Eduskuntavaalit 2019

Et vastannut kysymykseen. Kysymys oli, mihin perustuu väite että komissiolla on suurin valta.
Johan minä sen sinulle ihan lainausmerkkeihin kirjoitin.

Tämän jälkeen tiivistin asian hyvin yksinkertaiseen lauseeseen ja annoin vielä esimerkin todellisesta elämästä taustavaikuttimineen.

Lueppas uudestaan.
 
Jussi tietää vallan hyvin, että kehumaansa Saksaan tuli vyörynkin jälkeen vielä pakolaisia enemmän kuin muuhun unioniin yhteensä, viime vuonnakin pelkästään huhtikuuhun mennessä 60 000. (Mielenkiintoista muuten, koska EU ilmoitti koko unioniin tulleen samalla aikavälillä vain 44 000. Italialaiset puhuvat siis paskaa, koska Brennerin solastahan ne menevät. Ruotsiin tulee vieläkin vuositasolla 20 000 - 27 000 turvista rajatarkastuksista huolimatta.)

Niin että sillä lailla vain, Pohjoismaiden sisarpuolueet...

Halla-Aho tietää myös millaisia ruudinkeksijöitä hänen äänestäjissään on, joten propaganda on yksinkertaista.

Se, että tänne tulee vähemmän väkeä, johtuu vain ja ainostaan maantieteellisestä asemastamme sekä siitä, että tällaisella "köyhällä" maalla ei ole tarjota yhtä hyvää kuin Ruotsilla tai Saksalla. Asia ei ole meille yhtä akuutti juuri nyt kuin Saksalle tai Ruotsille, mutta ei siinä liikaa parane löystyäkään. Sinällään ihan ilolla seuraan, ettei se "kristityksi kääntyminen" valitusprosessin aikana enää ole mikään helppo tapa saada turvapaikkaa. Eiköhän näitäkin silti nousta barrikaadeille puolustamaan, siinä missä arkkipiispamme ei vähänkään sulattanut ajatusta että otettaisiin kiintiöön lähtömaiden ahdingossa olevia kristittyjä vähemmistöjä, joiden "uskonnollinen herääminen" ei synny valitusprosessin aikana.
 
Mutta kun semmoista ei ole, Persuissa liikaa propellipäitä jotta niitä voisi äänestää.

Tietääkseni kenestäkään ei ole vielä tullut uudistajaa olemalla samalainen kuin "kaikki muut".

Jääkäreissä oli entisiä rikollisia yms. porukkaa ja niitä vaadittin suomalaisissa lehdissä pantavaksi linnaan. Samoissa valtamedioissa kehotettiin suomalaisia nuoria miehiä liittymään Venäjään armeijaan!

Olivatko aikalaiset oikeassa?
 
2019 viimeistään nähdään mennäänkö täälläkin keskustelukyvyttömään Ruotsin malliin, jossa väärän ajatuksen omaavat eristetään....

No jos puolueiden keskinäinen järjestys säilyy pressanvaaleista edareihin, niin suurimmat puolueet ovat järjestyksessä:

1. Kokoomus
2. Vihreät
3. Perussuomalaiset
4. Kansalaispuolue
5. Keskusta
6. SDP
7. Vasemmistoliitto
8. RKP
9. KD
10. Siniset
 
Tilanne nyt tammikuussa 2018 ja vähän päälle vuosi aikaa vaaleihin.

Kokoomus ei ole saanut sontaa niskaan sotesta, aktiivilaista eikä näemmä paljon mistään muustakaan. Kepulla menee sen sijaan päin persettä. Demarit kakkosena. Ja Vihreät pelottavan vahvoilla.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/24...ilema-ykkospaikka-meni-kokoomukselle#comments

Katso liite: 19155

Kun vertaan keskenään Kok-ministeriryhmää ja Kok-puoluekokousta, niin en tunnistaisi edes samaksi puolueeksi välillä. Mutta pakko sanoa, että tiukasti pysyy Kok-kannatus. Onko todellakin äänestäjien ja puolueen jäsenien valtaosa tällä Katainen-Stubb-Orpo-jatkumon linjalla? Vai näkevätkö vain asian niin, että ei ole parempiakaan kokonaisratkaisuja. Olen itse ollut tiukasti Kok-leirissä, ja niitähän vaalikoneet minulle yhä arpovat. En vain enää siedä tuota viherkokoomuslinjaa, oli sitten taktikointia tai todellinen kärkiporukan mielipidekenttä, joten joudun protestiäänestämään. Jos äänestäjien valtaosa on linjoilla, niin sitten varmaan minunlaisteni soraäänien vaikutus jää pieneksi. Jos syy on jälkimmäinen, niin kestääkö tämä kärkisija loppuun asti, vai nouseeko niinsanotusti kusi päähän kärkiporukassa ja perälaita alkaa vihdoin enemmän vuotaa?

