Asevelvollisuuden pitää muuttua

[roopeluhtala]

Missä olen sanonut miitä tarjoilusta tai siivoajista. En ihmettele yhtään että et sisäistä oikein vallitsevaa maailmaa, kun et osaa lukea kunnolla.

Olen tainnut kirjoitella tänne liian asiallisesti, kun huumorikin otetaan heti todesta.

Toisaalta Ruotsissahan on jopa ulkoministerikin ehdottanut, että asevelvollisia voitaisiin käyttää turvapaikanhakijoiden oppaina ja majoitusapulaisina: http://www.aftonbladet.se/nyheter/samhalle/article22066291.ab

"Tänk om vi i höstas skulle haft civilister i beredskap, som kunde kallats in för att förstärka Migrationsverket, asylboenden och agera vägvisare."

 

[Iso-Mursu]

Olen tainnut kirjoitella tänne liian asiallisesti, kun huumorikin otetaan heti todesta.

Toisaalta Ruotsissahan on jopa ulkoministerikin ehdottanut, että asevelvollisia voitaisiin käyttää turvapaikanhakijoiden oppaina ja majoitusapulaisina: http://www.aftonbladet.se/nyheter/samhalle/article22066291.ab

"Tänk om vi i höstas skulle haft civilister i beredskap, som kunde kallats in för att förstärka Migrationsverket, asylboenden och agera vägvisare."

Ei hätää. En ole ottanut asiallisesti yhtäkään viestiäsi.

 

[yrjö]

Edellyttääkö vanhusten siirto (esim. bussilla, minibusseilla, takseilla, henkilöautoilla) kylmenneestä vanhainkodista lämpimään tilaan ja sitä seuraava ruokailu jotakin erityistä koulutusta?

Minun mielestä ei edellytä.

 

[Iso-Mursu]

Edellyttääkö vanhusten siirto (esim. bussilla, minibusseilla, takseilla, henkilöautoilla) kylmenneestä vanhainkodista lämpimään tilaan ja sitä seuraava ruokailu jotakin erityistä koulutusta?

Minun mielestä ei edellytä.

No tällä hetkellä siviilipalveluksessa jauhesammuttimen käyttökoulutus on lähin kriisiajan koulutus jota Siviilipalveluskeskuksessa saa.

Kun laki sanoo että Siviilipalveluskeskuksen tulisi antaa siviilipalveluksen suorittajille oikeasti taitoja joiden perusteella heitä voitaisiin käyttää poikkeustilanteessa yhteiskuntamme hyväksi.

Tämän takia siinä lyhyenä aikana olisi hyvä jakaa sivarit kiinnostuksensa mukaan eri koulutusryhmiin. Koska koulutusaika on lyhyt niin kovin korkeita suoritusvaatimuksia ei voi asettaa.

Koska yhteiskunta ikääntyy, ja kotona asutaan mahdollisimman pitkään. Niin mielestäni olisi oikeasti hyvä että siviilipalveluksessa olisi koulutus vaikka lyhytkin jonka perusteella juuri esimerkiksi vanhukset saadaan evakoitua kotoaan. Sekä tarvittaessa voidaan yhdessä väestönsuojelun kanssa organisoida evakointikeskuksia sekä niiden palveluita.

En nyt sanoisi että vuodekunnossa olevan papan siirto olisi helppoa. Varsinkin jos heitä pitää keritä evakoida mahdollisimman monta mahdollisimman nopeasti. Toki on varmasti vaativimpiakin tehtäviä olemassa.

 

[roopeluhtala]

Lohduton kuva asevelvollisuusjärjestelmän todellisuudesta. Onneksi kirjoittaja tajuaa, että ongelma korjautuisi muuttamalla armeija vapaaehtoiseksi.

--

"Tarralappu rintapielessä ei tee kenestäkään johtajaa", kirjoittaa Markus Nieminen

Tammikuun alussa käsky kävi ja yli 10 000 pääosin nuorta miestä aloitti palveluksensa Suomen puolustusvoimissa. Niin myös minä. Asepalvelus on melkoinen kokemus tavalliseen elämään tottuneelle, ja se iskee päälle heti kunhan on siviilivaatteistaan luopunut. Jo ensimmäisenä iltana alokkaat laitetaan ulos seisomaan riveihin kuuntelemaan huutoa, jota pitävät varusmiesjohtajat, edellisessä saapumiserässä palveluksensa aloittaneet sotilaat.Vajaassa parissa viikossa vastaan on tullut lähes kaikki kuviteltavissa olevat tavat huomauttaa, kollektiivisesti rangaista ja julkisesti nöyryyttää virheen tehneitä alokkaita. Esimiesten huuto on tosielämän nettikeskustelua – ainoana erona ettei toinen osapuoli pysty vastaamaan vaan joutuu seisomaan hiljaa asennossa.

