Dassault Rafale

Mirage 2000 soveltuu parhaiten yläkorkeuksien nopeiden maalien toimintaan (mm. MiG-25) ja tällaisissa torjuntatehtävissä se luultavasti päihittää Hornetin tai F-16:n, näin oli etenkin 80-luvulla kun käytössä oli tehokas Super 530D -ohjus.
Rafale ainakin pystyy välittämään Mican ip-etsimen kuvan ohjaajalle ja näin käyttämään ohjusta ip-etsimenä, en tiedä onko Mirage 2000:ssa tällainen mahdollisuus.
 
Tulisiko? Jos oletetaan taistelun käytävän alakorkeuksissa ei maksimikantamalla ole niin suurta väliä kuin brosyyreissä. Lisäksi MICA:n etuna on IR-versio. Mirage 2000 on myös nopeampi kuin Hornet, eli pääsee nopeammin taisteluun ja siitä pois. Ei sillä, omastakin mielestäni F-18C pesee Mirage 2000-5:n, mutta ero ei ole yksiselitteinen

Miksi oletetaan?

Jos Rmax jää puoleen on siinä hankala ihistellä vastaan. Huippunopeudella taas ei ole juuri mitään merkitystä.
 
Mirage 2000 soveltuu parhaiten yläkorkeuksien nopeiden maalien toimintaan (mm. MiG-25) ja tällaisissa torjuntatehtävissä se luultavasti päihittää Hornetin tai F-16:n, näin oli etenkin 80-luvulla kun käytössä oli tehokas Super 530D -ohjus.
Rafale ainakin pystyy välittämään Mican ip-etsimen kuvan ohjaajalle ja näin käyttämään ohjusta ip-etsimenä, en tiedä onko Mirage 2000:ssa tällainen mahdollisuus.

Näin varmaan saattoi olla 80-luvulla kun Hornetin tai Viperin varustuksena oli AIM-7. Arska on ohjuksena valovuoden edellä 530D:ä eikä tänä päivänä puoliaktiivinen ohjus jonka Rmax on 20 mailia ole kovin tehokas. Päinvastoin se on kehitysmaiden kalustoa.
 
Miksi oletetaan?

Jos Rmax jää puoleen on siinä hankala ihistellä vastaan. Huippunopeudella taas ei ole juuri mitään merkitystä.

R-77:n kantama hävittäjämaalia vastaan on ilmeisesti 40km. MICA on ilmeisesti liikehtimiskykyisempi kuin AMRAAM. Huippunopeudella oli merkitystä sinulle Rafael tapauksessa. Toki se ei ole tärkein ominaisuus, mutta merkittävä kuitenkin.

Kuten fulcrum huomautti, mican kautta ainakin rafalessa ohjus voi käyttää irstinä.

Lopuksi, kohteella on hankalaa kun samalla kimppuun tulee ir ja tutkaohjus.

Kuten sanoin, f-18c on parempi paketti, mutta Miragea on turha aliarvioida.
 
Ongelma lisätankeissa on että niillä on tapana tuoda mukanaan liikehtimisrajoituksia, mikä on varsin ikävää jos pitää tehdä muutakin kuin pommittaa savimajoja.

Silti voi miettiä, että miksi sekä Rafale että Typhoon, jotka molemmat on ensisijaisesti air superiority-häivttäjiksi suunniteltu, on suunniteltu käytettävän juuri lisätankkien kanssa. Voisi kuvitella että liikehtimiskyky on näissä koneissa myös lisätankkien kanssa riittävää.

Rajoituksista tulee eniten haittaa kaartotaistelussa, jolloin kyseessä on aika äärimmäinen tilanne, ja tankit voidaan tiputtaa. Kaikissa muissa tilanteissa lisätankeista on vain hyötyä, polttoaine tarkoitaa energiaa jota voidaan käyttää GCI-tehtävissä ottamaan korkeutta ja lähestymään nopeammin, mikä tuo lisää tukeutumismahdollisuuksia. CAP-tehtävissä energia on yhtä kuin toiminta-aika.

