EU - onko järkee vai ei?

Muutenkin näen että meidän ei kannata keskittyä katselemaan taakse päin..virheistä voimme toki ottaa oppia. Yksittäisen ihmisenkin on hyödyllisempää katsoa eteen päin ja etsiä ratkaisuja joilla voi rakentaa itselleen paremman tulevaisuuden. Sillä olemmeko EU:n jäseniä tai emme on tässä mielessä toissijainen merkitys.

Ongelma koko EU keskustelussa on myös se, että ei hyväksytä tosiasioita. Ensimmäinen on se, että Euro liikkuu isompien maiden (Saksa/Ranska) kansantalouksien sanelemana. Se ei ole Suomen kansantaloutta kuvaava valuutta.

Toinen ongelma on vielä hankalampi hyväksyä: ainut vaihtoehto, tavalla tai toisella, on sisäinen devalvaatio. Kreikassa jonkin verran toteutunut ilmiö, mutta ei täysin.

Maltillisesti veikkaisin seuraavia vaadittavia toimenpiteitä, jos haluamme (laskennallisesti) menestyä eurossa:

-Kaikista palkoista pois ainakin 25%. Julkiselta pitäisi raapaista enemmän ~30%
-Eläkkeet rajuun leikkuriin

---

Mitä, velkaako ja ei muutenkaan pysty? Se ei kuulkaa auta; kun ei valuutta jousta, niin jonkun muun täytyy joustaa - ja se joku muu on lopulta palkka.

BKT ottaa siinä projektissa osumaa, ja valtion velan sekä kotitalouksien velan hoitaminen muuttuu raskaammaksi. Niiltä ei voi kuitenkaan välttyä, jos haluamme olla eurossa.

EDIT: En tietenkään usko, että minkään hallituksen aikana saadaan palkkoja leikattua. Näin ollen veikkaan enemmän sen tapahtuvan Troikan ja IMF:n vetämänä, sitten lopulta. Jännitetään jääkö mitään jäljelle.
 
EU:n jäsenenä Suomi on samassa asemassa kuin Ruotsi ja Tanska. Tärkeimpänä erona on se että meillä ei ole vieläkään toteutettu niitä yhteiskunnan rakenteisiin, työelämään sekä teollisuuden kilpailukykyyn vaikuttaneita muutoksia jotka tehtiin em. pohjoismaissa jo kymmenen vuotta sitten.
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/21...korkeampi-kuin-suomen-koko-vaeston-pitaisi-jo

Toki löytyy muitakin syitä siihen ettei Suomi ole pysynyt samassa kehitysvauhdissa muiden pohjoismaiden kanssa. Mutta ne eivät johdu EU:sta.
Minä olen ehdottomasti sitä mieltä että Suomen taloudessa menisi nykyään paljon huonommin jos emme olisi liittyneet EU:n jäseniksi.

Niin, ylläoleva on juuri sitä mainitsemaani 'homeopatia-argumentointia'. Asia VOI olla näin, mutta sitä on mahdoton mitenkään todistaa oikeaksi tai vääräksi. Occamin partaveitsen periaate kuitenkin puhuu tällaisia selityksiä vastaan: se selitys jossa oletetaan vähiten on todennäköisimmin oikea.

Pohjoismaista Suomi on ainoa joka on EMUssa.
 
EU:n jäsenyys epäilemättä tuo ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka jäsenmaille kuuluvat. Heittoni kärki on kuitenkin enemmän EU:n budjetin ja rahankierrätyksen järkevyydessä tai järjettömyyksissä.

”EU:n talousarviosta rahoitetaan monenlaisia toimia, esimerkiksi maaseudun kehittämistä, ympäristönsuojelua, EU:n ulkorajojen suojelua ja ihmisoikeuksien edistämistä.” https://europa.eu/european-union/about-eu/money/expenditure_fi

Monenlaisiin toimiin kylvetään rahaa. Etenkin aluetukiin, maataloustukiin ja muihin tukiin. Eikö noita tukia osattu ennen antaa ihan itse, ilman että rahaa täytyi kierrättää Brysselin kautta? Tai toisaalta: olisiko olemassa sellaisia projekteja, joita millään jäsenmaalla ei ole yksin varaa rahoittaa, mutta yhdessä (EU:n budjetista) rahat voisivat riittää? Brexitin jälkeen talousarvion tulo- ja menopuolta joudutaan pohtimaan uudelleen. Kovin toiveikas budjetin järkevöitymisestä en kuitenkaan olisi: saavutetut edut ja poliittiset pelit.

