Asevelvollisuuden pitää muuttua

[Mikfin70]

Ei. Kyllä tuo toiminta miinoiteen sattuessa kohdalle kuuluu edelleen ihan peruskoulutukseen. Tasosta on vaikea sanoa, kun ei ole mitään mihin verrata.

Venäjä käyttää kuitenkin hyvin massamaisesti, eli todennäköisyys kohdata joku PFM-1 on melko suuri ihan omalla maaperälläkin.

Ainakin ennen näitä miinoitteessa toimintoja harjoiteltiin ja paljon.

 

[Sarek1]

Vaikka en ajatusta sinänsä vastusta, niin kuuluisa resurssien puute tulee esteeksi tässäkin. Koulu on kuin vankila - sitä johtaa vangit, siis lapset, joiden sallimuksesta vanginvartijoiden ja opettajien näennäinen valta kumpuaa. Ja molemmissa ryhmädynamiikka on pohjimmiltaan samanlainen kuin eläintarhan susilla on käyttäytymistutkimuksissa havaittu. Jotta mallillasi olisi toimintaedellytykset, pitäisi rakentaa rinnakkainen perheyksikkö, mikä vaatisi ennemmin päiväkodin kuin koulujärjestelmän henkilöstöresursseja.

Kuvailet tämän päivän yhteiskunnan tilaa ja kotikasvatusmallia, jossa lapsi määrää eikä lapselle saa tulla paha mieli. Kaikissa kodeissa ei tietenkään ole näin, mutta ikävällä tavalla totta se monen kohdalla on. Ja kyllä, tämä ilmiö ja sen seuraukset heijastuvat myös koulumaailmaan. Ongelma pohjautuu vallalla olevaan sinänsä hyvää tarkoittavaan ja tavoittelevaan ideologiaan; ko. aatteen toteuttamisen takana ei vain ole käytännön ymmärrystä ihmisen kehityspsykologiasta ja ryhmädynamiikan lainalaisuuksista.

Koulun ja vankilan näen hieman toisistaan erilaisina toimintaympäristöinä. Osatekijöinä ovat mm. toimijoiden ikä ja kehitystaso, toiminnan perustavoite ja toimijoiden valinta. Täysi-ikäisille on ehtinyt muodostua käyttäytymis- ja ajatusmalleja sekä tottumuksia, joiden muuttaminen on varttuneemmilla vaikeampaa.

Resurssit ovat yleensä riippuvaisia päättäjien tahtotilasta. Siihen, mikä katsotaan tärkeäksi, löytyy yleensä rahaa. ”Edustuksellisessa demokratiassa kansa valitsee arvoisensa päättäjät” (P. Väyrynen ja muikea ilme).

”Koulukommandon” toteuttaminen vaatii enemmän ajattelullista ja asenteellista muutosta kuin taloudellista lisäresurssia. Materian ja rahan osalta suurimmaksi osaksi kyse on olemassa olevan resurssin hyödyntämisestä kohdistamalla sitä uudelleen eikä tähän tarvita valtavaa psykologin ja terapeuttien moniammatillista eskadroonaa tueksi. Toteutuessaan ”koulukommando” olisi osa nykyisen laajuista varhaiskasvatusta, perusopetusta ja toisen asteen koulutusta. Opetuksen sisältöjä uudelleen tarkastelemalla ja muokkaamalla löytyy välmä kommandotoiminnalle. (Otetaan taivaanrannan maalailua ja hosumalla hutkimista vähemmäksi.)

Futurologi Alvin Tofflerin 70- ja 80- luvuilla kuvailema yhteiskunnallinen kehitys ja perheyksikön hajoaminen on ikävällä tavalla kasvanut piikiksi lihassa yhteiskunnassamme. Olen samaa mieltä siinä, että ”koulukommandon” toteuttaminen edellyttää kasvatuksellisten linjausten uudelleenreitittämistä. Ideaalitilanteessa vanhemmat tulisi kasvattaa ensin uudelleen mutta kun uutta tipua pukkaa samaan aikaan niin aloittaessa on ajeltava tovin aikaa kahdella raiteella. Rinnakkainen perheyksikkö tarkoittanee sijaishuoltoa, mikä ei ole mielestäni ratkaisu. Kodin ulkopuolella asuvia lapsia meillä on jo nyt liikaa suhteessa ikäluokkiin ja kun sijoitettujen määrä on pysynyt samana ikäluokkien samalla pienentyessä, niin tämäkin kertoo jotain.

 

[Solidsnake]

Kuvailet tämän päivän yhteiskunnan tilaa ja kotikasvatusmallia, jossa lapsi määrää eikä lapselle saa tulla paha mieli. Kaikissa kodeissa ei tietenkään ole näin, mutta ikävällä tavalla totta se monen kohdalla on. Ja kyllä, tämä ilmiö ja sen seuraukset heijastuvat myös koulumaailmaan. Ongelma pohjautuu vallalla olevaan sinänsä hyvää tarkoittavaan ja tavoittelevaan ideologiaan; ko. aatteen toteuttamisen takana ei vain ole käytännön ymmärrystä ihmisen kehityspsykologiasta ja ryhmädynamiikan lainalaisuuksista.

