Kolumni: Jussi Halla-ahoa, Hussein al-Taeeta, Iiris Suomelaa ja Veronika Honkasaloa yhdistää sama tapa ajatella
Julkaistu: 30.4. 15:26
Hyvää tarkoittavat sorrettujen puolustajat alleviivaavat samaa erilaisuutta perustellakseen esimerkiksi äänestämisen sukupuolen tai ihonvärin perusteella, kirjoittaa kolumnissaan tamperelainen yrittäjä ja konsultti Rajkumar Sabanadesan.
Vaalien jälkeen on nähty kohu-uutisia uusista ja myös jatkavista kansanedustajista. Odotetusti media on nostanut esiin perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahonvanhoja kirjoituksia, joissa hän puhuu törkeästi tietyistä etnisistä ryhmistä ja homoista.
Halla-ahon kirjoitukset eivät tulleet yllätyksenä. Joistakin hänet on jopa tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Paljon enemmän yllättää tieto siitä, että SDP:n uusi kansanedustaja Hussein al-Taee kirjoitti rauhanneuvottelijalle todella huonosti sopivia somekirjoituksia muutama vuosi sitten. Kuvakaappauksissa al-Taee mm. syyttää juutalaisia ”juutalaisille tyypillisestä” asioiden sotkemisesta oman etunsa ajamiseksi, sekä tylyttää mm. somaleja, kurdeja, sunnimuslimeja ja homoja.
Vasemmistoliiton uusi kansanedustaja Veronika Honkasalo pääsi jo kauan ennen kansanedustajan uraansa otsikoihin”valtakunnan virallisena mielensäpahoittajana” - termi, jota Honkasalo itse ei tietenkään allekirjoita. Harva yllättyi mutta moni huvittui, kun Honkasalo tviittasi eduskunnasta ensimmäisenä työpäivänään, että miesten istuminen omissa pöydissään eduskunnan kuppilasta on ”osoitus siitä, missä patriarkaatin valta pesii”.
Sosiaalisessa mediassa Honkasalo tunnetaan juuri siitä, että hän tuo jatkuvasti esille näkemiään sortavia rakenteita ja pitää meteliä sorrettujen puolesta.
Eduskunnan kuopus, vihreiden Iiris Suomela on myös aktiivinen somekeskustelija, ja profiloitunut samoissa teemoissa kuin Honkasalo. Tultuaan valituksi Suomela on tviitannut ahkerasti, ja ylivoimainen enemmistö hänen tviiteistään on koskenut sukupuolten epätasa-arvoa. Vaalikampanjassaan Suomela emännöikin Rosa Meriläisen kanssa feminististä kiroiluiltamaa, jossa kaikki toivotettiin mukaan kertomaan mikä pännii patriarkaatissa, syrjinnässä ja epätasa-arvossa.
Miten nämä liittyvät toisiinsa? Eikö ole suoranainen loukkaus rinnastaa Halla-ahon ja al-Taeen vihapuheet Honkasalon ja Suomelan heikompiosaisten puolustamiseen? Ehkä niin. Näitä neljää poliitikkoa yhdistää kuitenkin se, että heidän retoriikassaan ihminen nähdään ensisijaisesti osana ryhmää, ei yksilönä. Siinä missä Halla-aholle muslimipakolaiset edustavat ei-toivottua haittamaahanmuuttoa ja al-Taeelle juutalaiset mahdollisesti maailmaa hallitsevaa pahaa salaliittoa, Suomela ja Honkasalo syyllistyvät samaan niputtamiseen puhuessaan naisista tai muunsukupuolisista uhreina tai setämiehistä yhtenäisenä, naisia sortavana joukkona. Tätä suuntausta kutsutaan identiteettipolitiikaksi, ja sillä ratsastavat niin oikeistopopulistit, konservatiivit kuin liberaali vasemmisto. Ainakin punavihreää politiikkaa voi tehdä myös ilman identiteettipolitiikkaa, kuten Li Andersson, Pekka Haavisto ja Sanna Marin osoittavat.
