Asevelvollisuuden pitää muuttua

Enpä tiedä - muistan nuoruusvuosilta erään urheilukaverin joka kykeni diabeetikkona, jonka sairaus oli hallinnassa harrastamaan kohtalaisella menestyksellä kilpakestävyysurheilua.
Lisäksi pitää muistaa sekin ettei normaali varusmiespalvelus nyt ihan pirun rankkaa ole ja eri koulutushaaroissa on vielä melkoisia eroja. Diabeetikkoja on kuitenkin kotiutunut mm. reservinupseereina, joten hiukan on vaikea löytää tälle mitään rationaalista syytä.

Sinänsä tietysti pikku juttu, mutta toisaalta niin kauan kuin meillä on asevelvollisuuteen perustuva järjestelmä, pitäisi järjestelmän tarjota ennemmin mahdollisuuksia kuin sulkea niitä pois. Uskallan myös väittää että samaan aikaan kun motivoitunut diabeetikko jonka sairaus on hallinnassa suljetaan pois koulutuksesta, toisaalla raahataan väkisin mukana täysin vailla minkäänlaista motivaatiota olevia tyyppejä. Ja siitä ei nimittäin ole mitään hyötyä kenellekään.

Jos hallinnassa oleva diabetes on sotilaalle no go, niin sitten vaan kenkää palkoilla oleville diabeetikoille. No, eihän se tietenkään noin ole.
 
Mediaa kun seuraa koulutus 2020:n tiimoilta niin vaikutelma on lähinnä se, että varusmiespalvelus = Peruskoulutuskausi.

Uskallanpa myös sanoa tästä 2020-uudistuksesta että kun asiaa tarkastellaan 2022 muutaman vuoden kokemusten kautta on tilanne se että PE:n ja MAAVE:n väki taputtelee toisiaan selkään onnistuneesti hyvin nopealla aikataululla läpi painetun merkittävän uudistuksen johdosta. Samaan aikaan perusyksikön arki näyttää kutakuinkin samalta kuin miltä se näytti esimerkiksi 2015 ja vain vähän erilaiselta kuin miltä se näytti 2010.

Olen ollut jo aika kauan armeijassa. En muista tilannetta, jossa tilannekuva olisi ollut näin erilainen PE:n ja MAAVE:n suunnalla kuin mitä se on suoritusportaassa. Nyt on kyllä kaksi eri todellisuutta joissa eletään.


Ihan näin mielenkiinnosta (ja foorumia vain satunnaisesti seuraavana) voisi kysäistä, että mitkä ne kaksi eri todellisuutta sitten ovat? Miten itse siellä koulutusportaassa näet tilanteen verrattuna kaavailtuun? Vastaile tietty niiden rajojen sisällä joihin firmassa ollessassi pystyt.
 
Ihan näin mielenkiinnosta (ja foorumia vain satunnaisesti seuraavana) voisi kysäistä, että mitkä ne kaksi eri todellisuutta sitten ovat? Miten itse siellä koulutusportaassa näet tilanteen verrattuna kaavailtuun? Vastaile tietty niiden rajojen sisällä joihin firmassa ollessassi pystyt.
Eri todellisuus vallitsee mielestäni mm. sen suhteen kuinka nopeasti ja missä laajuudessa tämän suuruusluokan muutos ylipäätään kyetään tekemään.
Kun asioita vedellään riittävän suurella pensselillä riittävän isolle taululle, ne saattavat näyttää äkkiäkin valmiilta ja toimivilta. Sitten kun aletaan maalaaman pensselin sijasta F-tussilla sen isolla pensselillä vedetyn palkin sisältöä siten että siitä tulee edes jotenkuten hyvä, niin homma ei olekaan ihan niin nopeata tehdä.

Toinen hyvä kysymys on se, miksi pitää korjata asiaa joka esim. vielä viime kesänä oli kaikkien mielestä varsin hyvä. Menikö se jotenkin rikki loppukesästä?? Muutos muutoksen takia harvoin tuottaa hyvää tulosta. Ehjän korjaamisen kanssa on sama juttu.

Kolmas asia on se, että tosiasiassa nämä nyt isoon ääneen tehtävät muutokset P-kaudella on tehty jo noin 10 vuotta sitten. Kahden vuoden päästä kun asiaa tarkastellaan, homma näyttää perusyksiköissä ihan samalta kuin miltä se näytti vaikkapa 2010.
On lyhytkatseista ja tarpeetonta kuormittaa jo ennestään ylikuormitettua henkilöstöä hyvin nopealla aikataululla tehtävillä muutoksilla, jotka teettävät paljon suunnitteluvaiheen työtä mutta joka ei tosiasiassa muuta käytännön elämässä juuri mitään.

