Olen saksankielisissä maissa pitkään asunut ja työtä tehnyt Suomeen palannut, joka kokee itsensä hyvin suomalaiseksi. Tiedän, että tämä on monien muidenkin ulkomailla asuneiden kokemus. Vaikka muualle muuttanut oppisi sujuvasti kielen ja kulttuurin ja rakentaisi elämänsä uuteen maahan, ihminen ei pääse eroon juuristaan.
Miten koen suomalaisuuden pitkän keskieurooppalaisuuden jälkeen?
-Suomi on teknisesti pitkälle kehittynyt.
-Suomalaiset osaavat saksankielisiin verrattuna hyvin englantia koko maa huomioiden.
-Suomalaiset halveksuvat äidinkieltään saksankielisiin verrattuna.
-Suomi on asenteiltaan kansainvälisempi kuin itseensä käpristyvä saksankielinen alue.
-Suomi on kulttuurisesti paljon yhtenäisempi kuin Saksa, jossa lännen ja idän välillä on edelleen suuri ero ja jossa alueellisuus muutenkin on paljon korostuneempaa kuin Suomessa. Myös pienessä Itävallassa paikalliskulttuurisuus on vahvaa. Suomessa ei sellaista ole, vaan täällä se on korvautunut kaupallisuudella.
-Suomi on asenteiltaan liberaali ja helposti, ehkä liiankin helposti, uutta omaksuva.
-Suomi on korostuneen markkinataloushenkinen ja tuhoaa markkinataloususkollaan omaa kulttuuriaan. Monille Saksaan muuttaneille tulee täytenä yllätyksenä esimerkiksi se, kuinka lyhyen ajan kaupat ovat viikon aikana auki Suomeen verrattuna. Saksankieliset eivät aseta kaupallisuutta yhteiskunnan rakenteita suojelevan perusrytmin edelle. Sujuvuus ja talous eivät myöskään aja työntekijöiden oikeuksien ja hyvinvoinnin yli samalla tavalla kuin Suomessa. Suomi on paljon enemmän rahalle myyty kuin saksankieliset alueet.
-Suomessa tahdotaan edelleen ainakin jonkin verran pitää heikommista huolta (tämä koskee yhtä lailla saksankielisiä maita).
-Suomessa julkisten palveluiden tuottaminen on tehostettu äärimmilleen ja hoidettu hienosti suhteessa käytettävissä olevaan rahaan. Tämä koskee myös rappioituvaa terveydenhuoltoa. Suhteessa kuluihin sillä saadaan paljon hyvää aikaan. Saksan byrokratia on äärimmäisen tehoton kaaos kaikilla elämänalueilla. Toki turhan työn tekeminen on yksi tapa jakaa sosiaaliturva.
-Suomessa on asukaslukuun nähden erinomainen julkinen mediapalvelu (Yle).
Mikä Nyky-Suomessa pistää vastaan?
-Ääriliberaali markkinataloushenkisyys. Vahvin nykysuomalaisuutta yllä pitävä voima on Yle. Se on pienelle kansalle elintärkeä. Vaikka sitä ajetaan parhaillaan alas, edelleenkin se tarjoaa suomeksi erityisesti radion puolella suomenkielistä ja -mielistä kulttuuria, tiedettä, taidetta ja yhteiskuntaa luontoakaan unohtamatta. Kun Yle näivettyy, mediamme kaupallistuu salamannopeasti. Se on pienen maan vääjäämätön kohtalo. Ja koska ihmisten kuvitelmista huolimatta medialla on edelleen erittäin suuri vaikutus asenteisiin, tarkoittaa Ylen tuhoutuminen myös merkittävää suomalaisuuden kuihtumista. Ylen radion tarjonta oli minulle ulkomailla henkireikä, joka loi arkeen lohtua ja sisältöä.
Suomalainen tiede on jo englannistettu ja tutkijat varoittavatkin suomen ajautumisesta kyökkikielen asemaan. Jotkut suomalaiset kirjailijat kirjoittavat jo englanniksi tai ainakin tähtäävät käännösmarkkinoille. Kun pieneltä kansalta viedään julkinen toimija, jonka tehtävä on vaalia suomalaista kulttuuria, sen jälkeen ihmisten valinnat määrää raha. Siinä ei suomalaisuus tai suomenkielisyys paljon paina.
-Uuskonservatiivisuus, joka on viime kädessä romantiikkaa, harhaista kuvitelmaa siitä, että joskus on ollut jokin aito Suomi, johon voisimme palata. Paradoksaalisesti Suomea näennäisesti puolustavalle uuskonservatiivisuudelle on ominaista nykysuomalaisuutta vastaan käyminen. Miten suomalaisen ja suomenkielisen kulttuurituotannon voisi tuhota tehokkaammin kuin äänestämällä perussuomalaisia (ja kokoomusta)? Näiden puolueiden mielestä suomalaisen kulttuurin ja kielen tukeminen ja vaaliminen on turhaa sekä henkisesti että taloudellisesti. Heille kelpaa sen tilalle tuleva globaali kaupallisuus.
