Tyhmät äänestää väärin
27 Jun 2016
Kirjoittanut
Perttu Hillman |
21 Kommenttia
http://blogit.iltalehti.fi/perttu-hillman/2016/06/27/tyhmat-aanestaa-vaarin/
Suomalaisten silmäätekevien, Helsingin Sanomien ja some-päivystäjien välitön arvio Iso-Britannian EU-kansanäänestyksestä oli lohduton. Entisen maailmanmahdin äänestykseen osallistuneista 17,410,42 (seitsemäntoista miljoonaa neljäsataakymmenen tuhatta neljäkymmentäkaksi) kansalaisista on tyhmiä rasisteja tai hyväuskoisia hölmöjä, joita on populistipoliitikot kusseet linssiin.
Tyhmältä kansalta kysyminen on tietysti tyhmää ylipäätään, mutta tämä maailmanrauhan, hyvinvoinnin ja tasa-arvon vastainen äänestys oli pelkästään Iso-Britannian pääministeri
David Cameronin epäonnistunutta vaalitaktiikkaa. Ja ihan yhtä paljon populistisen pahanlietsoja
Nigel Faragen, jonka syvyyden voimien ajamana keksi koko äänestyksen. Ja eikö se
Boris Johnson näytäkin ihan
Trumpilta. Etunimikin on epäilyttävä.
Mutta herraisä, eihän suora demokratia sovi tyhmille, jotka vaan katsoo televisiosta huutokaupparealitya eikä osaa kirjottaa Facebookiin yhdys sanoja. Ei Suomessa eikä Britanniassa, jossa ovat varmaan vielä tyhmempiä. Huutavat ilman paitaa potkupallopelissä, istuvat pubissa ja syövät loppuajan papuja. Taida olla edes pyöräteitä. Naisetkin on rumia.
Poliittisen EU-projektin nomenklatura on löysät housussa. Miten tässä näin kävi?
Suomessa kansanäänestettiin
16. lokakuuta 1994 oikein. Tai siis 1,620,726 äänesti. Miljoona kaksisataatuhatta kaksisataakuusikymmentäyksi (1,228,261) äänestyskelpoista suomalaista äänesti liittymistä vastaan, jota ajettiin
Esko Ahon, Helsingin Sanomien, porvaripuolueiden sekä (
Paavo Lipposen esimerkistä myös) demarien jyräämänä. Vasemmiston, vihreiden ja kepulaisten piirissä esiintyi vahvaa epäilyä tätä suurpäoman juonta kohtaan, mutta Venäjän toikkaroivaa karhua vastaan oli hyvä jotain turvaa jostakin keksiä. Eli siis läpi meni. Prosenteissa 56-44. Silti noin iso osa suomalaisista äänesti väärin. Olipa ne tyhmiä silloinkin.
Naapurimaa Ruotsissa kansanäänestettiin revohkaan liittymisestä vielä täpärämmällä erolla (53-47). Sen sijaan yhteiseen valuuttaan, vaikka siis kaikista jäseneduista nauttivatkin, eivät svenssonit onnekseeen sännänneet. Vuonna 2003 järjestetyssä euroäänestyksessä ei-kanta voitti prosenteissa 56-42 (2,1% äänesti tyhjää). Olisihan se ollut vähän kuin olisi Kallekustaalta viety kruunu päästä. Ovat sittemmin pursiseuroilla ja lihapullien ääressä onnitelleet vasemmalla kädellään oikeaa jättestorasta viisaudesta.
Ruotsalaiset ovat olleet onnellisia, että kruunu ei kelpaa esimerkiksi Kreikassa.
EU-maailmaa jonkinpätkää nähneenä Suomen uppiniskainen, mutta rehellinen kansa olisi ilman epäilyä äänestänyt yhteisvaluuttaan liittymistä vastaan. Jos olisi siis kysytty.
Diskuteeraava svenssoni kysyi naturligtvis kansalaisilta, mutta täällä Härmässä ei katsottu sellaista integraatioriskiä voitavan ottaa. Euroon livahdettiin vähin äänin. Pääministeri Paavo Lipponen ja muutama muu päättivät, että liittyminen eurooppalaiseen rahaprojektiin olisi nousukauden kynnyksellä ainoa oikea vaihtoehto. Epäilyksiäkin esitettiin. Pelättiin, että hätään joutuneiden valuuttaunioniin kuuluvien maiden auttamiskieltoa ei noudatettaisi. Kuviteltiin, että Länsi-Euroopassa ei voisi Kreikan tulevan romahduksen kaltaista tapahtua.
Kreikkaan alkoi virrata liiton myötä halpakorkoista lainaa, jolla poliitikot rakenivat itselleen parempaa yhteiskuntaa. Tunnetuin seurauksin.
Valtiovarainministeri
Sauli Niinistö nosti 2003 (Kreikka saatiin junailtua rahaliittoon 2001) Euroopan komissiossa esiin toistuvasti riskin, mikä saattaisi realisoitua, kun vaikkapa Kreikka ja Saksa saavat lainaa samalla korolla. EKP ja komissio totesivat ykskantaan, että riskiä ei ole niin kauan kuin valtioilla on verotusoikeus.
Eipä niin.
Valtioliitosta haaveilu on ollut ja on polittista utopiaa. Rahaliittoa on samoista syistä mahdotonta purkaa. Liian monen vaikuttajan elintaso on suoraan tai välillisesti rahoitettu yhteisestä kassasta.
Taloudellista turvaa Euroopan Unionista on jonossa hakemassa tällä hetkellä Albania, Makedonia, Montenegro, Serbia ja Turkki. Ehdokasmaat saavat taloudellista tukea, jotta kykenisivät taiteilemaan pahvinsa EU-kelpoisiksi. 2004 liittyneet kymmen maata (Malta, Slovakia, Slovenia, Kypros, Tsekki, Viro, Latvia ja Liettua) saivat uusien byrokraattien palkkaamiseen jäsenmailta 41 miljardia euroa.
Voimme pitää brittejä itsekkäinä tässä jumalattomassa avioerodraamassa, mutta tyhminä tuskin. Iso-Britannia säilyy Euroopan Talousalue ETA:n jäsenenä ja nauttii edelleen sisämarkkinaeduista. EU on poliittinen projekti, joka ei kyennyt vastaamaan yhdentymisen taloudelliseen haasteeseen. Taloudellinen harmonia on rakenteellinen mahdottomuus ainakin 100 vuoden tähtäimellä eikä kukaan tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Suomi kuitenkin on ja pysyy Saksan peesissä rahaliitossa. Unionissa saa mitä tulee. Ei mitä tilaa.
EU puolestaan pysyy maksajineen ja saajineen läjässä tasan niin kauan kuin güntterin ylivertaisen tehokas vientikone tahkoaa euroja. Talutettavien joukkoon vajonneen Suomen kohtalo näyttää olevan sidottu Saksaan, kuten oli edellisissäkin eurooppalaistamistalkoissa noin 70 vuotta takaperin. Asetelmankin puolesta alkaa vähitellen näyttää samalta.
P
S. Executive summary: En ota henkilökohtaisesti kantaa siihen, pitäisikö Suomen olla EU:ssa ja rahaliitossa vai ei. Sen sijaan puolustan brittien oikeutta äänestää ihan miten tahtovat.