Armeija on toisaalta todella tasa-arvoinen ja toisaalta äärettömän eriarvoistava ympäristö. Heti alussa alokkaat saavat täysin samanlaiset varusteet ja olosuhteet kuin johtajansa – vain tarralaput rintapielessä ovat erilaiset.Nämä tarralaput ovat kuitenkin se, jonka takia puolustusvoimat on vanhanaikainen ja jäykkä organisaatio. Ihmisen mielipiteen painoarvon määrittää, mikä hänen sotilasarvonsa on.Ensimmäisenä iltana alokkaiden riveissä seisoi varmasti paljon enemmän johtamiskokemusta kuin mitä heille huutavilla on. Armeijassa johtajakoulutukseen eivät hae ne, joilla on jo osaamista ja näyttöjä siviilissä valmiiksi.

Haluan toisaalta ymmärtää myös johtajatehtäviin lähteneitä: he ovat ainakin halunneet oppia ja saada kokemuksia johtamisesta. Heillä ei varmasti ole mitään rivissä edessään seisovia vastaan, vaikka heille huutavatkin.Armeija sattuu vain olemaan hyvin epäluonnollinen ympäristö. Vaarana on helposti käydä kuin kuuluisassa vankilakokeessa: vuonna 1971 Stanfordin yliopistossa joukko opiskelijoita jaettiin vankeihin ja vartijoihin, ja vain muutamassa päivässä vartijat syyllistyivät sekä fyysiseen että henkiseen väkivaltaan vangeiksi jaettuja kanssaopiskelijoitaan kohtaan.Ihminen kestää valtaa varsin huonosti, kun johdettavilla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä tai sanoa vastaan.

Armeija tarjoaa kuukausia kestävää opetusta ja kokemusta johtamisesta tuhansille varusmiehille joka vuosi. Koulutukselle ei vain kasarmien ulkopuolella ole oikein käyttöä. Tänä päivänä työelämä ei perustu hierarkioihin ja vain yhteen tapaan tehdä asioita.Tämä kannattaisi pitää mielessä sillä varusmiespalveluksella on suuri vaikutus, miten moni nuori hahmottaa maailmaa, ja armeijan johtajakuvan muuttamisella voisi olla apua siihen, että koko suomalainen johtamiskulttuuri pääsisi eteenpäin. Vaikka sitten vähän ruotsalaisemmaksi.

Kirjoittaja suorittaa asepalvelusta Uudenmaan prikaatissa.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/119...+kokemus+tavalliseen+elamaan+tottuneelle.html

 

[Creidiki]

Armeijan johtamiskulttuuria voitaisiin kehittää vaikkapa Ranskan La Legion Entrangeren suuntaan jos Suomalainen ei kelpaa.

 

[J0h1F]

Tuosta Drakan jutusta kuulin vähän siellä tällä hetkellä palvelevalta kaveriltani, ja Nieminen ilmeisesti on vähän värittänyt sitä, tai ainakin tulkinnut tilanteita vähän toisin kuin muut. Toisaalta, suomenkielisenä ei ehkä ymmärrä täysin sitä, mitä alikersantit ruotsiksi huutavat: meillä poikkeuksellisen kovaa ääntä (ts. huutamista) käytettiin pääasiassa silloin, kun johtajat halusivat pitää jotain hengennostatuspuheita, ja harvoin, vain silloin, kun jotain pahaa perseilyä oli sattunut. Huutaminen itsessään ei kertonut ainakaan siitä, että meihin olisi oltu jotenkin tyytymättömiä.

Armeijan johtamiskulttuuria voitaisiin kehittää vaikkapa Ranskan La Legion Entrangeren suuntaan jos Suomalainen ei kelpaa.

Tai vaikka USA:n. Sielläkin on vielä aika paljon kaikenlaisia nöyryytys- ja työrangaistuksia.

 

[Lepard]

Lohduton kuva asevelvollisuusjärjestelmän todellisuudesta. Onneksi kirjoittaja tajuaa, että ongelma korjautuisi muuttamalla armeija vapaaehtoiseksi.

