Asevelvollisuuden pitää muuttua


Kainuun prikaatissa maanpuolustustahto on "jäätävän korkea"


Myös reserviläisten kesken maanpuolustustahto on Kainuussa todella korkealla tasolla.

Kainuun prikaatissa varusmiespalveluksen suorittaneiden maanpuolustustahto on erittäin korkealla tasolla.

Palveluksen suorittaneet varusmiehet arvioivat oman maanpuolustustahtonsa asteikolla yhdestä viiteen. Kainuun prikaatilla maanpuolustustahto on tällä hetkellä jopa 4,4.

– Tämä on ihan jäätävän korkea luku. Meillä annetaan laadukasta koulutusta yleisellä ja myös erikoistumisen tasolla.
Korkea maanpuolutustahto on varmasti tulos siitä, että prikaatilla on panostettu koulutukseen ja sen kehittämiseen jo 20 vuotta, Kainuun prikaatin komentaja Tuomo Repo sanoo.

Samassa palautteessa kouluttajat arvioitiin 4,6 pisteen arvoiseksi, ja yleisesti palvelukselle annettiin arvosana 4,4.

– Meillä puhutaan varusmiehistä asiakkaina, mikä kertoo meidän suhtautumisesta tähän työhön ja koulutukseen, Repo sanoo.

Revon mukaan reserviläisten keskenkin maanpuolustustahto on todella korkealla tasolla.
 

Kainuun prikaatissa maanpuolustustahto on "jäätävän korkea"

Myös reserviläisten kesken maanpuolustustahto on Kainuussa todella korkealla tasolla.

Kainuun prikaatissa varusmiespalveluksen suorittaneiden maanpuolustustahto on erittäin korkealla tasolla.

Palveluksen suorittaneet varusmiehet arvioivat oman maanpuolustustahtonsa asteikolla yhdestä viiteen. Kainuun prikaatilla maanpuolustustahto on tällä hetkellä jopa 4,4.

– Tämä on ihan jäätävän korkea luku. Meillä annetaan laadukasta koulutusta yleisellä ja myös erikoistumisen tasolla.
Korkea maanpuolutustahto on varmasti tulos siitä, että prikaatilla on panostettu koulutukseen ja sen kehittämiseen jo 20 vuotta, Kainuun prikaatin komentaja Tuomo Repo sanoo.

Samassa palautteessa kouluttajat arvioitiin 4,6 pisteen arvoiseksi, ja yleisesti palvelukselle annettiin arvosana 4,4.

– Meillä puhutaan varusmiehistä asiakkaina, mikä kertoo meidän suhtautumisesta tähän työhön ja koulutukseen, Repo sanoo.

Revon mukaan reserviläisten keskenkin maanpuolustustahto on todella korkealla tasolla.
Kouluttajat/kantahenkilökunta ovat tosiaan omien kokemuksien perusteella Kajaanissa ammattitaitoista, osaavaa ja osaavat toimia ressujenkin kanssa tosi hyvin. Iso peukku heille(y)
 
Joo, tuokin todellisuus on syytä huomioida. Omien tappioiden vaikutusta pääkoppaan on sentään onneksi alettukin jo ottamaan enemmän huomioon.
Sensijaan se vihollisen tappaminen on edelleen tabu josta ei oikein puhuta ja jos puhutaankin, niin sitten etiikan näkökulmasta useimmiten papin puhumana.
Mutta esim. ase- ja ampumakoulutuksessa ei näy kuin yläkulmistaan viistottuja suorakaiteen muotoisia peltejä ja joko vastaavanlaisia tai pyöreitä pahvitauluja joissa rinkulat on pisteytetty kuin kilpa-ammunnassa.
Jokainen metsästäjä tietää että jos treenaa vain ja ainoastaan pyöreään pahvitauluun, voi olla vaikeuksia saada riistalaukausta tehdessään ristikko tai jyvä automaattisesti oikeaan kohtaan.. ja tämä on vielä ihan puhtaasti ampumatekninen asia, ei sitä pääkopan sisällä tapahtuvaa toimintaa joka on jäänyt luvattoman vähälle huomiolle.

