Dassault Rafale


??

En silti yllättyisi vaikka Rafaleitakin hankittaisiin vielä lisää. Konetarve on iso, nykyinen Rafale-fleet jää kovin pieneksi ja veikkaan jatkuvia ongelmia venäläisten kanssa.

Viitaten toiseen tekstiini. Kehotan lukemaan. Asetat pelkästään Rafalea ja uutta hanketta vastakkain. Se on virhe. Kyse on kokonaisuudesta. Koneita tarvitaan. Tejas on pettänyt. Rafaleakin voidaan vielä hankkia hyvin lisää, jos venäläisten kanssa ongelmat jatkuvat.

Juuri kuten ennustelin.
 
https://uk.reuters.com/article/uk-f...belgium-warplanes-military-deal-idUKKCN1BI22Z

"A French official said Paris had offered the deal instead of responding to the tender offer, which closed earlier on Thursday. The Eurofighter consortium and Lockheed Martin submitted their bids earlier in the day, a source close to the matter said."

Belgian kisaajat käyvät vähiin.

Koettiko Ranska nyt siis avata ihan omaa latua? Sinänsä ei yllättävää. Mutta mitenköhän toimii...
 
Koettiko Ranska nyt siis avata ihan omaa latua? Sinänsä ei yllättävää. Mutta mitenköhän toimii...
Joo, tulkitsen tilanteen niin, että Dassaultilta loppui into mutta Ranska koittaa vielä suoraa "hallitusten välistä" kauppaa. Dassaultin huhuttiin luopuvan kisasta jo pari päivää sitten, kun Trappier kommentoi haastattelussa amerikkalaisten olevan vahvoilla yhteistyökuvioiden takia.
 
Yrittävätköhän samaa Suomen kanssa? Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei ole mahdollista muuten menestyä. Kokonaan uusi ranskalainen aseistus on niin kallis tikki. Tosin keittiön kautta -kuviota karsastettaisiin hieman. Viimeksikin kelpasi Hornetin osalta.
Pitäisi olla vain erinomaisen hyvä tarjous. En oikein osaa edes arvata millainen olisi riittävä... ehkä sellainen, jossa Ranska lainaisi omia Aster 30:eja ja muuta putkien täytettä vuosikymmeniksi kaupantekijäisiksi.

G2G kauppa on joka tapauksessa, ei suoraan valmistajalta. Siis ainakin amerikkalaisten osalta.
 
Viimeksi muokattu:
Belgiasta. Suomessa onneksi kaikki kisaavat täysillä mukana. Kertoo siitä, että Suomessa on aito kilpailu kyseessä. Ja Suomelle hyvä, että näin on. Saadaan paras kone toivottavasti hyvään hintaan.

Belgian Fighter Competition: Three Down, Two to Go?
http://www.defense-aerospace.com/ar...hter-competition:-three-down,-two-to-go?.html

But, whichever aircraft wins, the sad fact is that Belgium’s final decision will be barely influenced by operational aspects, and even less by whether the aircraft it buys is suited to its needs and capabilities.

So, why bother to hold long, expensive and bothersome competitions at all?
 
Koettiko Ranska nyt siis avata ihan omaa latua?

Tavallaan, mutta tavallaan ei. Belgian tarjouspyyntö on alun perinkin valtioille osoitettu, pelkkien koneiden sijaan haetaan strategista kumppania, joko pystyy järjestämään huollon, koulutuksen, harjoitusalueet ym. Esim. tällä hetkellä Belgian lentäjät koulutetaan Ranskassa, muistaakseni vuoden 2019 jälkeen Yhdysvalloissa. Myös teollisuus- ja kaupallinen yhteistyö on arvotettu suureksi. Samoin strateginen yhteistyö, Ruotsi ja Saab vetäytyivät väitetysti sen takia, koska heillä ei ollut tarjota ilmatankkaustukea eikä satelliittitiedustelua.

