Dassault Rafale

Indonesialla on aika läheiset suhteet USAan kuitenkin ja sinnekin halutaan pitää kanavat auki. F-16:ttahan heillä on ennestään, ne on kuitenkin jo aika vanhoja vaikka niitä onkin päivitetty eikä olla heti luopumassa.
Su-35 -diili ei sitten vissiin toteudu, ja mites se Itävallan Eurofightereiden osto, siitäkään ei ole paljon mitään kuulunut. Niin ja KF-X projektissa ovat mukana...
 
Olisi kyllä todella omituinen diili hankkia 36 Rafalea ja 8 F-15 EX:ää. Jälkimmäisten operointikulut voisivat olla aika lähellä edellisten luokkaa pienestä määrästä huolimatta, tai ehkä enemmän juuri sen vuoksi. Konetyyppi ei myöskään ole varsinaisesti tunnettu matalista käyttökustannuksistaan. Yhteisiä aseitakaan ei koneille ole tarjolla joitain pommeja lukuunottamatta?

Aasiassa tällaiset eivät toki ole mitenkään tavattomia. Malesiakin operoi 18 Su-30MKM:n ja 8 F-18D:n sekafleetillä ja lisäksi puolitoista tusinaa MiG-29:ää reservissä, tosin Hornetit ovat 90-luvun perua jolloin niillä ilmeisesti korvattiin Skyhawkit ja Su-30:t taas ilmeisesti korvasivat F-5:t ja osan MiGeistä, mutta paletti on silti erikoinen eikä varmasti taloudellisesti tai huollollisesti kevyt. Ehkä Horneteja ei kertakaikkiaan ollut varaa hankkia enempää, ja Skyhawkit olivat happanemassa käsiin? Ne olivat kuitenkin käytettynä ostettuja A-4C -runkoja eli 60-luvun taitteesta. Venäjältä esmes uusimpia tikkoja saa varmana hövelimmin kuin Amerikasta, mikä selittäisi myöhemmät itäkaupat.

Myös Thaimaan oli määrä hankkia 4 + 4 F-18C/D:tä, mutta tämä diili ilmeisesti kaatui Aasian talouskriisiin 1997-98. Tämäkin on erikoinen diili, sillä F-16 -kaupat oli solmittu jo 1985. Miksi siis hankkia toinen konetyyppi jolla on melkolailla sama suorituskyky ja vielä pieni määrä? Ykköskoppaisen Hornetin tuotanto oli tuolloin jo loppumassa, joten kyseessä ei varmaankaan ollut laajemman option ensimmäinen toimituserä.

Mieleen hiipii sellainenkin mahdollisuus, kuin vähän raskaampien kaksimoottoristen käyttö eräänlaisena strategisena pommitusyksikkönä, jolla voidaan uhata muiden alueen maiden merkittäviä pistemaaleja. Australian F-111:thän (Ja sittemmin Super Hornetit) toimivat pitkälti tällaisena alueellisen suurvallan pitkänä kourana, joten onko Etelä-Aasian mailla tarve vastata samalla mitalla, myös toisilleen? Tämä voisi selittää Indonesian 8 F-15:ttä. Selitys kieltämättä ontuu, sillä ihan yhtälailla90-luvulla F-16 kantaa ilmasta-maahan -aseistusta kuin Hornet, eikä sen toimintasäde ole paljoa lyhyempi, ja Su-30 se vasta tällaisessa tehtävässä haka olisikin. Onko yksinkertaisempi ja loogisempi selitys se, että maiden toimintakulttuuri vain on olla pitämättä kaikkia munia samassa korissa, politiikkahan on niiden kannalta usein sangen arvaamatonta? Tai että koneita hankitaan yhdellä kaudella tietty könttä, seuraavalla toinen, ja suotuisin tarjous vain on aina tullut eri toimittajalta? Lopputuloksena sitten jokainen laivue operoi eri konetyypillä, eli menohan on kuin Härmässä syvimpään Kekkos-aikaan!
 