Kun suomalaisten valmistamia tuotteita saadaan paremmin ja enemmän myytyä Asiakkaille, niin EU:ssa kuin muuallakin, se lisää työllisyyttä ja hyvinvointia kotimaassa. Euroopan Unioni itsessään on maailman suurin yhtenäinen markkina-alue, joka tarjoaa pienillekin jäsenmaille tasavertaiset, vakaat ja ennustettavan toimintaympäristön. Yhteisistä maksuista on sekä hyötyä että haittaa..ja ikävä kyllä isossa porukassa kaikki pyrkivät hyötymään toinen toistaan.

Tukivaroin toimiva maatalous on hieman ikävä järjestelmä. Se vääristää/rajoittaa/ohjaa erityisesti maataloustuottajien taloudellista asemaa. Tuottajien kannalta olisi paljon parempi jos kansalaiset ja elintarviketeollisuus maksaisi elintarvikkeiden ja raaka-aineiden tuottajille todellisten tuotantokustannusten(ml. liikevoitto) mukaisen hinnan. Loppuviimeksi maataloustuki on aivan samanlaista verovaroilla rahoitettua tukea kansalaisille kuin sosiaaliturva, asumistuki jne.

Jossain määrin on toki ymmärrettävää miksi mataloustukijärjestelmä on olemassa. Yllättävää kyllä, elintarvikkeilla on varsin suuri merkitys niin yksittäiselle ihmiselle kuin koko ihmiskunnalle. Mitä enemmän maapallon väestö kasvaa niin sitä suuremmalla syyllä voitaisiin maataloustuki poistaa, vai mitä? Eikö se olisi oikein? Itse olisin sillä kannalla ettei maataloustukea tarvita, mutta Suomen on yksinään hieman vaikea tehdä tällaista ratkaisua. Minulle sopii että tulevaisuudessa elintarvikkeita (=ruokaa) riittää tuottajille ja niille joilla on varaa maksaa ruuastaan todellisten tuotantokustannusten mukainen hinta. Mutta jääköön nämä elintarvikkeisiin sekä niiden tuotantoon ja tukiin liittyvät asiat jokaisen itsensä pohdittavaksi..

Maataloustuki voitaisiin hyvinkin maksaa jokaisen maan omilla päätöksillä ja varoilla. Siinä on omat hyvä ja huonot puolensa. Ehkä tätäkin kannattaa jokaisen miettiä ihan itsekseen kun nyt sattumoisin olemme EU:n jäsenmaana.
 
Suomi liittyi yhteisvaluuttaan 1999, mutta vuoteen 2008 asti BKT:n kasvu oli Ruotsiakin nopeampaa.

Investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen laskivat reilusti 2010 alkaen, kun taas Ruotsissa ne kasvoivat.

Lopputuloksena korkean teknologian tuotteiden osuus Suomen viennistä vuonna 2015 oli Romanian ja Kroatian tasolla.

upload_2017-11-7_15-11-24.png
 
Meillä oli asiat melko hyvin kunnes 2007 tuli Jyrki Katainen ja vaalikiimassa keksi Sari Sairaanhoitaja-keissi josta palkannousu lähti laukalle.. Siitä alkoi se alamäki.
 
Ongelma koko EU keskustelussa on myös se, että ei hyväksytä tosiasioita. Ensimmäinen on se, että Euro liikkuu isompien maiden (Saksa/Ranska) kansantalouksien sanelemana. Se ei ole Suomen kansantaloutta kuvaava valuutta.

Eu ja Euro ovat sinällään eri asioita. EU:n jäseninä on useita maita joilla on myös muita valuuttoja..
Huolimatta siitä onko jokin EU:n jäsenmaa euroalueessa tai omaako se oman valuutan, niin jokaisen maan tulee pitää oma kansallinen kilpailukykynsä kunnossa. Valuutta itsessään on vain vaihdantaväline.