Kaartissa ainakin treenattiin myös ihmisen näköisiin tauluihin anno domini 2014, ainakin ake-ammunnoissa kovilla. Saattoi toki olla yksittäisen kouluttajan päähänpisto myös.
 
Tuossa ollaan asian ytimessä. Aiemmin porvarius ja oikeistolaisuus on tarkoittanut oikeuksien lisäksi velvollisuuksia, nyt vain oikeuksia ilman velvollisuuksia. Elämän buffetpöydästä halutaan poimia herkut mutta vastuunkanto puuttuu - aivan kuten sossu-tatuilla. Näin ei toki missään nimessä kaikilla, mutta yhä useammilla.

Tuo tilanne on kyllä tuttu. Tässä yllättyy tavan tästä, että vanhoja porvarituttuja on muuttunut joko tai kahteen suuntaan. Alkutilanteena on ollut juuri tuo oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia lähtökohta. Osa tutuista on jättänyt ne velvollisuudet pois. Ja niiden kanssa huomaa että välit viilenee. Ei ole enää oikein yhteistä arvopohjaa -vaikka omia tuttuja on SKP:stä - Kokoomuksen oikeaan siipeen-. Ja sitten on niitä jotka jättää kepua ja kokoomusta pois koska niiden tarjoama porvarillisuus ei ole enää sitä vastuuta ja velvollisuutta.

Niiden kanssa huomaa että välit pysyy parempina.
 
Minkähän verran intin pällitestillä -paljastetaan- henkilöitä, joilla riittää halu, muna ja kyky likvidoida tarvittaessa valtionvihollinen? Älkää aliarvioiko sitä pällitestiä, sen pitkällä versiolla kyllä löytyy paljon vastaajasta.

Samaa olen itse miettinyt. Itse aikoinani lajittelin yhden saapumiserän lääkintäkansiot prikaatin veksin potilasarkistoon. Kansion kannessa oli pällitestin tulokset sympoolilla. Oman kansioni sympolia oli ihten lisäksi vain pari muuta. Silti ovat jakaneet rautaa, ja kunniaa sekä valtaa. Että siksi kiinnostaa.
 
Ja tuossa on sitten se iso maanpuolustuksellinen kysymys.

Missä vaiheessa ja millä perustein enemmistö ei enää koe maan puolustamista mielekkääksi?

Uskovatko ne, jostka näkevät kaikki kansat maailmankansalaisiksi juuri suomen alueen puolustamisen arvoiseksi? Tai ne, jotka näkevät rahaeliitin johtavan ja hyppyyttävän kaikkia omaksi edukseen suomen puolustamisen arvoiseksi? Jne. jne. jne.

Tässä on sitten se iso kysymys.

Tuossa on yksi iso kysymys mitä mietin paljon. Tiedän paljon nuoria miehiä, jotka ovat maailman kansalaisia. Ovat käyneet vaihdossa ekan kerran joskus yläasteella. Sitten lukiossa. Ja lukion jälkeen AMK tai yliopisto-opintoihin kuuluu tietysti vaihdossa käynti haaveet. Yleensä nämä kaverit on hyvin toimeentulevista perheistä. Jotka ovat globalisaation voittajia.

Ja asepalvelukseen meneminen kuuluu velvollisuuten, koska yhteiskunta antaa niin pitää antaa takaisin. Ja kun kerran mennään inttiin, niin sitten käydään pitkän kaavan kautta. Ja haetaan sitä kovuutta esim. tiedustelusta, Rajalta, RUK jne.

Näillä kavereilla on kansainväliset tutut jne. Mutta isänmaallisuus on säilynyt ylpeytenä vapaasta ja vapaamielisestä yhteiskunnasta. Se on jotenkin uudenlainen sekoitus arvoja. Johon en itse oikein pääse kiinni. Mutta se isänmaallisuus ei ole samaa rajat kiinni isänmaallisuutta, jota on toisessa leirissä.