Indonesialla on ennestään 11 Su-30:tta, tosin ne on karvalakkimallia MKK joka nyt ei ole enää kuuminta hottia millään muotoa vaikkei koneet sinänsä vanhoja vielä ole.
Uskon näihin diileihin kun näkyy nimet paperissa, tuolla päin ja aivan erityisesti Indonesiassa asevoimat käyvät paljon renkaita potkimassa ja sitten diileistä ei mitään kuulu.
 
Juu, Su-35 kauppa allekirjoitettiin 2018 ja ei ole niitä näkynyt punavalkoisissa väreissä...
 
Olisi kyllä todella omituinen diili hankkia 36 Rafalea ja 8 F-15 EX:ää. Jälkimmäisten operointikulut voisivat olla aika lähellä edellisten luokkaa pienestä määrästä huolimatta, tai ehkä enemmän juuri sen vuoksi. Konetyyppi ei myöskään ole varsinaisesti tunnettu matalista käyttökustannuksistaan. Yhteisiä aseitakaan ei koneille ole tarjolla joitain pommeja lukuunottamatta?

Aasiassa tällaiset eivät toki ole mitenkään tavattomia. Malesiakin operoi 18 Su-30MKM:n ja 8 F-18D:n sekafleetillä ja lisäksi puolitoista tusinaa MiG-29:ää reservissä, tosin Hornetit ovat 90-luvun perua jolloin niillä ilmeisesti korvattiin Skyhawkit ja Su-30:t taas ilmeisesti korvasivat F-5:t ja osan MiGeistä, mutta paletti on silti erikoinen eikä varmasti taloudellisesti tai huollollisesti kevyt. Ehkä Horneteja ei kertakaikkiaan ollut varaa hankkia enempää, ja Skyhawkit olivat happanemassa käsiin? Ne olivat kuitenkin käytettynä ostettuja A-4C -runkoja eli 60-luvun taitteesta. Venäjältä esmes uusimpia tikkoja saa varmana hövelimmin kuin Amerikasta, mikä selittäisi myöhemmät itäkaupat.

Myös Thaimaan oli määrä hankkia 4 + 4 F-18C/D:tä, mutta tämä diili ilmeisesti kaatui Aasian talouskriisiin 1997-98. Tämäkin on erikoinen diili, sillä F-16 -kaupat oli solmittu jo 1985. Miksi siis hankkia toinen konetyyppi jolla on melkolailla sama suorituskyky ja vielä pieni määrä? Ykköskoppaisen Hornetin tuotanto oli tuolloin jo loppumassa, joten kyseessä ei varmaankaan ollut laajemman option ensimmäinen toimituserä.

Mieleen hiipii sellainenkin mahdollisuus, kuin vähän raskaampien kaksimoottoristen käyttö eräänlaisena strategisena pommitusyksikkönä, jolla voidaan uhata muiden alueen maiden merkittäviä pistemaaleja. Australian F-111:thän (Ja sittemmin Super Hornetit) toimivat pitkälti tällaisena alueellisen suurvallan pitkänä kourana, joten onko Etelä-Aasian mailla tarve vastata samalla mitalla, myös toisilleen? Tämä voisi selittää Indonesian 8 F-15:ttä. Selitys kieltämättä ontuu, sillä ihan yhtälailla90-luvulla F-16 kantaa ilmasta-maahan -aseistusta kuin Hornet, eikä sen toimintasäde ole paljoa lyhyempi, ja Su-30 se vasta tällaisessa tehtävässä haka olisikin. Onko yksinkertaisempi ja loogisempi selitys se, että maiden toimintakulttuuri vain on olla pitämättä kaikkia munia samassa korissa, politiikkahan on niiden kannalta usein sangen arvaamatonta? Tai että koneita hankitaan yhdellä kaudella tietty könttä, seuraavalla toinen, ja suotuisin tarjous vain on aina tullut eri toimittajalta? Lopputuloksena sitten jokainen laivue operoi eri konetyypillä, eli menohan on kuin Härmässä syvimpään Kekkos-aikaan!

Malesian itäkaupat on kai pitkälti perua rahanpuutteesta. MiG-29:t maksettiin 90-luvulla osittain palmuöljyllä ja ainakin pari vuotta sitten Malesia oli edelleen itsepintaisesti ostamassa koneita palmuöljyllä.

