Tästähän tuntuu syntyvän komediaa oikein isolla kädellä. Brexit-jengillä tuntuu olevan melkoinen paniikki päällä kun joutuu miettimään että mitähän tästä oikeasti seuraa.
Boris Johnsonilla tuntuu olevan löysät housuissa kun joutuu vastaamaan puheistaan. Hinkui Cameronin tilalle pääministeriksi ja nyt taitaa käydä niin että iso-boris saattaa ihan oikeasti joutua pääministerinä selvittämään aikaansaannoksiaan.
Brexitin nokkamies Boris Johnson näyttää säikähtäneen äänestystulosta: "Eroprosessilla ei ole kiire"
Brexit-kampanjan nokkamies Boris Johnson oli äänestyksen jälkeisenä päivänä selvästi vaisumman oloinen kuin kampanjan kuluessa.
Vaikka hän oli juuri saanut suuren voiton ajamassaan kampanjassa eron puolesta ja siten noussut vakavasti otettavaksi pääministeriehdokkaaksi, ei hän suinkaan uhonnut Britannian lähtevän nyt EU:sta ovet paukkuen ja pää pystyssä.
Johnson alkoi pikemminkin empiä ovensuussa, tarrautuen rystyset valkoisina ovenkarmiin ja selittäen, ettei eroprosessin käynnistämisellä EU:n perussopimuksen artikla 50:n nojalla ole mikään kiire.
Monet tulkitsivat hänen esiintymisensä siten, että Johnson oli laskenut jäsenyyden jatkon kannattajien voittavan niukasti, jolloin hän olisi voinut kärkkyä pääministeri David Cameronin paikkaa vaikkapa ensi vuonna. Kun tulos oli toinen kuin piti, näyttää Johnsonilta olevan kartta hukassa.
Tilanne on Johnsonin kannalta uusi, sillä hänet opittiin tuntemaan brittipolitiikassa sanavalmiina ja hauskana esiintyjänä, joka nousi suureen suosioon kansaan menevänä Lontoon pormestarina. Hassujen tempausten lupsakka Boris on ollut viime päivinä kateissa
Euromyyttien kertoja
Ennen siirtymistään politiikkaan Johnson työskenteli toimittajana. Hän toimi konservatiivisen Daily Telegraph -lehden kirjeenvaihtajana 1990-luvun keskivaiheilla siihen aikaan, kun Suomi, Ruotsi ja Itävalta olivat juuri liittyneet EU:n jäseniksi. Johnsonin esiintyminen ja toiminta EU-koneistoa seuraavien toimittajien joukossa valaisi sitä vaikeaa suhdetta, joka on vallinnut Britannian ja EU:n välillä.
Moni paikalla ollut muistanee edelleen Johnsonin lällättelevät kysymykset komission tiedottajille ennen huippukokousta, jossa oli määrä huomioida Maastrichtin sopimuksen voimaantulo ja siitä seuraavat uudet askeleet kohti talous- ja rahaliittoa.
– Tarjotaanko siellä samppanjaa? Entä kakkua? Hyppääkö (silloinen EU-komission puheenjohtaja) Jacques Delors ulos siitä kakusta, Johnson tivasi ääni inhosta väristen.
Johnson erikoistui tarjoilemaan Telegraphin lukijoille kuvaa EU:sta suurena byrokraattisena rakennelmana, jonka koko tarkoitus oli kiusata brittejä ja pumpata rahaa brittiläisiltä veronmaksajilta. Monesti faktat menivät pesuveden mukana, mutta EU:n typeryyttä ja turhuutta toistavat jutut upposivat lukijoihin kuin kuuma veitsi voihin.