Belgian tarjouspyynnössä on melko jäykät raamit mm. koneiden määrän ja tehtävätyyppien suhteen, minkä on tulkittu suosivan F-35:a. Tämän takia osallistujien lista on karsiutunut. Todennäköisesti Dassault ja Ranska on laskenut, että he pystyvät antamaan paremman tarjouksen muuttamalla joitain tarjouspyynnön speksejä tai sisällyttämällä siihen jotain sen ulkopuolelta, myös tarjouspyyntöihin liittyvää säätelyä voidaan kiertää. Tämä ei ole ihan tavatonta isoissa kaupoissa, mm. Norjan uudessa sukellusvenehankinnassa ja Intian MMRCA-koneiden kanssa kävi näin.

Ranskan ja Belgian ilmavoimilla on pitkä yhteinen historia ja Belgiassa sijaitsee paljon Dassaultin alihankkijoita, todennäköisesti teolliseen yhteistyöhön ja koneen kehittämiseen halutaan tarjota suurempaa osuutta. Ranskan puolustusministeri on puhunut tämän tarjouksen yhteydessä "Rafale +"-koneesta, mikä viittaisi että Belgialaiselle puolustusteollisuudelle ja ilmavoimille tarjottaisiin uutta jatkokehitystä ja sen suunnittelua mahdollisuutena. Myös Ranskan ja Saksan yhteineen konehankkeeseen osille pääseminen on nostettu esille täkynä. Siinähän kyse ei ole välttämättä, tai edes todennäköisesti, täysin uuden koneen luomisesta, vaan jonkinlaisesta Super Typhoon tai Super Rafale-jatkokehityksestä yhdistettyinä muihin alustoihin.

Belgian ilmavoimat on kuitenkin hyvin nivoutunut sekä Yhdysvaltoihin että Hollantiin ja moni muukin asia puhuu edelleen F-35:n puolesta, että pidän epätodennäköisenä ettei sitä valittaisi.


Tuo oli muuten hyvä artikkeli, mutta loppukaneetista olen eri mieltä. Belgialle paras hävittäjä on sellainen, millä se pystyy parhaiten suorittamaan tehtävänsä. Operatiivinen suorityskyky on siinä hankinnassa, kuten kaikissa muissakin, vain yksi osatekijä. Nimetty tarve on kaksi konetta ilmatilan valvomassa ja kuusi sijoitettuna NATO-operaatioihin, kun tarve on tuollaista ja niin nivoutunutta kumppaneihin on strateginen kumppanuus valmistajamaan kanssa ratkaiseva osa suorituskykyä.
 
Tavallaan, mutta tavallaan ei. Belgian tarjouspyyntö on alun perinkin valtioille osoitettu, pelkkien koneiden sijaan haetaan strategista kumppania, joko pystyy järjestämään huollon, koulutuksen, harjoitusalueet ym. Esim. tällä hetkellä Belgian lentäjät koulutetaan Ranskassa, muistaakseni vuoden 2019 jälkeen Yhdysvalloissa. Myös teollisuus- ja kaupallinen yhteistyö on arvotettu suureksi. Samoin strateginen yhteistyö, Ruotsi ja Saab vetäytyivät väitetysti sen takia, koska heillä ei ollut tarjota ilmatankkaustukea eikä satelliittitiedustelua.

Belgian tarjouspyynnössä on melko jäykät raamit mm. koneiden määrän ja tehtävätyyppien suhteen, minkä on tulkittu suosivan F-35:a. Tämän takia osallistujien lista on karsiutunut. Todennäköisesti Dassault ja Ranska on laskenut, että he pystyvät antamaan paremman tarjouksen muuttamalla joitain tarjouspyynnön speksejä tai sisällyttämällä siihen jotain sen ulkopuolelta, myös tarjouspyyntöihin liittyvää säätelyä voidaan kiertää. Tämä ei ole ihan tavatonta isoissa kaupoissa, mm. Norjan uudessa sukellusvenehankinnassa ja Intian MMRCA-koneiden kanssa kävi näin.

