Näin suomalaiset sotivat Ukrainassa
Keskiviikko 15.4.2015 klo 09.02
Odottelua, taisteluita, epätietoisuutta, vaaroja. Suomalaistaistelija kuvailee elämää Itä-Ukrainan rintamalla.
Azov taistelee Itä-Ukrainassa Ukrainan armeijan puolella Itä-Ukrainan kapinallisia vastaan, joita Venäjän tiedetään tukevan. (AP)
LUE MYÖS
Amerikkalaislehti: Suomalainen haavoittui Itä-Ukrainassa
Haavoittuiko suomalainen Ukrainassa vai ei?
Iltalehti sai haltuunsa Itä-Ukrainassa taistelevien vapaaehtoisten keskusteluja suljetulla verkkofoorumilla. Ainakin yhdellä heistä on Suomen kansalaisuus.
Nuorukainen kertoo keskustelufoorumilla arjestaan Ukrainan armeijan puolella kapinallisia vastaan taistelevien vapaaehtoisten Azov-pataljoonassa: kokemuksistaan, käyttämistään aseista ja ajatuksistaan sodasta. Varusmiespalveluksen Suomessa suorittanut
Carolus Löfroos on ollut Ukrainassa jo kuukausia.
- En tietenkään ymmärrä suurvaltapolitiikkaa tässä, mutta näkemykseni on tämä: 1) Lännen tulee sanoa Venäjälle; lopeta naapureidesi asioihin puuttuminen tai tulemme väliin ja/tai 2) lähettäkää sotilaallista apua, aseita, kouluttajia, kaikkea. Työntäkää venäläiset ulos maasta, Löfroos kirjoitti helmikuun alussa liityttyään keskusteluketjuun.
Keskusteluun on osallistunut suomalaisten lisäksi ruotsalaisia taistelijoita sekä monia Ukrainan sodasta kiinnostuneita suomalaisia, jotka haluavat tukea vapaaehtoisia. Viimeisimmät päivitykset ovat viime viikolta.
- Minulla ei ole sinulle mitään kysymyksiä juuri nyt, mutta toivon sinulle kaikkea hyvää venäläisten metsästämiseen! Pidä pää alhaalla ja pysy turvassa, eräs nimimerkki kirjoitti.
Taisteluja ja osapuolten aseellista vahvuutta ruoditaan keskusteluissa paljon.
- Ukrainan armeijalla on melko suuri asearsenaali. Ongelma on, että heillä ei ole tarpeeksi miehiä ja koulutusta käyttää sitä, ja se on vanhaa tai kulunutta, Löfroos kirjoitti.
Suomalainen Carolus Löfroos, 26, taistelee Itä-Ukrainassa Azov-pataljoonassa. Hän on antanut aiemmin useita haastatteluja kokemuksistaan. (CAROLUS LÖFROOS / SUOMEN SOTILAS)
Asetta odotellessa
Foorumilla on kyselty suomalaismiehen aseistuksesta ja varusteista sekä siitä, onko hän mahdollisesti vienyt omia aseitaan Suomesta Ukrainaan.
- Käytän vanhaa Weaver 2,5x ulottuvuudella (kiikaritähtäin), jonka kiskoin irti hirvikivääristäni ennen tänne saapumista. Se toimii.
- Jos vapaaehtoinen saisi jotenkin aseensa tänne tullin läpi, en usko, että kenelläkään täällä sota-alueella olisi mitään sitä vastaan.
Oman aseensa hän kertoo ostaneensa Kiovasta.
- Odotan yhä, että saisin uuden PKM:n (Kalashnikovin Neuvostoliitossa 1960-luvulla suunnittelema kevyt konekivääri). Entinen astui miinaan sillä aikaa kun olin poissa...
Foorumilla joku kysyy, käyttääkö kukaan rintamalla pistooleja.
- Normaalilla AK74-rynnäkkökiväärillä varustetulle en näe todellista tarvetta sille. Mutta konekiväärimiehille, tarkka-ampujille ja muille on käytännöllistä, jos heillä on toinen kevyt ase, Löfroos vastaa.
Azov-pataljoonan vapaaehtoiset vahvistivat asemiaan Shyrokinessa Mariupolin ulkopuolella maaliskuun lopussa. Myös suomalaisia oli taistelemassa heidän riveissään.
Huhut piinaavat
Itä-Ukrainan rintamalla arjen täyttää enimmikseen odottaminen. Monesti mitään ei tapahdu pitkiin aikoihin, ja vapaaehtoiset vain ovat.
- Eräs suurimmista ongelmista minulle on ollut huhujen leviäminen, väärä tieto sekä ongelmat vakoojien ja sabotoijien kanssa. Koskaan ei voi tietää keneen luottaa, eikä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Sitä voi olla tukikohdassa viikon tekemättä mitään ja sitten yhtäkkiä: "Menkää, 10 minuuttia! Minne? En tiedä. Miten? Ehkä autolla. Tekemään mitä? En tiedä. Kuinka pitkään? Ehkä 1-5 päivää. Mitä pitää ottaa mukaan? Räjähteitä", hän kuvaili taistelukäskyjä.
