkin fiksumpana kuin niitä, jotka tekevät asioita vasten tahtoaan. Olen kertonut tästä avoimesti töissä ja kavereilleni, ja harva on paheksunut. Lähinnä on ihmetelty, että tapahtuuko se noin helposti. Tunnen lisäkseni pari tyyppiä, jotka ovat tehneet saman. Syynä on ollut muun muassa satunnainen pilvenpoltto.

Koen tehneeni palveluksen sekä itselleni että yhteiskunnalle. Yhteiskunta säästää valtavasti rahaa, kun en käy armeijaa. Ja tässähän niitä työuria pidennetään, kun valmistun vuoden aikaisemmin. Sivarin pituus, 12 kuukautta, vaikutti päätökseeni. Aika on liian pitkä. Sitä paitsi oikean työuran pidentäminen on yhteiskunnan kannalta hyödyllisempää kuin saman vuoden käyttäminen sivariin.

Vapautuksen saaminen oli juuri niin helppoa, kuin oletinkin. Jo yläasteen terveydenhoitaja sanoi minulle, että kaikki saavat kyllä halutessaan C:n paperit, eli vapautuksen rauhan ajan palveluksesta. Mielestäni yleisen asevelvollisuuden sijaan armeijan tulisi olla valikoiva. Kannatan jonkinlaista yleisen asevelvollisuuden ja palkka-armeijan yhdistelmää.”

Haastateltavan nimi on muutettu.

 

[Rannari]

Keksityt mielenterveysongelmat takaavat yhteiskunnassa vapaalipun monellakin sektorilla. Varusmiespalvelus on vain yksi osa tätä kokonaisuutta. Turha tuosta on sen isompaa asiaa tehdä.

 

[roopeluhtala]

Pienelle valtiolle joka yrittää selvitä agressiivisen suurvallan naapurissa tilanne on aivan toinen.

Taloustieteen oppeja voi soveltaa pieneen maahan siinä missä isoonkin. Itseasiassa Suomelle asevelvollisuus on erityisen kallis järjestelmä, kuten Ohi on -kampanjan UKK-sivulla on todettu: http://ohion.fi/ukk.htm

"12. Eikö asevelvollisuus ole edullinen ratkaisu silloin kun vaadittava reservi on väkilukuun suhteutettuna suuri?

Taloustieteilijät ovat yleisesti sitä mieltä, että mikäli koko ikäluokalle tulee antaa maanpuolustuskoulutus, ei vapaaehtoismalli tuottaisi asevelvollisuuteen verrattuna säästöjä. Suomessa kuitenkin vain n. 36% koko ikäluokasta (ja 68% miesikäluokasta) suorittaa palveluksen tällä hetkellä.

Birchenall vertailee tutkimuksessaan asevelvollisuuden kustannuksia tilanteissa, joissa koko ikäluokasta 0-40% suorittaa asepalveluksen. Tutkimuksessa todetaan että vastoin yleistä käsitystä vapaaehtoismalli tulee kansantaloudelle sitä edullisemmaksi, mitä suurempi osa ikäluokasta (vaihteluvälillä 0-40%) suorittaa palveluksen. Asevelvollisuus tulee kalliiksi, sillä se lyhentää korkeapalkkaisia työuria vapaaehtoismallia enemmän."

En edelleenkään jaksa uskoa että 22 000 varusmiehen keskimäärin 8 kk palvelus olisi kansallinen taloudellinen ongelma maassa, jossa on yli 300 000 pitkäaikaistyötöntä.

Hyvä että otit tämän argumentin esiin, se on toistunut aiemminkin, ja vastaus on puuttunut Ohi on -kampanjan UKK-sivulta. Lisäsin äsken sivulle seuraavan kohdan:

"23. Hyödyttääkö varusmiesten vapautuminen työmarkkinoille Suomen taloutta, jos meillä on ennestäänkin työttömiä?

Suomen pankin julkaiseman selvityksen mukaan työn ja työpaikkojen määrä ei ole vakio, vaan pitkällä aikavälillä työn tarjonnan lisäys johtaa myös sen kysynnän kasvuun. Työn tarjonta ei siis vaikuta pitkän aikavälin työttömyysasteeseen."

Jos vastaus kaipaa mielestäsi lisäselvennystä, niin ole hyvä ja kerro.

 

[Lepard]

Birchenall vertailee tutkimuksessaan asevelvollisuuden kustannuksia tilanteissa, joissa koko ikäluokasta 0-40% suorittaa asepalveluksen. Tutkimuksessa todetaan että vastoin yleistä käsitystä vapaaehtoismalli tulee kansantaloudelle sitä edullisemmaksi, mitä suurempi osa ikäluokasta (vaihteluvälillä 0-40%) suorittaa palveluksen. Asevelvollisuus tulee kalliiksi, sillä se lyhentää korkeapalkkaisia työuria vapaaehtoismallia enemmän."

Suomen pankin julkaiseman selvityksen mukaan työn ja työpaikkojen määrä ei ole vakio, vaan pitkällä aikavälillä työn tarjonnan lisäys johtaa myös sen kysynnän kasvuun. Työn tarjonta ei siis vaikuta pitkän aikavälin työttömyysasteeseen."

Jos vastaus kaipaa mielestäsi lisäselvennystä, niin ole hyvä ja kerro.

Edelleen tutkimus joka on täysin teoreettinen ja irroitettu reaalimaailmasta, puhumattakaan sotilaallisista tosiasioista. Asioita voi helposti mallintaa, mutta kun kokemukset osoittavat että mallit eivät toimi käytännössä. USA:n asevoimilla on tällä hetkellä suuria vaikeuksia saada rekrytoitua riittävästi sotilaita, vaikka heillä on etuna sekä mahdollisuus tarjota kattava terveydenhuolto maassa jossasitä ei muuten ole tarjolla, että alhainen siviilipuolen palkkataso. Ruotsissa ammattisotilaiden rekrytointi on epäonnistunut surkeasti ja puolustusjärjestelmä on käytännössä romahtanut. Mutta mitäpä noista tosiasioista, kun teillä on niin erinomainen malli....

