http://www.hs.fi/ulkomaat/a1467429585559
Mikä on Norjan malli, josta Britanniassa puhutaan? Oslossa noudatetaan sääntöjä, mutta ei vaikuteta päätöksiin
EU:n ulkopuolinen Norja soveltaa merkittävää osaa EU-lainsäädännöstä, muttei pääse päättämään lakeihinsa vaikuttavasta politiikasta. Missä määrin Norjan malli voisi olla vaihtoehto Britannialle ja mitä muita malleja voisi olla?
Ulkomaat 3.7.2016 2:00 Päivitetty: 3.7.2016 14:52
Elina Kervinen
Helsingin Sanomat
Vastauksena tähän on keskustelussa pyöritelty useita vaihtoehtoja, eniten niin sanottua Norjan mallia.
Missä määrin Norjan esimerkistä olisi apua Britannialle? Ja miten malli on koettu Norjassa?
Oslon yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen johtaja
Erik Oddvar Eriksen aloittaa vastauksen vitsailemalla.
”Norjahan on jäsen EU:ssa. Kansalaiset eivät vain tiedä sitä.”
Norjan malliin viitataan tavallisesti, kun halutaan puhua tiiviistä yhteydestä unioniin ETA:n eli Euroopan talousalueen kautta.
ETA-sopimus laajentaa unionin yhteiset markkinat Norjaan ja samalla myös Islantiin ja Liechtensteiniin.
Tavarat elintarvikkeita lukuun ottamatta, palvelut, pääoma ja ihmiset liikkuvat vapaasti EU:n neljän perusvapauden hengessä.
Norjan teollisuus noudattaa hyvin pitkälti EU:n yhteisiä säännöksiä.
Norjan malli on kuitenkin myös paljon muuta kuin ETA-yhteistyö, mikä usein unohtuu keskustelussa. Norja osallistuu erillissopimuksella myös vapaan liikkuvuuden Schengeniin ja turvapaikkajärjestelmää ylläpitävään Dublin-sopimukseen sekä poliisi- ja oikeusyhteistyöhön.
Se on luvannut jopa joukkojaan EU:n nopean toiminnan joukkojen käyttöön.
Britanniassa EU:sta lähtemistä on perusteltu muun muassa sillä, että se kasvattaisi maan itsemääräämisvaltaa suhteessa Brysseliin. Norjan malli ei silti ole juurikaan lisännyt valtaa Oslossa, katsovat asiantuntijat.
Pikemminkin päinvastoin.
”Olemme horjuttaneet demokraattisia periaatteita maassamme. Me emme ole päättämässä asioista samalla tapaa kuin suomalaiset tai ruotsalaiset, joilla on käsi ratilla EU:ssa”, Erik Oddvar Eriksen sanoo.
Samaa mieltä on
Ulf Sevrdrup, Norjan ulkopoliittisen instituutin johtaja. ”Norjan malli merkitsisi Britannialle periaatteessa sääntöjen pitämistä, mutta päätöksiä tekevistä pöydistä lähtemistä”, hän sanoo.
Sverdrup toimi sihteerinä, kun hallituksen asettama ulkopuolinen selvitysryhmä kartoitti taannoin Norjan EU-suhdetta. Vuonna 2012 julkaistun 900-sivuisen raportin ydinviesti oli, että Norjan EU-suhde on tiiviimpi kuin moni norjalainen – edes päättäjä – ymmärtää.
Norja on raportin karkean arvion mukaan ottanut käyttöön noin kolme neljästä EU:n lainsäädäntötoimesta. Norjalaiset eivät kuitenkaan ole päässeet päättämään niiden sisällöstä.
ETA-sopimuksensa lisäksi Norjalla on 74 muuta sopimusta EU:n kanssa. Näiden määrä on kasvanut viime vuosina jatkuvasti. Integraatio tuntuu verkottuneessa Euroopassa syvenevän liki omalla painollaan, olipa muodollinen EU-suhde mikä tahansa, Sverdrup toteaa.