Koulun ja vankilan näen hieman toisistaan erilaisina toimintaympäristöinä. Osatekijöinä ovat mm. toimijoiden ikä ja kehitystaso, toiminnan perustavoite ja toimijoiden valinta. Täysi-ikäisille on ehtinyt muodostua käyttäytymis- ja ajatusmalleja sekä tottumuksia, joiden muuttaminen on varttuneemmilla vaikeampaa.

Resurssit ovat yleensä riippuvaisia päättäjien tahtotilasta. Siihen, mikä katsotaan tärkeäksi, löytyy yleensä rahaa. ”Edustuksellisessa demokratiassa kansa valitsee arvoisensa päättäjät” (P. Väyrynen ja muikea ilme).

”Koulukommandon” toteuttaminen vaatii enemmän ajattelullista ja asenteellista muutosta kuin taloudellista lisäresurssia. Materian ja rahan osalta suurimmaksi osaksi kyse on olemassa olevan resurssin hyödyntämisestä kohdistamalla sitä uudelleen eikä tähän tarvita valtavaa psykologin ja terapeuttien moniammatillista eskadroonaa tueksi. Toteutuessaan ”koulukommando” olisi osa nykyisen laajuista varhaiskasvatusta, perusopetusta ja toisen asteen koulutusta. Opetuksen sisältöjä uudelleen tarkastelemalla ja muokkaamalla löytyy välmä kommandotoiminnalle. (Otetaan taivaanrannan maalailua ja hosumalla hutkimista vähemmäksi.)

Futurologi Alvin Tofflerin 70- ja 80- luvuilla kuvailema yhteiskunnallinen kehitys ja perheyksikön hajoaminen on ikävällä tavalla kasvanut piikiksi lihassa yhteiskunnassamme. Olen samaa mieltä siinä, että ”koulukommandon” toteuttaminen edellyttää kasvatuksellisten linjausten uudelleenreitittämistä. Ideaalitilanteessa vanhemmat tulisi kasvattaa ensin uudelleen mutta kun uutta tipua pukkaa samaan aikaan niin aloittaessa on ajeltava tovin aikaa kahdella raiteella. Rinnakkainen perheyksikkö tarkoittanee sijaishuoltoa, mikä ei ole mielestäni ratkaisu. Kodin ulkopuolella asuvia lapsia meillä on jo nyt liikaa suhteessa ikäluokkiin ja kun sijoitettujen määrä on pysynyt samana ikäluokkien samalla pienentyessä, niin tämäkin kertoo jotain.

Yksi syy tilanteeseen on sosiaaliämmien heppoisin perustein junailemat huostaanotot kavereidensa koulukoteihin

 

[Sarek1]

Yksi syy tilanteeseen on sosiaaliämmien heppoisin perustein junailemat huostaanotot kavereidensa koulukoteihin

Valtion koulukoteja on viisi ja yksityisiä (rekisteröityjen yhteisöjen omistamia) kaksi. Näistä osa on toiminut kauemmin kuin Suomi on ollut itsenäinen valtio.

Koulukotien asiakaskapasiteetti on pisara huostaanottojen meressä. Huostaan otettuja on noin 10-11 000 ja koulukodeissa yhteensä taitaa olla alle 200 asiakaspaikkaa. Tämä tarkoittaa siis alle 2% huostaan otetuista. Kodin ulkopuolella asuvia sijoitettuja alaikäisiä (eli ml. avohuollon tukitoimet) on kaikkiaan ollut viime aikoina noin 17- 18 000.

Mahdatko tarkoittaa laajemmin eritasoisia lastensuojelun sijaishuollon yksiköitä (perustaso - erityisyksikkö)? Niissä toimijoina ovat yritysostojen ja keskittymisten myötä yhä vähemmässä määrin yksityiset toimijat ja enenevässä määrin pörssiyhtiöt.

 

[Solidsnake]

Valtion koulukoteja on viisi ja yksityisiä (rekisteröityjen yhteisöjen omistamia) kaksi. Näistä osa on toiminut kauemmin kuin Suomi on ollut itsenäinen valtio.

Koulukotien asiakaskapasiteetti on pisara huostaanottojen meressä. Huostaan otettuja on noin 10-11 000 ja koulukodeissa yhteensä taitaa olla alle 200 asiakaspaikkaa. Tämä tarkoittaa siis alle 2% huostaan otetuista. Kodin ulkopuolella asuvia sijoitettuja alaikäisiä (eli ml. avohuollon tukitoimet) on kaikkiaan ollut viime aikoina noin 17- 18 000.