Esimerkiksi Ruotsi ei ole saanut teollisuutensa kilpailukykyyn minkäänlaista etua omasta valuutastaan. Myös Tanskan kruunu on seurannut Euron kurssia erittäin pienillä vaihteluilla. Kumpikin on kyennyt kehittämään yhteiskuntaansa kokonaisvaltaisesti hyvällä tasolla verrattuna muuhun maailmaan.
http://www.valuuttakurssit.org/tanskan-kruunun-kurssi-vs-eur.html
http://www.valuuttakurssit.org/ruotsin-kruunun-kurssi-vs-eur.html

Jos me aiomme pärjätä tulevaisuudessa suurin piirtein samalla tavalla kuin muutkin länsimaat Suomen tulee kyetä ylläpitämään taloutensa kilpailukykyä samalla tasolla kilpailijamaiden kanssa. Se kannattaisi ymmärtää ensimmäisenä että valuutta ei ole se väline jolla huonoa kilpailukykyä voitaisiin parantaa. Omalla valuutalla ei korjata edes huonon (talous)politiikan seurauksia. (mahd. devalvaatio/inflaatio ovat talouden suhteen ja seurauksiltaan sairaita ilmiöitä). Toisaalta Suomella ei ole enää mahdollisuutta palata omaan valuuttaan. Se olisi nykyisellä velkamäärällä kuolettavan suuri riski. Lisäksi voin sanoa että suomalaiset yrittäjät ja teollisuus on suojautunut aikaisempia vuosikymmeniä paremmin devalvaatiotaloutta vastaan. Siitä ja inflaatiosta mahdollisesti aiheutuvat tappiot jäisivät täysimääräisesti kansalaisten (=veronmaksajat) kannettavaksi.

Suurella valuutta alueella on tärkeät hyötynsä säilyttämällä taloudellista vakautta ja ennustettavuutta. Tämä tietenkin lisää pitkässä juoksussa kilpailukykyä, luomalla teollisuudelle ja kaupalle luotettavan toimintaympäristön. Juuri näin on tapahtunut euroalueella. Suomen kilpailukyky on nykyään jo samaa tasoa Saksan kanssa ja se on meille erinomaisen hyvä tilanne. Suomalainen tuotanto pärjää hyvin EU-alueella sekä muuallakin maailmalla. Lisäksi euro "kelluessaan" toimii puskurina esim. USD:n ja muun maailman suurien valuuttojen suuntaan.

Mutta taaskin sanon, en ryhdy kiistelemään. Jokainen saa olla asiasta mitä mieltä tahansa.
 
Meillä oli asiat melko hyvin kunnes 2007 tuli Jyrki Katainen ja vaalikiimassa keksi Sari Sairaanhoitaja-keissi josta palkannousu lähti laukalle.. Siitä alkoi se alamäki.

Juuri näin.. Lisäksi Nokialle ja sen lukuisille alihankkijoille kävi kuten kävi. Se vielä lisäsi Suomen valtion taakkaa. Lisäksi oli muutakin. Lopputuloksena olemme saaneet köyristellä laman kourissa jo liki kymmenen vuotta..

Mutta nyt on taas valoa tunnelin päässä...ja samalla myös AY-liikkeen "lakko-kenraalit" ovat heränneet. Kiinteistöjen gryndaus, vuokralaiset ja asumistuki on tuonut ammattiyhdistysten lakkokassaan maksukykyä.
 
Eu ja Euro ovat sinällään eri asioita. EU:n jäseninä on useita maita joilla on myös muita valuuttoja..
Huolimatta siitä onko jokin EU:n jäsenmaa euroalueessa tai omaako se oman valuutan, niin jokaisen maan tulee pitää oma kansallinen kilpailukykynsä kunnossa. Valuutta itsessään on vain vaihdantaväline.