En vastusta muutosta ja kehitystä, päinvastoin. En ole vastustanut yhtäkään PV:n tekemää muutosta, enkä vastusta tätäkään. Nyt vain hetki on väärä, aikataulu on väärä, korjataan jotakin joka ei ole rikki ja tehdään muutosta muutoksen takia. Kehittyä pitää ja se on ehdottomasti tarpeen. Hyvin toimivaa konetta on hyvä virittää pikkuhiljaa, huolella ja ajan kanssa paremmaksi. Niin olisi voitu tehdä nytkin.
 

Mistä luulet halutun muutosnopeuden johtuvan? Tunteeko kenraalikunta asevelvollisuuden olevan jotenkin eri tavalla kriisissä, kuin se näyttää tavan kansalaiselle olevan vai onko kyseessä ihan vaan mediaseksikkyys ja muutoksista puhuminen, jotta saadaan vähän lehdistötilaa?
 
Eri todellisuus vallitsee mielestäni mm. sen suhteen kuinka nopeasti ja missä laajuudessa tämän suuruusluokan muutos ylipäätään kyetään tekemään.
Kun asioita vedellään riittävän suurella pensselillä riittävän isolle taululle, ne saattavat näyttää äkkiäkin valmiilta ja toimivilta. Sitten kun aletaan maalaaman pensselin sijasta F-tussilla sen isolla pensselillä vedetyn palkin sisältöä siten että siitä tulee edes jotenkuten hyvä, niin homma ei olekaan ihan niin nopeata tehdä.

Toinen hyvä kysymys on se, miksi pitää korjata asiaa joka esim. vielä viime kesänä oli kaikkien mielestä varsin hyvä. Menikö se jotenkin rikki loppukesästä?? Muutos muutoksen takia harvoin tuottaa hyvää tulosta. Ehjän korjaamisen kanssa on sama juttu.

Kolmas asia on se, että tosiasiassa nämä nyt isoon ääneen tehtävät muutokset P-kaudella on tehty jo noin 10 vuotta sitten. Kahden vuoden päästä kun asiaa tarkastellaan, homma näyttää perusyksiköissä ihan samalta kuin miltä se näytti vaikkapa 2010.
On lyhytkatseista ja tarpeetonta kuormittaa jo ennestään ylikuormitettua henkilöstöä hyvin nopealla aikataululla tehtävillä muutoksilla, jotka teettävät paljon suunnitteluvaiheen työtä mutta joka ei tosiasiassa muuta käytännön elämässä juuri mitään.

En vastusta muutosta ja kehitystä, päinvastoin. En ole vastustanut yhtäkään PV:n tekemää muutosta, enkä vastusta tätäkään. Nyt vain hetki on väärä, aikataulu on väärä, korjataan jotakin joka ei ole rikki ja tehdään muutosta muutoksen takia. Kehittyä pitää ja se on ehdottomasti tarpeen. Hyvin toimivaa konetta on hyvä virittää pikkuhiljaa, huolella ja ajan kanssa paremmaksi. Niin olisi voitu tehdä nytkin.

Eikö tuollaista muutosta jo kannattaisi vastustaa:)? Ei sinänsä. Ei sellaisella vastustuksella mitään saavuttaisi muuta kuin itselle päänsäryn ja kroonisen vitutuksen.

Tuo "vain muutos on pysyvää" on kyllä tuttua itsellenikin. Tuntuu olevan päivän sana kaikissa isoissa organisaatioissa. Muutoksesta on tullut itsetarkoitus ja vähän pelkään että taustalla on monesti aloittajiensa halu nostaa omaa häntää kilpailtaessa korkeimmista johtajien paikoista.

Allekirjoitan 100% tuon kuliportaan turhan kuormittamisen. En tunne PV:n arkea nykyään mutta tämä päivänä ei suorittavassa portaassa ole yleensä paljoa ylimääräistä aikaa. Ja tuollaiset muutokset, jos niitä oikeasti toteutetaan, syövät kiitettävästi resursseja. Olivat ne sitten hyviä muutoksia tai huonoja. Puhumattakaan siitä, että jos puhutaan oikeasti merkittävistä muutoksista jo ihmisten asennoitumisen ja työtapojen muuttuminen vie oikeasti vuosia, joskus paljon pidempäänkin.