Enemmän haittaa lisätankeista on juuri A2G-hommissa, jossa raskaampi aseistus vaatii enemmän ripustimia ja tuo enemmän ilmanvastusta. Erilaisia CFT-virityksiä on suunniteltu lähinnä näihin tarpeisiin.
 
R-77:n kantama hävittäjämaalia vastaan on ilmeisesti 40km. MICA on ilmeisesti liikehtimiskykyisempi kuin AMRAAM. Huippunopeudella oli merkitystä sinulle Rafael tapauksessa. Toki se ei ole tärkein ominaisuus, mutta merkittävä kuitenkin.

Kuten fulcrum huomautti, mican kautta ainakin rafalessa ohjus voi käyttää irstinä.

Lopuksi, kohteella on hankalaa kun samalla kimppuun tulee ir ja tutkaohjus.

Kuten sanoin, f-18c on parempi paketti, mutta Miragea on turha aliarvioida.

Huoh.

Ensinnäkin ei ole sellaista kuin ohjuksen kantama hävittäjämaalia vastaan. Samalla ohjuksella voi olla kantama vaikka 80 km tai 20 km, riippuen ampujan ja maalin kinematiikasta, korkeuksista ym. R-77 (versiosta riippuen) voisi olla jossain B-arskan korvilla kun taas MICA lienee reilusti lyhytjalkaisempi. Saa toki olla eri mieltä eikä tässä foorumilla ole mitään faktoja kehissä.
 
Huoh.

Ensinnäkin ei ole sellaista kuin ohjuksen kantama hävittäjämaalia vastaan. Samalla ohjuksella voi olla kantama vaikka 80 km tai 20 km, riippuen ampujan ja maalin kinematiikasta, korkeuksista ym. R-77 (versiosta riippuen) voisi olla jossain B-arskan korvilla kun taas MICA lienee reilusti lyhytjalkaisempi. Saa toki olla eri mieltä eikä tässä foorumilla ole mitään faktoja kehissä.

Toki, mutta tuo venäläisarvio viitannee juuri siihen, että hävittäjämaaleja ammuttaessa maali pystyy likehtimään huomattavasti paremmin jolloin realistinen kantama on lyhyempi. Koska lyhyemmän kantaman MICA:n lentoaika on lyhyempi kuin pidemmän kantaman AMRAAM:n, voi olla että ohjusten realistinen kantamaero hävittäjämaalia vastaan on lyhyempi kuin pelkkä maksimikantama antaa ymmärtää.

Pitää myös muistaa, että venäläishävittäjien yleisin tutkaohjus on edelleen AA-10 / R-27.

Edelleen, uskon että AMRAAM / F-18C kombo on parempi kuin MICA / M-2000/5
 
Viimeksi muokattu:
Silti voi miettiä, että miksi sekä Rafale että Typhoon, jotka molemmat on ensisijaisesti air superiority-häivttäjiksi suunniteltu, on suunniteltu käytettävän juuri lisätankkien kanssa. Voisi kuvitella että liikehtimiskyky on näissä koneissa myös lisätankkien kanssa riittävää.

Rajoituksista tulee eniten haittaa kaartotaistelussa, jolloin kyseessä on aika äärimmäinen tilanne, ja tankit voidaan tiputtaa. Kaikissa muissa tilanteissa lisätankeista on vain hyötyä, polttoaine tarkoitaa energiaa jota voidaan käyttää GCI-tehtävissä ottamaan korkeutta ja lähestymään nopeammin, mikä tuo lisää tukeutumismahdollisuuksia. CAP-tehtävissä energia on yhtä kuin toiminta-aika.

Enemmän haittaa lisätankeista on juuri A2G-hommissa, jossa raskaampi aseistus vaatii enemmän ripustimia ja tuo enemmän ilmanvastusta. Erilaisia CFT-virityksiä on suunniteltu lähinnä näihin tarpeisiin.