Saas nähdä. Mielenkiintoista on.
 
Tietääkseni kenestäkään ei ole vielä tullut uudistajaa olemalla samalainen kuin "kaikki muut".

Jääkäreissä oli entisiä rikollisia yms. porukkaa ja niitä vaadittin suomalaisissa lehdissä pantavaksi linnaan. Samoissa valtamedioissa kehotettiin suomalaisia nuoria miehiä liittymään Venäjään armeijaan!

Olivatko aikalaiset oikeassa?

1800-luvun lopulla ennen "sortokautta" itsenäisyyttä haikailevia tyyppejä pidettiin monien auktoriteettien mielissä epäisänmaallisina. Ajateltiin, että kai tämä tsaarin lellikkinä olo on jatkuva ja pysyvä ratkaisu.
 
Eduskuntavaaleja miettien... Soini sai vuoden 2012 presidentinvaaleissa 9,4%.

Puolue sai 2015 17,7% ja 38 paikkaa. Mielenkiintoista dataa sinänsä, relevanttius nykytilanteeseen...voi olla tai sitten ei. Vaikea uskoa että PS:n potti olisi Huhtasaaren lukemaa alhaisempi.
 
Johan minä sen sinulle ihan lainausmerkkeihin kirjoitin.

Tämän jälkeen tiivistin asian hyvin yksinkertaiseen lauseeseen ja annoin vielä esimerkin todellisesta elämästä taustavaikuttimineen.

Lueppas uudestaan.

Luen vaikka kuinka monta kertaa niin lopputulos on sama.

Lukisitko sinä nyt vaikka seuraavat artikkelit:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/European_Council
https://en.m.wikipedia.org/wiki/European_Commission

Sen jälkeen ole hyvä ja perustele miksi mielestäsi komissiolla on enemmän valtaa kuin Euroopan neuvostolla, kun 1) neuvosto päättää lainsäädännöstä, komissio vain esittää ja päätöksen jälkeen valvoo toimeenpanoa 2) neuvosto esittää komission puheenjohtajaa parlamentille, 3) neuvosto päättää strategisista linjauksista ja saattaa käyntiin isot asiat 4) neuvosto pyytää halutessaan komissiota laatimaan lainsäädännön juuri siitä asiasta mikä neuvostoa huvittaa, se ei ole riippuvainen komission aloitteellisuudesta.
 
^Väykällä on kova taistelu biologista kelloa vastaan, tietää varsin hyvin että aikaa on rajoitetusti. Joten keinot senkun kovenevat.

Asian näkee jo pressanvaalien 2012 ja 2018 erosta meiningissä. Todella katkeran oloinen mies, joka on monella tapaa "epäonnistunut elämässä" suhteutettuna omiin suuruudenhulluihin fantasioihinsa (vaikka objektiivisesti tarkastellen hän on pärjännyt elämässä ja politiikassa erinomaisesti, riippumatta siitä mitä mieltä on hänen politiikastaan). Ei tule varmaan koskaan saamaan tyydytystä näihin toiveisiinsa, mutta katkeruus ja kauna ja kostonhimo vie miestä eteenpäin.

Surullista.
 
Väykästä voi kyllä todeta että todella kova oman ideologiansa kannattaja, ellei jopa tuputtaja. Mutta millään mittarilla häntä ei voi laiskaksi sanoa, täyttää mielestäni yrittäjän tunnusmerkit kirkkaasti eli periksi antamaton mies niin hyvässä kuin pahassa.
Sipilän klaanille hän lienee oikea luupiikki.
 
Kun vertaan keskenään Kok-ministeriryhmää ja Kok-puoluekokousta, niin en tunnistaisi edes samaksi puolueeksi välillä. Mutta pakko sanoa, että tiukasti pysyy Kok-kannatus. Onko todellakin äänestäjien ja puolueen jäsenien valtaosa tällä Katainen-Stubb-Orpo-jatkumon linjalla? Vai näkevätkö vain asian niin, että ei ole parempiakaan kokonaisratkaisuja. Olen itse ollut tiukasti Kok-leirissä, ja niitähän vaalikoneet minulle yhä arpovat. En vain enää siedä tuota viherkokoomuslinjaa, oli sitten taktikointia tai todellinen kärkiporukan mielipidekenttä, joten joudun protestiäänestämään. Jos äänestäjien valtaosa on linjoilla, niin sitten varmaan minunlaisteni soraäänien vaikutus jää pieneksi. Jos syy on jälkimmäinen, niin kestääkö tämä kärkisija loppuun asti, vai nouseeko niinsanotusti kusi päähän kärkiporukassa ja perälaita alkaa vihdoin enemmän vuotaa?

Saas nähdä. Mielenkiintoista on.

