Haisuli kirjoitti:No minulle tulee kyllä ensinnäkin mieleen se oppi että varsinaisen perinteisen mekanisoudun hyökkäysvaiheen pituudet putoavat jatkuvasti, eli ratkaisu tärkeiden kohteiden haltuunsaamisessa tapahtuu entistä lyhyemmässä ajassa. Kaikki nykyiset konfliktit osoittavat ainakin sen että sissityyppisillä joukoilla ei kyetä tuota tavoitetta estämään. Sissityyppisten joukkojen vahvuus on tämän vaiheen jälkeisissä tapahtumissa, mutta meidän puolustuksemmehan ei missään nimessä tähtää tilanteeseen että vihollinen saa valtakunnalle tärkeät kohteet haltuunsa ja häirintä luonteista sotaa jatketaan siviilien seassa sen jälkeen vuosikausia.
Einomies1 kirjoitti:Älä vertaa tilannetta III maailman maissa ja meillä joukkojen käytössä! Lueppa uudelleen ajatuksella mitä kirjoitin aikaisemmin tuosta hypoteettisesta sotatilanteesta meidän ja itänaapurin välillä ja miten sissitaktiikka sopii siihen. Ei tuota koulutusta anneta vain sen takia että jos maa miehitetään, niin sitten voidaan aloittaa se vastarinta. Se aloitetaan välittömästi valtakunnan rajoilta, yhdessä tai erikseen muiden alueellisten joukkojen kanssa. Tarvittaessa varmasti tuetaan muita alueellisia joukkoja, operatiivisia joukkojakin ja osallistuttaisiin myös aktiiviseen sodankäyntiin. Sissijoukot on erityyppisiä kuin kiväärikomppaniat, vaikka paikallispuolustukseenkin kuuluvat. Ei SissiK:n tavoitteena ole edes estää naapuria saamasta kohteita haltuunsa vaan kuluttaa, häiritä ja tuhota vihollisen hyökkäävää kärkeä, joukkoja ja huoltoa ja tässä se on erinomaisen tehokas joukko.
Kyllä, kyllä... mutta entä jos ne Suomen puolustamisen haasteet eivät enää olekkaan siellä perästä tulevien joukkojen häirinnässä/kuluttamisessa. Sissijoukkojahan on yhä edelleen olemassa, mutta määrä on laskenut.
Tuskin kyseisiä joukkoja vähennetään ihan fiilis pohjalta, kyllä siellä on joku oikea syy taustalla.
Haisuli kirjoitti:Meidän sissiosastomme mekanisoidun hyökkäyksen seassa ei kykenisi tukeutumaan vihollisen jalkoihin elämäänsä suht normaalisti jatkamaan jääneisiin siviileihin, rajua touhua se olisi fyysisesti, sellaisia ukkoja jotka siihen oikeasti pystyvät ei ihan joka oksalla tänä päivänä enää istukkaan (erityisesti kun nourin porukka imetään 1-portaan prikaateihin).
Einomies1 kirjoitti:Ei semmoista tarvitsekaan tehdä! En itse ole kuuna päivänä kuullut että sissijoukot opetettaisiin tukeutumaan siviileihin jotka jäävät rajan taakse. Jos sitäpaitsi sotatila uhkaa, niin raja-alueet evakuoidaan melko laajalti suojaväistöllä, eikä sinnä jää kuin kesäkissoja...
Josta seuraa juurikin se että touhu on todella fyysistä ja siihen hommaan oikeasti kykeneyviä ukkoja on tänä päivänä reservissä oikeasti aika vähän (ja iso osa siitäkin varattu 1-prioriteetin joukkoihin)... Veikkaan että tässä on yksi syy siihen miksi sissijoukkoja on vähennetty.
Einomies1 kirjoitti:Oppi Afganistanista:
Fakta juttu on se että niinkauan kun ISAF nojautuu nykyisenkaltaisesti vain ajoneuvokolonnista tapahtuvaan partiointiin tietyillä painopistesuunnilla ja hallittava alue on liian suuri suhteessa saatavilla olevien joukkojen määrään, niin kauan ISAFin ajoneuvot joutuvat uudelleen ja uudelleen hyökkäysten kohteeksi.
Taliban hallitsee nyt ja tulevaisuudessa valta-osaa maasta poislukien sen hetken kun ajoneuvokolonna ajaa alueen lävitse kerran viikossa....joutuen silloinkin IED-iskun uhriksi.
Haisuli kirjoitti:Juu-u, mutta vastaavassa tilanteessa Suomi modernina länsimaisena teollisuusvaltiona on jo lyöty 100-0.