Esimerkiksi Ruotsi ei ole saanut teollisuutensa kilpailukykyyn minkäänlaista etua omasta valuutastaan. Myös Tanskan kruunu on seurannut Euron kurssia erittäin pienillä vaihteluilla. Kumpikin on kyennyt kehittämään yhteiskuntaansa kokonaisvaltaisesti hyvällä tasolla verrattuna muuhun maailmaan.
http://www.valuuttakurssit.org/tanskan-kruunun-kurssi-vs-eur.html
http://www.valuuttakurssit.org/ruotsin-kruunun-kurssi-vs-eur.html


Ei ole pelkästään vaihdantaväline, vaan valuutan liikkuminen kertoo myös talouden kunnosta, siis miten markkinat sen näkevät. Se myös pakottaa kansantalouden korjaustoimiin. Siis olettaen, että valuutta kelluu vapaasti markkinoilla.

Tanskan kruunu on sidottu euroon, eli Tanskan keskuspankki säätelee kruunun arvoa. Sveitsi yritti samaa, mutta joutui sen kokeen lopettamaan tässä ihan lähivuosina. Katsotaan miten Tanska selviytyy.

En tiedä miten katsot tuota Ruotsin kruunua, mutta kun minä lasken laskimella tuosta kuvaajasta, niin ~syksyllä vuonna 2008 nähtiin noin 22% muutos. Sehän on ihan julmetun kova muutos.


Jos me aiomme pärjätä tulevaisuudessa suurin piirtein samalla tavalla kuin muutkin länsimaat Suomen tulee kyetä ylläpitämään taloutensa kilpailukykyä samalla tasolla kilpailijamaiden kanssa. Se kannattaisi ymmärtää ensimmäisenä että valuutta ei ole se väline jolla huonoa kilpailukykyä voitaisiin parantaa. Omalla valuutalla ei korjata edes huonon (talous)politiikan seurauksia. (mahd. devalvaatio/inflaatio ovat talouden suhteen ja seurauksiltaan sairaita ilmiöitä). Toisaalta Suomella ei ole enää mahdollisuutta palata omaan valuuttaan. Se olisi nykyisellä velkamäärällä kuolettavan suuri riski.


Keskeinen kysymys onkin, että onko meillä kykyä JA tahtoa olla samassa valuutassa Saksan kanssa. En tarkoita tällä eurosta eroamista, vaan sitä että onko meillä kykyä olla eurossa ja tahtoa toteuttaa jousto palkkojen suhteen.

Näen, että Suomi ei voi erota eurosta pelkästään sen takia, että meidän velat ovat euromääräisiä. Palkoissa joustamme joko itse tai EU-troikan ja IMF:n "avustamana".

Oma valuutta ei tietenkään pitäisi olla se väline, millä esim kilpailukykyä parannetaan. Historiassa emme osanneet elää maltillisesti, vaan kansantalouden viat korjattiin aina devalvaatiolla.

Kuvittelimme, että kun meillä on euro, niin nyt voimme elää kuin siat karsinassa.




Suomen kilpailukyky on nykyään jo samaa tasoa Saksan kanssa ja se on meille erinomaisen hyvä tilanne. Suomalainen tuotanto pärjää hyvin EU-alueella sekä muuallakin maailmalla.

Saa nähdä, että riittääkö talouden korjaamiseen pelkästään se, että olemme tasoissa Saksan kanssa, vai pitääkö meidän olla huomattavasti Saksaa kilpailukykyisempiä.


----

Täytyy sen verran J. Kataista puolustaa, että Suomen ongelmat eivät lähteneet hänen tekemisistään. Ei ainakaan pelkästään.

Koko 2000-luku elettiin kuplatalouden aikaa, jolloin talouskasvu oli pahasti ylikuumentunutta. Tämän seurauksena, niin kuin aina, oli palkkojen kova nousu. Ja tämä palkkojen kasvuilmiö meni kaikkialle yhteiskuntaan.


Väestön ikääntyminen ei ole tullut yllätyksenä. Vai onko joku jossain kuvitellut, että eiväthän suomalaiset vanhene?

Syy, miksi se on nyt ongelma on se, että kukaan ei tehnyt asialle mitään - ei ratkaissut ongelmia eikä varautunut.
 