Ihanko todellisuudesta? Perustuen yhden valittajan kokemuksiin? No onneksi varusmeisten joukosta löytyy toisenlaisiakin mielipiteitä.

MARTTA JÄMSÉN
ALIKERSANTTI, HUOLTOPALVELUALIUPSEERI
”Suoritin varusmiespalveluksen Uudenmaan Prikaatissa, Dragsvikissa, ja palvelin 347 vuorokautta. Aloitin palvelukseni Kranaatinheitinkomppaniassa, josta alokaskauden jälkeen siirryin aliupseerikouluun viestilinjalle. AUK:n toisen vaiheen suoritin Hämeen Rykmentissä, huoltopalvelulinjalla. Johtajakauden toimin huoltopalveluryhmän ryhmänjohtajana 2. Rannikkokomppaniassa.

Koulutusvaihtoehto oli hyvin erilainen kuin olin ajatellut ennen palvelukseen astumista. En edes tiennyt, että sellaisiakin hommia on. Olin kuitenkin tyytyväinen, sillä tunsin olevani tehtävässä, jossa olin hyvä. Parasta tehtävässä oli ehkä sen monipuolisuus ja se, että tutustui todella moniin eri ihmisiin prikaatin kaikista eri yksiköistä.

Yksikkö johon alokaskaudelle päätyy vaikuttaa melko pitkälti jatkokoulutusmahdollisuuksiin. Jos tähtää johtajakoulutukseen, kranaatinheitinkomppaniassa ei ollut kovin montaa eri aselajivaihtoehtoa. Hyvin menneen alokaskauden päätteeksi sain kuitenkin valita, menenkö viesti- vai kranaatinheitinlinjalle. Kumpikaan vaihtoehdoista ei lukeutunut ykköstoiveisiini, mutta valitsin viestin. Viestilinjalla AUK:n ensimmäisen osuuden jälkeen yhden oli lähdettävä huoltopalvelulinjalle ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi, sillä se kuulosti mielenkiintoiselta tehtävältä.

Kun astuin palvelukseen, en tuntenut ketään enkä juuri osannut puhua ruotsia. Menin siis täysin suomenkielisenä Dragsvikiin, jossa varusmiespalvelus suoritetaan ruotsiksi. Alussa kommunikointi muiden kanssa oli vaikeaa, mutta mukavien joukkuekavereiden avulla ja omalla sinnikkyydellä opin kuin opinkin uuden kielen ja puolen vuoden jälkeen koulutin jo seuraavia alokkaita sujuvasti ruotsiksi.

Hyvä yhteishenki ja tekemisen meininki olivat hienoja kokemuksia, jotka jatkuivat läpi palveluksen. Hyviä kokemuksia intistä on paljon ja on vaikeaa nimetä yhtä parasta. Yksi kokemus, jonka kuitenkin varmasti muistan koko ikäni, on barettimarssi. Siitä puhuttiin ja sillä peloteltiin heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Palveluksen loppuvaiheessa suoritettu barettimarssi pisti testiin niin fyysisen kuin henkisen kunnon sekä joukkuehengen. Rankimmat kokemukset ovat myös parhaimpia kokemuksia, sillä ne jäävät mieleen. Rankoissa tilanteissa jokainen joutuu pistämään kaiken peliin ja kun haasteista lopuksi selvitään yhdessä, on fiilis voittamaton.

Uudet taidot, uudet kaverit ja uusi kieli tekivät vuodesta ikimuistoisen kokemuksen, jota en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Palvelukseen mahtui paljon hyviä ja vähän kurjempiakin hetkiä, jolloin opin paljon itsestä ja muista. Tapasin paljon erilaisia ihmisiä ja opin toimimaan kovankin paineen alla. Fyysinen kunto koheni ja itsekuri kehittyi. Palvelus oli kokonaisuutena erittäin hyvä ja varusmiespalveluksen suorittaminen yksi parhaista päätöksistä mitä olen tehnyt.

Vinkkinä tuleville alokkaille voisi sanoa, että palvelusta ei kannata pelätä. Kaikkea mitä muut kertovat ei kannata uskoa. Kannattaa pitää jalat maassa, mieli avoimena ja tehdä parhaansa. Palveluksesta saa paljon enemmän irti, kun on alusta asti mukana hyvällä asenteella eikä valita turhasta. Hyvä fiilis myös tarttuu muihin ja päinvastoin.”