Itteäkin vituttaa mutta vaihtoehdotkaan ei paljoa naurata... Tilaa olisi oikeistokonservatiiveille vaan mistäpä sellaisia löytyis.
 
Kun vertaan keskenään Kok-ministeriryhmää ja Kok-puoluekokousta, niin en tunnistaisi edes samaksi puolueeksi välillä. Mutta pakko sanoa, että tiukasti pysyy Kok-kannatus. Onko todellakin äänestäjien ja puolueen jäsenien valtaosa tällä Katainen-Stubb-Orpo-jatkumon linjalla? Vai näkevätkö vain asian niin, että ei ole parempiakaan kokonaisratkaisuja. Olen itse ollut tiukasti Kok-leirissä, ja niitähän vaalikoneet minulle yhä arpovat. En vain enää siedä tuota viherkokoomuslinjaa, oli sitten taktikointia tai todellinen kärkiporukan mielipidekenttä, joten joudun protestiäänestämään. Jos äänestäjien valtaosa on linjoilla, niin sitten varmaan minunlaisteni soraäänien vaikutus jää pieneksi. Jos syy on jälkimmäinen, niin kestääkö tämä kärkisija loppuun asti, vai nouseeko niinsanotusti kusi päähän kärkiporukassa ja perälaita alkaa vihdoin enemmän vuotaa?

Saas nähdä. Mielenkiintoista on.

Tuota on minun vaikea uskoa, että miten hemmetissä Orpo on kuin teflonia. Mikään sonta ei tartu, vaan oikeastaan kaikki räjähtää Sipilän silmille (no joo, Berner myös). Hallitus noudattaa kokoomuslaista politiikkaa. Ja hyvin useasti vaikuttaa siltä, että Keskusta pääministeripuolueena seuraa kiltisti kokkareiden määräämää marssijärjestystä.
 
Tilaa olisi oikeistokonservatiiveille vaan mistäpä sellaisia löytyis.

Kokoomuksesta löytyy yhä.

Mutta puolueena katsoen Kokoomuksen mielestä se Vihreiden äänipotti on vain sietämättömän herkullinen namipala...

Ymmärrän poliittiset realiteetit, mutta sitä en hyväksy että väännytään vaikka tuhannelle eri mutkalle jotta saadaan jonkin verran ääniä, luottaen siihen että kyllä ne loputkin varmaan pysyy. Vaikkei nyt ihan Väykän tai edes Timo Soinin häikäilemättömyyteen siinä asiassa mentäisikään.
 
Tuota on minun vaikea uskoa, että miten hemmetissä Orpo on kuin teflonia. Mikään sonta ei tartu, vaan oikeastaan kaikki räjähtää Sipilän silmille (no joo, Berner myös). Hallitus noudattaa kokoomuslaista politiikkaa. Ja hyvin useasti vaikuttaa siltä, että Keskusta pääministeripuolueena seuraa kiltisti kokkareiden määräämää marssijärjestystä.

En tiedä, onko se liian yksinkertainen selitys tilanteelle, että Kokoomus ei pelkää yhtään ennenaikaisia vaaleja, mutta Kepu pelkää. Siksi Kokilla on käsittämättömän kova valta eikä se häikäile käyttää sitä täysillä. Ilmeisesti sinisten ministerinpaikatkin olisivat olleet Kokoomuksen mielestä sen (e: osittain), mutta päättivät sallia Timon porukan jatkaa, mutta ainoastaan täydellistä uskollisuutta vastaan. Tietysti joku puolustusministerin rooli on sopivan epäpoliittinen joten Jussi Niinistöön tuskin kauhean paljon kuraa on tarttunut, mutta miettikääpä jotain Lindströmiä...tai Soinia, joka on aika lailla eristynyt omiin UM-kuvioihinsa.

Kepullehan tämä on kaikkein pahin paikka. Suo siellä, vetelä täällä...
 
Nykyään suoraselkäistä poliitikkoa ei suuresti arvosteta, tässä ajassa värikäs verbaalinen ulosanti myy hyvin. Totuudessa ei välttämättä tarvitse pilkulleen pysyä.
Kunhan löytyisi edes se ensimmäinen...tosin taitaa olla kuollut sukupuuttoon tuo laji jo muutama tuhat vuotta sitten..
 
What Liberal World Order?
Commentary
Mark Leonard

adjnu.org

As global power has shifted from the West to the “rest,” the liberal world order has become an increasingly contested idea.

After the annus horribilis that was 2016, most political observers believe that the liberal world order is in serious trouble. But that is where the agreement ends. At the recent Munich Security Conference, debate on the subject among leaders like German Chancellor Angela Merkel, US Vice President Mike Pence, Chinese Foreign Minister Wang Yi, and Russian Foreign Minister Sergei Lavrov demonstrated a lack of consensus even on what the liberal order is. That makes it hard to say what will happen to it.