Niin, ylläoleva on juuri sitä mainitsemaani 'homeopatia-argumentointia'. Asia VOI olla näin, mutta sitä on mahdoton mitenkään todistaa oikeaksi tai vääräksi. Occamin partaveitsen periaate kuitenkin puhuu tällaisia selityksiä vastaan: se selitys jossa oletetaan vähiten on todennäköisimmin oikea.
Pohjoismaista Suomi on ainoa joka on EMUssa.

Juuri näin. Ei ole mitään erityistä tarvetta todistaa suuntaan tai toiseen. Eikä selityksillä ole mitään merkitystä.

Päätös tehtiin aikoinaan, niiden päättäjien toimesta jotka olivat vallassa sekä niillä perusteilla jotka he näkivät parhaiksi. Näin asiat etenee.
Ei ole mahdollista valita kuin yksi vaihtoehto, emmekä koskaan saa tietää mitä olisi tapahtunut jos olisikin päädytty johonkin muuhun.
Toisaalta ei ole mahdollista jäädä paikoilleenkaan. Päätöksiä on tehtävä.

Tällä hetkellä meitä odottaa jo uudet vaihtoehdot ja uudet päätökset. Ja, senkin jälkeen tulee aina uusia vaihtoehtoja. Saa nähdä millaiseen ratkaisuun niiden osalta päädytään. Yksittäisen ihmisellä on aika vähän vaikutusta siihen minkälainen tie historiaan valitaan tulevaisuudessa.

Juuri tästä syystä olen aina painottanut jokaisen omaa henkilökohtaisia ratkaisuja sekä valintoja. Niiden osalta ihmisellä itsellään on jo paljon enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa. Kun tekee ratkaisut/päätökset itse ottaa samalla myös vastuun tuloksista.
 
En tiedä miten katsot tuota Ruotsin kruunua, mutta kun minä lasken laskimella tuosta kuvaajasta, niin ~syksyllä vuonna 2008 nähtiin noin 22% muutos. Sehän on ihan julmetun kova muutos.

Oma valuutta ei tietenkään pitäisi olla se väline, millä esim kilpailukykyä parannetaan. Historiassa emme osanneet elää maltillisesti, vaan kansantalouden viat korjattiin aina devalvaatiolla.Kuvittelimme, että kun meillä on euro, niin nyt voimme elää kuin siat karsinassa.

Täytyy sen verran J. Kataista puolustaa, että Suomen ongelmat eivät lähteneet hänen tekemisistään. Ei ainakaan pelkästään.

Koko 2000-luku elettiin kuplatalouden aikaa, jolloin talouskasvu oli pahasti ylikuumentunutta. Tämän seurauksena, niin kuin aina, oli palkkojen kova nousu. Ja tämä palkkojen kasvuilmiö meni kaikkialle yhteiskuntaan.

Väestön ikääntyminen ei ole tullut yllätyksenä. Vai onko joku jossain kuvitellut, että eiväthän suomalaiset vanhene?

Syy, miksi se on nyt ongelma on se, että kukaan ei tehnyt asialle mitään - ei ratkaissut ongelmia eikä varautunut.

Kyllä se Ruotsin notkahdus 2008 kohdalla näkyy. Se oli aika luonnollinen ja normaali reaktio pienen maan valuutalle. Mutta varmasti se korjasi jossain määrin laman vaikutuksia. Notkahdus jäi kuitenkin melko lyhytaikaiseksi, ehkä se oli jonkinlainen markkinoiden hätäreaktio. Nimittäin sen jälkeen Ruotsin kruunu revalvoitui (euroon nähden, useammaksi vuodeksi) vähintäänkin samassa mittakaavassa verrattuna notkahdukseen. Nyttemmin SKr:n vs. Euron suhde on pikku hiljaa palannut suurin piirtein lähtöarvoihinsa..

Olen samaa mieltä Kataisen osalta. Hän ja muu hallitus teki elvytyspäätökset (2008) senhetkisten tietojen/ennusteiden pohjalta. Ei ollut kenelläkään tiedossa esim. Nokian romahdusta ja sen myötä syntynyttä jossain määrin yllättävää verotulojen romahdusta. Ikävä kyllä seuraava hallitus (Kataisen johtama) ei kyennyt minkäänlaisiin korjausliikkeisiin.
 