Ps. Toki on sitten niitä vapaamatkustajiakin. Mutta heidän kohdallaan tuskin mikään auttaa.
 
Näillä kavereilla on kansainväliset tutut jne. Mutta isänmaallisuus on säilynyt ylpeytenä vapaasta ja vapaamielisestä yhteiskunnasta. Se on jotenkin uudenlainen sekoitus arvoja. Johon en itse oikein pääse kiinni. Mutta se isänmaallisuus ei ole samaa rajat kiinni isänmaallisuutta, jota on toisessa leirissä.

Tämä on sitä heimottamista ihtessään. Kaikki kulkee kuin rasvattu, kun globalisaation eli kapitalismin voittokulku jatkuu vielä toistaiseksi. Jahka tämä disney-tarina tulee vihdoinkin tiensä päähän niin kapitalismi-kupla/kulttuuri puhkeaa ja, jukranpujut, näillä suomalaisten ja "suomalaisten" sekasikiöjoukkiolla onkin oikeasti erimielisyyksiä vaikka ties mistä kun tällä hetkellä mitään tiivistä yhteistyötä ei tarvitse tehdä toisten kanssa eli kulttuurilliset erimielisyydet eivät pääse esille. Itse en niinkään ole tästä ilmiöstä eli uudesta uskonnosta huolissani vaan pikemminkin sen jälkipyykistä. Kun katsoo näitä globo-"voittajien" oikeaa kykyä selviytyä (ei totaalisen yksin mutta melko itsenäisesti) niin melko napanöyhdästä on kyse. Heille isänmaallisuus on heikkouden korostamista sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. Tämä sama ajattelumalli pätee osittain myös kurkkusalaatit päällä "koti, uskonto, isämmaa"-kolminaisuuden perään haikaileviin, koska vahvuus nähdään toteutuvan ainoastaan jonkinlaisen organisaation kautta.

Asepalveluksesta muodostaa PV:lle melkoinen haaste, kun firman pitää osata myydä maanpuolustusta sekasikiösakille mikä on muodostunut asevelvollisuuden piiriin. Yritysmaailmasta tavanomainen tapa on segmentoida kyseinen väestöryhmä ja myydä erilaista tarinaa jokaiselle segmentille. Niille, joilla on vielä jonkinlaista kosketuspintaa isovanhempiin ja heidän perhepiiri on melko ehyt ja ongelmaton, voidaan kaupata perinteistä "koti, uskonto, isänmaa":ta kun taas uussuomalaisille pitää myydä jotain täysin päinvastaista. Tämä jälkimmäinen menee tietystä päin reisiä de facto:na, koska tämä versio on kyhätty Totuusministeriön uumenissa, kaiffareiden toimesta joilla ei ole mitään käytännön kosketuspintaa mitä tuolla kentällä oikeasti tapahtuu. Se mitä kentällä tapahtuu käytännössä on heimottumista ja tämä taasen tarkoittaa uuden johtajuuden ja/tai arwojen muodostusta. Suomi Oy:lla ei ole mitään muuta annettavaa kuin kapitalismi ja tämän kyykätessä jää jäljelle mitä? Paikoittain Sharia-lakia, asutuskeskitysleirit ja näitä kontrolloivat bandiitot Pako New Yorkista-tyyliin, kourallinen feudalistisia ruhtinaskuntia jotka ammentavat voimaa PV:n ammusvarastojen rippeillä, jne?
 