© Powered by Wordpress - Varusmiesliitto

 

[Lepukki]

Lohduton kuva asevelvollisuusjärjestelmän todellisuudesta. Onneksi kirjoittaja tajuaa, että ongelma korjautuisi muuttamalla armeija vapaaehtoiseksi.

Millä tavalla tilanne muuttuisi johtamisen osalta oikeasti? Ei todellakaan mitenkään,

Seuraava kirjoitus on kyllä luokattomuudessaan alansa huippua (alleviivaukset omia):

"Tarralappu rintapielessä ei tee kenestäkään johtajaa", kirjoittaa Markus Nieminen

Tammikuun alussa käsky kävi ja yli 10 000 pääosin nuorta miestä aloitti palveluksensa Suomen puolustusvoimissa. Niin myös minä. Asepalvelus on melkoinen kokemus tavalliseen elämään tottuneelle, ja se iskee päälle heti kunhan on siviilivaatteistaan luopunut. Jo ensimmäisenä iltana alokkaat laitetaan ulos seisomaan riveihin kuuntelemaan huutoa, jota pitävät varusmiesjohtajat, edellisessä saapumiserässä palveluksensa aloittaneet sotilaat.Vajaassa parissa viikossa vastaan on tullut lähes kaikki kuviteltavissa olevat tavat huomauttaa, kollektiivisesti rangaista ja julkisesti nöyryyttää virheen tehneitä alokkaita. Esimiesten huuto on tosielämän nettikeskustelua – ainoana erona ettei toinen osapuoli pysty vastaamaan vaan joutuu seisomaan hiljaa asennossa.

Otsikkohan on täyttä totta. Ei lappu teekkään kenestäkään johtajaa. On paljon ihmisiä jotka ovat johtajan asemassa vailla pätevyyttä siihen ja voisin jopa väittää, että tämä pätee siviileihin useammin kuin sotilaisiin. Kuitenkin varusmiespalveluksen johtamiskausi antaa hyvät - ellen jopa sanoisi, että erinomaiset eväät johtajaksi kehittymisessä. Harva varusmiesjohtaja onkin johtajuuskautensa alussa johtaja muutoin kun asemansa puolesta.

Armeija on toisaalta todella tasa-arvoinen ja toisaalta äärettömän eriarvoistava ympäristö. Heti alussa alokkaat saavat täysin samanlaiset varusteet ja olosuhteet kuin johtajansa – vain tarralaput rintapielessä ovat erilaiset.Nämä tarralaput ovat kuitenkin se, jonka takia puolustusvoimat on vanhanaikainen ja jäykkä organisaatio.

Perinteisesti hierarkisiksi miellettyjä organisaatioita on käytännössä vain muutamia. Nämä ovat yleensä sellaisia, missä täytyy tehdä hyvin vakavia, peruuttamattomia päätöksiä yleensä lyhyessä ajassa. Tällöin päätöksenteko on jätettävä yksittäisten ihmisten harteille, jotta tilanteisiin pystyttäisiin reagoimaan tarpeeksi nopeasti. Syntyy päättäjiä ja toimeenpanevaa henkilöstöä eli johtajia ja johdettavia/alaisia. Näihin organisaatioihin kuuluvat esim. sairaalat, armeija ja poliisi.

Vaikka johtamityyli miellettäisiinkin vanhanaikaiseksi se ei tee siitä jäykkää, päinvastoin. Kun päätäntävalta on pienemmällä määrällä ihmisiä, mahdollistaa se isojenkin rakennemuutoksien toimeenpanemisen yllättävänkin nopeasti. Otetaan vaikkapa esimerkkinä puolustusvoimien uudistus, jossa lakkautettiin suhteellisen lyhyessä ajassa hyvinkin vanhoja varuskuntia. Vastaavasti voidaan verrata diktatuuria/oligarkiaa ja demokratiaa. Jälkimmäinen on toki valtion hallintamuotona monessa suhteessa parempi, mutta väittäisin, että myös jäykempi.

Ihmisen mielipiteen painoarvon määrittää, mikä hänen sotilasarvonsa on.Ensimmäisenä iltana alokkaiden riveissä seisoi varmasti paljon enemmän johtamiskokemusta kuin mitä heille huutavilla on. Armeijassa johtajakoulutukseen eivät hae ne, joilla on jo osaamista ja näyttöjä siviilissä valmiiksi.

Tässä Markus argumentoi vailla mitään perusteluja väitteille. Millä perusteella johtajakoulutukseen ei hakisi siihen jo osaamista omaavia henkilöitä? Oman kokemuksen mukaan ainakin asia on päinvastoin, en lähde kaivamaan tilastoja aiheesta.

