Mitä matematiikkaa tämä oikein on? Itse väittäisin, että asia on ennemminkin päinvastoin. Mitä korkeampi päiväraha, sitä enemmän nuoria on houkuteltavissa inttiin.
Jotenkin tuntuu jälleen kerran siltä, että sinulla menee raha ja kansantalous sekaisin. Se, että jostain, josta ei ennen maksettu, aletaan maksamaan rahaa, ei tarkoita sitä, että se olisi kansantalouden kannalta meno, vaan kyse on tulonsiirrosta kansalaisten välillä. Kansantalouden kannalta on kyse menosta silloin, kun joku, joka tekee asiaa A, ryhtyy tekemään asiaa B. Tällöin asian A tuotanto vähenee. Asevelvollisuuden korvaamisessa vapaaehtoisella systeemillä ei ole kyse tästä. Varusmiehet tekevät edelleen samaa asiaa (opettelevat sotimaan) ja kaikki muut tekevät samaa kuin ennenkin (käyvät töissä, opiskelevat, ovat eläkkeellä, jne.), mutta varusmiehille annetaan vain suurempi osa kansankunnan tulosta kuin ennen ja muille vähemmän. Kansakunnan kannalta varusmiespalvelus on kallis tapa siksi, että siinä pidetään intissä porukkaa, jota ei ole edes tarkoitus käyttää sotatilanteessa. Näiden ihmisten työpanos siis menetetään vm-palvelun ajalta. Samoin asevelvollisuus ohjaa vm-palveluun henkilöitä, jotka eivät ole siihen motivoituneita, jolloin heistä saatava työpanos suhteessa heille aiheutettuun haittaan on alhainen verrattuna siihen, että siinä käytettäisiin vain motivoituneita henkilöitä. Nämä motivoitumattomien joukko on se 5000€ talonmaalaamisesta verottava porukka Roopen esimerkissä ja tämäkin on siis kustannus kansantalouden tasolla. On tuotettu pahoinvointia (=hyvinvoinnin vastakohta) kansalaisille. Ja lopuksi, nykyisen asevelvollisuuden pyörittämiseksi on pyöritettävä sivarisysteemiä, jonka kansantaloudellista hyötyä ei ainakaan kukaan voi mitenkään perustella. Se on siis puhdasta hukkaa kansantaloudelle, joka säästyisi kokonaisuutena, jos pakkoon perustuvasta systeemistä luovuttaisiin.
Tähän ei tietenkään ole kellään varmaa vastausta ennen kuin asiaa kokeillaan. Mikään ei estä sitä, että päivärahaa (itse painottaisin tosin taloudellista korvausta kotiutumisrahaan) justeerattaisiin sen mukaan, miten paljon tulijoita on suhteessa tarpeeseen. Kuten sanottua, kansantalouden suhteen kyse on puhtaasti tulonsiirrosta, ei menosta.
PV:n itsensä mukaan se kouluttaa nykyisin 21000 ukkoa vuodessa, joten tuo "kriittinen alaraja" on jo siis oikeastaan saavutettu. Mitäs sitten tehdään, kun tuon alle mennään? Onko tarkoitus laajentaa palvelus koskemaan myös naisia, vai olisiko järkeä pohtia jotain keinoja, joilla niitä prosenttilukuja saisi porkkanaa käyttäen nostettua?
Tuokaan ei nosta kustannuksia kansantalouden tasolla. Sekin on vain tulonsiirto varusmiespalvelua käymättömiltä (joiden verot kiristyvät) varusmiespalvelun käyneille (joiden verotus kevenee). Kansantalouden tasolla touhu ei ole meno.
Sanoisin tähän loppuun, että suosittelisin, että jokainen koittaisi selvittää itselleen eron kansantalouden ja oman henkilökohtaisen talouden välillä. Vaikka molempia yleensä lasketaan rahassa, niin niiden toiminta on perustavalla tavoin erilaista.