Jos historiaa voisi muuttaa, niin lähtisitkö kokeilemaan v. 1939 vapaaehtoispohjalta? Oltaisiinko selvitty pienemmillä aluemenetyksillä? Vai vetoatko siihen että ajat ovat muuttuneet?
Vetoan siihen. Kuten täällä on jo sanottu, niin se, että asevelvollisuus on voinut tosiaan historiassa olla toimiva menetelmä, ei tarkoita sitä, että se on sitä aina ja ikuisesti. Tässä tulee kaksi asiaa peliin. Ensinnäkin yhteiskunnan muutos siinä mielessä, että arvostuksemme ihmiselämää kohtaan on kasvanut. Olemme siis valmiita satsaamaan materiaalisesti paljon enemmän muilla elämänaloilla siihen, että ihmisiä ei kuole. Tämä on tietenkin näkynyt siinä, että kuolleisuus on laskenut. Nuorten ihmisten kuolema on nykyisin harvinaisempi tapahtuma kuin oli 1930-luvulla. Jos tämä muutos asenteissa ei peilaudu myös sotimiseen suhtautumisessa, emme ole johdonmukaisia. Toiseksi myös itse sotimisessa liha on tullut vähemmän tärkeäksi rautaan verrattuna. Maailman armeijat ovat nykyisin väestöön nähden pienempiä kuin olivat ennen 2. maailmansotaaa, mutta rahaa sotimiseen kaadetaan BKT:hen nähden vähintään saman verran ja koska BKT on kasvanut rajusti suhteessä väkilukuun, on tämä tarkoittanut sitä, että rahaa per henki satsataan sotimiseen enemmän. Mutta siis tästä satsauksesta huolimatta armeijat ovat kutistuneet johtuen siitä, että sotimisen kannalta on tehokkaampaa omata pieni tehokas armeija kuin suuri tehottomampi. Mies ja kivääri oli täysin relevantti asejärjestelmä vuoden 1939 rintamasodankäynnissä. Nykysodankäynnissä tuon tason sotilailla on entistä vähemmän käyttöä. Tämä trendi puhuu sitä vastaan, että kannattaa jatkaa asevelvollisuusmallilla.
Eli siis siitä, että nyt kannatan vapaaehtoismallia, ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että olisin sitä mieltä, että se olisi kaikissa maailmanhistorian oloissa ollut paras tapa hoitaa puolustus.
Jos vastaus on että lähtisit, niin täytyy sanoa että hyvin on Talvisodan isänmaallinen mytologia purrut asevelvollisuuden vastustajaankin. Moni veteraani on hieman pilke silmäkulmassa vastannut, että vankilaanhan sitä olisi muuten joutunut kun on kysytty siitä miten uskalsi sotaan mennä.
Minä en ole kiinnostunut pilke silmäkulmassa annetuista vastauksista, vaan siitä, mitä oikeasti oltiin mieltä. Näkisin mielelläni sen veteraanin haastattelun, jossa ihan vakavasti veteraani sanoo, ettei olisi osallistunut Suomen puolustamiseen, jos siitä ei olisi ollut uhkana vankilaan tai jopa teloitettavaksi joutuminen. Ja varmasti tällaisiakin on, en epäile lainkaan. Oleellista on se, kuinka paljon heitä oikein oli. Ja minun mielestäni oleellisin kysymys on se, että mikä on taistelutahto henkilöillä, joka on siellä rintamalla
, koska vaihtoehtona oli vankilaan joutuminen. Haluaisitko itsellesi taistelupariksesi henkilön, jonka pääajatus sodassa on se, että täältä pitäisi selvitä hengissä pois, vai sellaisen, jolle sotimisessa on oleellista isänmaanpuolustus ja jos siinä tulee tapetuksi, niin sitten tulee? Kuinka monella vankilalla touhuun pakotetulla uskot olevan jälkimmäinen asenne?
Yksi asia mitä ette ymmärrä on se että pakollisuudellakin on paljon harmaan sävyjä, se ei ole joko-tai.
Mihin tällä viittaat? Tarkoitatko, että on mahdollista käyttää eri tason rangaistuksia? No, itse sanoisin, että jos rangaistustaso vedetään alas, niin tämä tarkoittaa käytännössä samaa kuin vapaaehtoisuus. Vertailuna vaikkapa punaisia päin kävely. Siitä ei oikeastaan koskaan saa sakkoa, joten vaikka siinä onkin periaatteessa kyse lain rikkomisesta, niin harva suhtautuu siihen sillä tavoin, vaan syy olla kävelemättä punaisia päin liittyy yleensä ennemminkin omaan turvallisuuteen kuin siihen, että oltaisiin siihen pakotettuja tieliikennelailla.
Lisäksi vapaaehtoinen ei aina ole parempi kuin pakotettu, esimerkiksi Neuvostoliiton rangaistuspataljoonat taistelivat yllättävän hyvin, vaikka rodina kohteli heitä kuin paskaa ja käytännössä teloitutti heidän vihollisten avustuksella.
Ensinnäkin "ei aina" on huono perustelu oikeastaan mihinkään. Tai jos sinusta tuo kelpaa, niin hyväksytkö sitten vastakkaiset "ei aina" perustelut, eli jos kerron esimerkin tilanteesta, jossa vapaaehtoisarmeija pesi asevelvollisuusarmeijan ja tämä todistaisi sitten sen, että asevelvollisuusarmeija ei aina ole parempi kuin vapaaehtoisarmeija?
Mitä noihin rangaistuspataljooniin tuli, niin mitenkähän hyvä se niiden taisteluteho oikein oli verrattuna normaaleihin joukkoihin nähden?
Siinä on tiettyjä vaikeuksia kun lähdetään vertaamaan 8-16 tyyppisiä töitä ja sodankäyntiä ääritilanteessa.
On tietenkin. Mutta on muitakin ammatteja, joissa on vaaroja ja voi esim. kuolla. Ei se ole siis sotimisen yksinoikeus.
