Kirjoitan tänne jo toista kertaa, taidan olla joku exhibitionisti (meniköhän toikaan vittu oikein).
Meinaan vaan, kun ei kukaan uusi ole saanut mitään aikaiseksi. No joo, uudet tiedustelulait.
Ehkä tämä sopisi paremmin tuonne maanviljelyä käsittelevään kettinkiin, huutista sitten vaan.
Olen kaupunkilaispoika, jos voi sanoa pikkukaupungin asukista, samalla siirtynyt salaa maaseudulle
mökkeilyn merkeissä. Hienoa lukea täällä tarinoita maa- ja metsätaloudesta, joka liittyy mielestäni suoraan maanpuolustukseen. Käsitykseni maataloudesta, kaikista niihin liittyvistä töistä ja murheista on täydellisesti muuttunut, sen kahdeksan vuoden aikana kun olen täällä mökkikunnassani pyörinyt.
En todellakaan sano lantapaukuksi tai böndeksi ketään, paitsi naapurin isäntää joka on tehnyt kaikki kaivinkonehommat tontillani. Hän sen aloitti: Tehtäiskös tuohon sellaine varalaskeutumispaikka kaupungin miehelle, kun tulee mökille ja lumihommat on tekemättä? Mihinkäs kaupunkilaiset sitten saappaat jättää, kun tulevat pellolta jne. Jos hän on tienposkessa kun ajelen ohi, pysäytän ja kysyn: Mitä maalaiselle kuuluu?
Tänään aamulla herättyäni n. klo 6 tempaisin siimaleikkurin käymään ja vetäisin vähän ojanpenkkoja. Rouva asteli vartin kuluttua paskahuusinpolkua ja sanoi: Lähden. Siihen minä: Älä ota hävittäjää, bussi tulee kohta. Näin me olemme taistelleet yli 40 vuotta. Rouva ei mennyt, haravoi parhaillaan.
Hienoa on lukea sotavaltion tekniikasta ( mistä en mitään ymmärrä), ja
lähihistoriasta.
Olen käynyt talvi-ja jatkosodan syventävän kurssin 1 ja 2, vaikka isäni ei sotajuttuja puhunutkaan, nii kuin aina sanotaan. Kuitenkin meillä kävi vanhoja ukkoja horisemassa ( siihen aikaan n. viiskymppisiä hahaa),
pentuna aina häädettiin, mutta kun intin jälkeen sotaherrana (kers.)
palasin, sain liittyä kuunteluoppilaaksi.
Olen tottunut kämpyröihin (isäni käyttämä termi) käydessäni koko 60-luvun paikallisella sotainvalidien rakentamalla saunalla, siellä puuttui miehiltä käsi, jalka, puolet alaleuasta taikka olivat sokeita. Siitä syystä en ole koskaan kavahtanut vammaisia ja asenteeni sotaan on myöskin muotoutunut kokemastani.
Rauhanturvajoukoista (olivat joskus tuon nimisiä) en tuonut autoa, olin siellä aatteellisista syistä, no joo vähän seikkailumielellä.
Politiikasta en halua puhua, vaikka se luonnollisesti ja vahvasti liittyy maanpuolustukseen. Sen kanssa käy niin, että se oma kanta näkyy vaikka puhuttaisiin porkkanasta tai nännistä. Joskus sanon jotain, mutta se on yleensä kiukkuista tai turhautunutta aivopaskaa, mikä harmittaa jälkeenpäin. Kerran jatkoin huulta Kepusta, mikä harmitti jälkeenpäin, koska loukkasin mahdollisesti arvostamiani viljelijöitä. Toisaalta se Sipilän paska on vienyt siltä puolueelta kaiken arvon, oho. Tasapuolisuuden nimissä verhokauppias vei meiltä pirssit. Sukupuolitasa-arvon nimissä siis... tai nyt jos lopettaa, niin kaikki on kunnossa, vai onko...
Kerrankin kirjoittelen selvinpäin, ei tämä kerta mut
Taas minä horisen outoja, mutta vanhojen täytyy, koska muuten ne unohtuu. Ensi kerralla sitten muistelen vuoden -18 tapahtumia.
Kiitos jos luit ja anteeksi.