Avaruus

artti

Eversti
Pikkaisen asiaa seuranneena en sanoisi, että avaruudenvalloitus olisi pysähtynyt. Avaruuden valloitus on siirtynyt luotaimille. Luotaimiahan käytetään nykyään aivan hirveästi ja runsain määrin ja niitä on varmaankin aurinkokunnan joka kolkassa. Käsittääkseni aivan kaikki planeetat aurinkokunnassa on tutkittu luotaimilla. Laskeutujia on lähetetty tiettävästi ainakin Marsiin ja Kuuhun ja komeetalle.

Maan kiertoradalla on tuhansittain satelliitteja, jotka hoitavat tietoliikennettä ja maan pinnan kuvaamista ja skannaamista säteilyn eri aaltopituuksilla. Lisäksi kiertoradalla on miehitetty avaruusasema iss, ettei siis se siivousyhtiö iss.

Avaruudenvalloituksessa siis kärjessä ovat luotaimet, laskeutujat ja tulevaisuudessa hyvin kehittyneet autonomiset robotit. Me olemme luomassa robotteja, jotka voivat mennä räjähtäneeseen ydinvoimalaan. Näitä samoja robotteja voidaan käyttää myös avaruudenvalloituksessa. Avaruus on ihmiselle epäystävällinen ympäristö ainakin ilman avaruuspukua.

Jossain vaiheessa pitää kuitenkin luoda teknologia ja avaruusalukset, jotta ihminen kykenee olemaan ja selviämään avaruudessa ja vierailla planeetoilla ja toisissa tähdissä. Avaruusaluksessa pitää olla painovoima, jotta ihmisen lihaksisto pysyy kunnossa ja avaruusaluksessa syntynyt ihminen kasvaa ihmisen näköiseksi. Avaruusaluksessa pitää olla paksu kuori suojaamaan säteilyltä.

Avaruusalukset pitäisi rakentaa avaruudessa aivan materiaaleista asti koska kaiken nostaminen maanpinnalta olisi erittäin kallista ja mahdoton urakka. Avaruuteen pitäisi rakentaa avaruusalusten osien tehtaita, jotka ottavat materiaalin asteroideista ja jotka käyttävät 3D-tulostimia avaruusalusten osien tekemiseen.

3D-tulostimet pystyisivät hyödyntämään kaikkia materiaaleja, joita asteroideista louhittaisiin. Tehdas voisi olla kiinnitettynä samaiseen asteroidiin, josta se tuotantoon tarvitsemansa materiaalit ottaakin. Tiettävästi kaikki maan kuoressa oleva metalli on asteroideista peräisin. Asteroidit ovat törmäyksessä levinneet maastoon ja tätä metallia me sitten louhimme maankuoresta. Tänäkin päivänä löytää maastosta palaneen näköisiä metallikimpaleita. Esimerkiksi Venäjällä on valtaisa timanttikaivos joka on entisen timanttia sisältävän asteroidin törmäyskohta. Jos saisin päättää niin suuntaisin luotaimet ja laskeutujat asteroideille. Asteroideilla on pieni painovoima. Materiaali saataisiin helposti irti. Planeettojen ja kuiden painovoima on paljon suurempi ja muodostaisi ongelman materiaalin nostamisessa avaruuteen siirrettäväksi toiseen paikkaan.

Kaivostyön tuloksena syntyisi onttoja asteroideja. En tunne tarkkaan millainen koostumus asteroideilla on, että onko se kemiallisesti ja säteilyn kannalta terveellinen ympäristö ihmiselle se asteroidin sisusta ja voiko niitä käyttää avaruusaluksina. Ja voiko edes asteroidin metallia käyttää, ettei se ole säteilevää.

Asteroidi siis louhittaisiin ontoksi ja sinne sisälle rakennettaisiin täydellinen elinympäristö ihmisille. Painovoima saataisiin asteroidiin keskipakoisvoimaa hyödyntämällä. Asteroidin sisällä olisi pyörivä hyrrä tai sitten asteroidi pyörisi, luulen kuitenkin, että asteroidin pyöriminen ei olisi tarpeeksi vakaata, että asteroidin sisälle pitäisi rakentaa hyrrä, jonka sisäpinnalla olisi painovoima. Asteroidin voimanlähde olisi useampi fuusioreaktori, useampi siksi, että fuusioreaktoriin voi tulla vika, ettei yhden fuusioreaktorin varassa voi ollakaan. Olen pohtinut voiko fuusioreaktoria käyttää valonlähteenä. Fuusioreaktorihan on pieni aurinko. Valoa voisi johtaa kuiduilla tarvittaviin kohteisiin.