Erityisesti oli mukava saada selvennys väitteeseen "Asevelvollisuus tulee kalliiksi, sillä se lyhentää korkeapalkkaisia työuria vapaaehtoismallia enemmän". Eli varusmiespalveluksen suorittavat ovat pääsääntöisesti menossa korkeapalkkaisimpiin töihin? En usko että näin on meillä, mutta jos on, se siis tarkoittaa että kansakunnan parhaat ja kyvykkäimmät vapautetaan maanpuolustuksesta ja ne loserit palkataan ammattisotilaiksi. Ja kenenkähän etuja tämä ajaa?

Ja jos tuo Suomen pankin nerokas selvitys pitää paikkansa, miten meillä on työn tarjonta laskenut tasaisesti jo vuosikymmenen vaikka työvoimaa on tarjolla vaikka millä mitalla? Tai miksi esimerkiksi arabimaisssa työttömyys vain kasvaa vaikka nuoria työntekijöitä pukkaa markkinoille kokoajan lisää? Ei nuo Ohi on -kampanjan selitykset paljonkaan vakuuta. Ei vakuuttanut juuri ketään muutakaan ainakaan tuloksista päätellen...

 

[Deleted member 24]

Lepardi: Minä kävin näitä läpi jo 2013. Jätin sikseen lopulta.

Toistan nyt, taas, hieman itseäni toisesta ketjusta:

Jos Suomen vapaaehtoisuuteen perustuva rekrytointipotentiaali heijastelisi keskipitkällä aikavälillä muiden kehittyneitten länsimaisten demokratioitten keskimääräistä tilannetta niin rekrytointipotentiaalimme olisi noin 7,2 promillea väestöstä. Se on karvan verran vajaa 40 000 henkeä.

Jos mahdollisen vapaaehtoisuuteen perustuvan asevoiman perusjako olisi saman kaltainen kuin muilla samassa tilanteessa olevilla kehittyneillä länsimaisilla demokratioilla, niin noin puolet näistä saaataisiin pidettyä vakipalveluksessa ja puolet reservissä. Vakinaisessa palveluksessa olevista vajaa 3000 miestä menisi merivoimille ja saman verran ilmavoimille joten maavoimille jäisi noin 14 000 miestä. Maavoimien kriisivahvuus lienisi maksimissaan noin 28 - 32 000 miestä.
En ole kuullut asevelvollisuuden lakkauttajien pystyvän vastaamaan tähän asevelvollisuuden lakkauttamisen aiheuttamaan yhteiskunnalliseen haasteeseen: Kaikissa vapaaehtoisuuteen perustuvissa asevoimissa rekrytointi aiheuttaa todellisia ongelmia. Miksi nämä eivät koskisi Suomea viimeistään 20-30 vuoden perspektiivillä?

1. Miksi meille, toisin kuin muille kehittyneille länsimaisille demokratioille, kertyisi vapaaehtoisuuden pohjalta asevoima, jonka pääluku olisi suurempi kuin tuo noin 40 000 henkeä, kun tuo noin 7,2 promillea tuntuu olevan länsimaisen demokrtatian luonnollinen asevoiman henkilöstöpotentiaali?
2. Asepalveluksessa on ikävät aspektinsa. Asepalveluksessa opetellaan monia moraalisesti ambivalentteja taitoja joista monille tulee tahrautunut olo ja siellä tulee kylmä, märkä ja nälkä, siellä lika tarttuu ja sattuukin välillä ja joutuu tekemään mitä käsketään vaikkei haluaisi ja sitten hatuttaa. Jos kulttuurinormiksi asetetaan tilanne jossa kenenkään ei tarvitse edes ajatella alistuvansa tähän ellei halua, jossa kansalainen ei joudu edes pohtimaan palveluksen ideaa hetkeäkään, miten asevelvollisuuden palauttaminen sujuu mikäli sitä tarvitaankin taas vaikkapa 10 vuoden kuluttua?
3. Miten valikoivaa asevelvollisuutta estetään muuttumasta vapaaehtoisuuteen perustuvaksi rekrytoinniksi edellisen kohdan tekijöiden aiheuttamien paineiden valossa 20-30 vuoden perspektiivillä? Onko se todella mahdollista ja miten siitä saadaan radikaali varmuus? (Vaadin radikaalia varmuutta tässä asiassa, varmuutta jossa epäsuotuisan kehityksen todennäköisyys lähenee nollaa.)

Muita tähän keskusteluun liittyviä itseäni askarruttavia kysymyksiä:

• Eikö kansalaisella todella muka saa olla palvelua edellyttäviä velvollisuuksia valtiota, eli toisia kansalaisia kohtaan?
• Kuinka moni meistä todella ajattelee, että heillä voisi olla oikeuksia valtion suhteen muttei lainkaan velvollisuuksia? (Edelleen valtiohan tarkoittaa viimekädessä toisia kansalaisia)
• Jos joku todella aidosti ajattelee tasavallassa veron olevan ryöstö ja asevelvollisuuden orjuutta niin voiko tämä ihminen kokea olevansa tämän tasavallan jäsen ja jos ei niin mitä jos mitään tästä seuraa?
• Kuinka paljon tässä koko keskustelussa tosiasiassa on kyse yhteisöllisyyden ja kansalaisuuden kokemusten katkeamisesta?

Nämä ovat siis kysymyksiä joihin multa jäi vastaukset saamatta lokakuussa 2013. En jää enää odottelemaan vastauksia, kun olen entistäkin harvemmin täällä. Ehkä kuitenkin joku osaa ottaa nämä vakavasti ja pari sanaa vaihtaa.