Tämä tuppaa helposti unohtumaan yläportaassa jossa asiat hoituvat muuttamalla laatikon paikkaa organisaatiokaaviossa. En tiedä, mutta voisin kuvitella ongelman olevan vielä akuutimpi organisaatiossa jossa on totuttu hoitamaan asiat äärimmäisen hierarkisesti tyyliin "asento! Suorittakaa!"
 

IL paljastaa: Armeijan suorittavien miesten määrä on romahtanut - asepalvelusta ei enää voi kutsua koko ikäluokan asiaksi

Maanpuolustukselle epäedullinen väestörakenne ja varusmiespalveluksen laskenut suosio saattavat johtaa tilanteeseen, jossa sodan ajan joukkojen vahvuuden täyttäminen vaikeutuu Suomessa.


Armeijan käyvien miesten osuus on voimakkaassa laskussa.

Puolustusvoimat laskee varusmiespalveluksen suorittamisprosentin, kun ikäluokka on täyttänyt 30 vuotta.

Vuonna 1988 syntyneistä miehistä enää 67,2 prosenttia on suorittanut varusmiespalveluksen.

Kolmannes kolmikymppisistä suomalaismiehistä ei ole saanut sotilaskoulutusta.
Tämä tarkoittaa sitä, että armeijan käymisestä ei ole perusteltua puhua ikäluokkaa yhdistävänä asiana.

Iltalehti pyysi pääesikunnan operatiiviselta osastolta tiedot siitä, miten varusmiespalveluksen suorittavien miesten osuus ikäluokasta on kehittynyt 1960-luvulta lähtien.

Vuonna 1959 lähes 90 prosenttia kolmikymppisistä miehistä oli käynyt armeijan.

Varusmiespalveluksen suorittavien miesten määrä on romahtanut 1980-luvulla syntyneiden suomalaisten keskuudessa.

Kun 1980 syntyneet miehet täyttivät 30 vuotta vuonna 2010, heistä 77,4 prosenttia oli suorittanut varusmiespalveluksen.
Kahdeksan vuotta nuoremmilla suomalaismiehillä osuus on 10 prosenttiyksikköä pienempi eli edellä mainitut 67 prosenttia


"Vielä hyvä taso"

Sotilassosiologian professori Teemu Tallberg Maanpuolustuskorkeakoulusta arvioi, että kaksi kolmannesta on edelleen suuri osuus miesten ikäluokasta.

– Kolmannes, joka ei armeijaa käy, on ehkä tietyn tyyppinen. Siihen kuuluu miehiä, jotka karsiutuvat terveydellisistä syistä.
Yksi ryhmä ovat siviilipalveluksen suorittavat miehet. Totaalikieltäytyjät ovat vielä pienempi ryhmänsä, Tallberg haarukoi.

Siviilipalveluksen valitsevista miehistä on Tallbergin mukaan löydettävissä kaksi melko suurta ryhmää, joiden yhteiskunnalliset lähtökohdat eroavat toisistaan.

– Siviilipalvelusmiehet elävät omanlaisessa kuplassaan ja edustavat korkeakoulutettua porukkaa, jolla poliittinen suuntaus voi olla aika yhtenäistä. Toinen sivariryhmä ovat vähän koulutetut miehet, jotka eivät
halua sotilaselämää tai eivät sopeudu siihen. En halua puhua syrjäytyneistä miehistä, koska jos käy sivarin, osallistuu yhteiskunnan toimintaan suorittamalla velvollisuutensa, Tallberg sanoo.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on Tallbergin mielestä olennaista, missä määrin asevelvollisuus on tapa, jonka ”miehet ja naiset kokevat oikeaksi tavaksi reagoida turvallisuusuhkiin”.

– Tiettyä käymistilaa on havaittavissa, mutta yleisen asevelvollisuuden kannatus on vielä hyvällä tasolla. Nuoret ovat aina suhtautuneet maanpuolustukseen kriittisemmin kuin vanhemmat ikäluokat.
Näin on ollut 1970-luvulta lähtien, Tallberg arvioi.


Suosio ei nousussa


Kolmikymppisten kasarmipäivistä on vierähtänyt vuosikymmen.

Suuri enemmistö miesten ikäluokasta käy armeijan lukion tai ammatillisen koulutuksen jälkeen, siis noin 19-20-vuotiaina.

Puolustusvoimat ei julkaise tilastoja, jotka kertoisivat, mikä on varusmiespalveluksen todellinen suosio tällä hetkellä.

Vuosina 2016-2018 asepalvelukseen astui vuosittain noin 24 000 miestä, joista hieman alle neljätuhatta keskeytti palveluksen. Toisin sanoen armeijan on käynyt vuosittain noin 20 000 miestä.

