1) Suomalaisten maanpuolustustahto on varsin korkealla tasolla. Edes maanpuolustuksen ei yleisesti koeta olevan "järjettömällä tavalla järjestetty".
Väittäisin että asevelvollisuutta pidetään melko yleisesti tehottomana ja epätasa-arvoisena ratkaisuna, mutta koska Puolustusvoimat koetaan pelottavana organisaationa, jolla on valta pakottaa kansalaisia kurjiin olosuhteisiin tai jopa kuolemaan, Puolustusvoimia tai asevelvollisuutta ei uskalleta kritisoida.
Kyse on Tukholma-syndroomasta, joka on ollut evoluutiossa hyödyllinen selviytymisstrategia, sillä syndrooman avulla ylivoimaisen vihollisen kaappaama uhri kehittää myötämielisen suhtautumisen kaappaajaansa, ja näin parantaa henkiinjäämismahdollisuuksiaan.
Suomen armeija kaappaa nuoria miehiä palvelukseensa ehdottoman vankeusrangaistuksen uhalla, ja pakottaa heidät kärsimään kuukausikaupalla mm. nälästä, kylmästä ja unenpuutteesta. Jos kärsimystä ei kestä "kuten mies", saa ns. B-miehen leiman, jonka pelotellaan vaikeuttavan mm. työllistymistä koko loppuelämän.
Asevelvollisuuden arvostelu herättää armeijassa kärsineissä miehissä alitajuisen pelkoreaktion, että Puolustusvoimat suuttuu arvostelusta, ja armeijassa koettu kärsimys toistuu. On parempi vain kiltisti ylläpitää asevelvollisuutta, jonka avulla Puolustusvoimat saa haluamiaan uusia uhreja joka vuosi, kuin lähteä vastustamaan julmuutta osoittanutta voimakasta organisaatiota.
Asevelvollisuudesta on vaikea saada järkevää keskustelua aikaan, sillä Puolustusvoimat pitää merkittävää osaa armeijan käyneistä miehistä edelleen henkisesti kaapattuina. Armeijasta vapautetutkaan eivät uskalla arvostella systeemiä, sillä tällöin paljastuisi, että he ovat vapautettuja eli ns. B-luokan kansalaisia. Asevelvollisuutta arvostelevilta kysytään usein heti keskustelun alussa, että onko arvostelija itse suorittanut armeijan.
Tukholma-syndroomasta Takkirauta-blogissa:
http://takkirauta.blogspot.fi/2013/08/tukholman-syndrooma-40-vuotta.html
"Mutta myös armeijassa alkoasaikana monille alokkaille kehittyy Tukholma-syndrooma - he identifioivat itsensä armeijaan ja sen järjestelmään ja alkavat nähdä armeijan yksipuolisesti positiivisena laitoksena"