Tämä on sitä heimottamista ihtessään. Kaikki kulkee kuin rasvattu, kun globalisaation eli kapitalismin voittokulku jatkuu vielä toistaiseksi. Jahka tämä disney-tarina tulee vihdoinkin tiensä päähän niin kapitalismi-kupla/kulttuuri puhkeaa ja, jukranpujut, näillä suomalaisten ja "suomalaisten" sekasikiöjoukkiolla onkin oikeasti erimielisyyksiä vaikka ties mistä kun tällä hetkellä mitään tiivistä yhteistyötä ei tarvitse tehdä toisten kanssa eli kulttuurilliset erimielisyydet eivät pääse esille. Itse en niinkään ole tästä ilmiöstä eli uudesta uskonnosta huolissani vaan pikemminkin sen jälkipyykistä. Kun katsoo näitä globo-"voittajien" oikeaa kykyä selviytyä (ei totaalisen yksin mutta melko itsenäisesti) niin melko napanöyhdästä on kyse. Heille isänmaallisuus on heikkouden korostamista sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. Tämä sama ajattelumalli pätee osittain myös kurkkusalaatit päällä "koti, uskonto, isämmaa"-kolminaisuuden perään haikaileviin, koska vahvuus nähdään toteutuvan ainoastaan jonkinlaisen organisaation kautta.

Asepalveluksesta muodostaa PV:lle melkoinen haaste, kun firman pitää osata myydä maanpuolustusta sekasikiösakille mikä on muodostunut asevelvollisuuden piiriin. Yritysmaailmasta tavanomainen tapa on segmentoida kyseinen väestöryhmä ja myydä erilaista tarinaa jokaiselle segmentille. Niille, joilla on vielä jonkinlaista kosketuspintaa isovanhempiin ja heidän perhepiiri on melko ehyt ja ongelmaton, voidaan kaupata perinteistä "koti, uskonto, isänmaa":ta kun taas uussuomalaisille pitää myydä jotain täysin päinvastaista. Tämä jälkimmäinen menee tietystä päin reisiä de facto:na, koska tämä versio on kyhätty Totuusministeriön uumenissa, kaiffareiden toimesta joilla ei ole mitään käytännön kosketuspintaa mitä tuolla kentällä oikeasti tapahtuu. Se mitä kentällä tapahtuu käytännössä on heimottumista ja tämä taasen tarkoittaa uuden johtajuuden ja/tai arwojen muodostusta. Suomi Oy:lla ei ole mitään muuta annettavaa kuin kapitalismi ja tämän kyykätessä jää jäljelle mitä? Paikoittain Sharia-lakia, asutuskeskitysleirit ja näitä kontrolloivat bandiitot Pako New Yorkista-tyyliin, kourallinen feudalistisia ruhtinaskuntia jotka ammentavat voimaa PV:n ammusvarastojen rippeillä, jne?

Jos oikein ymmärsit, niin näet ongelmaksi sen että asepalvelus pitää myydä eri ihmisille eri tavoin.

Tulevalla dippa-inssille se johtajakoulutus, kansainväliset harjoitukset ja haasteet toimii. Mutta entä sille Vallilan amiksen kesken suorittaneelle kaverille? Mitä hälle myydään??
 
Jos oikein ymmärsit, niin näet ongelmaksi sen että asepalvelus pitää myydä eri ihmisille eri tavoin.

Tulevalla dippa-inssille se johtajakoulutus, kansainväliset harjoitukset ja haasteet toimii. Mutta entä sille Vallilan amiksen kesken suorittaneelle kaverille? Mitä hälle myydään??

Kuljuun ajamaan ISOLLA autolla tai Parolaan panssarivaunulla. ;)
 
Tulevalla dippa-inssille se johtajakoulutus, kansainväliset harjoitukset ja haasteet toimii. Mutta entä sille Vallilan amiksen kesken suorittaneelle kaverille? Mitä hälle myydään??

Pakkoa. Niinkuin kaikkialla muuallakin yhteiskunnassa. Tosin intissä ollaan edelleen ns. samalla viivalla: koulupudokas voi motivoituessaan pärjätä intissä siinä kuin se tuleva dippi-inssikin. Aika moni poika törhistäytyy intissä, miehistyy ja saa itseluottamusta. Intti hoitaa tässä kohtaa hyvin myös yhteiskunnallista ulottuvuutta. Kaikkea se ei voi hoitaa, mutta osansa varmasti.
 