Lue lisää: Näin al-Taee sotkeutui valheisiinsa
Identiteettipolitiikka on vaarallista – tarkoitusperistä riippumatta. Kun ihminen nähdään ensisijaisesti ryhmänsä edustajana, ryhmien väliset erot korostuvat niitä yhdistävien tekijöiden sijaan. Itsensä srilankalaisen luksushotellin aamiaispöydässä räjäyttänyt terroristi ei nähnyt ympärillään perheenisiä tai veljiä lapsineen. Hän näki vihollisryhmän jäseniä. Siinä missä suomalaiset populistit alleviivaavat muslimien ja maahanmuuttajien perustavanlaatuista ”erilaisuutta” kantasuomalaisiin verrattuna – ja pitävät sitä perusteena maahanmuuton rajoittamiseen, hyvää tarkoittavat sorrettujen puolustajat alleviivaavat samaa erilaisuutta perustellakseen esimerkiksi äänestämisen sukupuolen tai ihonvärin perusteella tai oikeuttaakseen vähättelevän ja leimaavan sedittelyn.
Katselen kotona toisinaan tamilielokuvia. Niistä näkee hyvin, miten erilaisessa todellisuudessa eletään vaikka Etelä-Aasiassa ja Suomessa. Viimeksi katsoin elokuvaa, jossa poliisi kidutti raa’asti asemalla roistoksi epäilemiään nuoria, ja vaimoni sattui tulemaan juuri silloin paikalle. Vaimoni oletti, että elokuvan teemana on poliisiväkivalta, ja hänen hämmästyksensä oli suuri kun sanoin, ettei se ole oikeastaan edes sivujuonena – poliisiväkivalta on meilläpäin niin yleistä, ettei kukaan tamili kiinnittäisi kohtaukseen mitään huomiota. Toisen kerran katsoin elokuvaa, jonka päähenkilönä oli 41-vuotias nainen, joka ei saanut unelmiensa työpaikkaa, koska hakuilmoituksessa paikkaan haluttiin 25–40-vuotias nainen. Sri Lankassa olisi täysin käsittämätön ajatus, että ikä- tai sukupuolisyrjintä olisi jotenkin laitonta.
Kaikki vääryyden vastustaminen ei ole identiteettipolitiikkaa. Maailmassa on valtava määrä räikeitä epäoikeudenmukaisuuksia, joita vastaan taistelevat ihmiset ovat todellisia sankareita. Saudi-Arabian naisia syrjivän hallinnon tai vaikka kotimaani Sri Lankan julman kastijärjestelmän vastustaminen ei ole identiteettipolitiikkaa: tavoitteena on YK:n ihmisoikeuksien julistuksessakin luvattu yhdenvertainen kohtelu kaikille. Identiteettipolitiikassa uhriasemasta tulee osa identiteettiä. Sortoa ei tarvitse näyttää toteen. Riittää, että julistautuu uhriksi tai uhreja edustavan ryhmän edustajaksi.
Kun Ruskeat tytöt -blogin päätoimittaja Koko Hubara kehotti ihmisiä äänestämään ”ruskeita” ehdokkaita, kirjoitus ärsytti monia ”ruskeita” ehdokkaita, jotka toivoivat tulevansa valituksi ajatustensa, eivät ihonvärinsä perusteella. Martin Luther Kingin kuuluisa ”Minulla on unelma” -puhe on edelleen ajankohtainen: hän sanoi haluavansa elää maassa, jossa jokaista ihmistä arvioidaan hänen luonteensa ja tekojensa, ei hänen ihonvärinsä perusteella.
