En ota tämän enempää kantaa omien käytössä olevien aseiden suorituskykyyn, mutta NLAW:kaan ei ole kaiken ratkaiseva "superase". NLAW:ia ei myöskään tule käyttää "sinkona". Sitä se ei ole. Monet niistä jotka eivät ole pst- koulutettuja ymmärtävät ja jopa kouluttavat NLAW:n ja APILAS:en toistensa korvaajana taktisesti, mutta tämä on ehdottomasti väärin.
Meinasin nyt lähinnä sitä, että sen käyttö on taktisesti paljon lähempänä sinkoja kuin varsinaisia PST-ohjuksia, ainakaan perinteiseksi PST-ohjukseksi NLAW:n luokittelu taktisesti ei ole oikein (siksi "raskas lähipanssarintorjuntaohjus" eikä "panssarintorjuntaohjus"). PST-ohjuksia (PSTOHJ 2000M, PSTOHJ 83MA/B) käytetään selvästi taistelevan jalkaväen takaa, ja ne vaativat vähintään partion (PSTOHJ 2000M) tai ryhmän (PSTOHJ 83MA/B) käyttämään niitä. Lisäksi ohjusten käyttö on pääosin puolustuksellista niiden vaikeamman kuljetettavuuden vuoksi. Niiden taktinen käyttö on keskenään taas aika samanlaista, mitä nyt PSTOHJ 2000M laajentaa taktiikkaa ohjuksen erilaisen toimintaperiaatteen ansiosta, ja muuttaa hiukan toimintaa K-pisteen ja tuliaseman välillä (kun 83MA/B on koottava ja purettava tuliasemassa sen koon vuoksi).
Ja tämä osaaminen todennettiin kuinka noissa harjoituksissa? Oma kokemukseni on täysin päinvastainen. Edes nykyisin koulutettavat 5,5kk varusmiehet eivät useimmiten kykene riittävän hyvään tuliaseman valintaan mm. ennakkolaskennan vaatimuksia vastaavasti. Se että pienellä harjoittelulla osuu luokkasimussa ei vielä tee kesää (osun minäkin PSTOHJ00:lla luokkasimulla jopa häiriömoodeilla). KASI-taistelujen data kertoo karua kieltään käytön haasteista. Lisäksi kun vain murto-osa ampujista pääsee ampumaan kovan ohjuksen ei todellisuuteen perustuvaa luottoa asejärjestelmään synny. No ongelma on tiedostettu ja toimenpiteet on käynnistetty: NLAW koulutus on tullut entistä pidemmäksi ja muuttanut muotoaan jo muutama vuosi sitten.
Tosiaan, tuliaseman omatoimista valintaa ei noissa harjoiteltu. Tiedä sitten kuinka ne, joilla ei ollut NLAW:sta varusmiesaikaista kokemusta (yksi oli käynyt varusmiespalveluksen ennen kuin olin syntynytkään), sisäistivät sen, että seurannan voi aloittaa vielä, kun vaunu ei ole kunnolla näkyvissä, mutta laukaisun jälkeen (kohdassa, johon vaunu liikkuu) on oltava puuton ja muuten avoimehko kaistale, jotta ohjuksen kaartuva lentorata ei ohjaa ohjusta puihin, ja lisäksi tuliaseman on oltava niin hyvä, että seurauksen voi tehdä liikkumatta merkittävästi, mikä pakottaa valitsemaan hiukan näkyvähkön tuliaseman - ja makuulta ampuminen on käytännössä mahdotonta optimiolosuhteiden ulkopuolella. Ampumista harjoiteltiin kuitenkin nimenomaan KASI:lla noissa harjoituksissa.
NLAW:n KASI-simulaattori on ainakin oman kokemukseni perusteella verraten epäluotettava, toimiessaan se kuitenkin on aika hyvä ampujan osaamistason testaamiseen.
NLAW:n ampuminen on kuitenkin meillä kovan ohjuksen ampumaan päässeiden mukaan todella lähellä simulaattorilaitteiden käyttöä. Putki kuulemma vain vähän niiaa eteen ammuttaessa (kun ohjus lähtee), eikä siinä ole minkäänlaista rekyyliä.
Heitän myös ilmoille ajatuksen: Entäs jos APILAS:en olisi vastaavan tasoiset koulutus välineet kun NLAW:n? Miten kehittyisi olisi osumistodennäköisyys sitten? Tästä on hyvää dataa joukossa jotka käyttävät KASI APILAS:ia luokka sinun tapaan harjoittelussa, mutta näitä ei riitä monelle, eikä investointi pooistuvaan järjestelmään kannata.
