Olen edelleen pro-EU. Tyhmyyttä vain on nyt liikaa.
miten se nyt meni miten Minuuttimies kirjootti...."puolet on tyhmiä"...?
lainaus Minuuttimieheltä:
"puolet ihmisintä vaan on keskimääräistä tyhmempiä?"
Mikä näinkin perustavaa laatua olevassa kertakaikkisen täydellisessä matemaattisessa itsestäänselvyydessä voi närästää ketään? Se, että se on lausuttu ääneen ja koetaan poliittisesti epäkorrektiksi vai miksi tämä kaikki peppukipeys? Tietenkin puolet on keskivertoa tyhmempiä ja puolet fiksumpia. Kai väittämiä pitäisi kyetä käsittelemään neutraalimmin?
Ainoa mitä olet vastannut on että "ne ovat pikkujuttuja" mikä kertoo karua kieltään EU-puolustajien ylimielisyydestä. Olkaa peonit hiljaa mitättömistä narinoistanne kun me täällä isossa talossa päätetään oikeista asioista.
Eipäs yleistetä! Voi olla, että kertoo ylimielisyydestä voi olla, että ei kerro. Ylimielisyyden tunne on kuitenkin todella subjektiivista, mutta sanoisin, että sitä eittämättä koetaan. Jos sitä on ja mielestäni sitä eittämättä siis on, niin tässäkin tapauksessa se kertonee vain sen mahdollisesta ylimielisyydestä ketä lainasit, eikö?
Taitolaji ei erinomaisista suhteistaan ja tuotteliaisuudestaan huolimatta ole ns. EU-puolustajien yleinen äänitorvi vaan kirjoittaa vain omasta puolestaan, edustaen ja vastaten vain omista kirjoituksistaan kuten muutkin täällä.
Ilman muuta sanoisin, että suurin osa ns EU-puolustajistakin näkee merkittäviä ongelmia unionissa. Ne, jotka eivät näe ongelmia ovat marginaalia. Siten,
vedenjakaja näyttäisikin olevan suhtautuminen ongelmiin. Aivan kuten kirjoitat. Riippuu siitä, kuinka pitkälle ongelmia ja niiden tehotonta ratkomista (=toimeenpanoa) kukakin viitsii sietää. Osa kauemmin, osa lyhyemmin. Tuskin kiivainkaan pro-EU niitä loputtomiin katsoo.
Lisäksi on kokonaan oma lukunsa, onko edes oikeutetusti koettu ylimielisyyden tunne pätevä syy erota, vastustaa tai äänestää jostakin. Ylpeys, arvovalta ja omanarvon tunteen pikkumainen varjelu ei ole ainakaan pienvaltion edun mukaista politiikkaa EU:ssa kuin muussakaan ulkosuhteiden hoidossa. Brexit koskeekin entistä suurvaltaa. Tämäkin itsessään kertoo jo jotakin yhteisön sisäisistä epätasa-arvoisista asetelmista.
Juuri näin. Metia nyt kimpoilee ja poliitikot vinkuvat. Ei siihen meidän tavisten tarvi lähteä mukaan, sitä voi varsin kohtuullisella antaumuksella ja rauhallisesti tarkastella tapahtumia: ei aiheuta hikoilua, ei ummetusta eikä ruokahaluttomuuttakaan.
EU jäsenmaineen haluaa varmasti osoittaa hyvin pontevasti, miten Britannia teki todella hölmösti. Mitäpä se muutakaan voi? Informaatiosotim...ööö, -vaikuttaminen tietenkin, on selviö. Halutaan osoittaa jäsenmaiden asukkaille, että Unionin ulkopuolella ei ruoho viheriöi, eikä omenapuut kanna hedelmää. No, uskoo ken tahtoo.
Tuossa ystäväni Taitolaji kysyi, mikä Unionissa mättelee? Otan muutaman tuoreen esimerkin, jotka minua vistovat:
- esim. yllä lainattu teksti, jossa uumoillaan lasten tarvitsevan EUkasvatusta jo pyhäkouluiässä. Minä olen sen ikäinen, että muistan edellisen kerran, kun enkelinkasvoisille lapsille kerrottiin eräästä Onnelasta, jossa kansat ovat ystäviä keskenään ja mannaa satoi taivaasta. Sitä valtiota ei enää edes ole.
- etelä-eurooppalaisten jatkuva "oikeus" tehdä mitä lystäävät pohjoisten kumppaniensa kustannuksella. Kyllä se minua vähän kyrpii.