Asteroideja voisi olla vaikka minkä kokoisia isoista satojen tuhansien ihmisten asuttamista pieniin muutaman tutkijan aluksiin. Asteroidi on mielestäni sopiva runko avaruusalukselle. Asteroidin paksua kuorta voi hyödyntää säteilysuojana.

Olennaisin pulma heti aluksi on miten me pääsemme maan pinnalta avaruuteen. Tähän on käytetty raketteja, joiden periaate on samanlainen kuin ilotulitusraketilla. Aika hurjaa hommaa ja joskus poksahtaakin. Tarvittaisiin semmoinen, joka lentää ilmakehässä kuin lentokone ja avaruudessa kuin raketti. Sitten on pohdittu rakentaa maan pinnalta kiertoradalle vaijerissa kulkeva hissi, joka olisi toisesta päästä kiinni asteroidissa ja toisesta päästä maapallossa.

Avaruudenvalloituksessa olennaisin seikka on päästä toisiin tähtiin. Etäisyydet ovat kuitenkin niin suuria, että valonnopeudellakin menee vuosisatoja päästä johonkin kohteeseen, jossa olemme kaukoputkilla havainneet jotakin mielenkiintoista jota pitää tutkia.

Ihmislajin kannalta avaruudenvalloitus ja muihin tähtiin levittäytyminen on tärkein toimemme. Olemme itseasiassa harvinainen laji, jota esiintyy vain yhden aurinkokunnan yhdellä planeetalla. Että kaikki munat yhdessä korissa.

Länsimaat ja niiden elintason ylläpitäminen vaatisi uusia resurssilähteitä ja innovaatioita, joita avaruudenvalloitus voisi tarjota. Avaruudenvalloitus kyllä etenee. Olemme vakiinnuttaneet kiertoradan laittamalla sen täyteen arjessamme tarpeellisia laitteita kuten tietoliikennesatelliitit, että tässä on yksi esimerkki miten avaruuden hyödyntämisestä on tullut arkea meille.
 
Viimeksi muokattu:

Juke

Ylipäällikkö
BAN
Pikkaisen asiaa seuranneena en sanoisi, että avaruudenvalloitus olisi pysähtynyt. Avaruuden valloitus on siirtynyt luotaimille. Luotaimiahan käytetään nykyään aivan hirveästi ja runsain määrin ja niitä on varmaankin aurinkokunnan joka kolkassa. Käsittääkseni aivan kaikki planeetat aurinkokunnassa on tutkittu luotaimilla. Laskeutujia on lähetetty tiettävästi ainakin Marsiin ja Kuuhun ja komeetalle.

Maan kiertoradalla on tuhansittain satelliitteja, jotka hoitavat tietoliikennettä ja maan pinnan kuvaamista ja skannaamista säteilyn eri aaltopituuksilla. Lisäksi kiertoradalla on miehitetty avaruusasema iss, ettei siis se siivousyhtiö iss.

Avaruudenvalloituksessa siis kärjessä ovat luotaimet, laskeutujat ja tulevaisuudessa hyvin kehittyneet autonomiset robotit. Me olemme luomassa robotteja, jotka voivat mennä räjähtäneeseen ydinvoimalaan. Näitä samoja robotteja voidaan käyttää myös avaruudenvalloituksessa. Avaruus on ihmiselle epäystävällinen ympäristö ainakin ilman avaruuspukua.

Jossain vaiheessa pitää kuitenkin luoda teknologia ja avaruusalukset, jotta ihminen kykenee olemaan ja selviämään avaruudessa ja vierailla planeetoilla ja toisissa tähdissä. Avaruusaluksessa pitää olla painovoima, jotta ihmisen lihaksisto pysyy kunnossa ja avaruusaluksessa syntynyt ihminen kasvaa ihmisen näköiseksi. Avaruusaluksessa pitää olla paksu kuori suojaamaan säteilyltä.

Avaruusalukset pitäisi rakentaa avaruudessa aivan materiaaleista asti koska kaiken nostaminen maanpinnalta olisi erittäin kallista ja mahdoton urakka. Avaruuteen pitäisi rakentaa avaruusalusten osien tehtaita, jotka ottavat materiaalin asteroideista ja jotka käyttävät 3D-tulostimia avaruusalusten osien tekemiseen.

