Eduskuntavaalit 2023

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja skärdis
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Suomen kansa on vaan niin tyhmää että äänestää samoja tyyppejä useisiin hallintoihin. Ikään kuin äänestäjät ei muistaisi että hei, tolla tyypillähän on jo homma.
Koska kansa ei ajattele, olisi pakko säätää laki, että poliitikko ei voi ottaa useita hallintopaikkoja itselleen = ei saa olla ehdolla moneen samanaikaisesti.

No kuka säätää lait? Niinpä. Joko kirkastuu miksi rajoitteita ei tule?

.
 
Suomessa riittäisi kun kansanedustajaksi pääsyn esteenä on mikä tahansa talousrikostuomio, petos, tappo, murha ja seksuaalirikostuomiot.
Nämä riittää ja kahden ensimmäisen johdosta saadaan pidettyä pahimmat poissa päättämästä.
Alkaisi talousrikostuomioita pukkaamaan... Erittäin naiivia luulla, etteikö tuomioista tehtäisi poliittista asetta. Kts. esim. Räsäsen jahti.
 
Alkaisi talousrikostuomioita pukkaamaan... Erittäin naiivia luulla, etteikö tuomioista tehtäisi poliittista asetta. Kts. esim. Räsäsen jahti.
Asiasta olen samaa mieltä, mutta eri perusteella:
Jos on tuomittu ja rangaistus suoritettu: Vaalikelpoinen on.
Ei tuohon voi mitenkään alkaa jotain rajoja piirtelemään, mikä tuomio johtaisi vaalikelvottomuuteen. Voiko sitä kansalaisluottamustakaan enää menettää?
Samoin vaatimus kokemuksesta pienimmissä poliittisissa piireissä, kuten kaupungin- tai kunnanvaltuutettuna. Ei ole mielestäni mitenkään välttämättä edes etu, jos on valtuustotyössä jo oppinut poliittista kähmintää. Kyllä siellä eduskunnassa on yllin kyllin virkamiehiä, jotka neuvoo rutiinit kokemattomille, jos on tervepäinen uusi edustaja, kyllä se ne hommat oppii.
Liike-elämästä löytyisi paljon hyviä ehdokkaita, jotka ovat kouliintuneet rationaaliseen päätöksentekoon, mutta kyllähän se poliittisen päätöksenteon kiemuraisuus ja politikointi vähentää intoa lähteä ehdolle. Sitten on tietysti liksatkin, ei viitti pudottautua edustajan ansioille. Liike-elämä palkitsee tuloksenteosta yleensä hyvin.
Sipilä oli hyvä esimerkki, älykäs ja motivoitunut, yritti todella saada muutosta, mutta totesi itsekin että kansakunnan kusitolppana oleminen saa riittää. Oli yrityskauppojen myötä taloudellisesti riippumatonkin. Tilalle sitten broileri Kulmuni ja hänen perästään Saarikko, ei hyvänen aika. Jos Sipilä olisi jatkanut, olisin harkinnut ihan vakavasti ensi kertaa elämässäni Kepun äänestämistä. Nyt ei tartte harkita.
 
Joo, niin olisi voinut. Mutta jos ei tajuaisi laittaa sitä CV:hen vaan mieluummin mainostaa että on käynyt kertaamassa kahdesti, niin ei voi mitään.

Eli todetaan vielä, että en vastusta vanhemman rangasasentajan, ex-jääkiekkoilijan tms pyrkimistä eduskuntaan, mikäli näillä on jotain aikaisempaa kokemusta yhteiskunnallisesta päätöksenteosta. Sen sijaan vastustan lähtökohtaisesti kenen tahansa pyrkimistä eduskuntaan, jos tällaista kokemusta tai korvaavaa osaamista ei ole.

Jos henkilöllä on hinkua päästä vaikuttamaan yhteiskunnan asioihin, niin tyvestä puuhun noustaan, eli kannuksia ja kokemusta voisi hakea ensin alemmalta sarjatasolta. Jos pyrkii suoraan Eduskuntaan, niin mieleen tulee että joko henkilö on hankittu puolueelle ääniharavaksi vetämään imussaan eduskuntaan ehkä pätevämpiä mutta ei niin kiinnostavia henkilöitä, tai sitten henkilöä kiinnostavat lähinnä kansanedustajan palkka ja luontaisedut. Kumpikaan ei minun silmissäni ole hyvä vaihtoehto.