 

[Lepard]

Eero, 21, kertoo, miten hän vältti armeijan ja siviilipalveluksen:

Esitin lääkärille ja sairaanhoitajalle poissaolevaa ja puhuin ääni väristen ahdistuksesta. Vetosin siihen, että olin juuri saanut opiskelupaikan, jossa vietän 5–7 vuotta. Sanoin myös, ettei sivariin ole motivaatiota, enkä kestäisi armeijan kuria. Sain vapautuksen ja diagnoosini on lievä ahdistuneisuushäiriö.

Vapautuksen saaminen oli juuri niin helppoa, kuin oletinkin. Jo yläasteen terveydenhoitaja sanoi minulle, että kaikki saavat kyllä halutessaan C:n paperit, eli vapautuksen rauhan ajan palveluksesta. Mielestäni yleisen asevelvollisuuden sijaan armeijan tulisi olla valikoiva. Kannatan jonkinlaista yleisen asevelvollisuuden ja palkka-armeijan yhdistelmää.”

Ja näitä höpö-höpö juttuja ilmestyy lehtii tasaiseen tahtiin. Pääosin täysin sepitettyjä, ei jaksa ihmetellä muuta kuin lehtimiesten hyväuskoisuutta ja täydellistä kyvyttömyyttä tarkistaa juttujen taustoja. Varuskunnassa työskentelevien lääkärien, sairaanhoitajien ja sosiaalikuraattorien käsien kautta kulkee tuhansia varusmiehiä vuodessa. Tuollainen kevyt huijaus ei mene kokeneelta porukalta läpi. Kaiki mahdolliset yrityksen ja näytökset on moneen kertaan nähty. Ja C-luokkaan ei edes määrätä lievän ahdistuksen takia. Taustalla pitää olla pidempi mielenterveyshistoria pitkine hoitoineen ja useamman asiantuntijalääkärin lausunto. Lievällä ahdistuneisuudella tulee E-luokkaa vuoden verran (eli kotiin kasvamaan ja uudestaan vuoden kuluttua) ja hoitoon ohjaus.

Samaan tapaan olemattomien selkäkipujen valittajat menevät harvemmin läpi. Ne laitetaan magneettikuvauksiin ja päätöksenä yleensä palveluksen jatkuminen jos ei löydy selvää löydöstä. Jonkin verran on niitä jotka polttelevat kannabista kun tietävät lähtevänsä saman tien kotiin, mutta nekin aina vain vuodeksi ja sitten takaisin. Toki sitkeä sissi pääsee tällä tavoin parin kuukauden palveluksella kun aina lähtee takaisin viikon kuluttua kunnes on 29 vuotta täynnä, mutta joutuu ainakin näkemään vaivaa asian eteen. Pääosa aikuistuu prosessin aikana ja hoitaa palveluksensa jossain vaiheessa, osa siirtyy koviin aineisiin ja vapautuu sitten sekakäyttäjinä kokonaan rauhan aikana.

 

[Vonka]

Ihmettelen hiukan tätä innokkuutta jatkaa asevelvollisuuden vastustamisen agendaa viitaten vain ja ainoastaan kaikkeen sivuavaan aineistoon, joka tukee omia päätelmiä mutta jättää kaikki päinvastainen data osoittamatta ja huomioimatta. Näissä vaikuttimissa utopiat ovat korkeammalla sijalla kuin maanpuolustus, vaikka Nato-myönteisyys tukee ainakin länsi-integraatiota. Todennäkäisesti sekin vain siksi, että joku muu sitten hoitaisi tulevaisuuden meidän puolestamme ja turvaisi kansalaisliberalismin harjoittamisen jatkossa.

Koko kampanja on yksinkertainen manifesti sitä vastaan, että valtio saa sälyttää palkattomia turvallisuusvelvollisuuksia kansalaiselle, ja loppu on jankuttamista agendaa vastaan riiteleviä tosiseikkoja vastaan.

Ketään ei saa pakottaa työhön vankilan uhalla, ja maanpuolustuskoulutus vapaaehtoiseksi... Sitten uskotaan, että riittävän moni nuori myös suorittaisi maanpuolustuskoulutuksen vapaaehtoisesti. Motivaatio kasvaa ja näin myös uskottavuus. Päivärahoja kun nostaa, porukkaa tulee. Nykyinen järjestelmä on tehoton, tietävät nämä sotilaallisten asioiden edistykselliset asiantuntijat. Heidän mielestään myös yksilö, joka ei mene inttiin, reippaasti ja punaposkisena opiskelee tai paiskoo hartiavoimin töitä koko sen ajan, mistä tulee mojovasti säästöä.

Loppu onkin jatkuvaa väkinäistä vasta-argumentin keksimistä esille otettuihin datoihin.

 

[roopeluhtala]

Miksi meille, toisin kuin muille kehittyneille länsimaisille demokratioille, kertyisi vapaaehtoisuuden pohjalta asevoima, jonka pääluku olisi suurempi kuin tuo noin 40 000 henkeä, kun tuo noin 7,2 promillea tuntuu olevan länsimaisen demokrtatian luonnollinen asevoiman henkilöstöpotentiaali?

Sen takia, koska Suomi on itsenäinen maa ja me voimme määrittää puolustuksessa tarvittavan miesvahvuuden omia tarpeitamme vastaavaksi. Jos muissa pienemmän turvallisuusriskin maissa ei haluta houkutella kuin pieni osa väestöstä palvelukseen, Suomessa voidaan haluttaessa houkutella enemmän maksamalla suurempaa palkkaa.