Lue lisää: CMI:n toiminnanjohtaja ymmällään al-Taeen tapauksesta – ”Varmasti meillä vedettiin mutkia suoraksi”
Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita. Täällä on maailman pienimmät tuloerot ja vähiten korruptiota. Silti täällä kasvaa kokonainen sukupolvi uhreja, ja tätä kyllä muualta tulleena usein ihmettelen. Olen mies. Olen yrittäjä. Tulen varakkaasta perheestä ja kuulun kotimaani hindujen kastijärjestelmässä korkeaan kastiin. Olen myös entinen turvapaikanhakija ja vanhempieni hylkäämäksi joutunut, vaikeasti traumatisoitunut entinen lapsisotilas. Minua on kidutettu, ja olen nähnyt ystävieni räjähtävän kappaleiksi silmieni edessä. Olen kärsinyt suoranaista nälkää. Silti en halua, että mikään noista määrittelee minua ihmisenä. En halua olla ”rodullistettu” tai sodan uhri, enkä muutenkaan tulla liitetyksi mihinkään uhrikategoriaan. En myöskään suostu edustamaan jotakin sortavaa ”patriarkaattia” tai ”hyväosaisia” vain siksi, että olen mies tai varakkaasta perheestä.
Haluaisin lähettää terveisiä tekstissäni mainitsemille kansanedustajille. Kaikille neljälle antaisin kaksi kotitehtävää. Yksi: näe vaivaa ja tutustu kunnolla ihmiseen, joka kuuluu vastapuoleksi kokemaasi ryhmään. Istukaa iltaa, syökää yhdessä ja tutustukaa toistenne perheisiin. Kaksi: listatkaa yhdessä kymmenen asiaa, jotka yhdistävät sinua ja tätä vastapuoleksi kokemasi ryhmän edustajaa. Katsotaan me ihmiset mieluummin, mikä meitä yhdistää kuin mikä meitä erottaa.
Rajkumar Sabanadesan
TN 30.4. 15:33 2555
Halla-ahoa ei pidä sotkea noihin ääriporukoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Kommentointi on päättynyt
www.is.fi
Julkaistu: 30.4. 15:26
Hyvää tarkoittavat sorrettujen puolustajat alleviivaavat samaa erilaisuutta perustellakseen esimerkiksi äänestämisen sukupuolen tai ihonvärin perusteella, kirjoittaa kolumnissaan tamperelainen yrittäjä ja konsultti Rajkumar Sabanadesan.
Vaalien jälkeen on nähty kohu-uutisia uusista ja myös jatkavista kansanedustajista. Odotetusti media on nostanut esiin perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahonvanhoja kirjoituksia, joissa hän puhuu törkeästi tietyistä etnisistä ryhmistä ja homoista.
Halla-ahon kirjoitukset eivät tulleet yllätyksenä. Joistakin hänet on jopa tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Paljon enemmän yllättää tieto siitä, että SDP:n uusi kansanedustaja Hussein al-Taee kirjoitti rauhanneuvottelijalle todella huonosti sopivia somekirjoituksia muutama vuosi sitten. Kuvakaappauksissa al-Taee mm. syyttää juutalaisia ”juutalaisille tyypillisestä” asioiden sotkemisesta oman etunsa ajamiseksi, sekä tylyttää mm. somaleja, kurdeja, sunnimuslimeja ja homoja.
Vasemmistoliiton uusi kansanedustaja Veronika Honkasalo pääsi jo kauan ennen kansanedustajan uraansa otsikoihin”valtakunnan virallisena mielensäpahoittajana” - termi, jota Honkasalo itse ei tietenkään allekirjoita. Harva yllättyi mutta moni huvittui, kun Honkasalo tviittasi eduskunnasta ensimmäisenä työpäivänään, että miesten istuminen omissa pöydissään eduskunnan kuppilasta on ”osoitus siitä, missä patriarkaatin valta pesii”.
Sosiaalisessa mediassa Honkasalo tunnetaan juuri siitä, että hän tuo jatkuvasti esille näkemiään sortavia rakenteita ja pitää meteliä sorrettujen puolesta.
Eduskunnan kuopus, vihreiden Iiris Suomela on myös aktiivinen somekeskustelija, ja profiloitunut samoissa teemoissa kuin Honkasalo. Tultuaan valituksi Suomela on tviitannut ahkerasti, ja ylivoimainen enemmistö hänen tviiteistään on koskenut sukupuolten epätasa-arvoa. Vaalikampanjassaan Suomela emännöikin Rosa Meriläisen kanssa feminististä kiroiluiltamaa, jossa kaikki toivotettiin mukaan kertomaan mikä pännii patriarkaatissa, syrjinnässä ja epätasa-arvossa.