Mahdatko tarkoittaa laajemmin eritasoisia lastensuojelun sijaishuollon yksiköitä (perustaso - erityisyksikkö)? Niissä toimijoina ovat yritysostojen ja keskittymisten myötä yhä vähemmässä määrin yksityiset toimijat ja enenevässä määrin pörssiyhtiöt.

Just niitä

 

[Sarek1]

Just niitä

Ok, ne eivät ole koulukoteja. Koulukodilla on oma opetuksen järjestämislupa eli oma koulu, joka toimii integroidusti erityistason asumispalvelun kanssa. Lastensuojelulain uudistamisesityksessä valtion koulukotien profiili on painottumassa ns. raskaan sarjan toimijaksi.

Muilla toimijoilla opetuksen järjestäjänä on yleensä yksikön sijaintikunta (opetus voidaaan toteuttaa esim. yksikön yhteydessä tai lähikoulussa).

 

[Huhta]

Kuvailet tämän päivän yhteiskunnan tilaa ja kotikasvatusmallia, jossa lapsi määrää eikä lapselle saa tulla paha mieli. Kaikissa kodeissa ei tietenkään ole näin, mutta ikävällä tavalla totta se monen kohdalla on. Ja kyllä, tämä ilmiö ja sen seuraukset heijastuvat myös koulumaailmaan. Ongelma pohjautuu vallalla olevaan sinänsä hyvää tarkoittavaan ja tavoittelevaan ideologiaan; ko. aatteen toteuttamisen takana ei vain ole käytännön ymmärrystä ihmisen kehityspsykologiasta ja ryhmädynamiikan lainalaisuuksista.

Futurologi Alvin Tofflerin 70- ja 80- luvuilla kuvailema yhteiskunnallinen kehitys ja perheyksikön hajoaminen on ikävällä tavalla kasvanut piikiksi lihassa yhteiskunnassamme. Olen samaa mieltä siinä, että ”koulukommandon” toteuttaminen edellyttää kasvatuksellisten linjausten uudelleenreitittämistä. Ideaalitilanteessa vanhemmat tulisi kasvattaa ensin uudelleen mutta kun uutta tipua pukkaa samaan aikaan niin aloittaessa on ajeltava tovin aikaa kahdella raiteella. Rinnakkainen perheyksikkö tarkoittanee sijaishuoltoa, mikä ei ole mielestäni ratkaisu. Kodin ulkopuolella asuvia lapsia meillä on jo nyt liikaa suhteessa ikäluokkiin ja kun sijoitettujen määrä on pysynyt samana ikäluokkien samalla pienentyessä, niin tämäkin kertoo jotain.

Vaikka tietynlaiset kasvatusmallit ovat omiaan aiheuttamaan ongelmia, niin yhteiskunnalliset vaikutusmahdollisuudet asiaan ovat rajalliset. Aina tulee olemaan vapaata kasvatusta ja aina tulee olemaan vaateisiin ja kuritukseen pohjautuvaa kasvatusta. Kumpikin on omiaan synnyttämään ongelmia.

Rinnakkaisella perheyksiköllä haen sitä, että koulu ei yleisesti ottaen ole koskaan sen historian aikana ollut oikeasti yhteisöllinen. Se on yleensä satunnaisotannalla koottu ryhmä toisilleen vieraita ihmisiä, jotka hajoavat klikkeihin. Jos halutaan luoda mainitsemaasi "kaveria ei jätetä" jne. henkeä, niin en näe siihen muuta tietä kuin yhteisöllisyyden lisäämisen ja se tapahtuu etusijassa yhteisöjä rakentamalla(, toissijaisesti toki myös velvollisuudentuntoa ja kansalaisrohkeutta jne. arvomaailmassa painottamalla, mutta eikö näin ole toimittu jo pitkään laihoin tuloksin...).

Mutta yhteisöt tarvitsevat jonkin siteen eikä siteeksi kelpaa OPS. Yhteisöjä saattaa syntyä yhteisistä mielenkiinnonkohteista (esim. lautapelikerho) tai yhteisistä kokemuksista (esim. rintamapalvelus) tai yhteisistä uskomuksista (esim. kirkot USA:ssa). Perhe on ehkä konkreettisin esimerkki yhteisöstä, joten siksi "rinnakkainen perheyksikkö". Ja vaikka perheessä siteenä on veri (biologian merkitystä ei voine vähätellä) ja yhteiset kokemukset, niin perheessä on siteenä vahvasti myös ohjaus ja kannustus, joita koulussa edustaa lähinnä sanat "avatkaa sivu 72" ja "9-" koepaperin kulmassa.

Jos koulun kautta halutaan saavuttaa se mitä olet hakemassa, niin kosmeettiset muutokset ja OPS:ien päivitys eivät riitä. Koulun pitää imitoida perhettä Iceheartsin tms. tyylisesti ja se vaatii sisällönmuutoksien ohella myös lisäresurssia.