Hetkinen, hetkinen: pitäisiköhän pitää tasa-arvokeskustelu ja asevelvollisuusarmeijan muodostaminen erillään? Meistä tuskin monikaan oikeasti haluaisi nähdä sellaista Suomen armeijaa, jossa tasa-arvon nimissä puolet taistelijoista olisi naisia. Mieluummin varmaan pidettäisiin naisten määrä siinä tasolla, jolla se nyt on (tai vähemmän). Vai olisiko puolustuskykymme aidosti varteenotettava, jos 230 000 "miehestä" miehiä olisi vain puolet?!
Tasa-arvoa ei miesten ja naisten välille luoda sillä, että naiset laitettaisiin vuodeksi pakolliseen "vanhainkotipalvelukseen" kompensoimaan miesten tuskaa asevelvollisuudesta. Tokihan se kuulostaa näin rauhanaikana sanahelinältä, että naisillakin on maanpuolustusvelvoite, mutta miesten kannalta on tässä mielessä valitettava tosiasia, että "sotiminen on nuorten miesten hommaa". Se tarkoittaa asevelvollisuuden kautta ikäviä (joskin harvinaisia) tilanteita yksinhuoltajaisien kannalta ja sinänsä epäreilua tilannetta, mutta se, että naiset velvoitettaisiin asepalvelukseen, ei ratkaise tätä ongelmaa mitenkään. Päinvastoin puolustuskykymme kannalta se olisi suuri tappio.
Minulle on aivan sama, onko naisen euro enemmän vai vähemmän kuin miehen euro. Epätasa-arvo kun tuppaa olemaan luonnollinen tila monessa muussakin asiassa kuin sukupuolten välillä. Jos naisilla olisi asevelvollisuus, niin ok. Naiselle on luontaisempaa hoivata lapsia, se lienee biologinen fakta. Miehelle luontaisempaa on metsästää jne. Meidän luonnosta vieroittunut elämänmenomme pyrkii muuttamaan rooleja, jotka juontuvat ihmiskunnan historiasta. Ei sillä, etteivätkö asiat saisi muuttua - asevelvollisuuden rakenteet kaiken muun mukana.
Se perustelu, ettei naisilla voisi olla asevelvollisuutta, koska se voisi johtaa sotatilanteessa täysorpoihin lapsiin, on hutera: sodassa kuolee sotilaita ja siviilejä. Yhtä lailla lapsi voi jäädä orvoksi siten, että vanhemmat kuolevat ilmapommituksessa siviilialueella. Hurjalta kuulostaa tuttavan lapsen kannalta ihan rauhanajan elämäkin, kun isä on upseeri ja yksinhuoltaja. Leiriviikot ovat lapsellekin leirejä: mummola työllistyy - onneksi sellainen löytyy. Okei, silloin isä on valinnut uransa, mutta puolison menettämistä ei voinut valita. Lapsen on pakko sopeutua.