Winds of Change - Muutosten tuulet
http://neluetutkirjat.blogspot.fi/2016/06/winds-of-change-muutosten-tuulet.html
Englanti sitten äänesti Brexitin puolesta. Tulos oli tiukka, mutta Brexitin voitto on silti kiistaton. Eri medioissa tapahtumain käänteitä on käsitelty laajasti, enemmän tai vähemmän objektiivisesti. Tähänastisen pohjanoteerauksen sai aikaan - kuinkas muuten - Yle, jonka Brexitin vastaista asennetta uutisoinnissa ei pyritty tai kyetty piilottelemaan.
Esimerkkinä voi mainita väitteet, joiden mukaan Englannin ero EU:sta heikentää Eurooppaa sotilaallisesti. Mistä lähtien EU:lla on ollut oma armeija, josta britit nyt sitten eroaisivat? EU:n sotilaallisesta voimasta vastaa käytännössä NATO. Englanti on NATOn täysjäsen pienellä, mutta hyvin koulutetulla ja varustetulla ammattiarmeijallaan. Brittien muistona suurvalta-ajoista ovat heidän ydinsukellusveneensä. Niiden ydinohjusten MAD-pelote on ollut puolustuksen perustana yhdessä NATO jäsenyyden ja siitä seuraavan Yhdysvaltain tuen kanssa. Britit ovat edelleenkin NATOn jäsenenä, joten vihjaukset EU:n oman (de facto olemattoman) sotilaallisen voiman laskusta ovat halpahintaista Yle-huuhaata.
Yhtä kaikki, silmiemme edessä on tapahtunut merkittävä käänne. Sitä voisi kuvata kahden historiallisen esimerkin avulla. Mitä yhteistä on Stalingradin taistelulla 1942-43, Berliinin muurin murtumisella 1989 ja Britannian Brexit äänestyksellä 2016?
Stalingradissa mahdottomaksi uskottu asia tapahtui: alati laajenevan epädemokraattisen, mutta voittamattomaksi kuvitellun ja ikuiseksi rakennetun suurvallan eteneminen pysähtyi. Saksan sotaonni kääntyi ja osoittautui, että mahtava vihollinen oli voitettavissa. Euroopan alistetut kansat saivat kaipaamansa toivon kipinän, aloite otettiin omiin käsiin. Vastarinta kiihtyi ja voimistui Euroopan miehitetyissä maissa ja vaikka voitto oli vielä kaukana, suunta oli nyt kääntynyt sitä kohti.
Berliinin muurin murtuminen sosialistisen totalitaristisen pakkovallan sortuessa 1989 osoitti, ettei yhtenäistä kansaa voi nujertaa. Ehkä juuri tämän vuoksi EU:n eräs perustehtävä on ollut kansallisvaltioiden ja ihmisten kansallistunteen hävittäminen. Berliinissä kansa nousi rauhanomaisesti sortajiaan vastaan samalla kaataen korruptoituneen, velkaantuneen ja kansanvastaisen eliitin utopistisen hallinnon. Mitä EU on tänään? Se on korruptoitunut ja velkaantunut utopistinen eliitin unelma. Unelma, joka on meille tavallisille ihmisille hengenvaarallinen epädemokraattinen yhteiskunnallinen kokeilu. Olet kokeilussa mukana halusit tai et. Näet kokeilun etenemisen kotikaupunkisi kaduilla, kaupoissa ja työpaikoilla. Näet kokeilun tuloksia EU-propagandan läpitunkemissa medioissa ja EU-uskovaisten mielipiteissä.
Miten EU sitten on epädemokraattinen? EU:n suurin ongelma on ettei se halua kuulla kansalaisiaan! EU on valtioiden kartelli, joka määrää keskenään hallintotuotteidensa hinnat ja ehdot. Tämän EU tekee hallintatavallaan: lait laaditaan kansallisilta parlamenteilta piilossa EU:n ja kansallisten eliittipoliitikkojen kesken. Näin lakeja ei tarvitse alistaa kansallisen keskustelun ja arvioinnin kohteeksi. Kansalliset eliittipoliitikot pitävät tästä mukavasta ja helposta hallintatavasta, eihän enää tarvitse ottaa huomioon kansan (vääriä) mielipiteitä. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan mainita uusittavana oleva EU-asedirektiivi, joka uhkaa mm. Suomen puolustuskykyä kieltämällä reserviläisaseiden hallussapidon ja tekemällä mahdottomiksi reserviläisammunnat. Suurin uhka puolustuskyvyllemme, kansallisvaltiollemme ja turvallisuudellemme on EU. Se haluaa syventyvää integraatiota, on kyvytön ratkaisemaan velkakriisiä, on luonut pakolaiskriisin omien rajojensa sisälle ja kurjistaa kansallisvaltioiden talouden eurovaluuttoineen ja toimimattomine talouspakotteineen. Britit ovat säilyttäneet oman valuutan. Siksi heidän on eurovyöhykkeen maita yksinkertaisempi erota EU:sta. Ruotsalaisilla on tämä sama valtti: oma valuutta. Toisin on meillä. Tilanteemme on oleellisesti heikompi ja mahdollinen ero EU:sta vaatisi enemmän työtä ja markan palauttamista valuutaksemme. Ei se silti mahdotonta ole. Suomalaiset ovat historian saatossa pyristelleet irti niin Ruotsin kruunuista kuin keisarillisen Venäjän ruplista.
Surkuhupaisinta EU-eliitin toiminnassa on Venäjän ja Putinin syyttäminen EU:n itse itselleen aiheuttamasta demokratiavajeesta, velka- ja uskottavuuskriisistä. EU käyttää Putinin Venäjää syntipukkina kätkeäkseen omat epäonnistumisensa ja johtaakseen kansojen katseet pois oleellisista asioista. Koska EU on epäonnistunut ja itsensä kriisiin ajanut valtiokartelli, sen on projisoitava ongelmiaan ulos itsestään ja haettava yhtenäisyyttä ulkoisia ja sisäisiä viholliskuvia rakentamalla. Ja sitähän EU on tehnyt: Venäjä ei voi eikä osaa (eikä saa) tehdä mitään oikein, koska se on viholliskuva, jota on parjattava. Jos et eurokansalaisena jaa EU:n agendaa, olet äärioikeistoa, populisteja, natseja, fasisteja, rasisteja, antifeministejä ja vihapuhujia.
Englannissa muutosten tuulet saivat aikaan kaksi huomattavaa vaikutusta: EU:ta on pidetty loppumattomana yksisuuntaisena projektina - Brexit rikkoi sen illuusion ja loi toivon Euroopan kansoille. Englantilaiset äänestivät Brexitissä myös EU:n perusperiaatteesta eli ihmisten vapaasta liikkuvuudesta ja EU:n maahanmuuttopolitiikasta. Haittamaahanmuutto on tuonut kaaoksen ja etnisen, valkoihoisiin kohdistuvan väkivallan brittien kaupunkeihin. Maa on vaarassa muuttua islamilaiseksi ja romahtaa. Ehkä siinä oli se viimeinen pisara, joka sai tolkulliset britit äänestämään Brexitin puolesta.
Toivotan sydämestäni onnea ja menestystä vapaalle Englannin kansalle!
Rule Britannia!