Osumistodennäköisyys ei kehittyisi kuitenkaan NLAW:n tasolle tai edes samassa suhteessa NLAW:n kanssa. Olet varmaankin itsekin ampunut APILAS:n, ja tietänet kuinka jumalaton peräliekki ja suupamaus ja yllättävän kova rekyyli siitä tulee. Meillä useampi ampui ohi n. 150 m päässä olleesta staattisesta maalista linnoitetusta tuliasemasta ammuttaessa juuri tämän rekyylin vuoksi, koska rekyyli heitti laukaisuhetkellä putken aavistuksen väärään suuntaan. Käytännössä simulaattorilaitteen pitäisi kyetä simuloimaan laukaisutapahtumaa ja kranaatin lähtöä, jotta osumistodennäköisyys kasvaisi samassa suhteessa NLAW:iin harjoittelun myötä, tai sitten pitäisi olla varaa ampua enemmän kovia. Tämä on nimenomaan pelkästään APILAS:n ongelma (ja nyt mahdollisesti myös KES 12:n, koska laukaisusta on tullut helpompi ja kevyempi), sillä KES 88:lla itse laukaisu on niin jäykkä, että jo sisäpiippuja ammuttaessa siitä on otettava erittäin tukeva ote, jotta sillä osuu - ja tämä sisäpiipulla harjoiteltu tukeva ote riittää myös KES 88:lla kovia ammuttaessa.
Toki harjoittelu auttaa, ja sisäpiippuaseena APILAS on todella todella tarkka ja sillä saa hyvää harjoitusta. Olet kyllä siinä oikeassa, että NLAW:n luokkasimulaattorin tasoinen koulutuslaitteisto auttaisi enemmän, mutta APILAS on lähes äänennopeudella lähtevän kranaattinsa ansiosta verraten helppo käyttää liikkuviakin maaleja vastaan, sillä tarvittava ennakko on hyvin pieni - kunhan muuten ampumisen hallitsee.
NLAW:n luokkasimulaattori on aivan erinomainen väline ammunnan harjoitteluun, ja sitä olisi hyvä olla jokaisella, joka NLAW:ia voi joutua käyttämään.
Olen päässyt käyttämään myös KES 12:n KASI-simulaattoria, ja kyllä sekin auttoi merkittävästi, etenkin liikkuvaan maaliin ammuttaessa. Siinä haittapuolena on vain se, että simulaattoriase sallii vain kaksi laukausta ilman "lataamista", joka ainakin meillä hidasti harjoittelua jonkin verran.
PSTOHJ 2000M:n luokkasimulaattori on myös mainio vehje, mutta sillä on aika helppo osua (no, onhan niin ilmeisesti kovallakin ohjuksella, kunhan käytön osaa). Mielestäni sitä on hyvä käyttää myös manuaaliohjauksella tapahtuvan ammunnan harjoitteluun, tai ainakin niin, että ampuu ensin manuaaliohjauksella ja lukittaa vasta lennosta. Tämä sallii vielä paljon laajemman taktiikan soveltamisen, kuin perinteinen ammu ja unohda tai ammu ja seuraa -harjoittelu. Loppuun asti manuaalilla ohjaaminen on vaikeaa, mutta allekirjoittanut on luokkasimulaattorilla osunut noinkin noin 50% tarkkuudella manuaaliohjauksellakin.
Voin olla väärässäkin, mutta jos kyseessä on kokenut ampuja joka pääsee siltavaunua ampumaan, niin se saattaa kyetä arvioimaan ammuksen lentoradan sen verran hyvin, että ammus räjähtää "oikein". Toinen vaihtoehto on se, että ammutaan DA moodissa ja rikotaan sitä siltaa (OTA moodi taas saattaisi tehdä mielenkiintoisia asioita sille sillalle). Sehän se on se tärkeä osa johon halutaan vaikuttaa.
NLAW:n aiheuttama vahinko itse läpäistävälle panssarille (tai siltavaunun päällä olevan sillan kannelle) on minimaalista, pieni viiltomainen reikä vain, tuhovaikutus tulee sitten läpäisyn aiheuttamasta paineaallosta, ontelon läpäisijästä, kipinäryöpystä ja panssarin sisälle tulevista sirpaleista. Koulutuksessa painotettiin meillä sitä, että siltavaunua ei ammuta OTA:lla, tuo ei siis ole lainkaan pelkästään yksityisajattelun tulosta.