Metsissä ovat ryömineet vuosina 1996-1999 syntyneet ikäluokat. Syntyvyys oli silloin hienoisessa laskussa, mutta poikia syntyi ajanjaksolla vuosittain 29 000-31 000.

Kun 1990-luvun lopulla syntyneiden poikien määrää suhteutetaan viime vuosina varusmiespalveluksen suorittaneiden miesten määrään, vaikuttaa siltä, että noin 64-67 prosenttia miehistä käy armeijan.

Asepalveluksen suosio ei siis ole ainakaan nousussa.


Poikia syntyy liian vähän


Vuonna 2017 hallitus päätti nostaa sodan ajan joukkojen vahvuuden 230 000 sotilaasta 280 000:een.

Vahvuuden täyttäminen vaikeutuu tulevaisuudessa, sillä syntyvyys on Suomessa voimakkaassa laskussa.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 syntyi vain 47 300 lasta, joka on 3 000 lasta vähemmän kuin vuonna 2017.

Vuodessa syntyy enää noin 24 000 poikaa, eikä syntyvyyden kääntymisestä nousuun ole havaittavissa merkkejä.

Jos 24 000 pojasta esimerkiksi noin 65 prosenttia suorittaa aikanaan asepalveluksen, armeijan käy vuosittain vain 15 000-16 000 miestä.

Tällöin puolustusvoimat pystyisi täyttämään alle 30-vuotiailla miehillä vain noin 60 prosenttia sodan ajan vahvuudestaan.

Kylmät luvut osoittavat sen, että maanpuolustukselle epäedullinen väestörakenne ja varusmiespalveluksen laskenut suosio saattavat johtaa tilanteeseen, jossa sodan ajan joukkojen vahvuuden täyttäminen vaikeutuu Suomessa.
 
Yleinen asevelvollisuus miehille ja naisille, niin johan rivit täyttyvät. Jatkossakin.

Nykyajan nuoret sulkeutuvat kouluissa istumaan omiin poika- ja tyttöriveihin omiin puhelimiinsa tuijottaen. Viereisen kaverin kanssa vaihdetaan pari sanaa omaan ruutuun liittyen ja välillä omaa ruutua vilautetaan toiselle sosiaalisen kanssakäymisen merkit täyttäen. Pariskuntia löytyy kovin vähän.

Heittämällä kaikki armeijan vihreisiin puhelimen pläräys loppuisi virka-ajaksi ja virka-ajan jälkeen ei enää kiinnostaisikaan, koska sukupuolten välinen kanssakäyminen lisääntyisi pakostikin. Palveluksessa keskityttäisiin tietysti itse asiaan, mutta KES-rastin ylitse katseet vahingossakin kohtaisivat, tupakkapaikalla tutustuttaisiin ja parivartiossa kerrottaisiin jo tavoitteista ja unelmista... ja juttuja tapahtuisi! Vapaalla, lenkkipoluilla, iltalomilla, vekosilla... Hyvästi treffipalstat! Ei enää väkinäistä selfiepönötystä, valehtelua ja pinnallisuutta. Kukaan ei pystyisi feikkaamaan todellista itseään 6-12 kuukauden ajan. Aitoa kanssakäymistä ja tunteita. Emäntiä löytyisi Kainuun peräkorpiinkin ja poikia lähtisi Stadiin opiskelemaan muijan perässä. Lapsia syntyisi. Sitä ennen kuultaisiin keskusteluja yhteisistä palvelusaikatavoitteista, auditoriossa voisi pitää esim. kädestä kiinni ja kilpailtaisiin leikkisästi lihaskunto- ja cooperin testien tuloksilla rakastavaisten kesken vielä ennen kotiutustakin, kun sinkut vain löntystelevät... Ahh! Ollapa nuori!

Kaikki suhteet eivät tietenkään kestäisi koko palvelusta, mutta eikös se ole parempi olla saanut rakastaa ja menettää, kuin ei olla koskaan rakastunutkaan? Joka tapauksessa asepalveluksesta kotiutuisi vähemmän mitään kokemattomia vanhoja poikia ja -piikoja, vaan ulos pukkaisi todellisia alfoja.