Ranskan ja Belgian ilmavoimilla on pitkä yhteinen historia ja Belgiassa sijaitsee paljon Dassaultin alihankkijoita, todennäköisesti teolliseen yhteistyöhön ja koneen kehittämiseen halutaan tarjota suurempaa osuutta. Ranskan puolustusministeri on puhunut tämän tarjouksen yhteydessä "Rafale +"-koneesta, mikä viittaisi että Belgialaiselle puolustusteollisuudelle ja ilmavoimille tarjottaisiin uutta jatkokehitystä ja sen suunnittelua mahdollisuutena. Myös Ranskan ja Saksan yhteineen konehankkeeseen osille pääseminen on nostettu esille täkynä. Siinähän kyse ei ole välttämättä, tai edes todennäköisesti, täysin uuden koneen luomisesta, vaan jonkinlaisesta Super Typhoon tai Super Rafale-jatkokehityksestä yhdistettyinä muihin alustoihin.

Belgian ilmavoimat on kuitenkin hyvin nivoutunut sekä Yhdysvaltoihin että Hollantiin ja moni muukin asia puhuu edelleen F-35:n puolesta, että pidän epätodennäköisenä ettei sitä valittaisi.

Tuo oli muuten hyvä artikkeli, mutta loppukaneetista olen eri mieltä. Belgialle paras hävittäjä on sellainen, millä se pystyy parhaiten suorittamaan tehtävänsä. Operatiivinen suorityskyky on siinä hankinnassa, kuten kaikissa muissakin, vain yksi osatekijä. Nimetty tarve on kaksi konetta ilmatilan valvomassa ja kuusi sijoitettuna NATO-operaatioihin, kun tarve on tuollaista ja niin nivoutunutta kumppaneihin on strateginen kumppanuus valmistajamaan kanssa ratkaiseva osa suorituskykyä.

Jep. About samoin olen kirjoitellut aikaisemmin.

Ihan etukäteen, ennen dokkarin lukemista, voisi olettaa, että päätyvät F-35:een, koska ovat Natossa, tarvitsevat konetta enemmän hyökkäys- kuin puolustustehtäviin ja koska tekevät tiivistä yhteistyötä Hollannin kanssa (esim. vartioivat molempien maiden ilmatilaa vuorotellen) ja Hollannilla on jo F-35.

Ja tämä oletus saa vahvistusta, kun lukee kriteerit sivulta 21. Tuo ensimmäinen kohta pelkästään kallistaa 16% aika vahvasti sinne suuntaan. Ja varmaan fiksua Belgian kannalta näin onkin.

Joka tapauksessa, toivotaan että belgit julkaisevat jotain dokumentaatiota perusteista sen jälkeen, kun päätös on julkaistu. Aina mielenkiintoista tutustua.

Capability
Partnership and Military Cooperation 16 %
Mission Effectiveness 21 %
Operational and Technical Support 6 %
Employability and Deployability 6 %
Growth and Evolution Potential 8 %

Financial
Total Cost of Ownership 33 %

Essential Security Interests
Protection of Essential Security Interests 10 %

Mutta, kyllä tuo Ranskan liike vaikutti mielestäni siltä, että siellä koetettiin nyt eri reittiä sisään. Ja hiukan kyseenalaista, miten peliliikkeeseen suhtaudutaan belgien puolelta.

http://www.defense-aerospace.com/ar...29/belgium-to-review-french-rafale-offer.html

By the deadline Thursday night, only two candidates have formally responded: Lockheed Martin, with the F-35A Lightning II, and the Eurofighter consortium with the Typhoon.

On Thursday, just a few hours before the tender deadline, French Armed Forces Minister Florence Parly made a surprise announcement, saying that she had proposed to her Belgian counterpart "the establishment of an in-depth partnership between our two countries to meet the need" expressed by the Air Component of the Belgian Armed Forces for new fighter aircraft.

On Friday morning, Mr Vandeput said that there were indeed "two candidates engaged in the official procedure, in addition to the French proposal," but did not say whether it would be possible to take the latter into account. "We must first consider the legal status of this proposal," he said.
 
Belgian ilmavoimilla on...

Belgialla ei ole ilmavoimia vaan ilmakomponetti. Yleisesti ottaen Belgian liittovaltion politinen järjestelmä sen verran epämääräinen että sieltä voi poliittisten lehmänkauppojen jälkeen odottaa ihan mitä tahansa päätöstä uudeksi hävittäjäksi. Siellähän esimerkiksi puolustusministerin puolue on takavuosina ajanut hollanninkielisten alueiden eroa Belgiasta, kun taas pääministerin puolue edustaa jotain köyhemmän ranskankielisen alueen ja saksankielisen vähemmistön löyhää poliittista yhteenliittymää.