Pakkoa. Niinkuin kaikkialla muuallakin yhteiskunnassa. Tosin intissä ollaan edelleen ns. samalla viivalla: koulupudokas voi motivoituessaan pärjätä intissä siinä kuin se tuleva dippi-inssikin. Aika moni poika törhistäytyy intissä, miehistyy ja saa itseluottamusta. Intti hoitaa tässä kohtaa hyvin myös yhteiskunnallista ulottuvuutta. Kaikkea se ei voi hoitaa, mutta osansa varmasti.

Se on vain hankala myydä etukäteen. Hei sinä luuseri, jos elämä tuntuu menneen vituilleen niin meillä on sinulle paikka.

Mutta tottahan tuo ryhdistäytyminen on. Mutta kun moni sen tarvitsija ei ole sinne laitokseen menossa.
 
Se on vain hankala myydä etukäteen. Hei sinä luuseri, jos elämä tuntuu menneen vituilleen niin meillä on sinulle paikka.

Mutta tottahan tuo ryhdistäytyminen on. Mutta kun moni sen tarvitsija ei ole sinne laitokseen menossa.

Jeps. Intillä ei ole tässä suhteessa kovinkaan paljoa myytävää vaan korkeintaan pystyvät komppaamaan vallitsevan yhteiskunnan antimia. PV:n (kuten muidenkin länkkärimaiden) mainosmateriaali ehdottaa, että intissä pääsee tekemään jotain jännittävää siviilielämään nähden, joka on yhtä puurtamista päivästä toiseen. Täten, kyseessä on nähdäkseni pienimuotoinen tunnustus, että "juu, yhteiskunnan meininki on skeidaa. tule hakemaan merkitystä sulkeisharjoituksista!". Normaalioloissa yhteiskunta ja oma lähipiiri on se keskipiste ja armeija komplementti eikä päinvastoin.

Tätä aihetta sivuten on eräs kirjakin, joka käsittelee 2. Irakin sodan veteraaneja, jotka takaisin tullessaan komennukselta toivovat pääsevänsä takaisin tappelemaan rättipäiden kanssa, kun takasin päästyään Amerikan kulutuskulttuuri on koettu vastenmieliseksi. Eli tuo tulokulma intin myymiselle duunariosastolle on ihan naseva, mutta valitettavasti tällöin myydään ihan jotain muuta mitä se todellisuudessa on kun kaiken pitää olla niin kliffaa, että nuoret miehet jaksavat kiinnostua. Markkinointimateriaalista voi päätellä, että yhteiskunnassa ittessään ei ole erityistä puolustettavaa vaan itse intti on se homman pihvi.

Yhtenä melko mielenkiintoisena harjoituksena voisi pitää sellaista, että jos PV:n nykymallin unohtaisi kokonaan ja joutuisi suunnittelemaan koko homman alusta lähtien uusiksi niin PV tuskin olisi saman näköinen alkuunkaan. Tämä sen takia, koska PV:iin kohdistuu samat lainalaisuudet, joka vaikuttavat kaikkiin muihinkin organisaatioihin esim. byrokraattisen vastahakoisuuden osalta, koska eihän kukaan henkilökunnasta halua äänestää omaa työpaikkaansa kilometritehtaalle. Joten firma on aina jäljessä ja muututaan vasta siinä vaiheessa kun on pakko. Pakko tulee kyseeseen ainoastaan silloin kun fyrkka meinaa loppua kirstusta.
 
Pakkoa. Niinkuin kaikkialla muuallakin yhteiskunnassa. Tosin intissä ollaan edelleen ns. samalla viivalla: koulupudokas voi motivoituessaan pärjätä intissä siinä kuin se tuleva dippi-inssikin. Aika moni poika törhistäytyy intissä, miehistyy ja saa itseluottamusta. Intti hoitaa tässä kohtaa hyvin myös yhteiskunnallista ulottuvuutta. Kaikkea se ei voi hoitaa, mutta osansa varmasti.