Ja PV:n uusi slogan voisi olla Puolustusvoimat - Parempi kuin Tinder!
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE
On lyhytkatseista ja tarpeetonta kuormittaa jo ennestään ylikuormitettua henkilöstöä hyvin nopealla aikataululla tehtävillä muutoksilla
Samanlaista havaintoa täälläpäässä, koitetaan virittää toimivaa konetta ja lisätä kutosvaihdetta vaihelaatikkoon joka pärjäisi neljällä. Jos olet sairastuvalla viikon missaat jotain tärkeätä eikä aikaa rästimiselle ole. Nyt on se tilanne että suunnittelen liikuntakoulutuksia joita vm-johtajat vetävät jotta voi valmistella koulutuksia tai rästipaperihommia. Mieluummin liikkuisin joukkueen mukana.
 
Lyttäsin aikoinaan foorumilla tämän esityksen ja viranomaisetkin näyttävät pitävän huonona ideana.

Toki hesarin agendaan sopisi hyvin, että kaikki palvelus olisi vapaaehtoista.

Selvitys: Viranomaiset eivät löydä käyttöä kansalaispalveluksen suorittaneille
Suurin osa ministeriöistä katsoo, ettei niillä ole tarvetta kouluttaa nuoria kokonaisturvallisuuden parantamiseksi.

HS Jarna Huhtanen
Julkaistu: 21.3. 2:00 , Päivitetty: 21.3. 6:44



Enemmistö Suomen ministeriöistä ei näe tarvetta sille, että kokonaisille ikäluokille koulutettaisiin turvallisuustaitoja kokonaisturvallisuuden lisäämiseksi, paljastaa turvallisuuskomitean tekemä tuore kysely.

Vain kahdella ministeriöllä oli jotain tarvetta ja kymmenellä ei ollut mitään tarvetta turvallisuuskoulutukselle.

Turvallisuuskomitea teki kyselyn tammi- ja helmikuun vaihteessa. Sen taustalla oli Elisabeth Rehn – Bank of Ideas -ajatushautomon viime vuoden toukokuussa julkaisema Kansalaispalvelus kokonaisturvallisuuden tueksi -selvitys.

Selvityksessä esitettiin suuria muutoksia Suomen kokonaisturvallisuuden hoitamiseen. Siinä ehdotettiin uudenlaista kansalaispalvelusta, joka olisi koskenut kaikkia miehiä ja naisia. Nykymuotoinen siviilipalvelus lopetettaisiin kokonaan.


Ajatushautomon mallissa nuori voisi valita kansalaispalveluksensa suorittamisen kolmesta eri vaihtoehdosta, joita olisivat asepalveluksen suorittaminen, uudenlainen varautumispalvelu tai palveluksen välttäminen ylimääräistä veroa maksamalla.

Varautumispalvelussa varauduttaisiin eli kouluttauduttaisiin erilaisiin ei-sotilaallisiin uhkiin.

Turvallisuuskomitea on kuusi vuotta sitten perustettu virkamiehistä koostuva elin, jonka tehtävänä on auttaa valtioneuvostoa suurissa kokonaisturvallisuuteen liittyvissä asioissa. Se toimii puolustusministeriössä, mutta siihen kuuluu korkeita virkamiehiä eri hallinnonaloilta ja turvallisuusviranomaisilta.

Turvallisuuskomitea teetti viranomaiskyselyn ministeriöille, koska viranomaisten todellista tarvetta kansalaispalveluksen tuottamalle osaamiselle ei ole tutkittu. Ministeriöistä 12 vastasi.

Loppupäätelmä on kansalaispalveluksen viranomaistarpeen osalta tyly: vain maa- ja metsätalousministeriö ja sisäministeriö löysivät jotain tarvetta kansalaispalvelukselle.

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla löydettiin tarpeita metsänhoidollisissa tukitehtävissä. Hallinnonalalla ei ole kuitenkaan voimavaroja koulutuksen järjestämiseen.

Sisäministeriön tarpeet löytyivät pelastustoimen koulutuksessa. Hallinnonala kykenisi ehkä kouluttamaan nykyisellä organisaatiolla, mutta voimavaroja tai valtion rahoitusta olisi lisättävä palvelukseen tulevien määrän mukaisesti.

 
Nykyajan nuoret sulkeutuvat kouluissa istumaan omiin poika- ja tyttöriveihin omiin puhelimiinsa tuijottaen. Viereisen kaverin kanssa vaihdetaan pari sanaa omaan ruutuun liittyen ja välillä omaa ruutua vilautetaan toiselle sosiaalisen kanssakäymisen merkit täyttäen. Pariskuntia löytyy kovin vähän.
Tämä muuten on yllättävän lähellä omia havaintojani nykylukiolaisista, kun olen kaverieni pikkuveljistä huomannut, ja myös omassa lukiossani käynyt nykyistä koulutusohjelmaani esittelemässä että lukion alumniyhdistyksen toiminnassa ym.