Polttoaineesta on lähes aina hyötyä. Lisätankeista on aina haittaa. Lisätankit hidastavat kiihtyvyyttä, heikentävät nousukykyä, rajoittavat kaartokykyä, pienentävät huippunopeutta, kasvattavat RCS:ää ja vievät ripustuspisteitä. A/G-tehtävissä nämä rajoutukset pl. ripustuspiste eivät ole kovin merkittäviä koska asekuorma tuo rajoitukset joka tapauksessa. A/A - tehtävissä lisätankit vievät pois suhteellista etua vastustajasta.

Miksi Rafale tai EF tai Gripen E sitten yleensä ajaa lisätankeilla? Koska ne ovat muinaista teknologiaa jolloin ei kyetty rungon mukana viemään riittävästi soppaa taivaalle. Miksi sitten F-15:een, F-16:een ja F-18:een on kehitetty CFT:t? Koska ne ovat samaa muinaista teknologiaa mutta setä samuli on lyönyt dollaria jonoon kun taas Euroopassa pelattiin nappikauppaa ikuisen rauhan vallitessa.

Rahalla saa ja hevosella pääsee.
 
Miksi Rafale tai EF tai Gripen E sitten yleensä ajaa lisätankeilla? Koska ne ovat muinaista teknologiaa jolloin ei kyetty rungon mukana viemään riittävästi soppaa taivaalle. Miksi sitten F-15:een, F-16:een ja F-18:een on kehitetty CFT:t? Koska ne ovat samaa muinaista teknologiaa mutta setä samuli on lyönyt dollaria jonoon kun taas Euroopassa pelattiin nappikauppaa ikuisen rauhan vallitessa.

Ei, vaan jokaisessa koneessa on omat suunnittelutavoitteensa eivätkä ne suinkaan ole muinaisia. Lentokoneeseen voidaan suunnitella niin paljon polttoainetta kuin halutaan, mutta se on aina jostakin muualta pois.

F-35:een on laitettu paljon polttoainetta rungon sisään, se on ollut häive-suunnittelulähtökohdan vuoksi pakko. Sen johdosta sillä on muita huonompi transsooninen ja ylisooninen profiili, ja sen kompensoimiseksi on suunniteltu erittäin voimakas moottori, jolla äänivalli voidaan murtaa runsaalla polttoaineen käytöllä. Sen polttoaineen kulutuksesta suurissa nopeuksissa meillä ei oikein olekaan tietoa vielä. Täydellä sisäisellä kuormalla F-35:n optimoitu kantama lienee samaa luokkaa kuin moderneilla eurooppalaisilla ulkoisin säiliöin (joiden määrä tietty vaihtelee niissä tehtävän mukaan).

Eurooppalaisissa koneissa on haluttu nopea kyky ylisooniseen lentoon ohjusten kineettisen energian maksimoimiseksi, vaihtelevan asteisen supercruisen aikaansaamiseksi ja lisäksi on haluttu kyky poistua alueelta tarvittaessa nopeasti.

Molemmissa tehdään erittäin modernia ja samaan aikaan klassista punnintaa ja optimointia eri tavoitteiden välillä, siinä ei ole mitään muinaista. Yleisesti ottaen kaikkea voi olla enemmän, mutta se aina on jostakin muualta pois. Moottoriteho voi olla suuri, se tuottaa yleensä aina korkeamman polttoaineen kulutuksen. Polttoainetta voi olla mukana enemmän, se tuottaa lisää vastusta (kuten tekee myös F-35:ssä, jossa vastus on vakiona). Kaikkea tätä sitten optimoidaan.

F-35 on suunniteltu tunkeutumaan vihamieliseen ilmatilaan pommikuorman kanssa, eurooppalaiset canardikoneet on suunniteltu ensisijaisesti torjunta- ja ilmaherruuskoneiksi kotimaan puolustamiseen. Siinäkään ei ole mitään muinaista.

Modernien koneiden kyky superkruisata ylisoonisten säiliöiden kanssa (ja kyky ylittää äänivalli useammankin säiliön kanssa) on malliesimerkki siitä, että koneiden optimointia ei ole suunniteltu pelkästään lyhyelle matkalle ja sileänä. F-16 sen sijaan suunniteltiin alunperin sileäksi koneeksi, ja siinä transsooninen ja ylisooninen ilmanvastus saattaa ulkoisella lastilla olla suhteessa suurempi kuin modernimmissa koneissa. Super Hornetista puhumattakaan.
 