The Times -lehden entinen kirjeenvaihtaja Martin Fletcher kirjoittaa New York Timesissa, että Johnsonin tyyli sai kohtalokkaita seuraamuksia koko brittimedialle. Muut lehdet alkoivat kovassa mediakilpailussa vaatia toimittajiltaan samanlaisia juttuja, kunnes brittimedia täyttyi faktapohjaltaan löyhistä mutta sitäkin värikkäämmistä EU:ta mustamaalaavista jutuista.
Lopputulos nähtiin brexitkampanjassa ja kansanäänestyksen ääntenlaskussa.
_______________________________________________________________________________
Krapula ja katumus?
Huoli EU-rahan menettämisestä on pulpahtanut pintaan Britanniassa. Etelä-Englannin Cornwallissa on ryhdytty toimiin, jottei alue joutuisi häviäjäksi Britannian lähtiessä EU:sta.
Cornwall äänesti torstain kansanäänestyksessä lähes 57 prosentin enemmistöllä EU-eron eli brexitin puolesta. Eilen illalla Independent-lehti uutisoi, että Cornwall haluaa turvata saamansa rahoituksen säilymisen nykytasolla.
Talouslehti Financial Times on laskenut, että 530 000 asukkaan Cornwall sai vuosina 2007-2013 yli 650 miljoonaa euroa EU-rahaa infrastruktuuri-, laajakaistaverkko- ja yliopistohankkeisiin. Köyhä Cornwall on saanut runsaasti tukia myös kalastus- ja maatalouteen. Se on kuulunut suuriin hyötyjiin, EU-rahoitusta tutkinut selvittäjä totesi kaksi vuotta sitten. Cornwallin aluehallinnon mukaan brexit-kampanjoijat olivat ennen kansanäänestystä luvanneet, ettei piirikunnan saama rahoitus heikkenisi EU-eron myötä.
- Haluamme ministereiltä pikaisen vahvistuksen, että tämä pitää paikkansa, aluehallinto muotoili tiedotteessaan.
- Aiomme tutkia, mitä päätös merkitsee Cornwallille nyt ja tulevaisuudessa. Koska Cornwallin talous on suhteellisen heikko muuhun Eurooppaan verrattuna, Cornwall on saanut huomattavaa rahoitusta EU:lta 15:n viime vuoden aikana.
Haluamme vahvistuksen siitä, että tämä tarvepohjainen rahoitus säilyy myös tulevaisuudessa.
(Huutonaurua)
_____________________________________________________________________________________
Britit hakevat nyt joukoin Irlannin passeja
Pohjois-Irlannissa asuvat saavat halutessaan Irlannin passin. Irlannin kansalaisuuden britit saavat myös, jos vanhemmat tai isovanhemmat ovat olleet Irlannissa syntyneitä Irlannin kansalaisia.
Britannian kansanäänestyspäätös EU-erosta on nostanut Irlannin passihakemusten määrää Pohjois-Irlannissa. Pohjois-Irlannin posti sanoo, että se on vastaanottanut "epätavallisen korkean määrän Irlannin passihakemuksia" äänestystuloksen selvittyä.
Pohjois-Irlanti kuuluu Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, mutta siellä syntyneet ihmiset saavat hakea myös Irlannin passia, sillä heidät katsotaan Irlannin saaren asukkaiksi.
Valtaosa briteistä äänesti EU-eron puolesta, mutta Pohjois-Irlannissa enemmistö olisi halunnut jäädä EU:hun.
Perinteisesti Irlannin kansalaisuus on Pohjois-Irlannin katolisella väestöllä, kun taas protestantit mieltävät itsensä briteiksi. Kansanäänestys on kuitenkin muuttanut historiallista jakoa.
Esimerkkinä tästä on yhden Pohjois-Irlannin tunnetuimman protestanttipoliitikon Twitter-viesti:
– Neuvoni on, että jos olet oikeutettu toiseen passiin, tartu mahdollisuuteen, viestitti Ian Paisley nuorempi.
Myös muilla briteillä on mahdollisuus hakea Irlannin passia, mikäli jompi kumpi heidän vanhemmistaan on Irlannissa tai Pohjois-Irlannissa syntynyt Irlannin kansalainen.