Jos taustalla olisi todellinen halu vaikuttaa asioihin, niin oikeampi reitti olisi lähteä alemmalta sarjatasolta missä myös ne vaikutusmahdollisuudet oman lähiympäristönsä asioihin olisivat paremmat, ja vasta sitten kun on opittu jutun juoni, lähdettäisiin valtakunnan politiikkaan.

Kuten olen todennut, eduskunta on väärä paikka lähteä opettelemaan asioita alusta pitäen.

No sittenhän kyseessä ei olisi enää kansan_edustus_laitos. Tämähän se nimenomaan on parlamentarismin idea: millainen kansa, sellaiset johtajat. Ja oikeastaan tämä on illuusio: yksittäisen kansanedustajan paikka on seistä eduskuntaryhmässä rivissä haikailemiesi konkareiden eli ryhmyreiden käskytettävänä ja olla kumileimasimena riitaisissa valiokunnissa. Siihen, että olet puolueesi linjan mukaista mieltä, ei kummoista kokemusta tarvita.

Valtaosa kansanedustajista on harmaita varpusia, mitä ei kadulla vastaan kävellessä tunnista kansakunnan kellokkaaksi. Eikä noita kylähulluja ihan hirveää määrää yleensä tuonne pääse, eivätkä ne edes nouse kovin näkyviin asemiin, pl. Tony Halme. Toiset taas nostetaan mediassa joko raikkaan naiseuden (Bella Forsgrén) tai vähemmän raikkaan mieheyden (Teuvo Hakkarainen) tai kummallisten mielipiteitten kautta julkisuuteen, mihin ne harmaat varpuset eivät pääse koskaan
.
1833DE5D-0CB8-40DA-9F93-3FA19251841D.jpeg
 
  • Tykkää
Reactions: zlm
Suomessa riittäisi kun kansanedustajaksi pääsyn esteenä on mikä tahansa talousrikostuomio, petos, tappo, murha ja seksuaalirikostuomiot.
Nämä riittää ja kahden ensimmäisen johdosta saadaan pidettyä pahimmat poissa päättämästä.
Iltalehdessä oli ansiokas juttu eduskuntavaaliehdokkaiden rikos- ja rötöstaustasta. Eduskuntapuolueista VKK:lla (Valta Kuuluu Kansalle) on muuten kaikkein eniten näitä rikollisia, eli rikoksesta tuomittua ehdokkainaan, 25 kpl. Eduskunnan ulkopuolela olevista puolueista eniten rikoksesta tuomittuja ehdokkaita on VKK:sta erkaantuneella Vapauden liitolla (23) ja Sinimustalla liikkeellä (19), mitkä eivät varsinaisesti yllätä..

Suurin osa tuomioista on liikennetöppäilyjä (jos olisi ehdokkaana niin pääsisin minäkin listalle vakavasta piittaamattomuudesta liikenneturvallisuutta kohtaan) mutta on seassa pahoinpitely- ja huumausainerikollisuutta sekä velallisen epärehellisyyttä. Yksi henkirikoksen yrityskin on tehtynä ja yksi entinen pääministeri mainittuna:



Näyttökuva 2023-3-20 kello 8.49.18.png

Ja rikoksista tuomittujen osuudet prosentteina:

Näyttökuva 2023-3-20 kello 8.54.52.png
 
Olen miettinyt, mikä erottaa nämä oikean äärilaidan puolueet VKK, SKE, Kristallipuolue, Vapauden Liitto ja Sinimustaa liike toisistaan?

Kävin viikonloppuna oluen kanssa läpi vaaliohjelmia ja kas: Kristallipuolue poislukien kaikilla on aivan identtiset agendat ja vaaliohjelmat: voimakas kansallismielisyys ja Suomi suomalaisille -aate, EU-ero, ei NATO:lle, WEF-eliitti kuriin ja muut erilaiset salaliitot.

- VKK taitaa olla avoimesti Venäjä-myönteinen ja Ano Turtiaisen menetettyä lopullisesti kuolemattoman sielunsa hallinnan, taisi puolueesta tulla liiankin hurmahenkinen. VKK:lla ei ole enää minkäänlaista vaaliohjelmaa tai edes kotisivuja, joten voipi olla, ettei Eduskuntaan ole enää menemistä.