3D-tulostimet pystyisivät hyödyntämään kaikkia materiaaleja, joita asteroideista louhittaisiin. Tehdas voisi olla kiinnitettynä samaiseen asteroidiin, josta se tuotantoon tarvitsemansa materiaalit ottaakin. Tiettävästi kaikki maan kuoressa oleva metalli on asteroideista peräisin. Asteroidit ovat törmäyksessä levinneet maastoon ja tätä metallia me sitten louhimme maankuoresta. Esimerkiksi Venäjällä on valtaisa timanttikaivos joka on entisen timanttia sisältävän asteroidin törmäyskohta. Että meidän pitäisi niille asteroideille mennä ja niitä napata kaivoksiksi. Jos saisin päättää niin suuntaisin luotaimet ja laskeutujat asteroideille. Asteroideilla on pieni painovoima. Materiaali saataisiin helposti irti. Planeettojen ja kuiden painovoima on paljon suurempi ja muodostaisi ongelman materiaalin siirtämisessä.

Kaivostyön tuloksena syntyisi onttoja asteroideja. En tunne tarkkaan millainen koostumus asteroideilla on, että onko se kemiallisesti ja säteilyn kannalta terveellinen ympäristö ihmiselle se asteroidin sisusta ja voiko niitä käyttää avaruusaluksina. Ja voiko edes asteroidin metallia käyttää, ettei se ole säteilevää.

Asteroidi siis louhittaisiin ontoksi ja sinne sisälle rakennettaisiin täydellinen elinympäristö ihmisille. Painovoima saataisiin asteroidiin keskipakoisvoimaa hyödyntämällä. Asteroidin sisällä olisi pyörivä hyrrä tai sitten asteroidi pyörisi, luulen kuitenkin, että asteroidin pyöriminen ei olisi tarpeeksi vakaata, että asteroidin sisälle pitäisi rakentaa hyrrä, jonka sisäpinnalla olisi painovoima. Asteroidin voimanlähde olisi useampi fuusioreaktori, useampi siksi, että fuusioreaktoriin voi tulla vika, ettei yhden fuusioreaktorin varassa voi ollakaan. Olen pohtinut voiko fuusioreaktoria käyttää valonlähteenä. Fuusioreaktorihan on pieni aurinko. Valoa voisi johtaa kuiduilla tarvittaviin kohteisiin.


Asteroideja voisi olla vaikka minkä kokoisia isoista satojen tuhansien ihmisten asuttamista pieniin muutaman tutkijan aluksiin. Asteroidi on mielestäni sopiva runko avaruusalukselle. Asteroidin paksua kuorta voi hyödyntää säteilysuojana.

Olennaisin pulma heti aluksi on miten me pääsemme maan pinnalta avaruuteen. Tähän on käytetty raketteja, joiden periaate on samanlainen kuin ilotulitusraketilla. Aika hurjaa hommaa ja joskus poksahtaakin. Tarvittaisiin semmoinen, joka lentää ilmakehässä kuin lentokone ja avaruudessa kuin raketti. Sitten on pohdittu rakentaa maan pinnalta kiertoradalle vaijerissa kulkeva hissi, joka olisi toisesta päästä kiinni asteroidissa ja toisesta päästä maapallossa.

Avaruudenvalloituksessa olennaisin seikka on päästä toisiin tähtiin. Etäisyydet ovat kuitenkin niin suuria, että valonnopeudellakin menee vuosisatoja päästä johonkin kohteeseen, jossa olemme kaukoputkilla havainneet jotakin mielenkiintoista jota pitää tutkia.

Ihmislajin kannalta avaruudenvalloitus ja muihin tähtiin levittäytyminen on tärkein toimemme. Olemme itseasiassa harvinainen laji, jota esiintyy vain yhden aurinkokunnan yhdellä planeetalla. Että kaikki munat yhdessä korissa.

Länsimaat ja niiden elintason ylläpitäminen vaatisi uusia resurssilähteitä ja innovaatioita, joita avaruudenvalloitus voisi tarjota. Avaruudenvalloitus kyllä etenee. Olemme vakiinnuttaneet kiertoradan laittamalla sen täyteen arjessamme tarpeellisia laitteita kuten tietoliikennesatelliitit, että tässä on yksi esimerkki miten avaruuden hyödyntämisestä on tullut arkea meille.


Joo pahoittelen aiheuttamaani sekaannusta huonon topikin nimen valinnan takia; tarkoitan tietysti miehitetyn avaruustutkimuksen täydellisestä pysähtymisestä.