Miten nämä liittyvät toisiinsa? Eikö ole suoranainen loukkaus rinnastaa Halla-ahon ja al-Taeen vihapuheet Honkasalon ja Suomelan heikompiosaisten puolustamiseen? Ehkä niin. Näitä neljää poliitikkoa yhdistää kuitenkin se, että heidän retoriikassaan ihminen nähdään ensisijaisesti osana ryhmää, ei yksilönä. Siinä missä Halla-aholle muslimipakolaiset edustavat ei-toivottua haittamaahanmuuttoa ja al-Taeelle juutalaiset mahdollisesti maailmaa hallitsevaa pahaa salaliittoa, Suomela ja Honkasalo syyllistyvät samaan niputtamiseen puhuessaan naisista tai muunsukupuolisista uhreina tai setämiehistä yhtenäisenä, naisia sortavana joukkona. Tätä suuntausta kutsutaan identiteettipolitiikaksi, ja sillä ratsastavat niin oikeistopopulistit, konservatiivit kuin liberaali vasemmisto. Ainakin punavihreää politiikkaa voi tehdä myös ilman identiteettipolitiikkaa, kuten Li Andersson, Pekka Haavisto ja Sanna Marin osoittavat.
Lue lisää: Näin al-Taee sotkeutui valheisiinsa
Identiteettipolitiikka on vaarallista – tarkoitusperistä riippumatta. Kun ihminen nähdään ensisijaisesti ryhmänsä edustajana, ryhmien väliset erot korostuvat niitä yhdistävien tekijöiden sijaan. Itsensä srilankalaisen luksushotellin aamiaispöydässä räjäyttänyt terroristi ei nähnyt ympärillään perheenisiä tai veljiä lapsineen. Hän näki vihollisryhmän jäseniä. Siinä missä suomalaiset populistit alleviivaavat muslimien ja maahanmuuttajien perustavanlaatuista ”erilaisuutta” kantasuomalaisiin verrattuna – ja pitävät sitä perusteena maahanmuuton rajoittamiseen, hyvää tarkoittavat sorrettujen puolustajat alleviivaavat samaa erilaisuutta perustellakseen esimerkiksi äänestämisen sukupuolen tai ihonvärin perusteella tai oikeuttaakseen vähättelevän ja leimaavan sedittelyn.
Katselen kotona toisinaan tamilielokuvia. Niistä näkee hyvin, miten erilaisessa todellisuudessa eletään vaikka Etelä-Aasiassa ja Suomessa. Viimeksi katsoin elokuvaa, jossa poliisi kidutti raa’asti asemalla roistoksi epäilemiään nuoria, ja vaimoni sattui tulemaan juuri silloin paikalle. Vaimoni oletti, että elokuvan teemana on poliisiväkivalta, ja hänen hämmästyksensä oli suuri kun sanoin, ettei se ole oikeastaan edes sivujuonena – poliisiväkivalta on meilläpäin niin yleistä, ettei kukaan tamili kiinnittäisi kohtaukseen mitään huomiota. Toisen kerran katsoin elokuvaa, jonka päähenkilönä oli 41-vuotias nainen, joka ei saanut unelmiensa työpaikkaa, koska hakuilmoituksessa paikkaan haluttiin 25–40-vuotias nainen. Sri Lankassa olisi täysin käsittämätön ajatus, että ikä- tai sukupuolisyrjintä olisi jotenkin laitonta.
Kaikki vääryyden vastustaminen ei ole identiteettipolitiikkaa. Maailmassa on valtava määrä räikeitä epäoikeudenmukaisuuksia, joita vastaan taistelevat ihmiset ovat todellisia sankareita. Saudi-Arabian naisia syrjivän hallinnon tai vaikka kotimaani Sri Lankan julman kastijärjestelmän vastustaminen ei ole identiteettipolitiikkaa: tavoitteena on YK:n ihmisoikeuksien julistuksessakin luvattu yhdenvertainen kohtelu kaikille. Identiteettipolitiikassa uhriasemasta tulee osa identiteettiä. Sortoa ei tarvitse näyttää toteen. Riittää, että julistautuu uhriksi tai uhreja edustavan ryhmän edustajaksi.