- Suomen Kansa Ensin on näitten panuhuuhtasten ja piapolvianderien puolue, samaa huttua kuin VKK:

- Kristallipuolue korostaa rakkautta ja sydämen kuuntelun politiikkaa; mikä merkitsee ihan samaa "eroon EU:sta ja ei NATOlle" kuin muillakin. Kristallipuolue on valtakunnallisessa vaaliliitossa Vapauden Liiton, Suomen Kansa Ensin ja Vallankumouspuolueen kanssa. Puolueen pj. Juho Lyytikäinen on insinööri ja kokemusasiantuntija ja kelpo antisemiitti.

- Vapauden liitto on VKK:sta fudut ottaneen miljonäärimies Ossi Tiihosen johtama puolue, joka ajaa yllätys yllätys: ajaa EU-eroa ja NATOsta irti pysymistä. Mielenkiintoinen on tämä Tiihosen tapaus, sillä hän on miljonääri EU:n tukien ja sisämarkkinoiden vuoksi, mutta ei taida haitata. Vapauden liitolla on ihan samat salaliittohörhöt listoilla kuin muillakin, bonuksena putinisti Yazka:

- Sinimustat on rehellisiä fasisteja, vaatii EU-eroa ja Suomea suomalaisille, mutta plussana myönteinen suhtautuminen NATOon:
 
No sittenhän kyseessä ei olisi enää kansan_edustus_laitos. Tämähän se nimenomaan on parlamentarismin idea: millainen kansa, sellaiset johtajat. Ja oikeastaan tämä on illuusio: yksittäisen kansanedustajan paikka on seistä eduskuntaryhmässä rivissä haikailemiesi konkareiden eli ryhmyreiden käskytettävänä ja olla kumileimasimena riitaisissa valiokunnissa. Siihen, että olet puolueesi linjan mukaista mieltä, ei kummoista kokemusta tarvita.

Valtaosa kansanedustajista on harmaita varpusia, mitä ei kadulla vastaan kävellessä tunnista kansakunnan kellokkaaksi. Eikä noita kylähulluja ihan hirveää määrää yleensä tuonne pääse, eivätkä ne edes nouse kovin näkyviin asemiin, pl. Tony Halme. Toiset taas nostetaan mediassa joko raikkaan naiseuden (Bella Forsgrén) tai vähemmän raikkaan mieheyden (Teuvo Hakkarainen) tai kummallisten mielipiteitten kautta julkisuuteen, mihin ne harmaat varpuset eivät pääse koskaan
.
Katso liite: 75549
Ok, en ole ikinä ollut kansanedustajana, mutta minulla on kuitenkin käsitys että ei ole ihan yhdentekevää, ketä siellä istuu. Onhan täälläkin jatkuvasti keskustelua yksittäisistä edustajista. Miksi, jos henkilöllä ei ole merkitystä?

Kyllä herra ministeri oli satiiri, jossa virkamiehet käyttivät todellista valtaa ja ohjeistivat / määräsivät poliitikkoja pääministeriin asti, mutta se on fiktiivinen sarja.

Jos olet esim katsonut säädöskokoelmasta, montako lakia tai lakimuutosta Eduskunta käsittelee vuodessa, niin on vaikeaa nähdä miten puolue-eliitti pystyisi ohjeistamaan kaikissa asioissa.

Mitä tulee kokemus- tai pätevyysvaatimuksiin, niin mikään ei estä pätevöitymästä alemmalla tasolla. Voikin kysyä, mikä on täydellisen untuvikon motiivi päästä suoraan pääkallopaikalle? Itselleni tulee mieleen vallanhalu ja/tai raha. Voi toki olla että joku on mukana ihan pyyteettömästikin, mutta eikö tällaisen pyyteettömän henkilönkin kannattaisi hankkia ensin kokemusta, että pystyy sitten tehokkaammin hoitamaan niitä valtakunnan asioita pyyteettömästi?
 
Olen miettinyt, mikä erottaa nämä oikean äärilaidan puolueet VKK, SKE, Kristallipuolue, Vapauden Liitto ja Sinimustaa liike toisistaan?

