Analyysi: Kokoomuksen on nieltävä ylpeytensä, jos mielii hallitukseen demareiden kanssa – keskusta voi iskeä kamalalla tavalla
9.4.201907:00päivitetty 9.4.201907:39
EDUSKUNTAVAALITPOLITIIKKAPUOLUEETVAALIT
Kahden rintaman sota. Petteri Orpo tulisi toimeen Sdp:n kanssa, mutta kamppailu vihreitä ja perussuomalaisia vastaan vie puolueen voimat. Tuoreimmat gallup-luvut ovat karmeaa luettavaa.PETTERI PAALASMAA
Kokoomus on alkanut pudota lähelle keskikastin puolueita keskustaa, vihreitä ja perussuomalaisia.
Ennen vanhaan, kylmän sodan aikana, Suomen suurimman oikeistopuolueen Kansallisen kokoomuksen päävastustaja oli poliittinen vasemmisto: pohjoismaista sosialismia ajanut Sosialidemokraattinen puolue sekä kommunistinen Skp ja sen vaalipuolue Skdl.
Kokoomus selvisi tästä 1900-luvun suuresta ideologisesta kamppailusta voittajana. Kommunistit katosivat historian roskatynnyriin
Karl Marxinterminologiaa käyttääksemme, ja Sdp:kin luopui sosialismista.
Kokoomus on istunut vuodesta 1987 lähtien hallituksessa melkein kuin tatti, vuosia 2003–2007 lukuun ottamatta.
Nyt päättyvällä kaudella kokoomuksen meno on ollut kuoppaista.
Alexander Stubbin johtama puolue sai kevään 2015 hallitusneuvotteluissa valtiovarainministerin salkun, mutta hallitustyö alkoi heti nakertaa suosiota. Kenttä alkoi jupista, ja kesällä 2016 pidetty puoluekokous nosti heikoksi arvioidun Stubbin tilalle
Petteri Orpon.
Aluksi näytti hyvältä: vaalikauden puolivälissä Orpo nosti kokoomuksen maan suosituimmaksi puolueeksi. Vuoden 2017 kuntavaalitkin menivät melko hyvin.
Orpo ja hänen puoluesihteerinsä
Janne Pesonen noudattivat taktiikkaa, jonka mukaan konservatiivit arvostavat rauhallista menoa. Kokoomus ei lähde räyhäämään, vaikka mieli tekisi. Kompromissit erityisesti maakuntauudistuksessa ottivat Orpoa päähän, mutta hän puolusti kiltisti yhteistä linjaa.
Presidentinvaalit tammikuussa 2018 olivat vielä kokoomukselle onnekkaat. Puolueen ehdokas
Sauli Niinistö valittiin jatkokaudelle, ja kaiken lisäksi puolueen rahat säästyivät, koska Niinistö oli kansalaisliikkeen ehdokas eikä halunnutkaan puoluerahaa.
Sote- ja maakuntauudistus kuitenkin repi puoluetta sisäisesti. Helsingin pormestari
Jan Vapaavuori (kok) veti mattoa Orpon alta, ja muutama kansanedustaja nousi avoimesti sote-kapinaan.
Tammikuussa 2019 valtakuntaa kohautti ”esperigate”. Yksityisissä vanhusten hoivakodeissa paljastui törkeitä laiminlyöntejä ja ahneutta, jonka monet liittivät mielessään kokoomuslaiseen ideologiaan.
Ei auttanut, vaikka Orpo kuinka vakuutteli kokoomuksen vastustavan voittojen repimistä vanhusten selkänahasta. Kokoomus alkoi pudota lähelle keskikastin puolueita: keskustaa, vihreitä ja perussuomalaisia.
Mikä: Kokoomus
Puheenjohtaja: Petteri Orpo
Haaste vaaleissa: Viime viikkojen ja kuukausien syöksykierre on saatava oikenemaan. Omin keinoin se ei välttämättä onnistu, joten vaalivoitto on mahdollinen vain jos kilpailijat syyllistyvät vakaviin virheisiin.