Haluan toisaalta ymmärtää myös johtajatehtäviin lähteneitä: he ovat ainakin halunneet oppia ja saada kokemuksia johtamisesta. Heillä ei varmasti ole mitään rivissä edessään seisovia vastaan, vaikka heille huutavatkin.Armeija sattuu vain olemaan hyvin epäluonnollinen ympäristö. Vaarana on helposti käydä kuin kuuluisassa vankilakokeessa: vuonna 1971 Stanfordin yliopistossa joukko opiskelijoita jaettiin vankeihin ja vartijoihin, ja vain muutamassa päivässä vartijat syyllistyivät sekä fyysiseen että henkiseen väkivaltaan vangeiksi jaettuja kanssaopiskelijoitaan kohtaan.Ihminen kestää valtaa varsin huonosti, kun johdettavilla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä tai sanoa vastaan.

Armeija tarjoaa kuukausia kestävää opetusta ja kokemusta johtamisesta tuhansille varusmiehille joka vuosi. Koulutukselle ei vain kasarmien ulkopuolella ole oikein käyttöä. Tänä päivänä työelämä ei perustu hierarkioihin ja vain yhteen tapaan tehdä asioita.Tämä kannattaisi pitää mielessä sillä varusmiespalveluksella on suuri vaikutus, miten moni nuori hahmottaa maailmaa, ja armeijan johtajakuvan muuttamisella voisi olla apua siihen, että koko suomalainen johtamiskulttuuri pääsisi eteenpäin. Vaikka sitten vähän ruotsalaisemmaksi.

Kirjoittaja suorittaa asepalvelusta Uudenmaan prikaatissa.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/119...+kokemus+tavalliseen+elamaan+tottuneelle.html

Olen itse elävä esimerkki siitä, mitä monet varusmiespalveluksessa johtajakoulutuksen saaneet ovat varmasti kokeneet. Ennen johtajakautta en koskaan kuvitellut johtavani toisia ihmisiä. Luonnollisesti siviiliympäristössä johtajiksi mieltyivät yleensä ne äänekkäimmät henkilöt. Tämä ei kuitenkaan ole mikään "hyvän johtajan" ominaisuus, vaan hyvä johtaja on rauhallinen ja luottamusta herättävä. Ehkäpä arvokkain asia mitä johtajakoulutus intissä opettaa on palautteen kautta itsensä kehittäminen ja heikkojen puolien työstäminen. Aivan liian harvassa siviiliammatissa saa yhtä paljon palautetta esimiehiltä, alaisilta, vertaisilta ja itseltään kuin varusmiesjohtajat saavat koulutuksensa aikana. Siellä opetellaan aivan uusi kulttuuri kehittää itseään oppijana ja ihmisenä. Jatkuva palautteiden saaminen erotti tulevat johtajat vain asemansa kautta johtavista. Johtajaksi kasvaminen edellyttää taitoa ottaa palautetta vastaan, harrastaa itsetutkiskelua ja siltä pohjalta oman itsensä ja omien toimintatapojen muuttamista. Tähän prosessiin eivät kaikki ole valmiita lähtemään mukaan, mutta nimenomaan tämä kulttuuri on juuri sellainen joka toimii myös yhtälailla siviilijohtamisessa kuin sotilasjohtamisessa.


En tiedä kuka kirjoittaja on, mutta huomaa, että on läpikäymässä pientä kulttuurishokkia. Monet asiat valkenevat vasta myöhemmin, enkä siksi kirjoittajan tuntemuksia voi hirveästi syyttää. Miksi Aamulehti kuitenkin julkaisee tälläistä kuraa niin sitä en ymmärrä.

 

[roopeluhtala]

Ihanko todellisuudesta? Perustuen yhden valittajan kokemuksiin? No onneksi varusmeisten joukosta löytyy toisenlaisiakin mielipiteitä.

Tässä kannattaa ottaa huomioon, että jopa 30-40 prosenttia varusmiespalveluksen aloittavista naisista keskeyttää armeijan. Naisten keskeyttämisprosentti on selvästi korkeampi kuin miesten (joka on n. 15%): http://yle.fi/uutiset/lahes_ennatysmaara_naisia_haki_armeijaan/6006768

Jos nöyryyttävää kohtelua kokevat naiset keskeyttävät, ne naiset, jotka suorittavat koko palveluksen loppuun, ovat usein melko tyytyväisiä palvelusaikaansa, sillä heitä ei ole nöyryytetty.