Asepalveluksessa on ikävät aspektinsa. Asepalveluksessa opetellaan monia moraalisesti ambivalentteja taitoja joista monille tulee tahrautunut olo ja siellä tulee kylmä, märkä ja nälkä, siellä lika tarttuu ja sattuukin välillä ja joutuu tekemään mitä käsketään vaikkei haluaisi ja sitten hatuttaa. Jos kulttuurinormiksi asetetaan tilanne jossa kenenkään ei tarvitse edes ajatella alistuvansa tähän ellei halua, jossa kansalainen ei joudu edes pohtimaan palveluksen ideaa hetkeäkään, miten asevelvollisuuden palauttaminen sujuu mikäli sitä tarvitaankin taas vaikkapa 10 vuoden kuluttua?

Kannattaa miettiä, ovatko nälkä, kylmä, märkä, lika, väsy ja muu kurjuus todella tarpeellisia kokemuksia pedagogisesti. Jos eivät ole, koulutusolosuhteita kannattaa kehittää mukavammiksi. Muissakin ammateissa voi joskus olla nälkä, väsy, kylmä jne. mutta muiden ammattien koulutuksessa (poliisi, palomies, viljelijä) ei juuri kärsitä näistä ongelmista.

Miten valikoivaa asevelvollisuutta estetään muuttumasta vapaaehtoisuuteen perustuvaksi rekrytoinniksi edellisen kohdan tekijöiden aiheuttamien paineiden valossa 20-30 vuoden perspektiivillä? Onko se todella mahdollista ja miten siitä saadaan radikaali varmuus? (Vaadin radikaalia varmuutta tässä asiassa, varmuutta jossa epäsuotuisan kehityksen todennäköisyys lähenee nollaa.)

Asevelvollisuuden lakkauttajien tavoitteena on luonnollisesti vapaaehtoinen rekrytointi.

Eikö kansalaisella todella muka saa olla palvelua edellyttäviä velvollisuuksia valtiota, eli toisia kansalaisia kohtaan?

Koska verovelvolisuus on tehokkaampi tapa hankkia maanpuolustuksessa tarvittava työvoima kuin asevelvollisuuden muotoinen pakkotyövelvollisuus, kannattaa työvoima hankkia verovelvollisuuden avulla.

Kuinka moni meistä todella ajattelee, että heillä voisi olla oikeuksia valtion suhteen muttei lainkaan velvollisuuksia? (Edelleen valtiohan tarkoittaa viimekädessä toisia kansalaisia)

En tiedä, mutta meidän tulee käyttää sellaisia velvollisuuksia, jotka ovat tehokkaita ja Suomen perustuslain mukaisia. Asevelvollisuus ei kuulu tähän kategoriaan.

Jos joku todella aidosti ajattelee tasavallassa veron olevan ryöstö ja asevelvollisuuden orjuutta niin voiko tämä ihminen kokea olevansa tämän tasavallan jäsen ja jos ei niin mitä jos mitään tästä seuraa?

Työstä ja vaihdannasta perittävät verot voidaan perustellusti käsittää konfiskatorisiksi, haitoista ja etuoikeuksista perittävät taas pikemminkin kompensatorisiksi. Tätä mieltä oleva ihminen luultavasti pyrkii muuttamaan järjestelmää oikeudenmukaisemmaksi.

Kuinka paljon tässä koko keskustelussa tosiasiassa on kyse yhteisöllisyyden ja kansalaisuuden kokemusten katkeamisesta?

Käsittääkseni tässä keskustelussa joidenkin Puolustusvoimien palveluksessa olevien keskustelijoiden tavoitteena on estää asevelvollisuuden lakkauttamisesta seuraava organisaatiomuutos, joka uhkaa heidän omia työpaikkojaan. Koska asevelvollisuus on todistetusti tehoton velvollisuus, ei tämä tavoite ole kansallisella tasolla yhteisöllinen, vaan pikemminkin vain omalle eturyhmälle suotuisa.

 

[Tetra]

Ja näitä höpö-höpö juttuja ilmestyy lehtii tasaiseen tahtiin. Pääosin täysin sepitettyjä, ei jaksa ihmetellä muuta kuin lehtimiesten hyväuskoisuutta ja täydellistä kyvyttömyyttä tarkistaa juttujen taustoja. Varuskunnassa työskentelevien lääkärien, sairaanhoitajien ja sosiaalikuraattorien käsien kautta kulkee tuhansia varusmiehiä vuodessa. Tuollainen kevyt huijaus ei mene kokeneelta porukalta läpi.

Mihin tämä perustuu? Oikeastaan kaikki lukemani väittää muuta. (Lisäksi tuttavapiirissäni on pari henkilöä jotka ovat omien sanojensa mukaan noin toimineet, enkä näe mitään syytä epäillä sitä, muttei tälläisellä anekdootilla tietenkään hirveästi ole arvoa)

Varsinkin mielenterveysongelmat on sellaisia, ettei niiden suhteen kannata ottaa riskiä siitä että onkohan tämä nyt oikeasti sairas vai ei. En jaksa uskoa että kaikki tai edes suurin osa olisi sepitettyjä, en tajua mitä hyötyä olisi valehdella tuosta. Muistanko muuten oikein, että kun tuossa muutama kuukausi sitten oli juttua urheilijoiden intistä ja heidän erivapauksien poistamisesta, niin jotkut urheilijat väläyttivät mahdollisuutta hankkia vapautus?


"Varusmiespalvelu: Vapautuksen saa yhä helpommin
Karjalainen/Sunnuntaisuomalainen 19.05.2013 05:43

Varusmiespalveluksesta vapautuksen saaminen edellyttää lääkärin toteamaa sairautta. Varusmiespalveluksesta vapautuksen saaminen edellyttää lääkärin toteamaa sairautta.

Varusmiespalveluksesta pääsee entistä helpommin vapaaksi. Vapautuksen saaminen edellyttää kuitenkin lääkärin toteamaa sairautta. Mahdollisia huijaustapauksia ei edes yritetä saada kiinni.

Pääesikunnan komentaja Jyrki Kivelä myöntää, että järjestelmää on mahdollista harhauttaa. Hän muistuttaa kuitenkin asevelvollisuuden olevan lakisääteinen.