Kannatus maaliskuun lopussa:15% (Ylen ja Taloustutkimuksen kannatusmittaus 29.3.2019)
Nykyinen paikkamäärä: 38
Ennuste vaalien jälkeen: 32 (Ennusteen laskussa käytetty tuoreinta kannatusmittausta sekä puolueen ns. paikkakerrointa, joka perustuu vuoden 2015 eduskuntavaalien tulokseen. Paikkakerroin ottaa huomioon niin sanotun piilevän äänikynnyksen.)
Hallitukseen päästäkseen kokoomuksen olisi näillä lukemilla nieltävä ylpeytensä ja tehtävä kipeitä kompromisseja sosiaalidemokraattien kanssa. Veroprogressio kiristyy, yksityisten suosiminen sote-palveluissa loppuu ja Sipilän hallituksen tekemiä työelämän uudistuksia perutaan, jos Sdp:n
Antti Rinne nousee pääministeriksi.
Mielipidemittauksissa kokoomuksen trendi on ollut laskussa vuoden verran, mutta kuukaudesta toiseen on jopa kolmen prosenttiyksikön heittoja.
Kokoomusta vuosina 1979–1991 johtanut
Ilkka Suominen lohdutteli nuorempiaan viime vaalikaudella Kataisen ja Stubbin hallitusten kompastellessa, ettei 18 prosentin kannatusta kannata murehtia, koska se on kokoomuksen luonnollinen pohjalukema. Suomisen omalla puheenjohtajakaudella kannatus oli parhaimmillaan 23 prosentin tuntumassa.
Näihin numeroihin verrattuna kokoomuksen vajoaminen alle 16 prosentin on katastrofi. Puolue voi joutua tyytymään 32 paikkaan, joka merkitsisi kuuden paikan menetystä nykyisestä. Ja mikä kamalinta: vaalipiirien viimeisten paikkojen kaappaajana taitava keskusta nousisi 33 paikalla eduskunnan toiseksi suurimmaksi ryhmäksi ja parantaisi mahdollisuuksiaan hallitusneuvotteluissa.
Kokoomuksen pahin vastustaja ei enää pitkään aikaan ole ollut vasemmisto, vaan se käy kahden rintaman sotaa toisaalta oikeistopopulismia, toisaalta vihreitä vastaan. Puolue on toistaiseksi keskittynyt varsinkin kaupungeissa vihreiden pysäyttämiseen. Kyseessä on usein sukupolvien välinen kilpailu:
kokoomuslaisilla vanhemmilla on vihreitä lapsia.
Helsingissä kokoomuksen ja vihreiden yhteistyö on kilpailutilanteesta huolimatta sujuvaa, ja vihreitä on haukuttu kokoomuksen puisto-osastoksi. Ennen pitkää vihreät saattavat nousta pääkaupungin suurimmaksi ryhmäksi, jolloin kokoomusta voisi nimitellä vihreiden elinkeino-osastoksi.
Taistelu
Jussi Halla-ahon johtamia perussuomalaisia vastaan on kokoomukselle vaikeampaa. Orpo linjasi jo kesällä 2017 perussuomalaisten hajotessa, ettei Halla-ahon ihmiskäsitys sovi yhteen kokoomuslaisten arvojen kanssa, eikä hallitusyhteistyö ”persujen” kanssa ole mahdollista. Keskustalle perussuomalaiset sopisi kumppaniksi, ja periaatteessa porvaripuolueet voisivat jatkaa nykyistä yhteistyötään vaihtamalla siniset ministerit perussuomalaisiin.
Orpon tuoreimmista lausunnoista voi rivien välistä päätellä, ettei tämä olisi aivan mahdotonta.
”Vaalitulosta pitää kunnioittaa”, Orpo vastasi viime viikonloppuna Talouselämän kysymykseen yhteistyöstä perussuomalaisten kanssa. Toistaiseksi Sdp:n ja vihreiden yhteenlaskettu vaalivoitto näyttää kuitenkin niin todennäköiseltä, että kokoomuksen on syytä valmistautua punavihreään aikaan.
https://www.talouselama.fi/uutiset/...-tavalla/4e0fae33-78b7-340d-8876-5da1366cefc2