- Saksan ja Ranskan "isomman oikeus" ajaa politiikkaa, josta muut kärsivät, tämä toistuu mm. talouskysymyksissä ja - ratkaisuissa. Viittaan tällä mm. Kreikan velkajutuissa nähtyyn caseen, jossa "rahaa piti antaa kreikkalaisille", mutta kasvittu, ne olivatkin saksalais-ranskalaisten pankkien rahaa.....
- pakolaisryysis ei pysy lapasissa. Syynä on täydellinen lapatossuilu asioiden hoitamisessa.
- hengetön perseily oman asevoimiin perustuvan nyrkin luomisessa, se on oikeasti suuri mistaaki, josta ei vain saa puhua. Jokainen hymmyttelee, että onhan meillä Nato....onhan se, mutta tämänkokoisella yhteisyrityksellä PITÄÄ OLLA OMA AITO nyrkki, joka seisoo viime kädessä päättäjien takana. Maailma vaan on sellainen.
- puheenvuoroissa toistuva ylenkatse eurooppalaista valtaväestöä kohtaan, osa kommentoijista Brysselissä ei viitsi edes teeskennellä mitään. Peräänkuulutan erittäin vahvasti sitä, että kansalaisedun on alettava toteutua, aikaa siihen ei ole sukupolvimitalla.
Mulla ei ole mitään periaatteellista Unionia vastaan, sanoisin jopa päinvastoin. En pidä hienona asiana sitä, että ongelmat alkavat kumuloitua vauhdilla, joka hirvittää. En usko, että romuna oleva eurooppa on meidänkään etumme, ei se sitä taatusti ole.
Yleisön ei pidä sulkea silmiään ongelmilta, näiltä komeljanttareilta on vaadittava asioita ja tekoja. Minkään ideologisen tai asenteellisen kysymyksen ei pidä antaa sumentaa kotkankatsetta, pitää nähdä asiat asioina, hyvin pragmaattisesti.
Minä en suoraan sanoen oikein ymmärrä, miten tästä aiheesta tuli tällä palstalla näin hottia. Jos tämän saitin mielipide-erot, keskusteluilmasto ja toisiin kohdistuvat asenteet ovat läpileikkaus Suomesta, niin ollaan todella kaltevalla pinnalla. Todella ja de facto.
Lisäisin vielä sen mitä baikalin lista sisältää ja sivuaaki pääosin tämän:
- Tärkeät sopimukset eivät ole pitäneet. Tämä on ainakin mulle suurin yksittäinen syy mikä uskoa hiertää. Sopimuksia on rikottu ns. hyvän tai kohtalaisen sään aikana, ei se ongelmatonta ole ollut silloinkaan. Ongelmaton aika taitaa olla poikkeus eikä normaalitila. Entä jos tuleekin ihan oikeasti huonommat ajat? Miksi olisi syytä olettaa, että sopimuksia pidettäisiin arvossa kun niitä ei kyetä edes kohtaalisen yksituumaisesti noudattamaan vähäisemmissä vaikeuksissa? Suomiko vaan luottaa edelleen sopimuksiin kun muut valtiot, isoimmat eniten edellä omaa esimerkkiään näyttäen, ajavat umpireaalipoliittisesti oman maansa ja kansansa etua? Jäsenmaiden sopimusten kunnioittamisen vähyys on omiaan erodoimaan luottamusta koko instanssiin. Tämä on lopulta äärettömän yksinkertaista: jos jostakin sovitaan ja se ei toistuvasti pidä niin kuka sen jälkeen siihen luottaa? Ellei sitten ole keskimääräistä hyväuskoisempi mikä on yksi tyhmyyden laji sekin. Ymmärrän, että Suomi ei voi sanella, merkittävä epäluottamuksen ja epäluulon ilmapiiri tuosta on seurauksena. Sikäli kun EU:ssa ja ulkoministeriössä on koulutettua ja fiksua väkeä, on epäonnistuttu monumentaalisesti luottamuksen ilmapiirin rakentamisessa
kansalle. Sitä ei saa millään propagandalla, tyhillä lupauksilla ja kikkailulla selittämällä parhain päin perseelleen menneitä asioita. Se ansaitaan mutta menetetään helposti. Kuten kaikkialla. EU ei ole tästä poikkeus joskin se nyt saa vähän enemmän anteeksi koska kukaan tuskin olettaa noin monen jäsenmaan löytävän aina vaan yhteistä säveltä. Mut esim. suhde talouskuriin tai Dublinin sopimukseen on vaan liian erilainen ja asioina aika noi on suht' merkittäviä ja näistä kuitenkin on jotakin ihan paperille sovittu.