- Mitä enemmän sitä kysyy, sitä vähemmän tietää.
Suomalaisaktiivit ovat järjestäneet vapaaehtoisille varainkeräystä, koska sotilaiden palkkiot ovat Ukrainassa pieniä.
- Nyt mukaan tähän jätkät. Kerrankin voi edes yrittää tehdä jotain konkreettista, yksi suomalaisista nimimerkeistä rohkaisee foorumilla muita.
Moni ilmoittaa lahjoittaneensa.
Keskusteluun nousee myös kysymys siitä, onko Löfroosilla mahdollisesti sairausvakuutusta.
- Ei. Luotan kai Jumalaan.
"Rankka viikko"
Välillä muut foorumin jäsenet ovat olleet suomalaismiehestä huolissaan, jos hänestä ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään. Itä-Ukrainan rintamalla voi menettää henkensä koska tahansa, vaikka rauhansopimus onkin virallisesti voimassa.
- Rankka viikko. Palasin vasta eilen illalla reilun viikon duunista.
Siitä, onko Venäjä mukana Ukrainan konfliktissa vai ei, on Löfroosilla varma käsitys.
- Voin vain sanoa, että en ennen ollut sataprosenttisen varma, mutta nyt olen: vihollinen täällä ei koostu kaivosmiehistä, työläisistä tai itäukrainalaisista juopoista. Nämä ovat venäläisiä vakituisia sotilaita, jotka työskentelevät, käyttäytyvät ja suunnittelevat tekemisensä niin kuin sotilaat.
- Rintaman ensimmäinen linja perääntyi nopeasti Sherokynessa muutama päivä sitten, mutta toinen linja piti. Molemmat puolet menettivät miehiä, pääasiassa tykistötulesta. Venäläiset menettivät ainakin yhden BMP2-rynnäkköpanssarivaunun, ja yksi BMP-rynnäkköpanssarivaunu ja T-64-taistelupanssarivaunu vahingoittuivat, suomalaismies selosti sodan tapahtumia helmikuun puolivälissä.
Hyvin koulutettuja
Azov-pataljoonassa viime syksynä ollut ja rintamalle palaamista harkitseva ruotsalaismies kertoo ulkomaalaistaistelijoiden olevan yleensä hyvin koulutettuja.
- Moni on saanut useiden vuosien ajan ammattikokemusta parhaissa ryhmissä kotimaassaan. Ukrainalaiset eivät niinkään. Jotkut olivat todella hyviä, toiset eivät. Monet korkeat upseerit olivat paskoja.
Löfroos on ladannut keskusteluketjuun myös valokuvia rintamalta. Niissä näkyy tuhoutuneita sotilasajoneuvoja, sotilaita täysvarustuksessa poseeraamassa, panssarivaunuja ja tykkitulen jälkeistä savua.
- Saimme kyliä haltuumme Sherokynessa, Mariupolin itäpuolella, ja rintamalinja piti neljä päivää. Perjantaina ryhmämme lähetettiin etelään Sherokyneen ja seuraavana päivänä vihollisen hyökkäys alkoi, suomalaistaistelija selosti.
- Tulitauko koskee lähinnä raskasta aseistusta. Tykistötulta on ollut paljon vähemmän sen (rauhansopimuksen) käyttöönoton jälkeen. Debaltsevesta en tiedä mitään, mutta sen mitä kuulin kaverilta, joka oli siellä - se oli teurastus.
Miinat uhkana
Löfroosin mielestä ukrainalaissotilaat tarvitsisivat ennen kaikkea koulutusta ja hyviä johtajia. Aseita maalla kyllä riittää.
- Ihmiset pelkäävät tarkka-ampujia todella paljon. Minne tahansa meneekin, ihmiset katselevat ympärilleen mahdollisten tarkka-ampujien piilopaikkojen varalta.
Myös miinat ovat vakava uhka Itä-Ukrainassa.
- Moni on kuollut tai haavoittunut niiden vuoksi. Hyvin usein sitä huomaa kävelevänsä pellolla tai kadulla metsänrajassa miinauhan vuoksi.
Kännyköitä vapaaehtoiset sotilaat eivät käytä kuin hätätilassa. Muuten heidät voitaisiin paikantaa.
- Loma TJ 1, by the way, Löfroos iloitsi helmikuun lopussa.
Häneltä kysyttiin myös, maksetaanko hänelle sotimisesta palkkaa.
- Totta kai, mutta oikeampi kysymys olisi, kuinka paljon. Jätin yli kuukauden liksani lentokentälle, kun lähdin kotiin - sain sillä kaksi kartonkia tupakkaa, kaksi pulloa ällöttävää vodkaa sekä kiovalaisen matkamuistolautasen, jossa oli kuvia kauniista kirkoista ja muusta, kotiin porukoille vietäväksi. Joten lyhyesti sanottuna, palkkamme on paska, Löfroos tiivisti.