Tosi iso muutos on ainakin meillä tapahtunut siihen, mitä vielä vuosikymmenen alussa oli. Isoja tekijöitä on sen takana ainakin mobiili-some (jota meidän aikanamme ei vielä ollut), joka on todella pahasta sosiaalisille suhteille käytännössä, sen varmasti hyvin moni täälläkin on havainnut, vaikka ei olisikaan sisällä nykyisessä nuorisokulttuurissa. Netti vie paljon enemmän aikaa, ja siinä missä ennen mentiin aina tapaamaan kavereita, niin paljon enemmän sosiaalisesta kanssakäymisestä on myös siirtynyt nettiin. Se ei millään tavoin korvaa sosiaalista kanssakäymistä muuten.

Toisena pitäisin sitä (ja tämän muutoksen muuten huomaa vain, jos on vielä perillä siitä, mitä nuorten elämässä tapahtuu), että omana aikanani vuosikymmenen alussa poikien piti vielä olla kiinnostuneita tytöistä seksin vuoksi (tai ainakin esittää sitä), jotta ei tullut leimatuksi homoksi, joka vielä ainakin meillä oli varattu lähinnä haukkumasanaksi syrjäänvetäytyville luusereille (tosin meillä oli vähän vanhoillisempi ilmapiiri ilmeisesti kuin monessa muussa lukiossa). Ja nyt 7-9 vuotta myöhemmin ei pelkästään ole ok olla kiinnostumatta tytöistä yhtään, vaan myös olla ihan julkisesti homo (ja kaikki siihen liittyväkin on destigmatisoitunut käytännössä täysin koululaisikäisten mielissä; kyllähän ennenkin tapahtui kaikenlaista kokeilua, mutta kun sen tajuttiin olevan homoa tai edes jotain sen suuntaista, se loppui monella lyhyeen koska se ei ollut hyväksyttyä - nyt taas on varsin hyväksyttyä hakea seksuaalista tyydytystä toisistakin pojista) - joka tietenkin vie etenkin osan pojista kanssakäymisestä tyttöjen välillä huomattavasti pienemmäksi, kun ei tarvitse oman kunniansakaan tai sosiaalisen asemansakaan tähden olla kiinnostunut tytöistä.

Kuulostaa toki varmasti vähän "nuoriso on pilalla" -valitukselta (mistä olen itse vähän huolissani, että omat ajatukseni ovat tulkittavissani sensuuntaisksi, koska olenhan vielä opiskelija); vaikea tietää, mihin kehitys johtaa, mutta ainakin itse olen vähän huolissani.

Heittämällä kaikki armeijan vihreisiin puhelimen pläräys loppuisi virka-ajaksi ja virka-ajan jälkeen ei enää kiinnostaisikaan, koska sukupuolten välinen kanssakäyminen lisääntyisi pakostikin. Palveluksessa keskityttäisiin tietysti itse asiaan, mutta KES-rastin ylitse katseet vahingossakin kohtaisivat, tupakkapaikalla tutustuttaisiin ja parivartiossa kerrottaisiin jo tavoitteista ja unelmista... ja juttuja tapahtuisi! Vapaalla, lenkkipoluilla, iltalomilla, vekosilla... Hyvästi treffipalstat! Ei enää väkinäistä selfiepönötystä, valehtelua ja pinnallisuutta. Kukaan ei pystyisi feikkaamaan todellista itseään 6-12 kuukauden ajan. Aitoa kanssakäymistä ja tunteita. Emäntiä löytyisi Kainuun peräkorpiinkin ja poikia lähtisi Stadiin opiskelemaan muijan perässä. Lapsia syntyisi. Sitä ennen kuultaisiin keskusteluja yhteisistä palvelusaikatavoitteista, auditoriossa voisi pitää esim. kädestä kiinni ja kilpailtaisiin leikkisästi lihaskunto- ja cooperin testien tuloksilla rakastavaisten kesken vielä ennen kotiutustakin, kun sinkut vain löntystelevät... Ahh! Ollapa nuori!

Kaikki suhteet eivät tietenkään kestäisi koko palvelusta, mutta eikös se ole parempi olla saanut rakastaa ja menettää, kuin ei olla koskaan rakastunutkaan? Joka tapauksessa asepalveluksesta kotiutuisi vähemmän mitään kokemattomia vanhoja poikia ja -piikoja, vaan ulos pukkaisi todellisia alfoja.
Vaikka tämä toki on kieli poskella kirjoitettu, niin rehellisesti ottaen en voi sanoa etteikö se olisi totta. Pitäisin muutenkin nykyistä lapsilukujen laskua isolta osin sen seurauksena, että toiminta kaikkialla, ironista kyllä, sukupuolittuu vain enemmän nykyisen kehityksen myötä: ongelma siis on, että pojat ja tytöt eivät vain kohtaa enää tavallisten asioiden merkeissä niin paljon. Intti toimisi ihan oikeasti varsin hyvin tässä.