Edit: Hankintakilpailun voittaja pitäisi esitellä Belgian hallitukselle 2018. Uudet vaalit ovat tulossa 2019. Viime kerralla hallitusneuvottelut taisivat kestää viitisen kuukautta, kun taas 2010 vaalien jälkeen oltiin ilman toimivaa hallitusta 589 päivää.
 
Viimeksi muokattu:
Mutta, kyllä tuo Ranskan liike vaikutti mielestäni siltä, että siellä koetettiin nyt eri reittiä sisään. Ja hiukan kyseenalaista, miten peliliikkeeseen suhtaudutaan belgien puolelta.

Joo, siis kyllä näin on. Mutta en usko että tämä tarkoittaa, että Ranska viittaa kintaalla koko tarjouspyynnön sisällölle, vaan vastaa siihen yrittämällä tarjota jotain sen ulkopuolelta. Tosiaan nämä hankinnat usein sisältävät melkoista draamaa ja kabinettipeliä, ei ole tainnut monikaan mennä niinkuin suunniteltiin.

Belgialla ei ole ilmavoimia vaan ilmakomponetti. Yleisesti ottaen Belgian liittovaltion politinen järjestelmä sen sen verran epämääräinen että sieltä voi poliittisten lehmänkauppojen jälkeen odottaa ihan mitä tahansa päätöstä uudeksi hävittäjäksi. Siellähän esimerkiksi puolustusministerin puolue on takavuosina ajanut hollanninkielisten alueiden eroa Belgiasta, kun taas pääministerin puolue edustaa jotain köyhemmän ranskankielisen alueen ja saksankielisen vähemmistön löyhää poliittista yhteenliittymää.

Edit: Hankintakilpailun voittaja pitäisi esitellä Belgian hallitukselle 2018. Uudet vaalit ovat tulossa 2019. Viime kerralla hallitusneuvottelut taisivat kestää viitisen kuukautta, kun taas 2010 vaalien jälkeen oltiin ilman toimivaa hallitusta 589 päivää.

No joo, mutta eipä siellä ole armeijaa tai laivastoakaan, komponentteja kaikki. Belgia on kuitenkin aika aktiivinen ilmavoiman käyttäjä, ja on maksanut NATO-aneitaan osallistumalla hyvinkin aktiivisesti eri operaatioihin ja on osa NATO:n nuclear sharing-ohjelmaa, joten ei se ihan merkityksetön puolustushaara ole. Osuit kyllä naulan kantaan noista Belgian sisäpoliittisista kiemuroista.
 
Belgia nyt on kuitenkin Natoon kuuluva päälle 11 miljoonan asukkaan länsimaa. Ongelmina on että puolustusbudjetti on vain noin 0,9% bruttokansantuotteesta ja siitäkin kolmasosa menee eläkkeisiin. Asevelvollisuus lakkautettiin 1992 ja siirryttiin ammattiarmeijaan. Silti Belgian käyttämällä rahasummalla pitäisi saada kevyesti jonkinlaiset merivoimat, parin prikaatin maavoimat erikoisjoukkoineen ja jonkilaiset ilmavoimat. Belgiassa on satsattu varsin isoon kuljetuskonemäärään, luovuttu panssarijoukoista, ryhdytty hankkimaan maakomponentille ranskalaisia aseita, integroitu merikomponettia Hollannin merivoimiin ja suunniteltu ilmavoimien tulevaisuutta. Joukoille kyllä jopa saataisiin kunnon varusteet jollei maan poliittinen päätöksentekojärjestelmä olisi tehoton ja aluepolitiikka holtitonta. Belgiassa on lisäksi omaa sotateollisuutta. Maan ilmailuteollisuuden viime vuosien kehitystä en ole seurannut. Societe Anonyme Belge de Constructions Aeronautiques on varmaan vielä pystyssä, sen sijaan ranskalaiset ovat kait ostaneet Techspace Aeron ja Flanderissa on kait edelleen kohtuullisen liikevaihdon omaava ilmaluteollisuuden klusteri.