Einomies1 kirjoitti:Tarkoitin tässä sitä vanhaa totuutta sodankäynnistä, että se joka hallitsee maata se on voittaja. Kun meidän olosuhteissa vihollinen on auttamatta pakotettu hyökkäyksessä vielä vahvemmin tiestöön, ne suht harvat tiet on helppo suluttaa etukäteen ja suunnitella häirintätoiminta melko tarkasti. Vaikka vihollisella olisi hetkellinen ylivoima kun valtava hyökkäyskiila pyyhältää ohitse tavoitettaan kohden, jää silti melkoisia alueita syvyyteen jossa meikäläisillä on maa hallussaan.
Ensinnäkin olen vähän erimieltä eteläisen Suomen tiestön vähyydestä/harvuudesta...
Toisekseen, mitä iloa niistä syvyyteen jäävistä alueista on sissijoukkoineen jos vihollinen pääsee kumminkin sinne tavoitteisiinsa? Kaikki sodat ovat käytännössä loppuneet siihen kun vihollisen mekanisoitu voima on ottanut tavoitteet haltuunsa. Sota joka tämän jälkeen mahdollisesti jatkuu on enää rimpuilua miehittäjää vastaan, eikä sillä ole mitään tekemistä Suomen puolustamisen kanssa.
Einomies1 kirjoitti:Vihollisen on siis tunkeuduttava urien sivuille ja edettävä paikoin lähes läpitunkemattomassa metsämaastossa ja yritettävä nirhata muutamaa kymmentä tai sataa ukkoa jotka on hajautettuina ja maastoutettuina suurille alueille. Tätä tuskin kukaan selväjärkinen tekee kun hyökkäyksellä on aikataulu ja tavoitteet syvällä suomen painopiste-alueilla.
Eihän se sitä teekkään, oletko lukenut täältä nimim. Kapiaisen tarinoita Venäläiseen taktiikkaan kuuluvasta ns. täyteen lastatusta sotakoneesta joka painaa niin pitkälle kun löpö/ammukset riittää ja sen jälkeen uusi täyteen lastattu kone jatkaa siitä mihin edellinen jäi + tähän päälle maahanlaskujoukot. Vastaako tälläiseen uhkaan jalkapatikalla liikkuvat kevyesti varustetut joukot?
Kyllä asia taitaa vaan olla niin että jalkaisin liikkuvien joukkojen liikenopeus ja tulivoima ei kertakaikkiaan vaan riitä tälläistä uhkaa vastaan. Joukkojen määrällä voi tietysti yrittää kompensoida huonoja puolia, mutta minusta tuntuu vähän siltä että määrä pitäisi olla niin merkittävä ettei se ole realismia suhteessa maa-alueisiin joita pitäisi valvoa ja tulivoima jää edelleen pahasti puuttelliseksi.
Sissijoukoille on varmasti edelleen paikkansa, mutta ei kymmenissä tuhansissa miehissä. Keskusteluhan lähti liikkeelle siitä miten jäljelle jääviä joukkoja tulisi kehittää ja minun ehdotukseni on että miesaines on oltava kiven kovaa ja tulivoima voisi perustua aijemmasta poiketen valaisuun hakeutuvaan epäsuoraan. Toki perinteinen ylläkkö/miinasodankäynti toimii pehmeitä maaleja vastaan edelleen sopivissa paikoissa, mutta porukka joka sitä suorittaa on oltava tehtävän vaatimassa fyysisessä&psyykkisessä kunnossa johon siihenkin vähenevät joukkomäärät antavat paremman mahdollisuuden.
Einomies1 kirjoitti:Näinhän Irakin sodassakin tapahtui! USA paineli kovaa vauhtia syvälle ja jätti pienet vastarintapesäkkeet myöhemmin hoideltaviksi. Toki Irakin puolustus romahti kun vastaan ei ollut laittaa kunnollisia operatiivisia joukkoja, mutta samalla USA:n pitkiksi venyneet huoltolinjat kulkivat muutamaa tietä pitkin Kuwaitista pohjoiseen, joihin sitten kapinalliset iskivätkin. Kyllä se aiheutti harmaitakin hiuksia jenkkikomentajille kun panssaridivisjoonat joutuivat odotelemaan poltto-ainetta ja tavoitteeseen oli vielä matkaa. USA joutui sitomaan erikoisjoukkoja huoltokuljetuksia turvaamaan, pitääkseen kuljetukset käynnissä.
Kyllä vain ja Irak hävisi varsinaisen sodan 100-0... Mitä tästä pitäisi oppia? Minusta ei ainakaan sitä että alkaisimme kasvattamaan sissijoukkojen määriä.