Mutta ongelmana vain on se, että asevelvollisuuden laajentaminen myös naisiin, siten että se olisi naisillakin yhtä laaja kuin nyt miehillä, vaatisi merkittävää resurssien lisäämistä varusmieskoulutukseen, ei pelkästään rahana ja välineinä, vaan myös todella isona kouluttajien lisäyksenä että uusien varuskuntien avaamisena (tai vanhojen varuskuntien jälleenavaamisena). Ja se maksaisi niin paljon, että sen toteuttamiseksi jollain kolmesta suuresta puolueesta pitäisi olla todellinen halu, jotta se toteutuisi.
 
Puolustusvoimat: Lounaspussi korvaa lämpimän ruuan jatkossakin, vaikka kokeilussa varusmiehen toimintakyky saattoi heikentyä
Puolustusvoimat pitää tuloksia rohkaisevina, koska lounaspussit säästivät siirtymisiin käytettävää aikaa maastossa.
Varusmiehet
16.4.2019 klo 10:07päivitetty 16.4.2019 klo 10:14
Vapaaehtoista asepalvelusta suorittava naisalokas roikuttaa lounaspussia kasvojensa edessä

Lounaspussissa on ollut muun muassa urheilujuomaa ja patukoita.Jarkko Riikonen / Yle
17-6372357f4a79a13ed3.png

Annika Martikainen

Jaa artikkeli Facebookissa5
Jaa artikkeli Twitterissä

Armeijassa jatketaan lounaspussikokeilua, jossa maastossa lämmin lounas korvataan kuivamuonalla ajan säästämiseksi. Puolustusvoimien mukaan kokeilua päätettiin jatkaa, koska alustavat tulokset olivat kritiikistä huolimatta rohkaisevia.

Varusmiehet kokivat, että lounaspussin eväät eivät tuoneet samanlaista kylläisyyden tunnetta kuin lämmin lounas. Myös alkuvuoden kovat pakkaset tekivät kokeilusta haastavan varusmiehille.

Lounaspussiruokailua kokeili 2 500 varusmiestä tämän vuoden tammi-helmikuussa Porin prikaatissa, Maasotakoulussa Haminassa, Rannikkoprikaatissa Upinniemessä ja Ilmasotakoulussa Tikkakoskella. Tarjolla oli sisällöltään viisi erilaista lounaspussia, jossa oli muun muassa energiapatukoita, pähkinöitä sekä levitteitä. Ideana oli, että tuotteet eivät vaadi lämmittämistä tai vettä, vaan ne voi nauttia sellaisenaan.

Energiamäärä oli sama kuin lämpimässä lounaassa.

Puolustusvoimat pitää kokeilun tuloksia rohkaisevina, koska lounaspussit tehostivat maastoharjoittelua ja säästivät siirtymisiin käytettävää aikaa. Samalla varusmiehet saivat harjoitusta poikkeusolojen ruokailusta.

Kaikki pussin tuotteet eivät kelvanneet varusmiehille
Varusmiehet olivat enimmäkseen tyytyväisiä tuotteiden makuun, vaikka kuivamuonaa ei koettu yhtä täyttäväksi kuin lämmin lounas. Osa varusmiehistä ei syönyt kaikkia pussin sisältämiä tuotteita, jolloin heidän toimintakykynsä heikkeni maastoharjoittelussa. Samoin kävi, jos varusmies söi eniten energiaa sisältävät tuotteet jo päivän aluksi.

Siksi Puolustusvoimat aikoo jatkossa panostaa siihen, että kokeiluun osallistuvia varusmiehiä opastetaan rytmittämään syömistä paremmin. Pussiin aiotaan myös laittaa hitaammin vaikuttavia energianlähteitä ja pureskeltavia ruokia.