- Siitä lintsaaminen on kuin jättäisi verot maksamatta. Kyseessä on viranomaisen erehdyttäminen.

Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Risto Ihalainen kertoo, että lääkäreille tulee huonoa palautetta lähinnä siitä, jos varusmies jättää palveluksensa kesken.

- Kysytään, miksi lähetit hänet tänne turhaan. Ihalaisen mielestä on mahdollista, että armeijamyytille hullun papereiden kautta saadusta vapautuksesta on totuuspohjaa.

Myös Kivelä arvioi, että hyvät suhteet lääkäriin voivat edesauttaa asiaa.

- Vapautus palveluksesta on nykyisin helppo saada. Kutsuntojen virkalääkäreillä on kuitenkin käytössään tiukat ohjesäännöt asevelvollisen terveydentilan tulkinnassa, Ihalainen sanoo.

Sekä vapautuksen saaneiden että keskeyttäneiden määrä on kasvanut viime vuosina.

Kolme miestä kertoo Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa, miksi he eivät halunneet mennä armeijaan tai siviilipalvelukseen."

http://www.karjalainen.fi/uutiset/u...arusmiespalvelu-vapautuksen-saa-yha-helpommin

• Kuinka moni meistä todella ajattelee, että heillä voisi olla oikeuksia valtion suhteen muttei lainkaan velvollisuuksia? (Edelleen valtiohan tarkoittaa viimekädessä toisia kansalaisia)

Tuskin juuri kukaan. Ehkä vain anarkistit, jotka ovat todella pieni osuus kansasta.

 

[vlad]

Keksityt mielenterveysongelmat takaavat yhteiskunnassa vapaalipun monellakin sektorilla. Varusmiespalvelus on vain yksi osa tätä kokonaisuutta. Turha tuosta on sen isompaa asiaa tehdä.

En nyt aivan näin "löperösti" tähän suhtautuisi, koska mielenterveysongelman väärinkäyttö heijastelee monella tapaa laajemmin yhteiskuntaan ja sen seurauksena ihmiset, joilla on oikea mielenterveysongelma joutuvat ongelmiin, koska kohtuullisen usein heidät rinnastetaan henkilöihin, jotka ovat onnistuneet käyttämään diagnoosia väärin tavalla tai toisella, tai saamaan sellaisen itselleen tk:n kautta tms.

Minulla on kokemusta mielenterveysongelmista (laajasta spektristä psyykkisiä sairauksia, ei vain masennuksesta) ja olen huomannut, että vaikka ongelmista on nykyään helpompaa keskustella eikä niihin suhtauduta enää samalla tapaa kammoksuen mitä vaikkapa pari vuosikymmentä sitten niin samalla seurauksena on se, että monella tapaa asenneilmastossa on tapahtunut kovenemista ja samalla ihmiset suhtautuvat mielenterveysongelmiin (joitain psykoottisia tiloja ja skitsofreniaa, bibolaarista mielialahäiriötä tms. lukuunottamatta) nuivemmin ja entistä useampi pitää niitä "tekosyinä" kun todellisena syynä on halu olla tekemättä mitään. Jopa hoitoalalla mielenterveysongelmiin suhtaudutaan väheksyen pl. tietenkin henkilökunta, joka joutuu työskentelemään enemmän niiden parissa.

Monien on esim. hyvin vaikea ymmärtää kuinka invalidisoiva sairaus vaikea-asteinen masennus on, eräänä tekijänä näen sen, että media on hehkuttanut julkisuudenhenkilöiden masennuksista - jotka korjautuvat viikon parin irtiotolla arjesta (jolla ei ole mitään tekemistä vaikea-asteisen masennuksen kanssa). Mutta eräs tekijä on sitten tämä esille noussut halu käyttää diagnooseja oman edun ajamiseen esim. yrittämällä saada vapautus ko. diagnoosin perusteella tai ainakin lykkäys. Ja kun näistä keinoista keskustellaan paljon ja niitä yritetään kohtuudella, seuraus on sitten se, että jollain aikavälillä asenteet muuttuvat ja ihmisten on vaikea enää mieltää ja ymmärtää sitä, että kuka on oikeasti sairas ja kuka vaan on saanut diagnoosin puutteellisen tutkimuksen perusteella.

Tässä kohdin kaipaisin pientä skarppausta kuntsuntaviranomaisten ja lääkäreiden kohdalla. Tapauksissa joissa sairaushistoria ulottuu vuosien päähän nuoruuteen (teini-ikään) on ymmärrettävää, että vapautetaan asepalveluksen suorittamisesta jos edellytykset ovat sellaiset, sen sijaan niiden kohdalla joilla ei ole mittavaa sairaushistoriaa tai traumatisoivaa sairaushistoriaa (lyhyttä) tulisi asennoitumista muuttaa ja ehkäpä edetä vapautukseen lykkäysten kautta, jolloin ainakin saisi paremman tuntuman siihen onko kyseessä pitkäaikaissairaus vai onko taustalla muita tekijöitä.

vlad.

 

[Rannari]

En nyt aivan näin "löperösti" tähän suhtautuisi, koska mielenterveysongelman väärinkäyttö heijastelee monella tapaa laajemmin yhteiskuntaan ja sen seurauksena ihmiset, joilla on oikea mielenterveysongelma joutuvat ongelmiin, koska kohtuullisen usein heidät rinnastetaan henkilöihin, jotka ovat onnistuneet käyttämään diagnoosia väärin tavalla tai toisella, tai saamaan sellaisen itselleen tk:n kautta tms.