Itse en ole koskaan nähnyt, että intti olisi saanut ketään ryhdistäytymään eli motivoitumaan varusmiespalveluksella. Voisin veikkaa, että tämä taitaa olla yhtä harvinainen ilmiö kuin että sateenkaaren päässä odottaa menninkäinen kulta-arkun kanssa.
 
Itse en ole koskaan nähnyt, että intti olisi saanut ketään ryhdistäytymään eli motivoitumaan varusmiespalveluksella. Voisin veikkaa, että tämä taitaa olla yhtä harvinainen ilmiö kuin että sateenkaaren päässä odottaa menninkäinen kulta-arkun kanssa.

Kun se ryhdistäytyminen saattaa olla monella sitä, että herätään aamulla aikaisin, syödään kaksi lämmintä ateriaa, tehdään koko päivän ajan jotain tuottavaa tai sen suuntaista, ei luovuteta heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä vaan käydään palvelus kunnialla loppuun.
 
Kun se ryhdistäytyminen saattaa olla monella sitä, että herätään aamulla aikaisin, syödään kaksi lämmintä ateriaa, tehdään koko päivän ajan jotain tuottavaa tai sen suuntaista, ei luovuteta heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä vaan käydään palvelus kunnialla loppuun.

Pakko vs. motivaatio. Heti kun siviilit laitetaan takaisin päälle niin tästä ohjenuorasta luovutaan. Kunnia on melko sukupuuttoon kuollut käsite tässä talousjärjestelmässä joten duunariin tahi kovin moneen muuhunkaan ammattiryhmään ei tuo ei sovellu. Toki jossain yhteyksissä esim. palkkaneuvotteluissa työnantaja voi vedota palkan pienuuteen tämän ollessa erittäin kunniakas pesti, mutta eiköhän tähän vastalahjaksi saa kaikkea muuta kuin ymmärrystä.
 
Yhtenä melko mielenkiintoisena harjoituksena voisi pitää sellaista, että jos PV:n nykymallin unohtaisi kokonaan ja joutuisi suunnittelemaan koko homman alusta lähtien uusiksi niin PV tuskin olisi saman näköinen alkuunkaan. Tämä sen takia, koska PV:iin kohdistuu samat lainalaisuudet, joka vaikuttavat kaikkiin muihinkin organisaatioihin esim. byrokraattisen vastahakoisuuden osalta, koska eihän kukaan henkilökunnasta halua äänestää omaa työpaikkaansa kilometritehtaalle. Joten firma on aina jäljessä ja muututaan vasta siinä vaiheessa kun on pakko. Pakko tulee kyseeseen ainoastaan silloin kun fyrkka meinaa loppua kirstusta.

Armeijoita on rustattu uuteen uskoon monissa maissa viime vuosina, katsoipa itään, länteen tai etelään.

Parhaan mallin vajaasta 200 vaihtoehdosta saisi nostaa jalustalle kaiken kansan pällisteltäväksi.

Tai mikä olisi edes parempi kuin nykyinen?
 
Jeps. Intillä ei ole tässä suhteessa kovinkaan paljoa myytävää vaan korkeintaan pystyvät komppaamaan vallitsevan yhteiskunnan antimia. PV:n (kuten muidenkin länkkärimaiden) mainosmateriaali ehdottaa, että intissä pääsee tekemään jotain jännittävää siviilielämään nähden, joka on yhtä puurtamista päivästä toiseen. Täten, kyseessä on nähdäkseni pienimuotoinen tunnustus, että "juu, yhteiskunnan meininki on skeidaa. tule hakemaan merkitystä sulkeisharjoituksista!". Normaalioloissa yhteiskunta ja oma lähipiiri on se keskipiste ja armeija komplementti eikä päinvastoin.

Tätä aihetta sivuten on eräs kirjakin, joka käsittelee 2. Irakin sodan veteraaneja, jotka takaisin tullessaan komennukselta toivovat pääsevänsä takaisin tappelemaan rättipäiden kanssa, kun takasin päästyään Amerikan kulutuskulttuuri on koettu vastenmieliseksi. Eli tuo tulokulma intin myymiselle duunariosastolle on ihan naseva, mutta valitettavasti tällöin myydään ihan jotain muuta mitä se todellisuudessa on kun kaiken pitää olla niin kliffaa, että nuoret miehet jaksavat kiinnostua. Markkinointimateriaalista voi päätellä, että yhteiskunnassa ittessään ei ole erityistä puolustettavaa vaan itse intti on se homman pihvi.

