Tähän vaikuttaa tietysti osin se, että pääosa valtioista, joilla on sekä taloudelliset että teknilliset voimavarat ohjusten tuotantoon ovat NATO:n jäseniä ja näinollen ainakin tietyltä osin turvaavat sotilasliiton varastoihin. Vaikkapa joku Alankomaat voisi vallan hyvin valmistaa vaikka AMRAAMeja, mutta tällainen piensarjatuotanto olisi suhteellisen kallista eikä tuottaisi merkittävää turvallisuushyötyä syvällä littouman sisällä nötköttävälle maalle. Ranska sitten kulkee tarkoituksellisesti omia polkujaan ja Saksa on jo sen verran iso maa, että aseteollisuus on voimissaan. Tietääkseni Suomenkin Spiket on valmistettu Saksassa, noin esimerkkinä. Ruotsissa sitten mentiin puolueettomuuspolitiikalla ja oman teollisuuden tukemisella.
Se sitten tietysti vielä vaikuttaa, että vaikkapa joidenkin harvinaisten raaka-aineiden kanssa pitää olla puskurivarastoa, mikäli mielii säilyttää kyvyn valmistaa ohjuksia pikaisesti tilanteen kuumetessa ja tällainenkin varautuminen sitoo jo kummasti pääomia, mikä sitten ammutaan taivaalle hyllyiän täyttyessä. Jo siksikin lienee kova kiusaus luottaa NATO:n varastoihin. Suomella ei näillä näkymin liene muuta vaihtoehtoa kuin varastoida itse ampumatarviketta hyvissä ajoin.
Mihin sotilasliiton (Naton) varastoihin? Ei semmoisia olekaan. Kaikki sotamateriaali AWACS-koneita ja kahta tutkimusalusta lukuunottamatta kuuluu Naton JÄSENMAILLE, ei Natolle.
Naton
jäsenmaat ovat kyllä VARASTOINEET tiettyä materiaalia jopa muiden maiden alueelle osana heidän operatiivista suunnitelmaansa ja ajatusta, kuinka taistelua tullaan käymään Neuvostoliiton (sittemmin Venäjän) hyökkäyksen sattuessa. Naton budjetti, joka on pienempi kuin Suomen puolustusmäärärahat, riittää juuri ja juuri esikuntatoiminnallisuuksien ja joidenkin menossa olevien operaatioiden pyörittämiseen. Joukkojen ylläpito, varustus, koulutus ja harjoittelu on jäsenmaiden vastuulla.
Jotta puhutaan oikein, on syytä ymmärtää mikä on Nato ja mitä ovat sen jäsenmaat. Ne ovat kaksi eri asiaa. Jäsenmaat asettavat yhteisellä suunnitelmalla joukkojaan yhteisiin Nato-operaatioihin sodan sattuessa (tai muutenkin) sekä koordinoivat omia kansalliseen johtoonsa jääneitä joukkoja tämän toiminnan kanssa. Osa sotavoimista saattaa olla semmoisia, ettei niillä ole Naton kanssa yhtään mitään tekemistä ja ne sotivat aivan omaa sotaansa jopa samassa konfliktissa samaa vihollista vastaan. Esim. vaikkapa USA:n Pacific Command, sillä ei ole Naton kanssa mitään tekemistä, koska Naton peruskirjassa on sen toiminta-alue selkeästi määritetty ja Tyynimeri ei siihen sisälly.
Nato on kyllä luonut paljon standardeja (STANAG) ja yhteisen tietokannan kaikelle materiaalille (NSN, Nato Stock Number ja NSN Catalog, josta löytynee noin 13 miljoonaa nimikettä) ja on syntynyt "Nato-yhteensopivuus". Lainausmerkeissä koska se on osittain harhaa, on mahdotonta synkronoida 30 jäsenmaan puolustusjärjestelmää täydellisesti. Eikä tietenkään ole tarpeenkaan.
Alankomaat EI PYSTY valmistamaan AMRAAMEJA, koska sillä ei ole sen dokumentaatiota eikä LUPAA tehdä niin. Vain Raytheon USA:ssa pystyy valmistamaan AMRAAMeja, koska USA:n hallinto OMISTAA DESIGNIN ja teettää ohjuksia kilpailuttamalla eri yrityksiä. AMRAAMia on tehnyt aiemmin Hughes ja vuodesta 1997 Raytheon. Raytheon on kovan luokan ohjusvalmistaja, eikä sen asema ilmeisesti ihan vähään aikaan tässä kohtaa tule horjumaan. Sen sijaan Alankomaissa EI OLE yhtään semmoista yritystä joka pystyisi tuottamaan moista laitetta, hädintuskin löytyy semmoinen joka voisi KOOTA niitä USA:sta lähtetetyistä komponenteista.
Yksikään maa ei edes pysty ostamaan yhtäkään AMRAAM-ohjusta ilman USA:n hallinnon lupaa.