Minulla on kokemusta mielenterveysongelmista (laajasta spektristä psyykkisiä sairauksia, ei vain masennuksesta) ja olen huomannut, että vaikka ongelmista on nykyään helpompaa keskustella eikä niihin suhtauduta enää samalla tapaa kammoksuen mitä vaikkapa pari vuosikymmentä sitten niin samalla seurauksena on se, että monella tapaa asenneilmastossa on tapahtunut kovenemista ja samalla ihmiset suhtautuvat mielenterveysongelmiin (joitain psykoottisia tiloja ja skitsofreniaa, bibolaarista mielialahäiriötä tms. lukuunottamatta) nuivemmin ja entistä useampi pitää niitä "tekosyinä" kun todellisena syynä on halu olla tekemättä mitään. Jopa hoitoalalla mielenterveysongelmiin suhtaudutaan väheksyen pl. tietenkin henkilökunta, joka joutuu työskentelemään enemmän niiden parissa.

Monien on esim. hyvin vaikea ymmärtää kuinka invalidisoiva sairaus vaikea-asteinen masennus on, eräänä tekijänä näen sen, että media on hehkuttanut julkisuudenhenkilöiden masennuksista - jotka korjautuvat viikon parin irtiotolla arjesta (jolla ei ole mitään tekemistä vaikea-asteisen masennuksen kanssa). Mutta eräs tekijä on sitten tämä esille noussut halu käyttää diagnooseja oman edun ajamiseen esim. yrittämällä saada vapautus ko. diagnoosin perusteella tai ainakin lykkäys. Ja kun näistä keinoista keskustellaan paljon ja niitä yritetään kohtuudella, seuraus on sitten se, että jollain aikavälillä asenteet muuttuvat ja ihmisten on vaikea enää mieltää ja ymmärtää sitä, että kuka on oikeasti sairas ja kuka vaan on saanut diagnoosin puutteellisen tutkimuksen perusteella.

Tässä kohdin kaipaisin pientä skarppausta kuntsuntaviranomaisten ja lääkäreiden kohdalla. Tapauksissa joissa sairaushistoria ulottuu vuosien päähän nuoruuteen (teini-ikään) on ymmärrettävää, että vapautetaan asepalveluksen suorittamisesta jos edellytykset ovat sellaiset, sen sijaan niiden kohdalla joilla ei ole mittavaa sairaushistoriaa tai traumatisoivaa sairaushistoriaa (lyhyttä) tulisi asennoitumista muuttaa ja ehkäpä edetä vapautukseen lykkäysten kautta, jolloin ainakin saisi paremman tuntuman siihen onko kyseessä pitkäaikaissairaus vai onko taustalla muita tekijöitä.

vlad.

Lintsaaminen yleisesti on toki ongelma. Siinä olet ihan oikeassa. Se mitä yritin sanoa oli että se ei ole erityisesti varusmiespalvelukseen keskittynyt tai siitä aiheutunut ongelma. Lintsari lintsaa aina kun siihen tulee paikka ja valitettavan useinhan niitä elämässä tulee. Mielenterveysongelmat sinällään ovat minulle enemmän kuin tuttuja ja usein tosiaan huomaa etteivät ihmiset osaa tehdä eroa vaikkapa masennuksen ja vitutuksen välille. Kun niitä ei voi diagnosoida verikokeella tai röntgenillä niin ne ovat toisaalta otollisia kohteita vastuiden väistelijöille.

 

[CarriE66]

Siltä varalta että jollakulla on mennyt ohi niin pistän uudelleen tähän puolustusministeriön teettämän selvityksen asevelvollisuudesta ja sen vaihtoehdoista:

http://www.defmin.fi/files/1648/Suomalainen_asevelvollisuus_plmv2_2010.pdf

@roopeluhtala analysoi raportin varsin seikkaperäisesti seuraavalla tavalla:

Tuo osa Siilasmaan raportista on mielestäni täyttä soopaa. Raportin kirjoittajat halusivat tarkoituksella jättää vapaaehtoisista varusmiehistä muodostetun reservin pois laskettavista vaihtoehdoista, koska se olisi ollut nykymallia edullisempi ja tuottanut silti korkeamman puolustuskyvyn.

Kyseessä on virkavirhe, ja toivottavasti oikeusasiamies laittaa syylliset vastuuseen, ks. kohta 3:

No jokatapauksessa tässä tiivistelmä selvityksen oleellisimmasta sisällöstä:

Totesimme, että varusmiespalveluksestaluopuminen aiheutti seuraavanlaisia vaikutuksia
•
Asevoimiin ei saatu rekrytoitua riittävästi pätevää henkilökuntaa
•
Asevoimien sotilaiden ikä on noussut liian korkeaksi
•
Asevoimien henkilöstömenot ovat nousseet
•
Asevoimat on vaarassa eristäytyä muusta yhteiskunnasta

Valikoivan ja vapaaehtoisen asevelvollisuuden ongelmat

Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen tuottamisen kannalta varusmiespalvelukseen tulevien seulan tiukentaminen on lyhytkestoinen etu. Mitä enemmän varusmiehiä valikoidaan, sitä vähemmän on jatkossa varusmiespalveluksesta kiinnostuneita henkilöitä. Nuori vertaa omaa tilannettaan kavereihinsa: ”Miksi suorittaisin varusmiespalveluksen, kun kave rikaan ei suorita”. Jos Suomessa on kasvava joukko nuoria miehiä, jotka eivät ole astuneet palvelukseen, se tekee palveluksen suoritta matta jättämisestä hyväksyttävän tai osin jopa toivottavan vaihtoehdon. Asevelvollisuus ei toimi, jos varusmiehet kokevat, ettei palvelusta tarvitse suorittaa, ellei halua.