Kävin viikonloppuna oluen kanssa läpi vaaliohjelmia ja kas: Kristallipuolue poislukien kaikilla on aivan identtiset agendat ja vaaliohjelmat: voimakas kansallismielisyys ja Suomi suomalaisille -aate, EU-ero, ei NATO:lle, WEF-eliitti kuriin ja muut erilaiset salaliitot.
Kutakuinkin näin. Kämypuolueet saa kuitenkin aina jonkin verran ääniä, joskus tuuminut että jos ne osaisivat yhdistää voimansa niillä saattaisi olla jopa mahdollisuuksia pariin kansanedustajaan.

Mutta niiden peruskonseptiin taitaa kuulua se, että juuri yhteistyö on se mihin kyky ei riitä. Ei ainakaan kuplan ulkopuolella, siinä ja siinä pystyvätkö yhteistyöhön edes oman porukan kesken.
 
Mielenkiintoinen on tämä Tiihosen tapaus, sillä hän on miljonääri EU:n tukien ja sisämarkkinoiden vuoksi, mutta ei taida haitata.

Harvemmin haittaa, pyörittäähän persukin halpatyövoimabisnestä ja samaan aikaan vaatii tulorajoja maahanmuuttajille..


Eli siivousfirma Keradur josta omistaa puolet persu Mikko Kumpulainen rekryää siivoojia Filippiineiltä maksaen "normipalkkaa", eli rapiat 11€/h. Ei tuosta sitä kolmea tonnia tule mitä on vaadittu ennen työluvan irtoamista... . Mielenkiintoiseksi asian tekee sitten herrojen toinen firma, Keramore, joka maksaa "ylityöt". Eli ensin normaalit tunnit Keradurille ja sitten ylityöt Keramorelle, näin välttyy kätevästi ylityökorvauksilta..

No, onhan näitä ollut aiemminkin. Kuka maksoi pimeästi siistijälle (Heidi Hautala) ja kellä jäi autoverot hoitamatta (Ville Niinistö). Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen...
 
Ok, en ole ikinä ollut kansanedustajana, mutta minulla on kuitenkin käsitys että ei ole ihan yhdentekevää, ketä siellä istuu. Onhan täälläkin jatkuvasti keskustelua yksittäisistä edustajista. Miksi, jos henkilöllä ei ole merkitystä?

Kyllä herra ministeri oli satiiri, jossa virkamiehet käyttivät todellista valtaa ja ohjeistivat / määräsivät poliitikkoja pääministeriin asti, mutta se on fiktiivinen sarja.

Jos olet esim katsonut säädöskokoelmasta, montako lakia tai lakimuutosta Eduskunta käsittelee vuodessa, niin on vaikeaa nähdä miten puolue-eliitti pystyisi ohjeistamaan kaikissa asioissa.

Mitä tulee kokemus- tai pätevyysvaatimuksiin, niin mikään ei estä pätevöitymästä alemmalla tasolla. Voikin kysyä, mikä on täydellisen untuvikon motiivi päästä suoraan pääkallopaikalle? Itselleni tulee mieleen vallanhalu ja/tai raha. Voi toki olla että joku on mukana ihan pyyteettömästikin, mutta eikö tällaisen pyyteettömän henkilönkin kannattaisi hankkia ensin kokemusta, että pystyy sitten tehokkaammin hoitamaan niitä valtakunnan asioita pyyteettömästi?
Mulla on tästä sen verran kokemusta, että takavuosien ex-naisystävä oli ex-kansanedustaja, demari. Mitä häneltä opin, niin valtaosa kansanedustajan eteen tulevista asioista on asioita, joissa mennään täysin puolueen eduskuntaryhmän kannan, eli sen paljon parjatun ryhmäkurin mukaan. Yksittäinen kansanedustaja sooloilee todella vähän, joku Tuomioja on persoonallaan saanut tietysti enemmän siimaa. Jos sooloilee, niin eduskuntaryhmä pistää kyllä ruotuun. Sitten on tietysti asioita, joissa yksittäinen edustaja saa äänestää "sydämensä mukaan", ilman ryhmäkuria.

Ja julkinen salaisuus on, että eduskuntaryhmien ydinhenkilöt jopa jakavat puolueiden sisällä Eduskunnan täysistuntojen puheenvuorojen pito-oikeuden. Ei tarvitse siis ihmetellä, miksei vihreiden Pirkka-Pekka Petelius juurikaan ollut äänessä vaalikaudella.
 