Viimeksi muokattu:
Saa nähdä, että riittääkö talouden korjaamiseen pelkästään se, että olemme tasoissa Saksan kanssa, vai pitääkö meidän olla huomattavasti Saksaa kilpailukykyisempiä.

Uskoisin että jos pysymme suurin piirtein Saksan rinnalla tuotantotalouden kilpailukyvyn osalta, olemme Euroopan kärkikastissa. Sen tulisi kaiken järjen mukaan olla riittävä taso. Varsinkin kun siinä tapauksessa Euron "kelluminen" (=hienoinen valuuttakurssin luisuminen joka helpottaa eteläisiä euromaita) tulee vain parantamaan Suomen (ja tietenkin myös Saksan) asemaa. Erityisesti vientiämme muiden valuutta-alueiden Asiakkaille.

Mutta tämä jää tietenkin nähtäväksi.
 
Jos olemme Euroopan kärkikastia kilpailukyvyn suhteen, niin silti kokonaiskuvassa on eräs yksityiskohta pahasti vinksallaan:

"Kauppatase oli syyskuussa 210 miljoonaa euroa alijäämäinen. Tammi-syyskuussa kauppataseen alijäämä oli liki 1,7 miljardia euroa". -Tulli
 
Suomi liittyi yhteisvaluuttaan 1999, mutta vuoteen 2008 asti BKT:n kasvu oli Ruotsiakin nopeampaa.

Investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen laskivat reilusti 2010 alkaen, kun taas Ruotsissa ne kasvoivat.

Lopputuloksena korkean teknologian tuotteiden osuus Suomen viennistä vuonna 2015 oli Romanian ja Kroatian tasolla.

Katso liite: 17565

Tuossa näkyy nimenomaan euron vaikutus, molempiin suuntiin.

Suomi liittyi Euroon 1999 hyvin edullisella vaihtokurssilla, minkä ansiosta Suomen kilpailukyky oli erittäin hyvä. Silloin talous menestyi erinomaisesti laajalla mitalla. Kyse ei ollut siis pelkästään Nokiasta.

Sitten tuo kilpailukyky hukattiin ja yhtälö kääntyi toisinpäin ja siinä on kipuiltu vuodesta 2008 lähtien. Onneksi pikku hiljaa vyön kiristys on auttanut.

Näkyy esim. tästä kuvasta aika hyvin.

Edit. Hups, väärä kuva.

Edit.2. Tässä parempi kuva.

maliranta_2.png
 
Viimeksi muokattu:
Se, että Suomi menestyi erinomaisesti Euron ansiosta 1999-2008 ei siis tarkoita että Euro olisi hyvä asia. Se kertoo siitä, että Euro on joustamaton järjestelmä. Huonompi siis kuin erilliset valuutat.
 
Se, että Suomi menestyi erinomaisesti Euron ansiosta 1999-2008 ei siis tarkoita että Euro olisi hyvä asia. Se kertoo siitä, että Euro on joustamaton järjestelmä. Huonompi siis kuin erilliset valuutat.
Minä en näe mitään erityistä hyötyä pienien maiden omista erillisistä valuutoista..

Euromaiden keskinäisessä vertailussa kaikki ovat aina samalla viivalla valuutan arvon suhteen. Tämä on hyvä asia sillä se ohjaa oman sisäisen talousalueen kehitystä kohtuullisen tasapuolisesti.

Muihin valuuttoihin/suuriin talousalueihin nähden euro "kelluu", mikä on sinällään ihan ok. Tässä yhteydessä suuren valuutta-alueen edut tulevat esille. Kellutus reagoi varsin rauhallisesti muutoksiin ja siitä huolimatta (tai sen ansiosta) inflaatio pysyy hallinnassa ja sen myötä myös lainakorot matalina. Tämä on näkynyt mm. euron vs. USD:n suhteessa.

Pienen maan oma valuutta on herkkä kaikenlaisille sisäisille ja ulkoisille vaikuituksille jopa suoranaiselle manipuloinnille. Käytännössä Suomen kokoisen maan olisi hankalaa ylläpitää oman valuutan osalta vakaita vaihtosuhteita, matalaa inflaatiota, edullista korkotasoa jne. Keinottelijoille Suomen oma valuutta muodostaisi uuden herkullisen pelikohteen. Kansainvälistä kauppaa käyville yrityksille koituisi ylimääräistä työtä ja hankaluuksia/riskejä niin rahoituksen kuin kaupankäynnin osalta. Jos joku näkee tällaisen hyväksi niin ok. vaikka itse olen vahvasti toista mieltä.