Rafalen suhteen lähinnä kiinnostaa minkälaiseksi F4-standardi muodostuu. Ranskan presidentti Brigitte Macron leikkasi ensitöikseen puolustuspudjetin hankintamäärärahaa, joten vientiasiakkaiden rooli Rafalen kehitttämisen rahoituksessa varmaankin korostuu?
 
Rafalen suhteen lähinnä kiinnostaa minkälaiseksi F4-standardi muodostuu. Ranskan presidentti Brigitte Macron leikkasi ensitöikseen puolustuspudjetin hankintamäärärahaa, joten vientiasiakkaiden rooli Rafalen kehitttämisen rahoituksessa varmaankin korostuu?

F4:n osalta tilaussopimukset on jo tehty, joten siihen eivät leikkaukset kaiketi vaikuta. Muutenkin Ranska on ilmoittanut nostavansa puolustusbudjettia tuplasti ensi vuodellei siitää mitä tänä vuonna leikattiin, ja edelleen luvataan 2% 2025 mennessä. Mutta tuo on mielestäni ihan aiheellinen huoli, Rafale on ollut tolkuttoman kallis projekti Ranskan kokoiselle maalle, jostain olen lukenut että BKT:hen suhteutettuna on maksanut enemmän kuin F-22 ja F-35 Yhdysvalloille yhteensä. Minun käsitys on, että nykyiset vientivaltiot ovat ostaneet sen mitä on silloin myyty eivätkä ole sitoutuneet ainakaan yhteiseen jatkokehitykseen. Tämä mahdollinen tarve kumppanille voi hyvinkin olla yksi motivaatio tämän Belgian sivureitin suhteen, ja voi näkyä myös meidän hankinnassa.
 
Tämä mahdollinen tarve kumppanille voi hyvinkin olla yksi motivaatio tämän Belgian sivureitin suhteen, ja voi näkyä myös meidän hankinnassa.

Niinpä. Intia hankkinee Rafalea lisää mutta sen varaan ei oikein voi asejärjestelmän päivittämistä jättää. Ranskassa taas. Macron on luvannut monia asioita mutta toistaiseksi ne ovat ollet ainoastaan lupauksia ilman mitään konkretiaa. Ainoa konkreettinen toimi on ollut puolusbudjetin leikkaaminen samaan aikaan kun puolusbudjetista menevät sotilaiden eläkemenot jatkavat kait tasaista kasvuaan ja erilaisiin operaatioihin eri puolilla maailmaa on sitouduttu rauhan ajan budjetilla. Nyt kai kehitetään 4F standardin Rafalea, mutta niitähän alkaa tulemaan tehtaalta ulos vasta joskus 2023 jälkeen. Lisää ongelmia seuraa 2030 luvulla kun pitäisi samaan aikaan päivittää Rafalea ja repia jostain rahat uusien ohjussukellusveneiden (SNLE 3G) hankintaan sekä uusien lentävien järjestelmien kehittämiseen. 2040-luvulla taas rahat uppoavat jo uusien vehkeiden hankkimiseen eikä Rafalen päivittäminen ole välttämättä prioriteettilistan kärkipäässä. Eli hankkimalla Rafalen saisi kyllä kivasti teollista yhteistyötä. Samalla voi joutua maksamaan itsensä kipeäksi jotta saa päivittää konetta sen koko elinkaaren ajan ranskalaisilla järjestelmillä.
 
Rafalesta varmasti ote irtoaa jos näkyvissä on uusi hanke, jonka myötä saa ison pelurin mukaan. Krauss-Maffei Wegmann-Nexterin osalta on jo esimerkki tyrkyllä.

Kuka nyt omassa vanhentuvassa pitäytyisi jos on tarjolla bisnestä vertailukelpoisten kumppaneiden kesken ja vaikutusvaltaa?
 
Tuore lentonäytösvideo Sveitsistä. Harvoin näkee taltiointia, joka on otettu esityskorkeudelta ja osittain vähän sen yläpuolelta, vuoren rinteeltä. Aikamoinen kattila. Erityinen huomio loppulaskuun, joka tämän vuoden ohjelmassa aloitetaan selkäasennosta. Tässä videossa näkyy (noin 07:20 alkaen), millaisesta olemattomasta vauhdista loppulähestyminen alkaa. Aikamoinen kone, kertakaikkiaan.