When the West, and especially the United States, dominated the world, the liberal order was pretty much whatever they said it was. Other countries complained and expounded alternate approaches, but basically went along with the Western-defined rules.

But as global power has shifted from the West to the “rest,” the liberal world order has become an increasingly contested idea, with rising powers like Russia, China, and India increasingly challenging Western perspectives. And, indeed, Merkel’s criticism in Munich of Russia for invading Crimea and supporting Syrian President Bashar al-Assad was met with Lavrov’s assertions that the West ignored the sovereignty norm in international law by invading Iraq and recognizing Kosovo’s independence.

This is not to say that the liberal world order is an entirely obscure concept. The original iteration – call it “Liberal Order 1.0” – arose from the ashes of World War II to uphold peace and support global prosperity. It was underpinned by institutions like the International Bank for Reconstruction and Development, which later became the World Bank, and the International Monetary Fund, as well as regional security arrangements, such as NATO. It emphasized multilateralism, including through the United Nations, and promoted free trade.

But Liberal Order 1.0 had its limits – namely, sovereign borders. Given the ongoing geopolitical struggle between the US and the Soviet Union, it could not even quite be called a “world order.” What countries did at home was basically their business, as long as it didn’t affect the superpower rivalry.

After the collapse of the Soviet Union, however, a triumphant West expanded the concept of the liberal world order substantially. The result – Liberal Order 2.0 – penetrated countries’ borders to consider the rights of those who lived there.

Rather than upholding national sovereignty at all costs, the expanded order sought to pool sovereignty and to establish shared rules to which national governments must adhere. In many ways, Liberal Order 2.0 – underpinned by institutions like the World Trade Organization and the International Criminal Court (ICC), as well as new norms like the Responsibility to Protect (R2P) – sought to shape the world in the West’s image.

But, before too long, sovereignty-obsessed powers like Russia and China halted its implementation. Calamitous mistakes for which Western policymakers were responsible – namely, the protracted war in Iraq and the global economic crisis – cemented the reversal of Liberal Order 2.0.

But now the West itself is rejecting the order that it created, often using the very same logic of sovereignty that the rising powers used. And it is not just more recent additions like the ICC and R2P that are at risk. With the United Kingdom having rejected the European Union and US President Donald Trump condemning free-trade deals and the Paris climate agreement, the more fundamental Liberal Order 1.0 seems to be under threat.

Some claim that the West overreached in creating Liberal Order 2.0. But even Trump’s America still needs Liberal Order 1.0 – and the multilateralism that underpins it. Otherwise, it may face a new kind of globalization that combines the technologies of the future with the enmities of the past.

In such a scenario, military interventions will continue, but not in the postmodern form aimed at upholding order (exemplified by Western powers’ opposition to genocide in Kosovo and Sierra Leone). Instead, modern and pre-modern forms will prevail: support for government repression, like Russia has provided in Syria, or ethno-religious proxy wars, like those that Saudi Arabia and Iran have waged across the Middle East.

The Internet, migration, trade, and the enforcement of international law will be turned into weapons in new conflicts, rather than governed effectively by global rules. International conflict will be driven primarily by a domestic politics increasingly defined by status anxiety, distrust of institutions, and narrow-minded nationalism.

European countries are unsure how to respond to this new global disorder. Three potential coping strategies have emerged.

The first would require a country like Germany, which considers itself a responsible stakeholder and has some international heft, to take over as a main custodian of the liberal world order. In this scenario, Germany would work to uphold Liberal Order 1.0 globally and to preserve Liberal Order 2.0 within Europe.

A second strategy, exemplified today by Turkey under President Recep Tayyip Erdoğan, could be called profit maximization. Turkey isn’t trying to overturn the existing order, but it doesn’t feel responsible for its upkeep, either. Instead, Turkey seeks to extract as much as possible from Western-led institutions like the EU and NATO, while fostering mutually beneficial relationships with countries, such as Russia, Iran, and China, that often seek to undermine those institutions.

The third strategy is simple hypocrisy: Europe would talk like a responsible stakeholder, but act like a profit maximizer. This is the path British Prime Minister Theresa May took when she met with Trump in Washington, DC. She said all the right things about NATO, the EU, and free trade, but pleaded for a special deal with the US outside of those frameworks.

In the months ahead, many leaders will need to make a bet on whether the liberal order will survive – and on whether they should invest resources in bringing about that outcome. The West collectively has the power to uphold Liberal Order 1.0. But if the Western powers can’t agree on what they want from that order, or what their responsibilities are to maintain it, they are unlikely even to try.

This commentary was first published on Project Syndicate on 28th February 2017.

Read more on: European Power
http://www.ecfr.eu/article/commentary_what_liberal_world_order_7242
 
Back
Top