Toisaalta tällä hetkellä kysymys Suomen omasta valuutasta lienee täysin hypoteettinen. Se sisältäisi todennäköisesti liian suuren riskin julkishallinnolle(valtiolle ja kunnille) ja loppuviimeksi veronmaksajille. Mutta toki asiasta voidaan aina keskustella..

Sinällään Euro-järjestelmä on ollut käytössä niin vähän aikaa ettei sen merkitystä päästä vielä kunnolla arvioimaan. Sanoisin että ehkä joskus 50 vuoden päästä tiedämme hieman paremmin kuinka euro ja muut suuret valuutat toimivat pidemmällä aikavälillä globaalitaloudessa. Tässä yhteydessä on hieman turhaa hötkyillä Suomen tämän hetkistä pientä lamanotkahdusta. Pidempiaikainen seuranta näyttää kuinka Suomen talous kehittyy tulevina vuosikymmeninä ja vaikkapa tämän kuluvan vuosisadan aikana. Vielä toistaiseksi olemme suhteellisen hyvissä asemissa koko muuhun maailmaan verrattuna.
 
Tuossa näkyy nimenomaan euron vaikutus, molempiin suuntiin.

Suomi liittyi Euroon 1999 hyvin edullisella vaihtokurssilla, minkä ansiosta Suomen kilpailukyky oli erittäin hyvä. Silloin talous menestyi erinomaisesti laajalla mitalla. Kyse ei ollut siis pelkästään Nokiasta.

Sitten tuo kilpailukyky hukattiin ja yhtälö kääntyi toisinpäin ja siinä on kipuiltu vuodesta 2008 lähtien. Onneksi pikku hiljaa vyön kiristys on auttanut.

Näkyy esim. tästä kuvasta aika hyvin.

Edit. Hups, väärä kuva.

Edit.2. Tässä parempi kuva.

maliranta_2.png

Listaamani havainnot oli poimittu professori Pohjolan luentokalvoista. (Käy kuulemma opettamassa taloustieteen alkeita myös kansanedustajille.)

Pohjola pitää hintakilpailukykyä tärkeänä, mutta nostaa esille myös Kaldorin paradoksin, vientimenestyksen ja alhaisten yksikkökustannusten kohtaamattomuuden:
”Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä talouskasvu oli nopeinta niissä maissa, joissa yksikkötyökustannukset nousivat.”
 
Listaamani havainnot oli poimittu professori Pohjolan luentokalvoista. (Käy kuulemma opettamassa taloustieteen alkeita myös kansanedustajille.)

Pohjola pitää hintakilpailukykyä tärkeänä, mutta nostaa esille myös Kaldorin paradoksin, vientimenestyksen ja alhaisten yksikkökustannusten kohtaamattomuuden:
”Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä talouskasvu oli nopeinta niissä maissa, joissa yksikkötyökustannukset nousivat.”

Aivan. Se on ihan selvää, että Suomen tulee panostaa korkeaan teknologiaan. Valitettavasti esim. julkisista T&K-panostuksista ja yliopistojen rahoituksesta on karsittu. Hyvä että Pohjola käy puhumassa asiasta.

Ei tuo mielestäni ole paradoksi. Talouskasvu on nopeaa siellä, missä kehitetään uusia arvokkaampia tuotteita ja palveluita. Kun talous kasvaa, myös palkat nousevat.

Sen sijaan ajatus siitä, että yksikkötyökustannuksia nostamalla voisi nopeuttaa talouskasvua ei myöskään toimi (kuin väliaikaisesti) ottamalla velkaa (ulkomailta). Tästä esim. euroalue ja esim. Suomi tarjoavat erinomaisen empiirisen todisteen. Käytännössä myös Hollannin tauti liittyy tuohon. https://fi.wikipedia.org/wiki/Hollannin_tauti

Moni paradoksi on muotoiltu siten, että syy ja seuraus käännetään taitavasti väärinpäin :)
 
Minä en näe mitään erityistä hyötyä pienien maiden omista erillisistä valuutoista..