Miksi Rafale tai EF tai Gripen E sitten yleensä ajaa lisätankeilla? Koska ne ovat muinaista teknologiaa jolloin ei kyetty rungon mukana viemään riittävästi soppaa taivaalle. Miksi sitten F-15:een, F-16:een ja F-18:een on kehitetty CFT:t? Koska ne ovat samaa muinaista teknologiaa mutta setä samuli on lyönyt dollaria jonoon kun taas Euroopassa pelattiin nappikauppaa ikuisen rauhan vallitessa.

Rahalla saa ja hevosella pääsee.

Ei kai se suurempi polttoainekuorma ole niin vaikeaa ja kallista kehittää?
 
Ei kai se suurempi polttoainekuorma ole niin vaikeaa ja kallista kehittää?

Ei tosiaan ole, vaan optimointi tapahtuu sen mukaan mitä asiakas tahtoo. PPRuNe:lta kannattaa kaivaa hra Engines:n pitkiä selostuksia aiheesta F-35. Sieltä löytyy ohimennen-mainintoja vaikka siitä, miten koneen profiili on turvotettu moottorin yläpuoleltakin, jotta sinnekin saatiin vielä vähän lisää polttoainetta. Massa, outer mold profile, aerodynaaminen vastus eri nopeusalueilla sekä painopisteet. Niiden kanssa tasapainoillaan, plus se mitä kaikkea muuta halutaan kuoren sisään mahduttaa.

Rafaleen vastaavasti asennettiin heti alkuvaiheessa CFT:t ja ne on koelennetty heti 2000-2003 kieppeillä. Ei ole vain tilaaja sellaisia halunnut, kuten ei myöskään tehokkaampia moottoreita. Asiakas on mieluummin halunnut joustavuutta ja kyvyn laukaista ylimääräisen ilmanvastuksen pois halutessaan. EF:ssä CFT:t on suunniteltu ja soviteltu, mutta ei kai koelennetty.

(E: ja painotetaan nyt sitä, että F-35:nkin kohdalla on tehty erinomaista optimointityötä aivan kuten muidenkin koneiden kohdalla. Koneen aerodynamiikka on lähtökohdat huomioiden erinomainen ainakin matkanopeuteen M0.87 asti ja sopeutuu monenlaisiin lentotiloihin erinomaisesti. Kuten sanoin itselleni X-35:ttä katsellessani: nykyteknologialla saadaan vaikka peruna lentämään, kunhan sitä vähän veistellään, tehoa on tarpeeksi ja tietokoneet ohjaa.)
 
Viimeksi muokattu:
Polttoaineesta on lähes aina hyötyä. Lisätankeista on aina haittaa. Lisätankit hidastavat kiihtyvyyttä, heikentävät nousukykyä, rajoittavat kaartokykyä, pienentävät huippunopeutta, kasvattavat RCS:ää ja vievät ripustuspisteitä. A/G-tehtävissä nämä rajoutukset pl. ripustuspiste eivät ole kovin merkittäviä koska asekuorma tuo rajoitukset joka tapauksessa. A/A - tehtävissä lisätankit vievät pois suhteellista etua vastustajasta.

Niin, mutta pointtina on se että lisätankkien tuoma hyöty on suurempi kuin niiden aiheuttama haitta, mitä @tutka hienosti avasikin. Häivekoneessa tämä ei tietenkään ole samoin. Vaikka lisätankit rajoittavat liikehdintäkykyä joiltain osin, ne myös mahdollistavat sitä. Esim. supercruisesta ei ole mitään hyötyä, jos polttoainetta ei pystytä kantamaan tarpeeksi.