Mitä valikoivampaa varusmiespalvelus on, sitä pienempi yhteiskunnallinen merkitys sillä on. Puolustusvoimat ei edellä esitetystä huolimatta tarvitse koko miespuolista ikäluokkaa. Yhteiskunnan kannalta on merkittävää, että varusmiespalveluksen suorittamatta jättäminen on yhteydessä syrjäytymiseen. Varusmiespalveluksen ulkopuolelle jäävissä on tutkimusten mukaan yhä suurempi osa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Varusmiespalvelus voi auttaa osaa nuorista sosiaalistumaan osaksi yhteiskuntaa ja työkykyistä väestöä (katso luku 5.2). Tämän takia puolustusvoimien tulee mahdollisimman hyvin pitää huolta varusmiespalveluksen aloittaneista. Keskeyttäjät tulee mahdollisimman tehokkaasti saada yhteiskunnan tukiverkon piiriin. Tähän tarvitaan erityisesti kuntien, sosiaaliviranomaisten, kouluviranomaisten ja työvoimaviranomaisten tukea.

Monessa muussa maassa asevelvollisuus on ollut vahvasti valikoiva. Näissä maissa vähemmistö miespuolisesta ikäluokasta otetaan varusmiespalvelukseen. Tilanne on valikoinnin lisäännyttyä nopeasti johtanut näissä maissa siihen, että asevelvollisuus on todettu epäoikeudenmukaiseksi. Varusmiespalvelukseen määrätty on kysynyt, miksi minä jouduin palvelukseen, mutta kaveri ei? Valikointi on rapauttanut maanpuolustushengen. Maanpuolustus ei ole valikoinnin jälkeen enää kansalaisvelvollisuus, vaan se on kuten mikä tahansa työ, joka voidaan ulkoistaa jollekin valikoidulle tai määrätylle ryhmälle. Kun valikoinnin tielle on lähdetty, on vähitellen siirrytty kohti tilannetta, jossa varusmiespalvelus on lakkautettu ja perustettu ammattiarmeija (katso luku 2 kohta ammattiarmeija). Näin kävi viimeksi kesällä 2010 naapurimaassamme Ruotsissa. Valikoinnin vaikeus alkaa jo valikoinnista. Mitkä ovat valintaperusteet? Entä jos vapaaehtoisia ei ole tarpeeksi? Jos valitaan liian samanlaisia ja samantasoisia henkilöitä samaan yksikköön, joukko ei välttämättä ole vahva. Erilaisuus tuo voimaa. Suuressa joukossa tulisi olla erilaisia henkilöitä, jotta joukossa olisi erilaisia taitoja ja osaamista.

Teettämämme alkukysely tukee käsitystämme, että vapaaehtoinen asepalvelus Suomessa ei olisi toimiva ratkaisu. Alkukyselyyn vastanneista varusmiehistä 16 % oli samaa mieltä ja 16 % osittain samaa mieltä siitä, että olisi tullut varusmiespalvelukseen, jos se olisi ollut vapaaehtoista. Tämä ei ole riittävä määrä tarvittavan kokoisen reservin muodostamiseksi. Varusmiespalveluksen muodostuessa vapaaehtoiseksi on todennäköistä, että palvelukseen haluavien osuus pienenisi entisestään. Lisäksi on huomattava, että alkukyselyyn vastasivat vain ne, jotka olivat tulleet
varusmiespalvelukseen, joten luku ei kerro totuutta koko ikäluokasta. Yhden tutkimuk sen perusteella ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Eri tutkimusten mukaan tulokset vapaaehtoisuuden toimivuudesta vaihtelevat suuresti.

Olemme perusteellisen pohdinnan jälkeen todenneet, että valikoiva tai vapaaehtoinen asevelvollisuus ei ole toimiva ratkaisu. Ainoita todellisia vaihtoehtoja ovat asevelvollisuus ja ammattiarmeija. Asevelvollisuudesta luovuttaessa ei siis voida mennä välimuotoihin, vaan kehitys johtaisi vääjäämättä ammattiarmeijaan. Suomen osalta ammattiarmeijaan siirtyminen ei ole nähtävissä olevilla rahoituskehyksillä taloussyistä mahdollista. Ainoaksi vaihtoehdoksi Suomelle jää siis asevelvollisuus.

Viimeiset lauseet vielä uudestaan:

Olemme perusteellisen pohdinnan jälkeen todenneet, että valikoiva tai vapaaehtoinen asevelvollisuus ei ole toimiva ratkaisu. Ainoita todellisia vaihtoehtoja ovat asevelvollisuus ja ammattiarmeija. Asevelvollisuudesta luovuttaessa ei siis voida mennä välimuotoihin, vaan kehitys johtaisi vääjäämättä ammattiarmeijaan. Suomen osalta ammattiarmeijaan siirtyminen ei ole nähtävissä olevilla rahoituskehyksillä taloussyistä mahdollista. Ainoaksi vaihtoehdoksi Suomelle jää siis asevelvollisuus.

Tietty tämän voi todeta olevan täyttä soopaa ja aidon tiedon löytyvän jostain ohi on -kampanjan usein kysyttyjen kysymysten palstalta jossa viitataan johonkin teoreettiseen "tutkimukseen". Pitkällä aikavälillä vaihtoehdot ovat kuitenkin nykyisen mallinen asevelvollisuus tai huomattavasti kalliimmaksi tuleva ammattiaremaija. Mielikuvitusta saa käyttää ja syitä välimuodoille keksiä vaikka miten paljon. Tosielämän kokemukset kuitenkin näyttävät osoittavan että välimuodot eivät ole kuin väliaikaisia ratkaisuja.

Selvitys on aika tyhjentävä eikä paljoa jätä ohi on -miehille mahdollisuuksia. Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.

 

[Vonka]

Viitaten edelliseen. Tämä on kyllä hyvä ja ansaitsee noston:

http://www.defmin.fi/files/1648/Suomalainen_asevelvollisuus_plmv2_2010.pdf

 

[roopeluhtala]

Olemme perusteellisen pohdinnan jälkeen todenneet, että valikoiva tai vapaaehtoinen asevelvollisuus ei ole toimiva ratkaisu. Ainoita todellisia vaihtoehtoja ovat asevelvollisuus ja ammattiarmeija. Asevelvollisuudesta luovuttaessa ei siis voida mennä välimuotoihin, vaan kehitys johtaisi vääjäämättä ammattiarmeijaan. Suomen osalta ammattiarmeijaan siirtyminen ei ole nähtävissä olevilla rahoituskehyksillä taloussyistä mahdollista. Ainoaksi vaihtoehdoksi Suomelle jää siis asevelvollisuus.