Kaksimoottoristen suosiota alueella voisi ehkä selittää myös merialueilla lentämsellä? Vaikka kaksimoottorisen turvallisuus onkin vähän sellainen myytti tänä päivänä, niin se on silti voinut vaikuttaa hankintoihin.
 
Malesian itäkaupat on kai pitkälti perua rahanpuutteesta. MiG-29:t maksettiin 90-luvulla osittain palmuöljyllä ja ainakin pari vuotta sitten Malesia oli edelleen itsepintaisesti ostamassa koneita palmuöljyllä.

Kaksimoottoristen suosiota alueella voisi ehkä selittää myös merialueilla lentämsellä? Vaikka kaksimoottorisen turvallisuus onkin vähän sellainen myytti tänä päivänä, niin se on silti voinut vaikuttaa hankintoihin.

Tietysti, vaikkakin muistelisin että F-16:n (Ja toki myös F-15:n) F100 kärsi ahdinongelmista F100-200E -sarjaan asti eli 90-luvun alkuun. Tämä tosin ei ole estänyt noita aasialaismaita lentämästä F-16:lla ja Thaimaahan on hankkinut myös Greippejä. Taiwan sitten kehitti F-16 -korvikkeensa kaksimoottoriseksi, mutta tämä johtui mitä ilmeisimmin riittävän tehokkaan moottorin puutteesta USA:n ulkopolitiikan seurauksena (minkä takia nyt koko kone ylipäätään tehtiin). Yksimoottorisuus ei sinänsä näytä haittaavan, kun muu kalusto on Mirage 2000 ja F-16 (joita hankitaan vielä lisääkin).

Sellainen tuli mieleen, että olisiko noita Hornetin pienhankintoja voinut selittää meritorjunta? Hornetiinhan on integroitu Harpoon-meritorjuntaohjus, ja se voi kantaa niitä kaksi sekä kolme lisäsäiliötä. Malesiassa niitä käyttää nimenomaat ilmavoimat. Ehkä Thaimaalla oli sama mielessä? Sen tilalla on nyt sitten Greippi ja RBS-15. F-16:een Harpoonin integrointi hyväksyttiin 1994, ehkä Malesia ja thaikut tekivät hankintapäätöksensä ennen sitä (tai Hornet-tarjous oli jostain muusta syystä parempi)?
 
Tietysti, vaikkakin muistelisin että F-16:n (Ja toki myös F-15:n) F100 kärsi ahdinongelmista F100-200E -sarjaan asti eli 90-luvun alkuun. Tämä tosin ei ole estänyt noita aasialaismaita lentämästä F-16:lla ja Thaimaahan on hankkinut myös Greippejä. Taiwan sitten kehitti F-16 -korvikkeensa kaksimoottoriseksi, mutta tämä johtui mitä ilmeisimmin riittävän tehokkaan moottorin puutteesta USA:n ulkopolitiikan seurauksena (minkä takia nyt koko kone ylipäätään tehtiin). Yksimoottorisuus ei sinänsä näytä haittaavan, kun muu kalusto on Mirage 2000 ja F-16 (joita hankitaan vielä lisääkin).

Sellainen tuli mieleen, että olisiko noita Hornetin pienhankintoja voinut selittää meritorjunta? Hornetiinhan on integroitu Harpoon-meritorjuntaohjus, ja se voi kantaa niitä kaksi sekä kolme lisäsäiliötä. Malesiassa niitä käyttää nimenomaat ilmavoimat. Ehkä Thaimaalla oli sama mielessä? Sen tilalla on nyt sitten Greippi ja RBS-15. F-16:een Harpoonin integrointi hyväksyttiin 1994, ehkä Malesia ja thaikut tekivät hankintapäätöksensä ennen sitä (tai Hornet-tarjous oli jostain muusta syystä parempi)?

Jotenkin epäilen, että Harpoon-integraatio olisi kaatanut valinnan Hornetiin. Thaimaakin päätyi maksamaan RBS-15:n Greippiin, mistä ruotsalaiset ovat ikionnellisia. Kaikki on tietysti mahdollista.