 
Erittäin pitkä kirjoitus Rafalen tulevaisuudesta ranskaksi, jonka yritän parhaani mukaan tiivistää.
https://lefauteuildecolbert.blogspot.fi/2017/09/le-rafale-est-mort-longue-vie-au-rafale.html

Rafale on kuollut, kauan eläköön Rafale

Ranskalla esitetään olevan edessään lukuisia vaihtoehtoja.
Keskustelu käynnistettävä tahdistamalla kalenterit Belgian, Ranskan, Saksan ja UK:n sekä Ranskan ilmavoimien ja Ranskan merivoimien välillä.
Tarvetta on edelleen ilmaherruuteen. Pitää kyetä omin voimin 1. päivän taisteluun eli avaamaan rintama.

Ilmeisesti Ranskan, UK:n ja Yhdysvaltain välisissä harjoituksissa saadun kokemuksen pohjalta F-35:n kyvyt ilmaherruudessa on yllättäneet. Ilmasta maahan -paino ei haitannutkaan kun muut kyvyt ja toiminta osana verkostoa nähdään kompensoivan merkittävästi.

F-35 muodostaa vaaran Rafalen jatkolle. "The Chief of the Air Staff, General André Lanata, before the Defense and Armed Forces Committee of the National Assembly on July 19, 2017, said: "The F-35 will quickly constitute a benchmark standard in the world's air force, not just in the United States but also in our major partners. Whether one is upgraded by the United States is not surprising; that one begins to be by equivalent partners is another matter. "

Syytä ei ole kuulemma huoleen lyhyellä tähtäimellä. F4 (tuleva) Rafalen pitäisi pärjätä riittävästi F-35:lle. Tämän perustavat arvioon, että F-35:n etu tulee sellaisesta avioniikasta, jota ovat itsekin kehitelleet. Eli GaN-antennit esim. kuroisi etumatkaa kiinni. Sen sijaan F4-standardin toteutuminen koetaan välttämättömäksi tai muuten F-35:sta tulee standardi ja ainoa, joka saavuttaa sen tason.

The Rafale is dead, long life at the Rafale?

France has opted for numerous options for the next generation of combat aircraft in a European framework, although there is still a temptation not to close the door on the national option so devalued, despite its brilliant success in responding to the policy objectives. Between the calendars of some (United Kingdom, Germany, Belgium) and others (Air Force and National Navy), the debate must be opened on the apparatus of superiority which we need and which remains indispensable for our autonomy of appreciation and action - and hence of our ability to enter first into a theater of operations.

He was able to tell himself during recent air meetings - perhaps during an Atlantic Trident exercise between the United States, France and the United Kingdom? - that the F-35A would have surprised by its capabilities of aerial superiority. In this perspective, although the F-35 is regularly portrayed as an aircraft not specifically designed as an airship superiority aircraft, the new US technology standards it enjoys would give it advantages in network-centric action relativizing the air the disadvantage of being optimized for ground attack rather than hunting and interception.

The danger of the F-35?

The Chief of the Air Staff, General André Lanata, before the Defense and Armed Forces Committee of the National Assembly on July 19, 2017, said: "The F-35 will quickly constitute a benchmark standard in the world's air force, not just in the United States but also in our major partners. Whether one is upgraded by the United States is not surprising; that one begins to be by equivalent partners is another matter. "

Should we worry too much? A priori: no. What the F-35 does better, a properly upgraded Rafale, under the standard F4 or Rafale + for example, could just as well. The operational advantage of the F-35 is based on technological bricks that France has or is developing (new GaN technologies for radar antennas and SPECTRA (System for Protection and Avoidance of Pipes the use of the DDM-NG (Missile Departure Detector New Generation) coupled with a new OSF (Optronics Sector Front) for watch / detection / tracking in the IR and UV bands, fusion of intra-vector data intra the Rafale is designed to be able to evolve easily throughout its career, even if its cell is less stealthy than the F3R. that of the F-35, the design of the Rafale gives it performances (qualities of flight, autonomy, acceleration, maneuverability etc.) comparable or superior to that of its American competitor. to be able to integrate new subsystems of the latest generation, with reserves of power and volume necessary to be able to add, if necessary, slightly more powerful motors, or lateral radar antennas, computers of last generation etc. The challenge then rests on the effort to be made for the integration of these different bricks: reason why it becomes imperative to achieve the Rafale F4. Without this, the F-35 alone will redefine the new standards for detection, data linking and networking, which could lead to the exclusion of French aircraft from international coalitions led by the United States, actual operational capabilities of the aircraft. It is to this yardstick and in this perspective that one should understand the prose of General Lanata.