Muutama pointti:

- Vapaaehtoinen asevelvollisuus on oksymoroni.

- Ammattiarmeija-termiä käytetään virheellisesti tarkoittaen sillä pysyvästi palveluksessa olevista ammattisotilaista muodostettua armeijaa. Tosiasiassa ammattiarmeijoissa on yleensä myös reservi, joka on muodostettu vapaaehtoisesti palveluksen suorittaneista: http://yle.fi/uutiset/suomi_on_yksin_euroopan_asevelvollisuuskartalla/6828285

- Asevelvollisuuden kansantaloudellisia vaikutuksia ei olla ilmeisesti ymmärretty tai haluttu ymmärtää. Asevelvollisuuden piilokulu on todellinen vaikkei se puolustusbudjetissa näykään.

- "Ainoaksi vaihtoehdoksi Suomelle jää siis asevelvollisuus." Tälläinen "meillä on vain yksi vaihtoehto" -retoriikka ei sovi virallisiin selvityksiin, joiden pitäisi lähtökohtaisesti pyrkiä vertailemaan eri vaihtoehtoja puolueettomasti. Toteamus ei sinänsä ole yllättävä, kun otetaan huomioon että monilla raportin kirjoittajilla on läheiset yhteydet Puolustusvoimiin, jossa pelätään asevelvollisuuden lakkauttamisesta seuraavaa organisaatiomuutosta.

 

[Drontti]

Varuskunnassa työskentelevien lääkärien, sairaanhoitajien ja sosiaalikuraattorien käsien kautta kulkee tuhansia varusmiehiä vuodessa. Tuollainen kevyt huijaus ei mene kokeneelta porukalta läpi. Kaiki mahdolliset yrityksen ja näytökset on moneen kertaan nähty. .

Ei välttämättä mene kokeneelta porukalta, mutta eipä sen tarvikkaan. C luokka taidetaan hankkia yleensä ennen palvelukseenastumista, harvemmin se kutsuntojen inttitohtori panee vastaan jos siviililääkäri on suositellut vapautusta. Ja sillähän ei ole väliä kuka suosittelee, kunhan on lääkäri.

 

[Platypi]

Kannattaa miettiä, ovatko nälkä, kylmä, märkä, lika, väsy ja muu kurjuus todella tarpeellisia kokemuksia pedagogisesti. Jos eivät ole, koulutusolosuhteita kannattaa kehittää mukavammiksi. Muissakin ammateissa voi joskus olla nälkä, väsy, kylmä jne. mutta muiden ammattien koulutuksessa (poliisi, palomies, viljelijä) ei juuri kärsitä näistä ongelmista.

Nälkä, kylmä, märkä, lika, väsymys ja muu kurjuus ovat todellakin tarpeellisia kokemuksia sotilaalle pedagogisesti. Sotaharjoitusten tulee olla mahdollisimman totuudenmukaisia, kenenkään terveyttä liiallisesti vaarantamatta ja sotatilanne nyt sattuu olemaan usein sen kaltainen, että siellä on kerrassaan kurjaa. Rauhan aikana voidaan, ja pitääkin, totuttaa sotilaat taistelukentän olosuhteisiin mahdollisuuksien rajoissa. Huolto tulee myöhästymään tai ei saavu lainkaan, taivaalta tulee vettä ja rakeita ja pieniä mummoja ja sen kanssa vaan pitää elää sotatilanteessa. Mikäli päädymme taisteluihin talvisaikaan, on pakkanen ja lumi vain luonnollinen osa taistelukenttää. Lika tarttuu kaikkeen kun tykistö ja ajoneuvot muussaavat maan mutavelliksi. Kaikki tällainen epämukavuus vaikuttaa sotilaan toimintakykyyn, varsinkin jos siihen ei ole varautunut ja sitä varten harjoitellut. Paras tapa harjoitella taistleukentän kurjuutta on altistaa miehet sille turvallisissa oloissa.

Roope Luhtala haluaisi selvästikkin, että Puolustusvoimille rakennettaisiin talven ja sateisten päivien varalta maastoharjoitushalleja, joissa lämpötila voidaan pitää jatkuvasti 10-15 asteen välissä. Halleissa on omat keittiöt ja ruokalinjastot, ja suihkuun pääse jokaisen "vedon" jälkeen mikäli haluaa. Näin sotilaidemme sotaharjoittelu on mahdollisimman mukavaa.

Edit: Vielä sen verran aiheesta, että Luhtalan poika elää selvästikkin jossain fantasiamaailmassa, kun vertaa sotilaan työssään kokemaa kurjuuden määrää poliisin tai maanviljelijän kokemaan, ja työllä tarkoitetaan nyt sotilaan osalta taistelutilannetta. Poliisin tai maanviljelijän työnkuvaan tuskin kuuluu pienessä kuopassa istuminen keskellä suomalaista metsää niin tuiskussa kuin tuulessakin. Poliisin tai maanviljelijän ei tarvitse yrittää vältellä vihollisen joukkoja tai pysyä mahdollisimman huomaamattomana vihollisen syvyydessä mahdollisesti päiväkausia. Poliisin tai Maanviljelijän ei tarvitse varautua tilanteeseen jossa he joutuisivat nukkumaan ojassa/poterossa/laavussa, koska vihollisen tiedustelu huomaisi teltat liian helposti.

Sotilaan "työnkuva" eroaa kaikista muista aloista melkoisen radikaalisti.