https://yle.fi/uutiset/3-10742249
 
Jaa-a.. Lounaspussihomma on ehkä vähän erikoinen ratkaisu kuitenkin.
Kokonaisenergiamäärän kannalta se ei ole ongelma ja ravintosisältökin on helposti muokattavissa jos todetaan siihen tarve.
Sitä vaan ihmettelen että mitä lounaspussilla tosiasiassa saavutetaan? Ei se muonituskeskuksessa ruokaileminen kasarmikoulutuspäivänä ole koulutusajasta pois. Maastopäivinä perinteinen pönttöruokailukaan ei useimmilla koulutussisällöillä tosiasiassa kuluta koulutusaikaa sen enempää kuin lounaspussista syöminen. Ylipäätään koulutuspäivän puolivälissä on pedagogisestikin ajatellen useimmilla koulutusaiheilla järkevää pitää selkeä tauko.
Nyt en tiedä lounaspussin kustannusrakennetta, mutta jos se jotakin samanlaista kuin TST-muonapussilla niin lounaspussi on kalliimpi kuin lounas ruokalassa tai pöntöistä maastossa.
Voin tässä olla väärässä. Siinä tapauksessa kyse on kustannussäästöistä. Jos näin on, sen voisi varmaan sanoa ihan ääneenkin eikä höpistä jostakin koulutusajan lisäämisestä lounaspussien kautta.
 
Suhteellisen huonosti sopii kohtaamistaisteluihin ja uuteen hajautettuun tapaan vanhan tyylin soppatykkiruokailut. Kun ollaan tilanne päällä, niin se ruokatauko ei vaan onnistu soppatykeillä ja lämpöastioilla vaikka olisi millainen superspade junailemassa.

Kun jotain uutta toimintatapaa mietitään, niin täytyyhän se testata. Ja nimenomaan sillä tavalla, että sitä muonaa syödään jopa pidempään kuin todellisissa sodan oloissa. Mikä on miesten vireys? Lisääntyykö sairastuvuus? Laskeeko mieliala ja moraali liikaa? Tuleeko kakka pyllystä pois vai laitetaanko jotain prodelitkua vielä enemmän?

Ihmiskoe, mutta eihän sitä ääneen voi sanoa.
 
Viimeksi muokattu:
En tiedä muista mutta itseäni koskien, jos pitää liikkua niin mielummin puolityhjällä vatsalla tai ei ainakaan kylläisen oloisena, vastasyöneenä.
 
Suhteellisen huonosti sopii kohtaamistaisteluihin ja uuteen hajautettuun tapaan vanhan tyylin soppatykkiruokailut. Kun ollaan tilanne päällä, niin se ruokatauko ei vaan onnistu soppatykeillä ja lämpöastioilla vaikka olisi millainen superspade junailemassa.

Kun jotain uutta toimintatapaa mietitään, niin täytyyhän se testata. Ja nimenomaan sillä tavalla, että sitä muonaa syödään jopa pidempään kuin todellisissa sodan oloissa. Mikä on miesten vireys? Lisääntyykö sairastuvuus? Laskeeko mieliala ja moraali liikaa? Tuleeko kakka pyllystä pois vai laitetaanko jotain prodelitkua vielä enemmän?

Ihmiskoe, mutta eihän sitä ääneen voi sanoa.
Tämä pitää paikkansa - lounaspussi ei vain liity tuohon varsinaiseen asiaan.

Meillä on jo vuosia sitten kehitetty toimintatavat noihin tarpeisiin. Taistelumuonat ovat ikivanha juttu ja niitä on koko ajan kehitetty.
Niiden rinnalle kehitettiin kylmäketjuton ruoka, joka nimenomaan on tarkoitettu taistelevien joukkojen taisteluvuorokausien aikaiseen käyttöön. Sitä on testattu, kokeiltu, kehitetty ja käytetty isoissa ja pienissä harjoituksissa niin reserviläisjoukoilla kuin varusmieskoulutuksessa olevilla joukoilla. Siihen on ihan selvät, käyttökelpoiset kuviot olemassa.

Tietysti lounaspussi ehkä osaltaan nojaa tuohon kylmäketjuttomaan, mutta se on jo vanha juttu, eivätkä nämä sinänsä liity nyt toisiinsa. Tai siis liittyy sikäli että lounaspussi on todennäköisesti tuosta tuotu käyttöön, testivaiheessa idea sensijaan ei enää niinkään ole. Lounaspussi on kasarmipäivän tai maastopäivän lounaan ruoka - harjoituksissa on jo kauan pyritty käyttämään toiminnan luonteeseen sopivaa muonitusta.
 
testivaiheessa idea sensijaan ei enää niinkään ole. Lounaspussi on kasarmipäivän tai maastopäivän lounaan ruoka

Seuraava testivaihe on jokaiselle lounaspussi ja pizzaseteli sodeen päivärahan muodossa. Jonka jälkeen Leijona Catering voi pitää YT-neuvottelut. /s
 
Back
Top