Tuossa tapauksessa kansallisuuden saa automaattisesti. Kansalaisuutta voi kuitenkin hakea myös siinä tapauksessa, että joku isovanhemmista on ollut Irlannissa syntynyt kansalainen.
Irlannin kansalaisuuden hakemisesta
ohjeisti muun muassa brittilehti Independent.
________________________________________________________________________________
6+1 virheellistä ja valheellista Brexit-väitettä – näin britit saatiin äänestämään ei EU:lle
Britannian lähtöä EU:sta kannattanut Vote Leave -kampanja sai monet äänestäjät liikkeelle – väitteillä ja lupauksilla, jotka johtivat harhaan tai eivät yksiselitteisesti pidä paikkaansa.
Britannia äänesti eilen perjantaina ratkenneessa neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä kannattavansa eroa Euroopan unionista.
Sekä lähtöä kannattaneet (Brexit), että unioniin jäämistä puoltaneet (Bremain) osapuolet kävivät pitkät ja vaiherikkaat kampanjat, mutta niiden sisällöissä oli monia harhaanjohtavia väitteitä ja suoranaista väärää tietoa.
Britit äänestivät EU-eron puolesta torstaina prosentein 52–48. Britannian
Brexit-krapula pahenee pahenemistaan: maassa vaaditaan jo toista kansanäänestystä EU-erosta. Kansalaisaloite oli iltapäivään mennessä saanut jo yli 1,6 miljoonaa allekirjoitusta. Virallinen verkkosivusto, jolla aloitteen voi allekirjoittaa, on kaatunut ainakin kertaalleen ryntäyksen takia. Palvelussa tehdystä aloitteesta keskustellaan parlamentissa, jos se saa 100000 kannattajaa.
IS listasi 6+1 eroa kannattaneen Vote Leave -kampanjan suurta näkyvyyttä saanutta ja äänestyspäätöksiin vaikuttanutta väitettä, jotka eivät kuitenkaan pidä paikkaansa.
- Iso-Britannia äänesti Euroopan unionista eroamisesta (Brexit) tai sinne jäämisestä (Bremain) neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä 23.6.
- Äänestystulos ratkesi perjantaiaamuna. 52 prosenttia briteistä äänesti eron puolesta, 48 prosenttia sitä vastaan.
- Markkinoilla tulos aiheutti rajun reaktion: pörssikurssit lähtivät jyrkkään laskuun ja punnan kurssi putosi alimmilleen yli 30 vuoteen.
- Äänestyksen jälkeen Britannian pääministeri David Cameron ilmoitti eroavansa tehtävästään lokakuussa.
- Eroprosessi alkaa vasta, kun Britannian seuraava pääministeri ilmoittaa asiasta Eurooppa-neuvostolle.
1. Kansallinen terveydenhuolto saisi 350 miljoonaa puntaa viikossa
Yksi Vote Leave -kampanjan näkyvimpiä väitteitä oli, että britit maksaisivat joka viikko 350 miljoonaa puntaa (nykykurssilla 430 miljoonaa euroa) Euroopan unionille. Kampanja vakuutteli, että tämä summa voitaisiin eron myötä käyttää kansalliseen terveydenhuoltoon.
Iskulause vetosi äänestäjiin ja sai monet uskomaan, että rahasumma todella tulisi terveydenhuollon käyttöön, mikäli ero EU:sta toteutuisi. Kesäkuun puolivälissä tehdyn mielipidemittauksen mukaan lähes puolet briteistä uskoi väitteen pitävän paikkansa,
Independent kertoo. Britannian tilastoviranomaiset kumosivat lukujen paikkansapitävyyden toistuvasti, mutta lause pysyi näkyvästi muun muassa maata kiertäneiden kampanjabussien kyljessä. Lisäksi Britannian keskuspankki totesi, että mikäli EU-ero toteutuu, uhkaa maata taantuma, tuloveron nosto ja terveydenhuollon menoleikkaukset.