Kuten sanottu, Eurofighterin 1000 litran ja Rafalen 1250 litran lisätankit on suunniteltu nimen omaan A/A-tehtäviin, joten kone täyttää tehtäviin liitetyt vaatimusmäärittelyt niiden kanssa. Ongelmat ovat suurempia A/G-roolissa, sillä isommat aseet käyttävät samoja sisäripustimia kuin lisätankit, mikä on ongelma varsinkin Eurofighterille, ja suurempi asekuorma lisää ilmanvastusta muutenkin.

Miksi Rafale tai EF tai Gripen E sitten yleensä ajaa lisätankeilla? Koska ne ovat muinaista teknologiaa jolloin ei kyetty rungon mukana viemään riittävästi soppaa taivaalle. Miksi sitten F-15:een, F-16:een ja F-18:een on kehitetty CFT:t? Koska ne ovat samaa muinaista teknologiaa mutta setä samuli on lyönyt dollaria jonoon kun taas Euroopassa pelattiin nappikauppaa ikuisen rauhan vallitessa.

Ei se tosiaan mitään merkillistä teknologista kykyä vaadi lisätä polttoainekapasiteettia runkoon, kts. vaikka Su-27. Lisätty kapasiteetti vaan vaikuttaa painoon, ilmanvastukseen ja painopisteeseen ym., joten fuel fraction mihin päädytään on suunnittelutavoitteiden ajama kompromissi. Eurokoneiden tapauksessa koneiden erilaiset tehtävätyypit asettavat omia vaatimuksia joustavuudelle, miksi esim. Rafalessa on kahden kokoisia lisätankkeja ja 5 ripustinta niille. Tehtävästä ja sen vaatimuksista riippuen voidaan valita sopiva yhdistelmä lisätankkeja, tai jättää ne pois.
 
Ei kai se suurempi polttoainekuorma ole niin vaikeaa ja kallista kehittää?

On se silloin kun perusratkaisut on 1980-luvulta.

Nyt jos katsotaan vähän isompaa kuvaa niin näissä muinaisissa 4GEN-vehkeissä kuten Rafale, Hornet, Gripen, Viper, Eagle, EF jne, soppaa on laitettu runkoon 3-6000 kg. Ikäluokan poikkeus on Flanker jossa on tosi isot tankit (9 tonnia).

Siirrytään museovehkeistä nykyaikaan, F-22A 8000kg, F-35A 8300kg, Su-57 10300kg, J-20 11300kg.

Jos ulkoinen lisätankki olisi fantastisen hieno keksintö, 5GEN koneissa olisi varmaan pieni sisäinen tankki ja paljon lisäsäiliöitä. Sen sijaan maasta ja tehtävätyypistä riippumatta kaikki ovat suunnitelleet isot sisäiset tankit ja ulkoisia käytetään vain kun uhka on vähäinen tai olematon, koska ne lähtökohtaisesti tekevät mistä tahansa koneesta huonomman kuin mitä se voisi olla.

Hornetiin verrattuna Rafale ei tarjonne erityistä suorituskykyloikkaa toimintasäteen tai -ajan osalta.
 
Hornetiin verrattuna Rafale ei tarjonne erityistä suorituskykyloikkaa toimintasäteen tai -ajan osalta.

Pitkä toimintasäde ja toiminta-aika ovat toki positiivisia asioita, mutta liekö niiden merkitys niin suuri Suomessa kuin esimerkiksi silloin, kun lähdetään pommittamaan Syyriaa? Lienee realistista olettaa, että valtaosa Ilmavoimien toiminnasta sa-tilanteessa tapahtuisi karkeasti linjan Oulu-Kajaani-Joensuu-Savonlinna-Lappeenranta-Kotka sisäpuolella. ,Tämän alueen koko on karkeasti 500x500km. Lisäksi voinee odottaa, että vihollisen maalien valtaosa olisi Pori-Tampere-Mikkeli -tasan eteläpuolella.

Rafale ja SuperHornet kykenevät muuten buddy-tankkaukseen, entäpä muut tarjokkaat?
 
Pitkä toimintasäde ja toiminta-aika ovat toki positiivisia asioita, mutta liekö niiden merkitys niin suuri Suomessa kuin esimerkiksi silloin, kun lähdetään pommittamaan Syyriaa?