Jokainen kykyjensä mukaan. En minä laittaisi persvakoäijää mietimään sitä miten terveydenhuolto pitäisi järjestää
Jospa se persvakoäijä onkin myös luottamusmies, joka on istunut vuosikaudet kunnallispolitiikassa ja organisaatioiden hallinnoissa. Osaa kuunnella asiantuntijoita ja eri osapuolia muodostaakseen mielipiteensä. On tuollaisiakin äijiä ainakin joskus ollut.
 
Mikäs vika nykysysteemissä lopun perin on?

Jos The Puolue asettaa Rengas Asentajan ehdolle, on se puolueen päätös ja äänestäjät ratkaisevat pääseekö hän edustamaan. Joillekin on tärkeää, jos omalta alueelta on edustaja ja saattaapa hän jotakin paikallista asiaa edistääkin.

Selvää on, että puolue-eliitti tekee puolueen päätökset ja linjaukset, ja niiden mukaan mennään. Eivät kaikki voi puolueessakaan päättää, vaan sinne valitaan johto ja toimihenkilöt, toki eduskuntaryhmät voivat joskus äänestää asioista, ja sekin kuuluu demokratiaan.

Siitä on tietenkin hyvä pitää huoli, että kaikki toimisivat suht koht terveillä periaatteilla. Junttaaminen ja muut sellaiset kähminnät kuuluvat aina asiaan, mutta jos meillä paikallinen perluskooni yrittäisi kaapata merkittävän puolueen, kävisi varmasti kuten Soinille kävi. Tämäkin hoituu demokraattista tietä.

Talousrikoksista langetetaan joskus liiketoimintakieltoa, mutta edustukselliseen demokratiaan semmoinen vaan ei sovi mitenkään. Jos on rötökset lusittu ja joku pyytää ehdokkaaksi, on puolueen asia tiedottaa taustasta, tai media tekee sen. Sitten ne jotka äänestävät, äänestävät.

Edustajien lukumäärää voisi vähentää sataan. Saattaisi laatu vähän parantua, kun turhat napinpainajat jäisi pois.

Lisäänpä vielä, että hallituksen muodostamisessa on se epädemokraattisen toiminnan riski. Ehkä meidänkin politiikka tulee menemään kohti blokkipolitiikkaa, mutta monet hallitukset vatuloidaan kasaan vielä sitä ennen, sen suuremmin äänestäjiä kunnioittamatta.
 
Jospa se persvakoäijä onkin myös luottamusmies, joka on istunut vuosikaudet kunnallispolitiikassa ja organisaatioiden hallinnoissa. Osaa kuunnella asiantuntijoita ja eri osapuolia muodostaakseen mielipiteensä. On tuollaisiakin äijiä ainakin joskus ollut.
Sitten hän on juuri sellaisissa hommissa kuin pitääkin, koska terveydenhuollon järjestämisvastuu on julkisella sektorilla eli linjaukset ja ohjauksen tekee viime kädessä poliitikot. Se on kuitenkin eri asia kuin järjestämisen operatiivinen toiminta, siinä tarvitaan myös substanssiasiantuntemusta jota sillä sotevirkakyöstillä toivottavasti on.
 
Edustajien lukumäärää voisi vähentää sataan. Saattaisi laatu vähän parantua, kun turhat napinpainajat jäisi pois.
Tämä on hyvä veli Ylikoo unelmahöttöä.
Pitäisi löytää napinpainajat, jotka on valittu vertausluvuin omista vaalipiireistään ja olisivat halukkaita äänestämään puolet porukoistaan työttömiksi. Ei onnistu laulaa Eino Grön.

Jos joku panis vireille hankkeen kansanedustajien määrän tuplaamiseksi, sille kyllä löytyisi kannatusta. Varalle jääneetkin huutas hurraata tälle. Pienimmissä vaalipiireissä olisi varmaan hyväkin, että niitä paikkoja olisi enemmän, mutta hoituuhan se vaalipiirit yhdistämälläkin.
Muuten todistat väkevästi, mutta ei näin toivottomiin ehdotuksiin kannata ruutia haaskata.
 
Kutakuinkin näin. Kämypuolueet saa kuitenkin aina jonkin verran ääniä, joskus tuuminut että jos ne osaisivat yhdistää voimansa niillä saattaisi olla jopa mahdollisuuksia pariin kansanedustajaan.

