Nyky EU Junkkereineen vaikuttaa pohjimmiltaan samalta paskalta mutta hieman tuoreemmassa paketissa.
Jos maan johto ajaa ainoastaan omaa etuaan, ei ole ihme että ongelmia tulee.
Tämä on juuri se juttu. Siellä on vain ihmisiä. Ei se ole kone. Ihimisiä on. Lahjakkaita, tyhmiä ja keskinkertaisia. Kaikenlaisilla luonteenpiirteillä varustettuja. Ei ole mitään kasvotonta EU:ta. EU on nyt Merkel ja Macron ja ne komissaarit + parlamentti. Ja vain parlamentissa Suomi voi oikeastaan vaikuttaa. Katainen on ylpeänä sanonut, että komissaarien velvollisuus on etsiä EU:n kokonaisetua eikä ajatella pientä vanhaa kotimaataan, (oma lisäykseni: joka hänet kasvatti, koulutti, hampaat hoiti ja rokotukset antoi ja pisti hyvälle oksalle). Tosin hän on jo vähän pehmentynyt siitä alkuinnostuksesta. Ehkä tuosta mies kasvaa kaikinpuoliseksi hyödyksi isänmaalle. Mikään ei ole mahdotonta.
Hänestä tulee mieleeni Erkki Liikanen, se toinen komissaari, joka oli valtiovarainministerinä silloin, kun Suomea edellisen kerran ajettiin konkurssitilaan. Hänetkin pistettiin Brysseliin jäähylle siksi aikaa, että kansa unohti "hallitun rakennemuutoksen" ja joka kotiin jaetun "verotus kevenee" -tiedotteen.
Mutta siis niihin ihmisiin. Merkel on ex-nuorisokommunisti ja uudessa Saksassa häikäilemätön poliitikko, jonka valtaa saksalainen talousmaailma pönkittää - tiettyyn pisteeseen. Hän on eräänlainen vahvan kapitalismin ja ideologisen vasurin sekoitus. Itsekäs ja aggressiivinen: säälimätön kilpailu EU:n sisällä heikkojen kustannuksella on ok, koska se on kapitalismia. Eihän tässä mielessä EU ole mikään yhtenäinen pyhäkoulu, jossa kristillisesti leipää jaetaan. Tai joo, sitten kun kaikki täivaltiot tulevat pottiin jakamaan mehua Kreikkaan.
Jopa Saksan siirtolaispolitiikka tiukentuu tai löystyy suhteessa Merkelin kannatuksen vaihteluihin.
Kun tulee uusia ihmisiä, heidän asemansa määrittää EU:n suuntaa. Vain Saksa, Ranska ja Benelux-maiden veroparatiisituetut komissaarit merkitsevät oikeasti jotain. Joskus parlamentti onnistuu jarruttamaan jotain useille maille hankalia hankkeita.
Sama ihmisen osuus korostui Neuvostoliitossa. Mikä oli Neuvostoliitto? Kulloinenkin NKP:n pääsihteeri ja politbyroon vaikutusvaltaisimmat jäsenet olivat Neuvostoliitto. Stalin, Molotov ja Lavrenti Berija olivat yhdistelmä, Hrustsev taas keräsi omanlaisensa. Kun puhdasoppinen Brezhnev tuli huru-ukoksi, sodasta (Afganistanin) päätti kolme politbyroon jäsentä neljästätoista, koska muut olivat arkoja joomiehiä, joten se oli sama heille mitä päätettiin, kunhan joku aina sanoi, mitä tehdään.
Silti me puhumme "Neuvostoliitosta" tai EU:sta ikään kuin jonain logona, omalakisena entiteettinä, joka on muka jonkinlainen.