Direktiivit: Niitä tarvittaisiin joka tapauksessa. EU:n tehtävänä on harmonisoida ne koskemaan koko EU-aluetta. Muussa tapauksessa olisimme kaupassa USA:n ja Kiinan armoilla ja sisämarkkinat olisivat yhtä sotkua. Mitenkähän mahtaisi onnistua kauppa, jos jokaisella Euroopan maalla olisi omat vaikka sitten mobiililaitteita koskevat direktiivinsä?
Maatalous: Tunnustan, että on varmasti melkoinen säädössekamelska, mutta se koskee vain pientä osaa kansaa. Olen ymmärtänyt, että viimeinen maataloustukisekamelska on kuitenkin täysin itseaiheutettu (maaseutuvirasto). Mitä mahtaisivat maanviljelijät saada ilman EU:ta?
Pakolaiset: Ei pakolaiskriisi on EU:n käynnistämä tai sen syytä. Miksi joku luulee, että selviäisimme paremmin jos jokainen Euroopan maa kävisi yksin omaa taisteluaan?
Kreikka: Paska juttu ja huonosti alunperin hoidettu, mutta suurin osa tukiaisista menee Euroopan pankkijärjestelmän pystyssäpitämiseen. Jos se kaatuisi, kaatuisi myös omamme vaikka emme kuuluisi EU:hun. Olimme myös EU:n ulkopuolella vajota syvälle suohon 1990-luvulla.
Koulujen EU opetus: Kyse on parlamentissa istuvien kansallisten poliitikkojen toiveesta, että kansalaiset oppisivat tuntemaan EU:n siinä kuin oman maansa historian. Ei kai tässä direktiiviä olla laatimassa?
Ilman muuta tarpeeseen muodostuu instansseja jotka kykenevät sopimaan esim. mobiililaitteiden tekniset jutut. Eli ilman Eu:ta olisi vaihtoehtoisia foorumeja ja yhteisöjä joissa erilaisista asioista ja ongelmista voitaisiin sopia. EU on ollut luonnollinen ekosysteemi asioiden järjestelyyn. Vaihtoehtotodellisuudessa evoluutio olisi mennyt toisin, kyseisen ekologisen lokeron olisi täyttänyt joku toinen instanssi. Luultavasti myös jotakin muuta eurooppalaista yhdentymistä olisi tapahtunut tällöinkin. Syvempi integraatio oli liian iso pala.
Pakolaiskriisissä
Suomen tilanne olisi mielestäni parempi jos oletamme jokaisen valtion huolehtivan omien rajojensa valvonnasta. Ilman sopimuksia kukin maa huolehtisi rajavalvonnastaan. Tämän ansiosta luvaton liikkuminen, rikollisuus ja rikollisten sekä terroristien liikkuminen eri valtioiden välillä rikollisessa mielessä olisi hankalampaa nimenomaan rajakontrollin ansiosta. Tämän näen positiivisena. Myös suuri määrä elintason motivoimina liikkeelle lähteneistä ei todennäköisesti olisi lähtenyt liikkeelle, koska tietää että ei kuitenkaan pääse kaikkien rajojen läpi eikä rohkaisevia esimerkkitapauksia olisi niin paljon.
Tietenkin tällöin maantieteellisesti kriisiä lähempänä olevien maiden tilanne olisi heikompi tässä suhteessa. Maantiede aiheuttaa kullekin maalle omanlaisensa haasteet, meillä on talvi, etäisyydet ja Venäjä, Välimerellä haasteet ovat toisenlaiset. Juuri tässä tullaan EU:n ongelmiin. Ensin pyhästi sovitaan jostakin, esim. Dublinin sopimus, mutta kun muodostuu tilanne jossa sopimuksen noudattaminen asettaisi kyseisen maan huonoon tilanteeseen niin tendenssi on, että sopimuksesta aletaan käytännössä oitis lipsua.
Kokonaan toinen asia on pakolaiskriisin ratkaisu sinällään, mutta se on jo EU-tasonkin yläpuolella koskapa pakolaisten lähtömaat eivät kuulu unioniin. Missään mahdollisissa tapauksissa Suomi ei kuitenkaan voi pakolaisten lähtömaiden ongelmia ratkaista, Suomi voi vain vaikuttaa niihin marginaalisesti. Suomi voi kuitenkin vaikuttaa oman kansallisvaltionsa alueeseen olennaisesti ja missään kuviteltavissa olevassa teoreettisessa tilanteessa Suomella ei olisi edes äiti Teresan fantasioissa muskeleita pelastaa kaikkia halukkaita avun tarvitsijoita niin valitettavaa kuin se onkin. Viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.