Myös Itsenäisyyspuolue Ukipin johtaja
Nigel Farage myönsi miltei heti äänestystuloksen selvittyä, ettei tällaista rahansiirtoa tapahdu.
– Minä en olisi koskaan esittänyt sellaista väitettä. Se oli yksi virheistä, joita erokampanja teki, Farage sanoi
ITV-kanavan haastattelussa eilen aamulla.
Farage ei kuulunut Vote Leave -kampanjakoneistoon, vaikka oli näkyvimpiä eron puolestapuhujia.
2. EU:n sääntely maksaa liikaa
– Kun ajattelee, että EU:n sääntelystä aiheutuu noin 600 miljoonan punnan (nykykurssilla 738,5 miljoonan euron) kulut viikossa, pelkään, että syyt jäädä EU:hun eivät ole ainakaan taloudellisia.
Näin
Boris Johnson, yksi Vote Leave -kampanjan näkyvimpiä puolestapuhujia, kuvaili EU:n sääntelyn hintaa briteille. Väite ei kuitenkaan kestä tarkempaa tarkastelua.
The Telegraphin mukaan väite ja luvut ovat peräisin
Open Europe -ajatuspajan julkaisusta. Luku muodostuu yksinkertaisesti laskemalla yhteen kaikki kulut, jotka julkaisun mukaan ovat vuositasolla 33,4 miljardia puntaa (41,1 miljardia euroa nykykurssilla). Tämä vastaa Britannian bruttokansantuotteesta – 2,8 triljoonasta punnasta, eli 2,8 tuhannesta miljardista – vain murto-osaa.
Asiassa ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että osa EU:n sääntelystä hyödyttää Britanniaa: Open Europe arvioi sääntelyn hyödyiksi 58,3 miljardia puntaa (71,8 mrd euroa) vuodessa, eli 24,9 miljardia (30,6 mrd euroa) kuluja enemmän.
3. Briteillä ei ole valtaa EU:ssa
– Yhdistynyt kuningaskunta häviää EU:ssa säännönmukaisesti, koska muut jäsenvaltiot suosivat laajaa sääntelyä ja protektionististä taloutta.
Näin totesi
Jacob Rees-Mogg, joka kuuluu Britannian konservatiivipuolueen euroskeptiseen siipeen. Rees-Moggin on yksi keskeisistä Brexitiä ajaneista poliitikoista. UK in a Changing Europe -tutkimuskeskuksen
Sara Hagemannin mukaan britit eivät häviä EU-äänestyksissä mitenkään säännönmukaisesti. Asia on enemmänkin päin vastoin. Vuodesta 1999 asti – jolloin Eurooppa-neuvoston päätöstilastot tulivat saataville – britit ovat olleet vähemmistönä (äänestäneet ”Ei”) 57 kertaa.
Eurooppa-neuvostossa jäsenmaiden hallitukset tapaavat ja neuvottelevat sopimuksia ja suuntaviivoja. Se on EU:n ylin poliittinen elin. Voittajien puolella britit ovat olleet huomattavasti useammin, 2 474 äänestyksessä. 70 äänestyksessä Britannia on äänestänyt tyhjää. Toisaalta on totta, että britit ovat äänestäneet enemmistöä vastaan muita jäsenmaita useammin, etenkin
David Cameronin pääministerikaudella viime vuosien aikana. On kuitenkin virheellistä väittää, että britit häviäisivät äänestykset säännönmukaisesti.
4. EU:n hinta
EU maksaa Britannialle yli 350 miljoonaa puntaa (430 mrd euroa) joka viikko – lähes 20 miljardia (24,6 mrd euroa) vuodessa. Tämä oli yksi eroa kannattaneen Vote Leave -kampanjan keskeisistä iskulauseista. Britannia kyllä maksaa EU:n budjettiin suuremman osan kuin se saa EU:lta takaisin. Maksun suuruus
ei kuitenkaan ole 350 miljoonaa puntaa viikossa.