Kun Ruskeat tytöt -blogin päätoimittaja Koko Hubara kehotti ihmisiä äänestämään ”ruskeita” ehdokkaita, kirjoitus ärsytti monia ”ruskeita” ehdokkaita, jotka toivoivat tulevansa valituksi ajatustensa, eivät ihonvärinsä perusteella. Martin Luther Kingin kuuluisa ”Minulla on unelma” -puhe on edelleen ajankohtainen: hän sanoi haluavansa elää maassa, jossa jokaista ihmistä arvioidaan hänen luonteensa ja tekojensa, ei hänen ihonvärinsä perusteella.
Lue lisää: CMI:n toiminnanjohtaja ymmällään al-Taeen tapauksesta – ”Varmasti meillä vedettiin mutkia suoraksi”
Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita. Täällä on maailman pienimmät tuloerot ja vähiten korruptiota. Silti täällä kasvaa kokonainen sukupolvi uhreja, ja tätä kyllä muualta tulleena usein ihmettelen. Olen mies. Olen yrittäjä. Tulen varakkaasta perheestä ja kuulun kotimaani hindujen kastijärjestelmässä korkeaan kastiin. Olen myös entinen turvapaikanhakija ja vanhempieni hylkäämäksi joutunut, vaikeasti traumatisoitunut entinen lapsisotilas. Minua on kidutettu, ja olen nähnyt ystävieni räjähtävän kappaleiksi silmieni edessä. Olen kärsinyt suoranaista nälkää. Silti en halua, että mikään noista määrittelee minua ihmisenä. En halua olla ”rodullistettu” tai sodan uhri, enkä muutenkaan tulla liitetyksi mihinkään uhrikategoriaan. En myöskään suostu edustamaan jotakin sortavaa ”patriarkaattia” tai ”hyväosaisia” vain siksi, että olen mies tai varakkaasta perheestä.
Haluaisin lähettää terveisiä tekstissäni mainitsemille kansanedustajille. Kaikille neljälle antaisin kaksi kotitehtävää. Yksi: näe vaivaa ja tutustu kunnolla ihmiseen, joka kuuluu vastapuoleksi kokemaasi ryhmään. Istukaa iltaa, syökää yhdessä ja tutustukaa toistenne perheisiin. Kaksi: listatkaa yhdessä kymmenen asiaa, jotka yhdistävät sinua ja tätä vastapuoleksi kokemasi ryhmän edustajaa. Katsotaan me ihmiset mieluummin, mikä meitä yhdistää kuin mikä meitä erottaa.
Rajkumar Sabanadesan
TN 30.4. 15:33 2555
Halla-ahoa ei pidä sotkea noihin ääriporukoihin.
Ilmoita asiaton viesti
- Je 30.4. 15:37 228
Suomessa korruptio on laillista ja on vain rikkaita, juuri toimeentulevia ja köyhiä niin se niistä eroista...
Ilmoita asiaton viesti - Pete 30.4. 15:37 2496
Aika ontuvaa vertailua. Halla-Aho ei ole rasisti vaikka kuinka media sitä, syystä tai toisesta, yrittää rummuttaa. Kyse on haitallisesta maahanmuutosta, jossa Suomeen tullaan asumaan pääosin sosiaalituen varassa. Aivan sama vaikka ihonväri heillä olisi valkoinen. Silti kyseessä olisi haitallinen maahanmuutto, ei rasismi.
Ilmoita asiaton viesti
Kommentointi on päättynyt
Kolumni: Jussi Halla-ahoa, Hussein al-Taeeta, Iiris Suomelaa ja Veronika Honkasaloa yhdistää sama tapa ajatella
Hyvää tarkoittavat sorrettujen puolustajat alleviivaavat samaa erilaisuutta perustellakseen esimerkiksi äänestämisen sukupuolen tai ihonvärin perusteella, kirjoittaa kolumnissaan tamperelainen yrittäjä ja konsultti Rajkumar Sabanadesan.
www.is.fi