On sillä Suomessakin merkitystä esim silloin, jos Rissalasta lähtee kone saattamaan Suomenlahdella kulkevia koneita. Saapuminen saattoon on 500km per suunta, ja halutaan kone, jolla olisi mieluiten yli kaksi tuntia toiminta-aikaa. Varsinaiset torjuntatehtävät sitten saattavat olla nopeampia (kun siis halutaan tietty määrä ohjuksia nopeasti tiettyyn kohtaan Suomessa tai sen lähellä).

Mikään kandidaateista ei erityisesti poikkea toisistaan IMO tässä suhteessa. Jos tosipaikka tulee ja tarvitaan sekä yliäänivauhteja että pitkää kantamaa, säiliöitä voi myös pudottaa; ei niiden hinta niin suuri ole kunhan vaan varastoon on ostettu tarpeeksi monta (Argentiinalta loppui kesken vuonna 1982). Käytännössä kyse lienee siitä, että pitää ensin päästä se 500km pelipaikoille ja sitten pitää vielä olla toiminta-aikaa ja nopeutta pysyä M0.87 saatettavan lähistöllä. Tai sitten miehitetään lähempänä olevat tukikohdat, kuten EFHK ja EFTU.

Rafale erottuu joukosta edukseen sikäli, että tämän normaalin ilmavalvontaprofiilin lisäksi sillä on kyky todella isoon polttoainekuormaan ja isoon lastiin, plus että se on optimoitu matalatoimintaan isossakin lastissa. Suomen keleissä matalalennolla voi saada yllättäviä etuja muihin paikkoihin nähden. Ainakin jos ELSO-kyky on hyvä. Äkkiseltään luulisin, että se pääsee matalalla pitemmälle, nopeammin ja isommalla asekuormalla kuin mikään muu nykyaikainen kone.

Rafale ja SuperHornet kykenevät muuten buddy-tankkaukseen, entäpä muut tarjokkaat?

Rafalessa ja SH:ssa se on arkikäytössä tukialuksilla; Saab markkinoi prosyyrissaan tankkauspodia, mutta ei liene tietoa onko sitä koskaan käytetty.
 
Rafale erottuu joukosta edukseen sikäli, että tämän normaalin ilmavalvontaprofiilin lisäksi sillä on kyky todella isoon polttoainekuormaan ja isoon lastiin, plus että se on optimoitu matalatoimintaan isossakin lastissa. Suomen keleissä matalalennolla voi saada yllättäviä etuja muihin paikkoihin nähden. Ainakin jos ELSO-kyky on hyvä. Äkkiseltään luulisin, että se pääsee matalalla pitemmälle, nopeammin ja isommalla asekuormalla kuin mikään muu nykyaikainen kone..

Itse epäilisin, että kaikki muut paitsi F-35 joutuisivat suorittamaan sa-tehtäviensä valtaosan matalalla lentäen, jotta pysyisivät pitkän kantaman ilmatorjunnan tutkakatveessa mahdollisimman paljon. Vaikea nähdä, että varsinaisesti "rintamalinjaa" ryhdyttäisiin ylittämään, ts. jouduttaisiin vihollisen keskimatkan ja lähi-ilmatorjunnan piiriin, niin i-i kuin i-m aseistuksen kantama on niin suuri. (Toki lähi-ilmatorjunnan piiriin voi joutua vaikkapa lentokentälle laskeuduttaessa tai noustaessa...)
 
Itse epäilisin, että kaikki muut paitsi F-35 joutuisivat suorittamaan sa-tehtäviensä valtaosan matalalla lentäen, jotta pysyisivät pitkän kantaman ilmatorjunnan tutkakatveessa mahdollisimman paljon. Vaikea nähdä, että varsinaisesti "rintamalinjaa" ryhdyttäisiin ylittämään, ts. jouduttaisiin vihollisen keskimatkan ja lähi-ilmatorjunnan piiriin, niin i-i kuin i-m aseistuksen kantama on niin suuri. (Toki lähi-ilmatorjunnan piiriin voi joutua vaikkapa lentokentälle laskeuduttaessa tai noustaessa...)