Mutta niiden peruskonseptiin taitaa kuulua se, että juuri yhteistyö on se mihin kyky ei riitä. Ei ainakaan kuplan ulkopuolella, siinä ja siinä pystyvätkö yhteistyöhön edes oman porukan kesken.
Kyllähän mm. piraateille olisi kuulunut jo monta kertaa pari kansanedustajanpaikkaa, jos ääniosuus ratkaisisi. Toisin sanoen, jos jokaista täyttä 0,5 %:aa kohden saisi yhden kansanedustajan paikan, niin muutamilla nykyisillä ns. pienpuolueilla olisi ääni kuuluvissa eduskunnassa asti. Nyt heitä sorretaan, mikä on hyvin epädemokraattista.
 
Tämä on hyvä veli Ylikoo unelmahöttöä.
Pitäisi löytää napinpainajat, jotka on valittu vertausluvuin omista vaalipiireistään ja olisivat halukkaita äänestämään puolet porukoistaan työttömiksi. Ei onnistu laulaa Eino Grön.

Jos joku panis vireille hankkeen kansanedustajien määrän tuplaamiseksi, sille kyllä löytyisi kannatusta. Varalle jääneetkin huutas hurraata tälle. Pienimmissä vaalipiireissä olisi varmaan hyväkin, että niitä paikkoja olisi enemmän, mutta hoituuhan se vaalipiirit yhdistämälläkin.
Muuten todistat väkevästi, mutta ei näin toivottomiin ehdotuksiin kannata ruutia haaskata.
Juuri noin se reaalimaailmassa onkin. Tuo oli vain oma vastaukseni sille, että pohditaan koulutusvaatimuksia tai puhdasta rikostaustaa ehdokkaille tason parantamiseksi.

Ei näistä mikään tule toteutumaan ja se on hyvä niin.
 
Mulla on tästä sen verran kokemusta, että takavuosien ex-naisystävä oli ex-kansanedustaja, demari. Mitä häneltä opin, niin valtaosa kansanedustajan eteen tulevista asioista on asioita, joissa mennään täysin puolueen eduskuntaryhmän kannan, eli sen paljon parjatun ryhmäkurin mukaan. Yksittäinen kansanedustaja sooloilee todella vähän, joku Tuomioja on persoonallaan saanut tietysti enemmän siimaa. Jos sooloilee, niin eduskuntaryhmä pistää kyllä ruotuun. Sitten on tietysti asioita, joissa yksittäinen edustaja saa äänestää "sydämensä mukaan", ilman ryhmäkuria.

Ja julkinen salaisuus on, että eduskuntaryhmien ydinhenkilöt jopa jakavat puolueiden sisällä Eduskunnan täysistuntojen puheenvuorojen pito-oikeuden. Ei tarvitse siis ihmetellä, miksei vihreiden Pirkka-Pekka Petelius juurikaan ollut äänessä vaalikaudella.
Niin, sehän ei vielä todellakaan riitä että on hyviä ja toteuttamiskelpoisia ajatuksia, ne pitää saada vietyä myös läpi poliittisissa prosesseissa. Ensin oman porukan keskuudessa ja siten oman porukan tukemana laajemmin. Tähän tarvitaan asennetta, pelisilmää ja kokemusta, siksi ensimmäisen kauden kansanedustajat usein pettyy omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa ja siksi pelkillä vaalimainosiskulauseilla ei tee vielä oikein mitään.
 
Niin, sehän ei vielä todellakaan riitä että on hyviä ja toteuttamiskelpoisia ajatuksia, ne pitää saada vietyä myös läpi poliittisissa prosesseissa. Ensin oman porukan keskuudessa ja siten oman porukan tukemana laajemmin. Tähän tarvitaan asennetta, pelisilmää ja kokemusta, siksi ensimmäisen kauden kansanedustajat usein pettyy omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa ja siksi pelkillä vaalimainosiskulauseilla ei tee vielä oikein mitään.
Amen. Paitsi pitää lisätä vielä sellainen ikävyys, että poliitikon pitää pystyä tekemään ja sietämään kompromissit ja lehmänkaupat muiden puolueiden edustajien kanssa ja vielä selittämään nämä lehmänkaupat ja tukipakettisössimiset parhain päin omille äänestäjille.

Vähemmästäkin alkaa kyynistyä ja viina maistua.
 
Back
Top