”Voi äänestää luopuvansa päätösvallasta, mutta ei ole niin helppoa luopua integraatiosta.”
Olennainen kysymys on myös raha. Siis se, onko Norjan malli halvempi kuin jäsenyys EU:ssa.
Sverdupin työryhmä piti aikanaan vaikeana tehdä täydellistä vertailua asiasta. Hän arvioi silti, että hinta on Norjalle halvempi kuin jos se olisi EU:n jäsen.
Ero ei välttämättä ole suuri.
Sverdrupin mukaan Norja oli raportin tekoaikaan 6–7 suurimman nettomaksajan joukossa EU:n 28 maasta. Ja suurempi maksaja kuin vaikka Suomi.
Norja maksaa ETA-yhteistyöstään noin 388 miljoonaa euroa vuodessa, lisäksi tulee joitakin pienempiä maksuja. Se maksaa vuosittain myös noin 450 miljoonaa euroa erilaisiin EU-ohjelmiin kuten Erasmus-vaihto-ohjelmaan osallistumisesta. Tästä potista valtaosa palautuu kuitenkin takaisin Norjaan.
Vaikka Norjan mallissa on pulmansa, se ei tarkoita etteivätkö norjalaiset olisi vaihtoehtoonsa EU:n ulkopuolella tyytyväisiä.
Uutistoimisto NTB:n julkaisema tuore mielipidetiedustelu osoittaa, että 71 prosenttia norjalaisista on yhä EU:ta vastaan.
Erik Oddvar Eriksen toteaa, että EU:n ulkopuolella pysymisen symboliarvo on kansalaisille tärkeä, ja siksi argumentit kuten demokraattisuus ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Nykyinen EU-suhde on myös taannut Norjalle vakaan ja ennustettavan taloudellisen ympäristön.
Tietyillä aloilla Norjalla on myös vapauksia, joita EU-mailla ei ole. Merkittävä ero on muun muassa se, että Norja on EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ulkopuolella. Pohjoisessa ja karussa maassa on maanviljelijöiden eduksi, että Norja voi tukea maatalouttaan vapaammin kuin muut EU-maat.
Norja ei myöskään ole osa yhteistä kalastuspolitiikkaa, mitä on pidetty tärkeänä öljyn lisäksi kalasta elävässä maassa.
Sen sijaan esimerkiksi maahanmuutossa Norjalla ei ole sen enempää omaa päätösvaltaa. Maahanmuutto oli tärkeimpiä kysymyksiä Britannian brexit-leirille, joka halusi torjua Itä-Euroopasta tulevaa siirtolaisuutta.
Ongelma Britannialle on, että jos se haluaa sisämarkkinoille, sen olisi hyväksyttävä Norjan tavoin myös EU:n neljään perusvapauteen kuuluva työvoiman vapaa liikkuvuus, huomauttaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja
Teija Tiilikainen.
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja
Donald Tusk alleviivasi kuluneella viikolla Brysselissä, ettei sisämarkkinoille ole muilla ehdoin tuloa.
Epätodennäköistä on lopulta, että suuri ja valta-asemaan tottunut Britannia voisi hyväksyä vastaava mallin kuin Norja. ”He saisivat niellä ylpeytensä melko suuresti, jos he omaksuisivat samanlaisen roolin kuin Norjalla”, Tiilikainen sanoo.
Todennäköisesti Britannia räätälöisi jonkinlaisen oman ratkaisunsa. Minkälaisen, on toistaiseksi pitkälti jossittelua.
Britannian ja EU:n yhteinen tie ei välttämättä vie Norjaan
Norjan malli ei välttämättä maita Britannialle esimerkiksi työvoiman vapaan liikkuvuuden ja suhteellisen korkeiden jäsenmaksujen vuoksi. Muunlaisia esimerkkejä vaihtoehdoista Britannian ja EU:n välisten neuvottelujen suunniksi ovat koonneet esimerkiksi maan
yleisradioyhtiö BBC,
Britannian hallitus ja London School of Economicsissa toimiva
tutkimuskeskus The Centre for Economic Performance (CEP).