Euromaiden keskinäisessä vertailussa kaikki ovat aina samalla viivalla valuutan arvon suhteen. Tämä on hyvä asia sillä se ohjaa oman sisäisen talousalueen kehitystä kohtuullisen tasapuolisesti.

Muihin valuuttoihin/suuriin talousalueihin nähden euro "kelluu", mikä on sinällään ihan ok. Tässä yhteydessä suuren valuutta-alueen edut tulevat esille. Kellutus reagoi varsin rauhallisesti muutoksiin ja siitä huolimatta (tai sen ansiosta) inflaatio pysyy hallinnassa ja sen myötä myös lainakorot matalina. Tämä on näkynyt mm. euron vs. USD:n suhteessa.

Pienen maan oma valuutta on herkkä kaikenlaisille sisäisille ja ulkoisille vaikuituksille jopa suoranaiselle manipuloinnille. Käytännössä Suomen kokoisen maan olisi hankalaa ylläpitää oman valuutan osalta vakaita vaihtosuhteita, matalaa inflaatiota, edullista korkotasoa jne. Keinottelijoille Suomen oma valuutta muodostaisi uuden herkullisen pelikohteen. Kansainvälistä kauppaa käyville yrityksille koituisi ylimääräistä työtä ja hankaluuksia/riskejä niin rahoituksen kuin kaupankäynnin osalta. Jos joku näkee tällaisen hyväksi niin ok. vaikka itse olen vahvasti toista mieltä.

Toisaalta tällä hetkellä kysymys Suomen omasta valuutasta lienee täysin hypoteettinen. Se sisältäisi todennäköisesti liian suuren riskin julkishallinnolle(valtiolle ja kunnille) ja loppuviimeksi veronmaksajille. Mutta toki asiasta voidaan aina keskustella..

Sinällään Euro-järjestelmä on ollut käytössä niin vähän aikaa ettei sen merkitystä päästä vielä kunnolla arvioimaan. Sanoisin että ehkä joskus 50 vuoden päästä tiedämme hieman paremmin kuinka euro ja muut suuret valuutat toimivat pidemmällä aikavälillä globaalitaloudessa. Tässä yhteydessä on hieman turhaa hötkyillä Suomen tämän hetkistä pientä lamanotkahdusta. Pidempiaikainen seuranta näyttää kuinka Suomen talous kehittyy tulevina vuosikymmeninä ja vaikkapa tämän kuluvan vuosisadan aikana. Vielä toistaiseksi olemme suhteellisen hyvissä asemissa koko muuhun maailmaan verrattuna.


Ekonomistit HS:n laajassa kyselyssä: Euro on epäonnistunut, haitat Suomelle hyötyjä suuremmat
https://www.hs.fi/talous/art-2000005025886.html
 
Jos olemme Euroopan kärkikastia kilpailukyvyn suhteen, niin silti kokonaiskuvassa on eräs yksityiskohta pahasti vinksallaan:

"Kauppatase oli syyskuussa 210 miljoonaa euroa alijäämäinen. Tammi-syyskuussa kauppataseen alijäämä oli liki 1,7 miljardia euroa". -Tulli

Kauppatase on syystäkin ollut Suomen ongelmana..mutta sen suhteen voidaan pikku hiljaa alkaa odotella käännöstä.. Vastahan tässä ollaan taloudessa päästy hienoiselle kasvupolulle. Joskus aikoinaan kun Nokia jylläsi markkinoilla tilanne oli toisenlainen. Esimerkiksi 2007 reilusti yli miljardi ylijäämäinen. Näin tämä kauppavaihto kehittyy, suhdanteiden mukaan.

Mutta, toisaalta tiedämme hyvin että meillä osataan myös sotkea menestymisen mahdollisuudet. Ei tarvita kovinkaan paljon lakkoilua niin saamme toki vientikäppyrät kääntymään kaakkoon. Tällekin kehitykselle meiltä löytyy omat kannattajansa ja heitä istuu jopa eduskunnassa.
 
Back
Top