jos valitaan joku vanhus koneeksi hx projektissa.
Ei Rafale kyllä mikään vanhus ole muihin verrattuna. Peruskonsepti luotiin 1982-1986, tuotantoversion tarkemmat hionnat tehtiin loppuun 1991 C-prototyypin ensilentoon mennessä, ja jatkumossa on huomioitava työn pysäyttäminen kokonaan 1995-1997. Taistelujärjestelmät alkoivat tulla iskuun 2001-2008 (jolloin ydinasevastuu alkoi Rafalella). F-35:llä samat vuosiluvut ovat 1994-2001 ja 2006, ja taistelujärjestelmät 2017->2025?. Hyvin lyhyt ero, aika tasan 15v, molemmat käytännössä 1990-luvun teknologiaa. (F-35:een perehtyneet huomaavat, että 15 vuotta on hyvin lyhyt aika.)
Jos puhutaan perusominaisuuksista, lentokoneen muodon tarkoituksista ja fundamenteista ja disainin liikkumavaroista, ne ovat viime vuosisadan tavaraa kaikilla. Myös F-35:ssä kaikki merkitsevä lyötiin lukkoon viimeistä nyppylää myöten hektisinä vuosina 2001-2006 (rungon kantavat rakenteet, "outer mold line", ulkoisen kuorman reunaehdot, sisäisen kuorman maksimit, nostovoima, aerodynamiikka). Sen jälkeen, mikäli perusdisainissa varattiin tarpeeksi kykyä, tilaa, fasiliteetteja ja joustavuutta, elektroniikkaa ja ohjelmistoja voidaan päivittää ja kehittää seuraavat 50-70 vuotta, niinkuin on tehty vaikkapa F-15, F-16, Su-27 ja B-52 kanssa.
Merkittävä sukupolviero sijoittuu 1970-80-lukujen väliin sekä aerodynamiikan, rakenteiden että ohjausjärjestelmien osalta. F-18 ja Su-27 ovat edellisen sukupolven viimeiset edustajat. HX-kandidaatit (kaikki, osittain myös F-18E) ovat seuraavan sukupolven ensimmäiset. Ne ovat täysin tietokonesuuniteltuja epästabiileja ja hyvin muuntautumiskykyisiä lavetteja kuorman ja käyttötarkoituksen suhteen, ja niissä on vähemmän rajoittavia ominaisuuksia kuin edeltäjissään. Edellinen sukupolvi suunniteltiin ässäksi yhdessä tehtävässä ja purkkaviritettiin toisiin tehtäviin.