Sveitsin malli: Sveitsi on Euroopan vapaakauppajärjestö Eftan jäsen muttei kuulu ETA:han. Maalla on pääsy EU-markkinoille yli 120 kahdenvälisen sopimuksen kautta. Ne eivät kata kaikkia aloja. Sveitsi maksaa EU:lle pienempiä maksuja kuin Norja, eikä sillä ole yleistä velvollisuutta noudattaa EU-lakeja, mutta sen täytyy noudattaa joitakin EU:n sääntöjä kaupan mahdollistamiseksi. Vapaa liikkuvuus kuuluu sopimukseen.
Britannian kannalta ongelma voisi olla se, ettei Sveitsin pankki- ja palvelusektorilla ole täyttä pääsyä yhteismarkkinoille. Britanniassa nämä sektorit muodostavat lähes 80 prosenttia taloudesta. Myös Sveitsi on halunnut rajoittaa vapaata liikkuvuutta vuonna 2014 järjestetyn kansanäänestyksen nojalla, mutta Brysselissä tähän ei ole suostuttu.
Turkin malli: Turkki ei ole ETA:n jäsen eikä kuulu Eftaan, mutta maalla on tulliliitto EU:n kanssa. Tämä tarkoittaa, ettei EU-maihin viedyistä teollisuustuotteista makseta tullimaksuja ja ettei niille ole kiintiöitä. Tulliliitto ei koske maataloustuotteita tai palveluita. Turkin on noudatettava EU:n ulkoista tullimaksua tuotteisiin, jotka tuodaan EU:n ulkopuolelta, mutta maa ei voi vaikuttaa näiden tullimaksujen suuruuteen.
Kanada-vaihtoehto: Euroopan unionin ja Kanadan vapaakauppasopimus eli Ceta ei ole vielä voimassa, mutta sitä on tehty seitsemän vuoden ajan. Ceta poistaa suurimman osan tuotteiden tullimaksuista mutta ei esimerkiksi kaikista ruokatuotteista ja palveluista.
Tuotteiden osalta on myös noudatettava EU:n tuotestandardeja ja teknisiä vaatimuksia pystymättä osallistumaan niiden määrittelyyn. Lisäksi kanadalaisyritysten on pysyttävä todistamaan, missä tuotteet on valmistettu. Tällä pyritään estämään tuonti EU:hun ”takaoven” kautta. Vastaavalla sopimuksella Britannian pankeilla ei olisi nykyistä vastaavaa pääsyä EU-markkinoille.
Singaporen ja Hongkongin tyyli: Singapore ja Hongkong eivät yksipuolisesti aseta lainkaan vienti- tai tuontitulleja. Lähestymistapa voi houkutella niitä, joiden ideologiaan kaupan rajoitteet eivät sovi. Tullien puute haittaisi huomattavasti Britannian maataloutta ja teollisuutta, sillä esimerkiksi ruoan ja teräksen tuonti ulkomailta olisi monilta osin halvempaa kuin niiden tuottaminen Britanniassa.
Maailman kauppajärjestön WTO:n säännöt: Jos sopimusta ei synny, siirrytään ”oletusasetuksiin”. WTO:n säännöt koskevat kaikkia jäsenmaita. Siihen ei sisälly maksujen tai vapaan liikkuvuuden velvoitteita tai pakkoa noudattaa EU-lakeja, mutta tuotteiden on täytettävä EU:n standardit. EU:n ja Britannian olisi pakko noudattaa niitä tullimaksuja ja kaupparajoitteita, joita ne noudattavat muun maailman kanssa. Lisäksi palveluiden kauppa on rajoitettua.
WTO sallii maiden suosivan tiettyä kauppakumppania vain tietyissä olosuhteissa, kuten silloin, kun mailla on kahdenvälinen kauppasopimus. Kahdenvälisistä kauppasopimuksista neuvotellessaan Britannia olisi CEP:n arvion mukaan heikommassa asemassa kuin EU.