Tämä ei myöskään ole yksinomaan oma havaintoni vaan melko laajan havainnoitsija polulaation merkille panema seikka.

Se että käytiinkö ylipäätänsä kuussa oikeasti ( vai oliko se Stanley Kubrikin ja Valkoisen Talon fantasia ? ) on edelleen melkoisen suuren spekulaation alla myös.
 

artti

Eversti
Maailmankaikkeuden ikä on 13,8 miljardia vuotta. Tosin maailmankaikkeuden ikä on määritelty havaittavien juttujen perusteella. Havaitsematon alue on vielä tutkimatta. Meidän aurinkomme ikä on 4,6 miljardia vuotta. Maapallon ikä on 4,5 miljardia vuotta. Maailmankaikkeuden ikä on siis vain kolme kertaa aurinkokuntamme ikä. Maailmankaikkeutemme on siis vastasyntynyt ja me ilmestyimme tänne melkein heti maailmankaikkeuden putkahdettua esiin. Minusta maailmankaikkeus tuntuu kovin nuorelta, kun sitä vertaa oman aurinkokuntamme ikäänkin.

Joka tapauksessa reilusti haarukoimalla, voitaisiin sanoa, että jos maapallon ikä on 4,6 miljardia vuotta ja sen elämän muodostumiseen menee siis semmoinen 4,6 miljardia vuotta niin voinemme olla täällä maailmankaikkeudessa ensimmäisiä korkeasti kehittyneitä älyllisiä lajeja. Tietysti miljardien vuosien aikaskaala antaa aika reilut toleranssit. Onhan se tietysti suuri ero onko kehittynyt älyllinen laji miljoonien vuosien ikäinen vai 190 000 vuoden ikäinen. Ihminen alkoi näyttää kehittyneen lajin sivilisaation merkkejä 6000 vuotta sitten, tällöin syntyi ensimmäiset kirjoitusmerkit ja suuret kiviset rakennelmat, jotka viittasivat ihmisten runsain määrin saapuneen suurelta alueelta paikalle pystyttämään näitä rakennelmia. Ehkä rakennelmat olivat ensimmäisiä suuren yhteisön yhteenliittäviä tekijöitä vähän niin kuin Brysselin Euroopan Unionin EU uskovaisten pää palvontapaikka.

Maapallon metalliesiintymistä voidaan päätellä, että aurinkoa on edeltänyt aiempia aurinkoja joiden supernovissa on muodostunut metallia, josta on siis tullut nykyisen aurinkokunnan metallit. Maapallon metalli ei ole peräisin nykyisestä auringosta vaan sitä ennen olleista supernovaksi räjähtäneistä auringoista ja siitä aineesta mikä saattoi olla galaksissa valtaisina pölypilvinä alkuräjähdyksenkin jäljiltä. Galaksin ja aurinkokunnan muodostumista voisi verrata villakoirien kertymiseen sängyn alle. Pölyä on niin paljon, että se alkaa kertyä palloiksi. Se missä vaiheessa oli edellytykset, että maailmankaikkeuteen voi muodostua nykyisen aurinkokunnan kaltaisia aurinkokuntia joissa on riittävästi metallia nykyisen kaltaisen aurinkokunnan muodostamiseen olisi olennainen tieto, että voisi päätellä missä vaiheessa oli elämän ja etenkin älyllisen elämän muodostumisen edellytykset, että montako supernovasukupolvea siihen tarvitaan. Kuta vanhempi maailmankaikkeus ja kuta enemmän supernovia siinä on ehtinyt räjähtää sen metallipitoisempi maailmankaikkeus on. Metallit muodostuvat alkuaineista fuusioitumalla supernovaksi räjähtävän auringon sekunteja kestävissä olosuhteissa.

Metalli on tärkeätä siksi, että sen runsas esiintyminen mahdollistaa planeetat joilla on uraanista ja raudasta muodostunut rautaydin, joka muodostaa sähkömagneettisen kentän nimeltä Van Allenin vyöhyke suojaamaan auringon ja avaruuden säteilyltä. Van Allenin vyöhyke on se missä me näemme revontulien loimuavan, kun auringossa raivoaa myrsky.

Jos katsotaan miten maapallon muodostuessa kaikki napsahtelivat kohdalleen. Aluksi oli pölykiekko, sitten siitä tiivistyi aurinko ja lukuisa määrä kappaleita jotka aurinkoa kiertäen törmäilivät toisiinsa ja muodostivat planeettoja. Lienee olleen silkkaa sattumaa, että aurinkokunnan planeetat asettuivat juuri näille kiertoradoille mikä niillä on. Alkuaurinkokunta lienee olleen melkoinen biljardipöytä jossa planetoidit poukkoilivat sinne tänne toisiinsa törmäillen ja kappaleita sinkoillen.