Yhtenä melko mielenkiintoisena harjoituksena voisi pitää sellaista, että jos PV:n nykymallin unohtaisi kokonaan ja joutuisi suunnittelemaan koko homman alusta lähtien uusiksi niin PV tuskin olisi saman näköinen alkuunkaan. Tämä sen takia, koska PV:iin kohdistuu samat lainalaisuudet, joka vaikuttavat kaikkiin muihinkin organisaatioihin esim. byrokraattisen vastahakoisuuden osalta, koska eihän kukaan henkilökunnasta halua äänestää omaa työpaikkaansa kilometritehtaalle. Joten firma on aina jäljessä ja muututaan vasta siinä vaiheessa kun on pakko. Pakko tulee kyseeseen ainoastaan silloin kun fyrkka meinaa loppua kirstusta.

Mun mielestä laitos on osannut uudistua hyvin ajassa ainakin viimeiset 20-vuotta.

Mutta markkinointimateriaalikin on huonoa, jos se ei vastaa todellisuutta. Oma asepalvelukseen meneminen oli kuitenkin arvopohjainen ratkaisu. Isänmaallisuuten vaikutti tietysti perinteet kun täällä Itärajalla ollaan. Mutta myös arvostus vapaata läntistä Suomen mallin mukaan rakennettua yhteiskuntaa kohtaan. Ja ne ihmisoikeudet jne.

Eihän siellä Kainuun metässä tajunnut huollon esitaistelijana että tässä puolustetaan kansalaisyhteiskuntaa kun varpaat oli jäässä -40C pakkasella ja selkä höyrysi hiestä kun JSP:n telttaa kaivettiin syvemmälle hankeen. Myöhemmin on sitten tajunnut että koko homman arvot tulee muualta kuin sieltä ite kassulta.
 
Itse en ole koskaan nähnyt, että intti olisi saanut ketään ryhdistäytymään eli motivoitumaan varusmiespalveluksella. Voisin veikkaa, että tämä taitaa olla yhtä harvinainen ilmiö kuin että sateenkaaren päässä odottaa menninkäinen kulta-arkun kanssa.

Ite muistan 90-luvun laman jälkeisiä nuoria miehiä. Kolmannen sukupolven työttömiä. Kotona ei ole käsketty kouluun, ruoka on tullut sossun rahoilla, ja silloin kun joku on ollut kotona siinä mielentilassa että lapsetkin pitää ruokkia.

Sitten ensimmäisen kerran eläissään joku huolehtii että pääset nukkumaan rauhassa, heräät säännöllisesti, teet työtä ja saat ruokaa ajallaan jne. Reservissä sitten olikin joku malli siitä miten elätään ihmisen rytmissä. Ja lähti opinnot/työn haku sujumaan.
 
Ite muistan 90-luvun laman jälkeisiä nuoria miehiä. Kolmannen sukupolven työttömiä. Kotona ei ole käsketty kouluun, ruoka on tullut sossun rahoilla, ja silloin kun joku on ollut kotona siinä mielentilassa että lapsetkin pitää ruokkia.

Sitten ensimmäisen kerran eläissään joku huolehtii että pääset nukkumaan rauhassa, heräät säännöllisesti, teet työtä ja saat ruokaa ajallaan jne. Reservissä sitten olikin joku malli siitä miten elätään ihmisen rytmissä. Ja lähti opinnot/työn haku sujumaan.

Puolustusvoimat ja varusmiespalvelus on nykyisin monelle nuorelle ainoa paikka, jossa opetetaan elämänhallintaa ja järjestystä, se tulee siinä koulutuksen oheistuotteena.
 
Back
Top