En tiedä, kuvittelevatko persut ihan oikeasti, että kun suomalainen nykykulttuuri tuhotaan siltä rahoitus pois vetämällä, niin sen tilalle syntyy mediaan menneisyyteen ja konservatiivisuuteen kurottava isänmaallinen vaihtoehto. Ei varmasti synny. Suomalaisen kulttuurin paikan täyttää tositeevee ja muu pinnalliseen kaupallisuuteen perustuva ulkomainen hömppä, jota on halpaa tuottaa ja ostaa suhteessa katsojien määrään.
-Konsensushakuisuuden katoaminen ja internetin mahdollistama ryhmiin jakautuminen. Tässäkään suhteessa en ymmärrä persuja. Käykö mikään muu puolue suomalaisuutta vastaan samalla vimmalla kuin persut? Persuille kelpaa vain pieni osa suomalaisuudesta sen sijaan että se yrittäisi hyväksyä suomalaisuuteen kuuluvan erilaisuuden ja moninaisuuden.
Ulkoapäin suomalaisuutta tuhoaa kaupallisuus ja sisältäpäin ahdasrajainen tietynlaisen suomalaisuuden vaatimus. Suomenmielisenä ihmisenä tämä tuntuu surulliselta. Oikein kukaan ei puolusta suomalaisuutta enää kokonaisuutena. Erilaiset ryhmät puolustavat omaansa, mutta suomalaisuus koko kansan yhdistävänä voimana ei enää ryhmäajatteluun mahdu, ei myöskään oikeistopuolueiden ryhmäajatteluun.
-Hyvinvointiyhteiskunnan voimistuva kyseenalaistaminen ja haluttomuus maksaa veroja. Pekka Toveri mainitsi Futucastin haastattelussa, että puolustusmenoille on tärkeää ennustettavuus, mutta sen sijaan hän ei kannata niiden voimakasta korotusta, koska me tarvitsemme maan, joka on puolustamisen arvoinen. Se tarkoittaa hyvinvointiyhteiskunnan perustoimintojen yllä pitämistä.
Ukraina taistelee olemassa olostaan, mutta sielläkin on jouduttu pakkovärväyksiin. Puolustustahtoon vaikuttaa varmasti maan umpikorruptoitunut lähtötilanne ja ihmisten köyhyys. Suomessakin taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus kasvaa valitettavan nopeasti. Tilanteen kehitys on kaikkea muuta kuin isänmaallista. Isänmaallisuus on riittävää yhtenäisyyttä, samanmielisyyttä, samaan joukkoon kuulumista ja samojen perustavoitteiden ja perusarvojen vaalimista. Siihen ei sovi eriarvoistumiskehitys.
En tiedä, ketä äänestän vai äänestänkö ketään, mutta jos äänestän, perustan valintani kulttuurisesti ja sosiaalisesti yhtenäisen Suomen ja suomalaisen nykykulttuurin ja suomen kielen vaalimisen ideaan. Kulttuurisella yhtenäisyydellä tarkoitan sitä, että Suomessa hyväksytään moninaisuus osaksi suomalaisuutta ja suomalaista kulttuuria, mutta silti yhteisistä perusarvoista, päämääristä ja suomen kielestä ei luovuta.
Suomi on minulle ennen kaikkea suomalaista ja Suomessa tuotettua kulttuuria ja suomen kieltä. Jos ne viedään, en koe Suomea puolustamisen arvoiseksi, koska Suomi merkitsee minulle henkistä todellisuutta eikä maa-alaa. Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka tahtovat ensisijaisesti puolustaa rajoja eivätkä kulttuuria. Maa on maata, sitä on ulkomaillakin. Sen sijaan ulkomailla ei ole äidinkieltä tai omaa kulttuuria.
Suomalaisuuden uhkana ovat paljon enemmän kaupalliset voimat, jotka pääsevät rajojen yli kenenkään vastaan panematta kuin voimat, jotka yrittävät tänne väkivalloin. Eivätkä kaupalliset voimat ainoastaan pääse tänne, vaan niitä houkutellaan tänne. Valitettavasti on niin, että mitä enemmän suomalaisuus perustuu kaupalliseen kysyntään, sitä globaalimmaksi Suomi muuttuu. Samalla katoaa isänmaa. On harmi, että Suomen sisäiset voimat tahtovat näivettää suomalaisen kulttuurin, joka voisi edes yrittää vastustaa kaupallisia voimia.
kyllä täällä kaikenlaista kehitellään, joista saattaa isokin bisnes alkaa. 
tai katso vaikka ulos kuten cuck-johtaja urpo teki!