Maan kiertoradalle oli kertynyt möykky joka oli sen verran kookas, että se alkoi vetää pienempiä esineitä puoleensa ja näin kasvoi vain isommaksi ja veti pommitusta puoleensa kasvaen yhä isommaksi. Maan oltua jo melkein maan kokoinen siihen törmäsi Marsin kokoinen kappale, joka irrotti maasta niin paljon materiaa, että siitä muodostui Kuu.

Maan tulevan elämän kannalta oleellisia asioita oli maan sijoittuminen juuri tälle radalle sopivalle etäisyydelle auringosta ja lisäksi tarvittiin kuu maapallon pystyakselin vakauttamiseksi. Asiat alkoivat siis napsahdella kohdalleen kuin jumala olisi heittelemässä jättimäisessä luomisprosessissa esineitä visionsa mukaisiksi, että mäiskis.

Maapallolle tarvittiin meret, niinpä seurasi komeettapommitus, sitten maanpinnalle tarvittiin metallit. Maan ollessa kokonaan sula kaikki metallit painuivat maan ytimeen valtavaksi rautapalloksi. Siispä maan kuoren piti ensin jähmettyä ja sitten kuoren jähmetyttyä seurasi metallisasteroidien pommitus, joista tuli ihmisen tarvitsemat metallit.

Meret olivat olennaisia koska niissä tuli muodostumaan elämä suojassa auringon säteilyltä. Auringon teho on noin 383 jottawattia, jottas tiedätte. Miten se elämä muodostui on mysteeri. Todennäköisyyden sanotaan olevan sama kuin romuttamolla riehuva tornado kykenisi rakentamaan avaruussukkulan.

Aurinkokunnassa ja maapallolla asiat kuitenkin napsahtelivat kohdalleen, että elämää saattoi maapallolle muodostua. Kyllähän joku lotossakin voittaa.

Tarkoitus on siis yrittää haarukoida voisiko maailmankaikkeudessa olla toinenkin nopeasti kehittyvä älyllinen sivilisaatio.

Missä kehitysvaiheessa sivilisaatio mahdollisesti olisi.

Matkaavatko he avaruudessa tähtien välisiä lentoja tai jopa galaksista toiseen.

Missä he ovat.

Ovatko he samassa galaksissa.

Kuinka lähellä meitä he ovat.

Jos me löytäisimme aurinkokunnasta elämää, siis muutakin kuin sen minkä näemme peilissä, voisimme sanoa, että elämää esiintyy kaikkialla missä se vain on mahdollista. Itse uskoisin, että maailmankaikkeus on täynnä elämää. Toisaalta, jos maailmankaikkeus on täynnä elämää niin elämän parissa esiintyy sellainen evoluutio niminen juttu. Kaikki elämänmuodot kehittyvät sukupolvi sukupolvelta aina suosien sopeutuvinta yksilöä. Että, jos elämää on, se tuottaa aika varmastikin kehittyneempiä lajeja ja kehittyneet lajit tuottavat taas älyllisesti kehittyneitä sivilisaatioita. Stephen Hawking sanoi, että meidän pitää olla hiljaa ja lopettaa kaikki radiosignaalin vuotaminen avaruuteen. Radiosignaali etenee avaruudessa valonnopeudella, että voinemme päätellä kuinka monen valovuoden päässä kesällä 1969 kuusta lähetty The Eagle Has Landed on. 45 valovuoden säteellä on enimmäkseen punaisiksi kääpiöksi sanottuja tähtiä. Tosin radiosignaali ei ole ainoa merkki elämästä. Nimittäin kaukaakin havaittavissa olevat asiat niin kuin maan auringon ominaislaatu ja aurinkoa kiertävien planeettojen kemia on tunnistettavissa niiden säteilemästä tai heijastamasta spektristä. Maan metaanin voi tunnistaa toisistakin tähdistä käsin maan heijastaman valon spektristä. Ja metaanihan on tutkijoiden mukaan varma elämän merkki koska metaani häviää nopeasti ja sitä pitää jostakin muodostua koko ajan. Että jossain kaukana varmaan jo käännetään valtaisan avaruusalusarmadan kurssia.

Ja sitten hauska kompa. Mikä on maata lähin tähti. Toinen rupeaa miettimään, että Proxima Centauri. Maata lähin tähti on nimittäin aurinko.
 