F-16 Installation​


Integration of the AGM-84 with the F-16 required two main changes: (i) addition of Harpoon-specific weapon control algorithms to the Stores Management System, and (ii) development of an interface adapter kit. The interface adaptor is basically an electronic component that converts weapons control instructions from the F-16 Stores Management System into instructions that can be interpreted by the weapon (Harpoon in this case).


The work started during Operation Desert Storm on Korea-based USAF Block 30G aircraft. Two factors complicated the actual development of the interface adaptor and algorithms. First of all, the "heavy stations" (hardpoints 3 and 7, capable of carrying a heavy weapon such as the Harpoon) did not offer access to the 1553 data bus. Second, there were some initial software problems with the jet as well. To circumvent the limitations, the AGM-65 Maverick interface was re-used initially. The Maverick interface did not require the F-16 SMS to do anything extra, as all control software was in the adapter kit. Weapon modes and targeting were all selected on the video provided in lieu of the normal Maverick video.


As the Storm wound down, USAF lost interest and the initial effort was cancelled. The project was picked up again later when foreign F-16 customers expressed interest in the Harpoon. By that time, the software problems had been solved and the Harpoon was properly integrated. The AGM-84 Harpoon was officially cleared on the F-16 on August 11th, 1994.


All recent F-16 aircraft (block 20, 30/32, 40/42, 50/52, and 60) can be made Harpoon-capable. It requires the installation of the interface adapter, plus installation of system software that supports the Harpoon.
 
@Samovarius

BTW, tässä Hornet-aiheesta edelleen malesialaisesta näkökulmasta. Väittää mm., että silloinen pääministeri olisi uhonnut, että "you [Singapore] buy the F-16 , I'll buy the F-18". :oops: Blogitekstissä asiavirheitä, muttta ihan mielenkiintoista silti, kuten myös kommenttiosio.

 
Mitä todennäköisimmin juuri näin. Merkillepantavaa kuitenkin on, ettei shoppailu tapahdu Venäjä-Kiina - akselilla.
Lähi-idän öljymaissa on samantapaista että ostettu samankaltaisia koneita sekä Euroopasta että USA:sta. Ehkä tällainen rahadiplomatia sitten toimii vakuuttavammin kuin pelkät puheet.
 
Öljymaissa sen toki ymmärtää, kun ostettavat vahvuudetkin ovat ihan merkittäviä (36 koneen satsi taitaa olla aika mäyräkoira, peruserä). Miksi tehdä kompromisseja, kun ei ole pakko? 8 koneen lentue taas on aika nimellinen vahvuus, ellei kyse ole jostain erikoisroolista.
 
@Samovarius

BTW, tässä Hornet-aiheesta edelleen malesialaisesta näkökulmasta. Väittää mm., että silloinen pääministeri olisi uhonnut, että "you [Singapore] buy the F-16 , I'll buy the F-18". :oops: Blogitekstissä asiavirheitä, muttta ihan mielenkiintoista silti, kuten myös kommenttiosio.

Muistelen kaupan aikoihin puhutun että Malesian alkuperäinen suunnitelma oli isompi satsi Hornetteja (20+). Ne taisivat olla kuitenkin vähän kalliimpia kuin toivottiin ja Venäjä suostui MiGien osalta tavarakauppaan niin laitettiin puoliksi. Muitakin tekijöitä on voinut olla. Malesiassahan Hornetit on lähinnä olleet rynnäkkökoneita.
Malesia haluaisi maksaa uudetkin koneet palmuöljyllä mutta länsimaat yleensä ainakin haluavat kovaa valuuttaa.

+Dick size -fleettien kuningas on varmaan Egypti. Silloin kun al-Sisi tuli valtaan niin päätyyppi oli F-16 josta viimeisimmän tilauksen koneita toimitettiin paraikaa. Lisäksi oli Mirage 2000:sta, ja jonkunmoinen määrä vanhempia Mirageja, Alpha Jettejä yms. Sen jälkeen ostettu:
-MiG-29M
-Rafale
-Su-35
-Eurofighter-kauppa alustavasti sovittu
-harkinnan alla JF-17
 
Twiitin ylemmässä kuvassa runko näyttää olevan harmaaksi maalattua vaneria. Onko kuvassa sittenkin Suomihävittäjä?
 
Back
Top