F-35 söi varhasilla sitoumuksillaan budjetit.

Mikä eurooppalainen vaihtoehto?
Eurofighterin, Rafalen ja Tornadon korvaamiseksi on kaksi hanketta.
Ranska-UK hanke vuodelta 2010, jossa jatketaan nEUROn ja Taraniksen työtä, mutta ei rajoittuen siihen. Mukana Dassault ja BAE (johto), Rolls-Royce ja Safran (moottoripuoli), Selex ja Thales (avioniikka). Jatkettiin 2014 SCAF/FCAS eli Future Combat System -tutkimuksella. Eli UCAV tulossa, josta arvioidaan tuliko kelpo kalua 2020.

Nevertheless, the F-35 remains the central horizon of European air forces. Europe dances a four-time waltz to renew its combat aircraft. The first of these is the Joint Strike Fighter program in which several European countries are partners (United Kingdom (first level partner), Italy and Netherlands (second-level partners), Norway and Denmark (third-level partners) while the F-35 is suggested or proposed as a candidate for replacement of fighter aircraft in the air and naval forces of other nations, namely Germany, Belgium, Spain, Finland, Poland and Swiss.

The interest or consequence of participation in the JSF program and the purchase of F-35 is, de facto, due to the very high costs of this ambitious machine whose industrialization was launched before the completion of the development, once again, reduce research and development budgets for national or multilateral programs almost equally.

What European solutions?

Two programs are successively announced in order to take the Eurofighter, Rafale and Tornado:

First, the London Treaty - or Lancaster House agreements - was signed by Nicolas Sarkozy, President of the French Republic, and David Cameron, Prime Minister of the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland on 2 November 2010. It includes, but is not limited to, a preparatory phase for joint studies to continue the work carried out under the nEUROn and Taranis programs. Several manufacturers are involved: Dassault-Aviation and BAE Systems as project leaders, Thales and Selex ES for on-board electronics and sensors, as well as Safran and Rolls-Royce for the powertrain.

At the third Franco-British summit since the signing of the Treaty of London on 31 January 2014, three additional agreements were signed, one of which concerns a feasibility study of the future air combat system (SCAF / FCAS). This two-year phase of work for € 145 million focused on systems architectures, key technologies and the definition of the means of simulating a combat drone. This feasibility study will also make it possible to specify the budgets necessary for the launch in 2016 of the development and realization of the combat drone demonstrator.

Within the framework of this cooperation, France plans to build on the experience acquired in the field of combat drones through the nEUROn technological demonstrator, for which Dassault-Aviation is the prime contractor. The final agreement is scheduled for July 2014 and will precede the signing of the related contracts. The deal is sealed at the Farnborough Lounge. And at the end of this work, two years later, France and the United Kingdom decide to devote two billion euros to the realization of a demonstrator. A technical review will be carried out in 2020.

SCAF is on track with € 2.145 billion of cumulative budgets, compared to € 460 million for nEUROn, € 210 million for Taranis and € 10.6 billion in costs development of the Rafale program.

Toinen on Macronin ja Merkelin julkistama hanke. ""France and Germany agree to develop a European air combat system, under the leadership of both countries, to replace their current fleets of long-range combat aircraft. Both partners wish to develop a roadmap by mid-2018. " Berlin would make its decision in 2018 to determine whether the post-Eurofighter and Tornado will go through a buy-off - and Germany's interest in the F-35 has made a lot of noise - or development of a new combat aircraft."