Viimeksi muokattu:

Juke

Ylipäällikkö
BAN
Maailmankaikkeuden ikä on 13,8 miljardia vuotta. Tosin maailmankaikkeuden ikä on määritelty havaittavien juttujen perusteella. Havaitsematon alue on vielä tutkimatta. Meidän aurinkomme ikä on 4,6 miljardia vuotta. Maapallon ikä on 4,5 miljardia vuotta. Maailmankaikkeuden ikä on siis vain kolme kertaa aurinkokuntamme ikä. Maailmankaikkeutemme on siis vastasyntynyt ja me ilmestyimme tänne melkein heti maailmankaikkeuden putkahdettua esiin. Minusta maailmankaikkeus tuntuu kovin nuorelta, kun sitä vertaa oman aurinkokuntamme ikäänkin.

Joka tapauksessa reilusti haarukoimalla, voitaisiin sanoa, että jos maapallon ikä on 4,6 miljardia vuotta ja sen elämän muodostumiseen menee siis semmoinen 4,6 miljardia vuotta niin voinemme olla täällä maailmankaikkeudessa ensimmäisiä korkeasti kehittyneitä älyllisiä lajeja. Tietysti miljardien vuosien aikaskaala antaa aika reilut toleranssit. Onhan se tietysti suuri ero onko kehittynyt älyllinen laji miljoonien vuosien ikäinen vai 190 000 vuoden ikäinen. Ihminen alkoi näyttää kehittyneen lajin sivilisaation merkkejä 6000 vuotta sitten, tällöin syntyi ensimmäiset kirjoitusmerkit ja suuret kiviset rakennelmat, jotka viittasivat ihmisten runsain määrin saapuneen suurelta alueelta paikalle pystyttämään näitä rakennelmia. Ehkä rakennelmat olivat ensimmäisiä suuren yhteisön yhteenliittäviä tekijöitä vähän niin kuin Brysselin Euroopan Unionin EU uskovaisten pää palvontapaikka.

Maapallon metalliesiintymistä voidaan päätellä, että aurinkoa on edeltänyt aiempia aurinkoja joiden supernovissa on muodostunut metallia, josta on siis tullut nykyisen aurinkokunnan metallit. Maapallon metalli ei ole peräisin nykyisestä auringosta vaan sitä ennen olleista supernovaksi räjähtäneistä auringoista ja siitä aineesta mikä saattoi olla galaksissa valtaisina pölypilvinä alkuräjähdyksenkin jäljiltä. Galaksin ja aurinkokunnan muodostumista voisi verrata villakoirien kertymiseen sängyn alle. Pölyä on niin paljon, että se alkaa kertyä palloiksi. Se missä vaiheessa oli edellytykset, että maailmankaikkeuteen voi muodostua nykyisen aurinkokunnan kaltaisia aurinkokuntia joissa on riittävästi metallia nykyisen kaltaisen aurinkokunnan muodostamiseen olisi olennainen tieto, että voisi päätellä missä vaiheessa oli elämän ja etenkin älyllisen elämän muodostumisen edellytykset, että montako supernovasukupolvea siihen tarvitaan. Kuta vanhempi maailmankaikkeus ja kuta enemmän supernovia siinä on ehtinyt räjähtää sen metallipitoisempi maailmankaikkeus on. Metallit muodostuvat alkuaineista fuusioitumalla supernovaksi räjähtävän auringon sekunteja kestävissä olosuhteissa.

Metalli on tärkeätä siksi, että sen runsas esiintyminen mahdollistaa planeetat joilla on uraanista ja raudasta muodostunut rautaydin, joka muodostaa sähkömagneettisen kentän nimeltä Van Allenin vyöhyke suojaamaan auringon ja avaruuden säteilyltä. Van Allenin vyöhyke on se missä me näemme revontulien loimuavan, kun auringossa raivoaa myrsky.

Jos katsotaan miten maapallon muodostuessa kaikki napsahtelivat kohdalleen. Aluksi oli pölykiekko, sitten siitä tiivistyi aurinko ja lukuisa määrä kappaleita jotka aurinkoa kiertäen törmäilivät toisiinsa ja muodostivat planeettoja. Lienee olleen silkkaa sattumaa, että aurinkokunnan planeetat asettuivat juuri näille kiertoradoille mikä niillä on. Alkuaurinkokunta lienee olleen melkoinen biljardipöytä jossa planetoidit poukkoilivat sinne tänne toisiinsa törmäillen ja kappaleita sinkoillen.