Vuonna 2015 maksun suuruus oli 13 miljardia (16 mrd euroa), eli noin 250 miljoonaa (307,7 mil euroa) viikossa. Tästä summasta Yhdistynyt kuningaskunta saa kuitenkin myös niin sanottuja palautuksia. Tästä syystä nettomaksun suuruus on suurin piirtein 8,5 miljardia (10,5 mrd euroa) puntaa vuodessa, eli noin 160 miljoonaa puntaa viikossa (196,9 miljoonaa euroa). EU myös käyttää saamiaan rahoja suoraan rahoittamiinsa kohteisiin, esimerkiksi brittiläistein tutkijoiden projekteihin.
5. EU tarvitsee Britanniaa enemmän kuin britit EU:ta
Tämä väite oli kampanjan aikana etenkin Boris Johnsonin huulilla. Johnson muun muassa vitsaili, että Saksa ei edelleenkään kaihtaisi BMW-autojensa myyntiä Britanniaan, vaan kauppasopimuksista tulisi jopa tuottavampia. Johnson kuitenkin unohtaa, että brittien vienti EU-alueella vastaa vain 13 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, kun taas vienti Britanniaan vastaa vain 3 prosenttia EU-alueen bruttokansantuotteesta.
Brittien viidestä suurimmasta kauppakumppanista neljä on EU-maita: Saksa, Hollanti, Ranska ja Espanja. Johnson myös huomautti, että monet ulkomaiset firmat, esimerkiksi autojätti Nissan, ovat Britannian markkinoilla päästäkseen tätä kautta EU:n markkinoilla. Eron seurauksena esimerkiksi Saksa ja Ranska saattavat yrittää houkutella ulkomaisia yrityksiä ulos Britanniasta. Nissan on myös kertonut
ryhtyneensä oikeustoimiin Vote Leave -kampanjaa vastaan, sillä nämä käyttivät sen logoa luvatta.
6. Maahanmuutto
Yksi Vote Leave -kampanjan isoista teemoista oli maahanmuutto: kampanja kehotti brittejä ottamaan maansa rajat jälleen hallintaansa. Konservatiivipuolueen europarlamentaarikko
Daniel Hannan joutui myöntämään lauantaina
BBC:lle, että muista EU-maista Britanniaan suuntautuva maahanmuutto jatkuu EU-eron jälkeenkin.
– EU-eroa kannattaneet äänestäjät joutuvat pettymään, jos he luulevat, että tästä lähin Britanniaan ei tule lainkaan muuttajia EU:n alueelta, Hannan totesi.
7. Turkki liittyy Euroopan unioniin vuonna 2020
Vote Leave -kampanjan kärkinimiin kuulunut
Michael Gove esitti kampanjan aikana väitteen, että Turkki pystyisi liittymään Euroopan unioniin vuoteen 2020 mennessä. Tämä taas saisi Goven mukaan turkkilaiset muuttamaan massoittain Britanniaan.
Turkki aloitti jäsenyysneuvottelut EU:n kanssa jo vuonna 1987, mutta sillä on silti huomattavan pitkä matka jäseneksi pääsemiseen. Esimerkiksi sen jäsenyyshakemus sai virallisen aseman vasta vuonna 1999. Jäsenyyden saamiseksi Turkin tulee todistaa olevansa moderni eurooppalainen demokratia täyttämällä 35 ehtoa, jotka koskevat monia asioita aina taloudesta ihmisoikeuksiin. Tähän mennessä Turkki on täyttänyt yhden ehdoista, ja vaikka se täyttäisikin kaikki, jäsenmaat voisivat aina äänestää liittymistä vastaan.