Miehet taas usein sinnittelevät palvelusaikansa läpi kurjista olosuhteista huolimatta, sillä keskeyttämisen seurauksena joutuu yleensä siviilipalvelukseen tai pantarangaistukseen.

 

[roopeluhtala]

Millä tavalla tilanne muuttuisi johtamisen osalta oikeasti? Ei todellakaan mitenkään

Kun ihmiset voivat äänestää jaloillaan, on sillä samanlainen vaikutus varusmiespalveluksen laatuun kuin sillä on palvelujen laatuun, että ihmiset voivat äänestää lompakollaan.

Jos varusmiehet eivät voi äänestää jaloillaan, heitä voidaan kohdella huonosti. Vastaavasti jos ihmiset eivät voi valita missä ruokakaupassa he käyvät ostoksilla, kauppa voi palvella heitä huonosti.

Esimerkkikuva Neuvostoliitosta, jossa ruokakauppojen kilpailutus ei toiminut:

 

[art1993]

Muutamat tuntemani keskeyttäneet naiset, ovat sanoneet halunneensa kokeilla millaista se on. Ja kun se ei heille tuntunut sopivalta keskeyttivät, ilman sen suurempaa dramatiikkaa.

 

[Lepard]

Tässä kannattaa ottaa huomioon, että jopa 30-40 prosenttia varusmiespalveluksen aloittavista naisista keskeyttää armeijan. Naisten keskeyttämisprosentti on selvästi korkeampi kuin miesten (joka on n. 15%): http://yle.fi/uutiset/lahes_ennatysmaara_naisia_haki_armeijaan/6006768

Jos nöyryyttävää kohtelua kokevat naiset keskeyttävät, ne naiset, jotka suorittavat koko palveluksen loppuun, ovat usein melko tyytyväisiä palvelusaikaansa, sillä heitä ei ole nöyryytetty.

Miehet taas usein sinnittelevät palvelusaikansa läpi kurjista olosuhteista huolimatta, sillä keskeyttämisen seurauksena joutuu yleensä siviilipalvelukseen tai pantarangaistukseen.

Älä viitsi jauhaa p..kaa. Puhut ensinnäkin omiasi naisten keskeyttämisprosentista. Se on jonkin verran suurempi kuin miehillä, mutta ei kyllä 40 prosenttia. Ja naisten keskeyttämiset johtuvat valtaosin fyysisistä ongelmista, ei sopeutumishäiriöistä tai huonosta kohtelusta. Mikään tutkimus tai kysely ei tue naurettavaa väitettäsi. Samanlaista höpinää on kommenttisi miesten "kurjista olosuhteista". Jos olot on niin huonot, miksi loppukyselyissä armeija-ajasta annetaan arvosana 4,2 (1-5 asteikolla) ja varusmiesjohtajista arvosanat on nelosen luokkaa, henkilökunnasta yli 4? Nuo sinun juttusi alkavat olla Putinia tukevien trollien tasoa.

 

[Lepard]

Jos varusmiehet eivät voi äänestää jaloillaan, heitä voidaan kohdella huonosti.

Vaihtoehtoja varusmiespalvelukselle löytyy, mikään ei pakota suorittamaan kansalaisvelvollisuuttaan aseellisessa palveluksessa. Jos se kohtelu on niin huonoa, miten on mahdollista että valtaosa edelleen suorittaa varusmiespalveluksen, varusmiesten palaute paranee kokoajan, varusmiesten keskeytysten määrä on laskussa ja naisia tulee vapaaehtoiseen palvelukseen enemmän kuin aiemmin? Kummatkohan ovat väärässä, vuosittain palveluksensa suorittavat yli 22 000 miestä ja naista vain Roopeluhtala? Tiedä häntä....

 

[J0h1F]

Kun ihmiset voivat äänestää jaloillaan, on sillä samanlainen vaikutus varusmiespalveluksen laatuun kuin sillä on palvelujen laatuun, että ihmiset voivat äänestää lompakollaan.

Jos varusmiehet eivät voi äänestää jaloillaan, heitä voidaan kohdella huonosti.

Kyllähän tuota sivarikorttia aina heilutellaan, ja jotkut sinne lähtevätkin.
Eräskin tuttuni lähti sivariin, kun joutui potkituksi RUK:sta.