No siis tehtäviä ja profiileja voi olla vaikka minkälaisia. Harmaassa vaiheessa osa koneista lentänee alhaalla ja osa ylhäällä. Partiokone menee korkealla ja toiset saattaa hakeutua asemiin matalalla. Se, missä korkeudessa kannattaa mennä, riippunee eniten siitä mitä elektroniikkaa vastustaja tuo ilmatilaan ja mitä se uskaltaa itse käyttää. Venäläiseen tapaan luultavasti kuuluu kulkea kaikki radiomajakat huutaen, jolloin matalalento voi olla muille edullista. Toiset ehkä yrittää enemmän hiippailla kuulostellen, emitteeraako joku muu lähistöllä jotain.

Matalalennossa huomioitavaa, että polttoainetta kuluu paljon. Siksi aina halutaan lentää korkealla jos mahdollista.

Jos tuota em. saattotehtävää ajatellaan, niin silloin tietysti on korkealla lentämisestä kyse. Jos joudutaan vähänkään takamatkalle, kone pitäisi saada kiinni niin että oma nopeus menee transsooniseksi tai yli (koska kaikki nopeat koneet matkalentää M0.83-M0.87). Tällöin kone, joka kykenee superkruisaamaan, on edullisessa asemassa. Fox Threen alkuvaiheen numeroissa muistaakseni heitettiin, että Rafale kykenee superkruisaamaan kivasti yhdellä säiliöllä (lähelle äänennopeutta tai vähän yli kahdellakin säiliöllä), EF taasen superkruisaa kahdella. Gripen E yhdellä, kuten myös nykyinen Hornet. Jälkipoltolla kai kykenee melkein kaikki useamman kuin yhden säiliön kera, ainakin hetken.
 
No siis tehtäviä ja profiileja voi olla vaikka minkälaisia. Harmaassa vaiheessa osa koneista lentänee alhaalla ja osa ylhäällä. Partiokone menee korkealla ja toiset saattaa hakeutua asemiin matalalla. Se, missä korkeudessa kannattaa mennä, riippunee eniten siitä mitä elektroniikkaa vastustaja tuo ilmatilaan ja mitä se uskaltaa itse käyttää. Venäläiseen tapaan luultavasti kuuluu kulkea kaikki radiomajakat huutaen, jolloin matalalento voi olla muille edullista. Toiset ehkä yrittää enemmän hiippailla kuulostellen, emitteeraako joku muu lähistöllä jotain.

Matalalennossa huomioitavaa, että polttoainetta kuluu paljon. Siksi aina halutaan lentää korkealla jos mahdollista.

Tottahan toki, mutta käytännössä tärkeimmillä alueilla Etelä-Suomessa pitää ottaa huomioon vihollisen kaukoilmatorjunta. Vaikka ne eivät ole kaiken tuhoavia ihmeaseita lienee tarpeetonta testailla elson toimivuutta. Jossain Pohjois-Suomessa, missä vihollisen voi päästää syvemmälle, tilanne saattaa olla erilainen.
 
Fox Threen alkuvaiheen numeroissa muistaakseni heitettiin, että Rafale kykenee superkruisaamaan kivasti yhdellä säiliöllä (lähelle äänennopeutta tai vähän yli kahdellakin säiliöllä), EF taasen superkruisaa kahdella. Gripen E yhdellä, kuten myös nykyinen Hornet. Jälkipoltolla kai kykenee melkein kaikki useamman kuin yhden säiliön kera, ainakin hetken.
Heitellä voi kaikenlaista.
Sveitsin evaluaatiossa EF sai erikseen kiitosta supercruisesta. Rafale ja Gripen NG eivät saaneet (tuohon aikaan kone oli tonnin lopullista sarjatuotantoversiota kevyempi, joten tuskin ainakaan parempaan suuntaan on mennyt).

Hornetin kyky tuohon on myös ihan uutta tietoa.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top