Maan kiertoradalle oli kertynyt möykky joka oli sen verran kookas, että se alkoi vetää pienempiä esineitä puoleensa ja näin kasvoi vain isommaksi ja veti yhä voimakkaampaa pommitusta puoleensa kasvaen yhä isommaksi. Maan oltua jo melkein maan kokoinen siihen törmäsi Marsin kokoinen kappale, joka irrotti maasta niin paljon materiaa, että siitä muodostui Kuu.

Maan tulevan elämän kannalta oleellisia asioita oli maan sijoittuminen juuri tälle radalle sopivalle etäisyydelle auringosta ja lisäksi tarvittiin kuu maapallon pystyakselin vakauttamiseksi. Asiat alkoivat siis napsahdella kohdalleen kuin jumala olisi heittelemässä jättimäisessä luomisprosessissa esineitä visionsa mukaisiksi, että mäiskis.

Maapallolle tarvittiin meret, niinpä seurasi komeettapommitus, sitten maanpinnalle tarvittiin metallit. Maan ollessa kokonaan sula kaikki metallit painuivat maan ytimeen valtavaksi rautapalloksi. Siispä maan kuoren piti ensin jähmettyä ja sitten kuoren jähmetyttyä seurasi metallisasteroidien pommitus, joista tuli ihmisen tarvitsemat metallit.

Meret olivat olennaisia koska niissä tuli muodostumaan elämä suojassa auringon säteilyltä. Auringon teho on noin 383 jottawattia, jottas tiedätte. Miten se elämä muodostui on mysteeri. Todennäköisyyden sanotaan olevan sama kuin romuttamolla riehuva tornado kykenisi rakentamaan avaruussukkulan.

Aurinkokunnassa ja maapallolla asiat kuitenkin napsahtelivat kohdalleen, että elämää saattoi maapallolle muodostua. Kyllähän joku lotossakin voittaa.

Tarkoitus on siis yrittää haarukoida voisiko maailmankaikkeudessa olla toinenkin nopeasti kehittyvä älyllinen sivilisaatio.

Missä kehitysvaiheessa sivilisaatio mahdollisesti olisi.

Matkaavatko he avaruudessa tähtien välisiä lentoja tai jopa galaksista toiseen.

Missä he ovat.

Ovatko he samassa galaksissa.

Kuinka lähellä meitä he ovat.

Mitäs, jos he ovat avaruuusnatseja. Meidän pitää pyytää apua avaruusboltseilta.

Jos me löytäisimme aurinkokunnasta elämää, siis muutakin kuin sen minkä näemme peilissä, voisimme sanoa, että elämää esiintyy kaikkialla missä se vain on mahdollista. Itse uskoisin, että maailmankaikkeus on täynnä elämää. Toisaalta, jos maailmankaikkeus on täynnä elämää niin elämän parissa esiintyy sellainen evoluutio niminen juttu. Kaikki elämänmuodot kehittyvät sukupolvi sukupolvelta aina suosien sopeutuvinta yksilöä. Että, jos elämää on, se tuottaa aika varmastikin kehittyneempiä lajeja ja kehittyneet lajit tuottavat taas älyllisesti kehittyneitä sivilisaatioita. Stephen Hawking sanoi, että meidän pitää olla hiljaa ja lopettaa kaikki radiosignaalin vuotaminen avaruuteen. Radiosignaali etenee avaruudessa valonnopeudella, että voinemme päätellä kuinka monen valovuoden päässä kesällä 1969 kuusta lähetty The Eagle Has Landed on. 45 valovuoden säteellä on enimmäkseen punaisiksi kääpiöksi sanottuja tähtiä. Tosin radiosignaali ei ole ainoa merkki elämästä. Nimittäin kaukaakin havaittavissa olevat asiat niin kuin maan auringon ominaislaatu ja aurinkoa kiertävien planeettojen kemia on tunnistettavissa niiden säteilemästä tai heijastamasta spektristä. Maan metaanin voi tunnistaa toisistakin tähdistä käsin maan heijastaman valon spektristä. Ja metaanihan on tutkijoiden mukaan varma elämän merkki koska metaani häviää nopeasti ja sitä pitää jostakin muodostua koko ajan. Että jossain kaukana varmaan jo käännetään valtaisan avaruusalusarmadan kurssia.

Ja sitten hauska kompa. Mikä on maata lähin tähti. Toinen rupeaa miettimään, että Proxima Centauri. Maata lähin tähti on nimittäin aurinko.