 

[Nenialas Idook]

Tuo Aamulehden artikkeli ei jotenkin oikein tunnu tältä päivältä. Huutaminen, kollektiivinen rankaisu, julkinen nöyryttäminen - tuollainen touhu olisi loppunut hyvin nopeasti omassa alokasaikani palveluspaikassani. Yli 20 vuotta sitten.
Myös arvio johtajakokemuksen määrästä ja laadusta rivin ja rivin edessä seisovien välillä tuntuu hieman - sanoisinko - ennakkoasenteen värittämältä.
Alokasajan johtamista ei myöskään voi oikein verrata myöhemmän erikoiskoulutuskauden johtamiseen. Periaatteessa tavoite on toinen, jolloin myös keinot ovat toiset.
Väite siitä, että armeijassa eivät johtamiskoulukseen hae ne, joilla on näyttöjä siviilistä, ei myöskään vasta omaa kokemustani. Aika harvalla varusveijarilla on minkäänlaista johtamiskokemusta, ja ne joilla sitä on, ovat kyllä pääsääntöisesti pyrkimässä RUK:hon. Jos eivät ole pyrkimässä, sotavaltio yleensä havaitsee itse ne jampat, joissa on ainesta, ja laittaa eteenpäin. Tai on laittamatta ne, joilla on enemmän pyrkyä kuin nostetta.
Mutta tuo artikkeli on siis yhden miehen kokemus, eikä sitä voi sinänsä - kokemuksena - täysin diskvalifioida. Se vain tuntuu omaan kokemukseeni peilaten hyvin menneisyydestä kumpuavalta toimintatavalta. Tosin itse olin pidempiä aikoja kaikkiaan neljässä eri palveluspaikassa, jolloin huomasin, että vaikka YlPalvO on sama, eri paikoissa on hyvin erilaisia tapoja.

 

[kaaloppi]

On kyllä mahdotonta nähdä, että asevelvollisuus voisi kestää kovin montaa vuotta enää.

1)Kansallisvaltiot halutaan tuhota ja EU-liittovaltio luoda. EU ei ole kiinnostunut suomalaisten hyvinvoinnista, kuten nähdään. Kansallisesti itsekkäitä päätöksiä ei voi tehdä, vaikka se sitten tarkoittaisi surkeutta suomalaisille. Jos Suomi ei voi tehdä itseään hyödyttäviä päätöksiä, niin mikä virka armeijalla on? Asevelvollisten tehtäväksi jää "eurooppalaisten arvojen" puolustaminen Venäjää vastaan. Jos ei ole kansallisvaltiota, ei voi olla asevelvollisuutta. Kuka haluaisi halvaantua EU:n tai YK:n vuoksi? Miksi juuri suomalaiset kaikista EU-kansalaisista ovat velvoitettuja puolustamaan "eurooppalaisia arvoja" Venäjää vastaan? Onhan Suomella vastuu Ruotsin pakolaisista, joten miksei Ruotsilla Suomen puolustuksesta?

2) Poliittinen valta kasvaa kohdusta, ei kivääristä. Jos Suomi menettäisi sodassa massoittain nuoria, lopputulos olisi silti miehitys, vaikka sota voitettaisiin. Silpoutuneiden nuorten tilalle tulisi uudet nuoret maahanmuuttajista ja maa miehitettäisiin silti. Massa-armeijassa ei ole järkeä, koska massiivinen miehistötappio tarkoittaisi maan miehittämistä maahanmuuttajilla.

3) Poliittinen valta kasvaa kohdusta, ei kivääristä. Afrikan väkiluku nousee 4 miljardiin tällä vuosisadalla. Suomi miehitetään joka tapauksessa maahanmuutolla ympäristökriisin edetessä. Jos Suomi miehitetään, miten käy asevelvollisuuden? Mikä virka sillä on?

4)Tulevaisuuden massatyöttömyys ja segregaatio. Automaatio iskee paskan tuulettimeen. Jopa 50% töistä katoaa. Mikä järki on pakottaa kaikki armeijaan, jos armeijasta voisi saada työttömille työpaikan?

 

[roopeluhtala]

Älä viitsi jauhaa p..kaa. Puhut ensinnäkin omiasi naisten keskeyttämisprosentista.

Mainitsemani naisten keskeyttämisprosentti oli suora lainaus linkittämästäni Ylen uutisesta.

Jos olot on niin huonot, miksi loppukyselyissä armeija-ajasta annetaan arvosana 4,2 (1-5 asteikolla) ja varusmiesjohtajista arvosanat on nelosen luokkaa, henkilökunnasta yli 4?