That is why the announcement made at the Franco-German Defense and Security Council (established by the Additional Protocol of 22 January 1988 to the Treaty of Elysée of 22 January 1963) of 13 July, taking place at the Élysée under the direction of Angela Merkel and Emmanuel Macron, was surprising in more ways than one. "France and Germany agree to develop a European air combat system, under the leadership of both countries, to replace their current fleets of long-range combat aircraft. Both partners wish to develop a roadmap by mid-2018. " Berlin would make its decision in 2018 to determine whether the post-Eurofighter and Tornado will go through a buy-off - and Germany's interest in the F-35 has made a lot of noise - or development of a new combat aircraft.

The European options for replacing the existing fighter-bombers are enriched by two cooperation operations. The door is not closed to an entry of Germany into the SCAF / FCAS, without this being a sufficiently obvious option since Berlin and Paris announced on July 13, 2017 a separate program only in the existence of the announcement . Pending a clarification of the German position, the hypotheses are legion to imagine the range of possibilities.

Beyond its involvement with the United Kingdom on the one hand, and Germany on the other, Paris created a surprise at the beginning of September, not deciding not to withdraw from the offers to replace the F-16 of the Belgian Air Component, as had been envisaged, but to propose a political partnership around the Rafale program. The French offer would be based on a mysterious "Rafale +" evoked by the Minister of Armies. These could be two distinct assumptions:

The first is a version of the Rafale F4 that incorporates the needs, but also the financial means of Belgium, if that's what it is about. For the French industry and Bercy, such a partnership around a "belgized" F4 standard would be a boon at a time when the French deliveries, which are also very debatable, are being reduced, enabling them to continue supplying assembly lines. Dassault while sharing the financing (and returns on investment) of the technological evolution of the Rafale. In any case, it is for France to propose a Rafale to a standard higher than the currently marketed F3R, in order to rapidly develop a standard adapted to the problems of hyper-connectivity of the next generation aircraft, which would then cut the grass under foot to much of the commercial arguments of Lockheed-Martin.

The second hypothesis could correspond to a new-generation Rafale, materially different from the F3R and F4, which would mean integrating Belgium into the development of the future Rafale standard, with enormous spin-offs for the local industry, but also a good means for Dassault and France to perpetuate the Rafale at a time when the future European air combat systems, piloted or not. If this hypothesis, which is relatively unlikely, would appear to be part of the options proposed in Brussels by Paris, this would be a much deeper work than a simple new standard of the Rafale, which could go as far as an architectural evolution of the Rafale and his cell.

In the end, it would not be unlikely that the agreement proposed to Belgium would offer an intermediate solution between these two hypotheses, namely the purchase by Brussels of a boosted F4 standard, the "Rafale +", based on the architecture current equipment but with latest generation equipment capable of competing with the F-35 and meeting the needs of the Air Component, while Belgian industry would be fully integrated into the design and industrialization of future Rafale, even if they were intended only for France and / or the export market.

All the options are posed, from a French-French point of view, the waltz is reduced to three times, since it is not possible, given the strategic imperatives defined regularly by the policy, to content itself with acquiring F-35. The SCAF, the Franco-German program that could be described as the "SCAE" (European Air Combat System) and the highly speculative "Rafale +". Does France have the means to disperse its efforts, in programs sometimes contradictory to each other?

From an economic point of view, it is obvious that this is a luxury that our armies and our industry can not afford. And this is not to say that the political viability of the first two partnerships is doubtful:

On the British side, SCAF can be a tremendous opportunity to develop procedures and communication.

Tuossa oli siis haisteltu sitä miksi Belgialle tehtiin viime hetken tarjous keittiön kautta.
 
Viimeksi muokattu:
Syytä ei ole kuulemma huoleen lyhyellä tähtäimellä. F4 (tuleva) Raflalen pitäisi pärjätä riittävästi F-35:lle. Tämän perustavat siihen, että arvioivat F-35:n edun tulevan sellaisesta avioniikasta, jota ovat itsekin kehitelleet. Eli GaN-antennit esim. kuroisi etumatkaa kiinni. Sen sijaan F4-standardin toteutuminen koetaan välttämättömäksi tai muuten F-35:sta tulee standardi ja ainoa, joka saavuttaa sen tason.

Kuulostaa siltä, että ovat tekemässä Rafalesta Gripeniä :)
 
Back
Top