Niin...linnunradan käsikirja liftareille kertoo lisää. Muuten lotossa on yksi rouva voittanut Suomessa 3 kertaa päävoiton..miten todennäköistä se on ?

Mikä estää meitä käväsemästä tämän aurinkokunnan isoimmat planeetat ja tutkimassa olisko siellä jotakin mitä 45 km/s ohi kiitävä sondi ei ehdi nähdä. Itse olen huomannut, että fillarillakin kykenee havainnoimaan paremmin asioita kuin niiden ohi autolla ajaessa ?

Proxima Centauri on muuten vanhempi kuin meidän aurinko; http://fi.wikipedia.org/wiki/Proxima_Centauri

En pidä kovin todennäköisena että törmäämme toisiin elollisiin ihan pian..on nuo muut aurinkokunnat sen verran kaukana kuitenkin.

Mistä näissä ioni työntimissä on oikein kyse ?

http://www.businessweek.com/articles/2013-04-08/mit-researchers-fire-up-the-ionic-thrusters

Onko sama asia; http://en.wikipedia.org/wiki/Ion_thruster
 
Viimeksi muokattu:

Juke

Ylipäällikkö
BAN
Avaruuskarpaasi Seibold joka selvisi SS II onnettomuudesta esiintyy tässä;

Tässä co-pilottina sama karpaasi;
 
Viimeksi muokattu:

Juke

Ylipäällikkö
BAN
Saturnukseen on pitkä matka, mutta sen 100 kertaa maata suurempaa massaa voisi käyttää nopean avaruusaluksen linkoamiseen takaisin "järjettömällä" nopeudella kohti maata ( tai jotain muuta planeettaa ). Esim lähestyminen 800 000 km/t nopeudella voisi antaa loppunopeuden 4 000 000 km/t kohti esim jotain kaukaista planeettaa seuraavassa galaksissa ( ja kääntää siellä samalla tavalla takaisin ison planeetan vetovoimaa käyttäen....ikään kuin surffaten ). 1111 km/s nopeudella varmaan kerkeisi jonnekin mistä ei ole "lähikuvia" vielä otettu..ihmisiässä...ja takaksin ( ehkä jopa hengissä ).

Laite pitäisi napata kauko-ohjatulla laitteella ( joka liikkuu samaan suuntaan ) joka hakee 1111 km / s nopeuden auringosta ja ikään kuin jarruttaa rakettienergialla kaukaa tulleen matkalaisen muutaman vuoden matkan jälkeen. Vuodessa on 31,5 miljoonaa sekunttia..joten aika kauashan sillä pääsisi. Kalkulaattorista loppuu numerot joten kilsoja täytyy olla paljon.

http://space-facts.com/saturn/

Tässä 40 triljoonan kilsan päässä oleva; http://www.space.com/18099-earth-sized-planet-alpha-centauri-numbers.html
Alpha Centauri Bp.

Jaa no ei ihan riitä 1111 km/s vauhdilla kestää edelleen 1270 vuotta AC planeetalle..pelkkä meno.

50 000 km/s nopeudella kerkeisi vielä katsomaan lapsensa häitä jos lähtee heti hänen syntymänsä jälkeen matkalle.
 
Viimeksi muokattu:

Juke

Ylipäällikkö
BAN
Miehittämättömällä puolella tapahtuu; http://sci.esa.int/juice/55055-juice-mission-gets-green-light-for-next-stage-of-development/

Ariane 6; http://en.wikipedia.org/wiki/Ariane_6



63 metriä pitkä laitos !

Voisi kuljettaa Hermeksen; http://www.astronautix.com/craft/hermes.htm

 
Viimeksi muokattu:

FinnNSF

Eversti
Orionin koelento meni näillänäkyminen ihan hyvin. Ei ettäkö tästä nyt NASAn Mars-matkat alkaisi. Orion ei lennä kauemmaksi ilman SLS jättiläisrakettia joka ehkä laukaistaan ekan kerran suunnilleen neljän vuoden päästä. Parin lennon lisäksi ei juuri muuta ole suunnitteilla koska ei yksinkertaisesti ole rahaa laskeutujiin, asumismoduuleihin yms mitä tarvittaisiin pitkille lennoille ja taivaankappaleille vierailemiseen. SLS projekti saatetaan lopettaa jo ennen ensimmäistäkään lentoa. Monta vaalia ennen 2018 jotka saattavat koitua sen päänmenoksi.
 
Top