Armeija-ajan kyselytutkimusta vääristää se, että kysely tehdään vain armeijan loppuun suorittaneille, vaikka mielipidettä tulisi kysyä myös siviilipalvelusmiehiltä, totaalikieltäytyjiltä ja palveluksessa vammautuneilta tai palveluksen muista syistä keskeyttäneiltä. Kysely tulisi myös teettää puolueettomalla taholla, jotta se olisi luotettava.

Yleisesti ottaen mitä totalitaristisempi yhteisö on, sitä parempia lukemia se yleensä saa tyytyväisyyskyselyissä. Esim. Pohjois-Koreassa suuri johtaja on kyselyjen mukaan hyvin suosittu: http://www.bbc.com/news/world-asia-26483940 Todellisuudessa pohjoiskorealaiset tuskin ovat kovin tyytyväisiä oloihinsa, mutta totalitaristisissa olosuhteissa tyytymättömyyttä on vain vaikea ilmaista.

Ohi on -kampanjan ollessa käynnissä eräs korkea-arvoinen upseeri kehotti julkisesti PV:n henkilöstöä olemaan allekirjoittamatta aloitetta. Hän jopa kyseli kampanjan työryhmältä, julkistetaanko allekirjoittajien nimet. Suomen puolustusvoimat onkin ikäänkuin pieni Pohjois-Korean kaltainen saareke muuten vapaassa yhteiskunnassa, toivottavasti tilanne korjautuu tulevaisuudessa.

 

[kaaloppi]

Ohi on -kampanjan ollessa käynnissä eräs korkea-arvoinen upseeri kehotti julkisesti PV:n henkilöstöä olemaan allekirjoittamatta aloitetta. Hän jopa kyseli kampanjan työryhmältä, julkistetaanko allekirjoittajien nimet.

puhutko H.H:sta?

 

[Lepukki]

Tässä kannattaa ottaa huomioon, että jopa 30-40 prosenttia varusmiespalveluksen aloittavista naisista keskeyttää armeijan. Naisten keskeyttämisprosentti on selvästi korkeampi kuin miesten (joka on n. 15%): http://yle.fi/uutiset/lahes_ennatysmaara_naisia_haki_armeijaan/6006768

Jos nöyryyttävää kohtelua kokevat naiset keskeyttävät, ne naiset, jotka suorittavat koko palveluksen loppuun, ovat usein melko tyytyväisiä palvelusaikaansa, sillä heitä ei ole nöyryytetty.

Miehet taas usein sinnittelevät palvelusaikansa läpi kurjista olosuhteista huolimatta, sillä keskeyttämisen seurauksena joutuu yleensä siviilipalvelukseen tai pantarangaistukseen.

Mielenkiintoista, että nostit naisten suuremman keskeyttämisprosentin esiin. Ainakin minun mielestä tämähän juuri kertoo yhdestä vapaaethoisen palveluksen haasteista. Jos palveluksen pystyy keskeyttämään käytännössä milloin haluaa, niin mikä estäisi vapaaehtoisessa palveluksessa varusmiehiä olemaan puoleenväliin saakka, nostamaan siitä palkaa ja lopettamaan kun siltä tuntuu. Jos keskeyttämisprosentti vapaaehtoisessa palveluksessa olisi tuo sama 40% mikä naisilla niin yhteiskunnalle se tulisi hirvittävän kalliiksi. Ei saataisi tarvittavaa miehistöä reserviin ja jouduttaisiin maksamaan vielä siitä näille tyhjäntoimittajille palkkaa.

Armeija on monella tapaa haastava ympäristö modernille nuorelle ihmisille. Se mikä nykyajan nuorille varmasti onkin hankalaa on suostua ylemmän auktoriteetin käskettäväksi eli tavallaan nöyrtyä toisen ihmisen edessä. Varsinkin huonommalla itsetunnolla varustetulle ihmiselle tämä voi olla hyvin kova paikka ja tilanteet voivat tuntua "nöyryyttämiseltä" vaikka todellisuudessa kyse on komentoketjuun toimintaan totuttelemista ja käskyjen vastaanottamiseen totuttelua. Näiden asioiden toimivuus on kuitenkin käytännössä armeijan toiminnan kannalta ehdoton edellytys. Toki ylilyöntejä tapahtuu jatkuvasti ja niin tapahtuisi myös vapaaehtoisessa palveluksessa. On todella tärkeää, että kun näin käy niin asiat nostetaan esille ja niistä keskustellaan.