Suomen ongelmat eivät ole palkkatasossa.. Suurin ero Ruotsiin on työllistymisessä. Siellä n. 75% työmarkkinoiden käytettävissä olevasta väestöstä on työllistynyt..Meillä työllistymisprosentti on 7 %:ia pienempi.
Suomessa on liikaa ihmisiä joiden ei kannata mennä töihin..liian monelle riittää sosiaaliturvan tulonsiirrot. Tämä on suurin syy siihen miksi ei kannata lähteä töihin..tai ei voi muuttaa työn perässä, kouluttautua uuteen ammattiin jne. jne. syitä löytyy. Mutta kun samalla on niin että suomalaisen yhteiskunnan verotuotot eivät riitä kyseisiin tulonsiirtoihin.. Ne rahoitetaan ottamalla lisää velkaa tulevienkin veronmaksajien osalle.
Tämä ei ole haukku, vaan johdatteleva kysymys: riittääkö Suomelle yhtä suuri työllistymisprosentti kuin Ruotsissa? Olen törmännyt joskus valtiovarainministeriön infoon, ettei edes 80% työllisyysaste riitä.
Tämä on vähän samanlainen kysymys kuin että "riittääkö Suomelle se, että Suomi on laskennallisesti yhtä kilpailukykyinen kuin Saksa".
Sitten tuohon sosiaaliturvaan. Tähän alkaa sekoittumaan talouspoliittista ideologiaa. Henkilökohtaisesti näen, että korkea sosiaaliturvan tarve on enemmän seuraus kuin valinta.
Nykyisessä globalisaatiossa ei tarvita kaikkien työpanosta. Tämä pelkästään sen takia, ettei Euroopan talousalueella voida kilpailla firmojen kanssa samalla alalla, jotka hyödyntävät halpatyövoimareserviä Aasiassa. EU itse on jopa tajunnut, että edes jotkut korkean jalostusasteen firmat eivät voi kilpailla halpatyövoimamaiden kanssa, ja sen takia EU on ottanut rangaistustulleja käyttöön. Kuinka Trumppimaista...
Korkean jalostusasteen firmoilla on usein poliittista vaikutusvaltaa. Jos ei ole, niin on täysin uhrattavissa, samoin kuin niiden firmojen potentiaaliset työntekijätkin.
Sanotaan, että eihän niitä rättejä kannata Unionin talousalueella valmistaa. Näissä oloissa ei kannatakkaan; koska jos kilpailija päättää siirtyä käyttämään halpatyövoimaa, olet just kohta myös itse konkurssissa, jos et tee samaa. Katsellaan ottaako EU käyttöön rangaistustulleja rättien suhteen, sitten asetelma muuttuu.
Näissä oloissa, tällaisen firman ja sen työntekijöiden työpanosta ei EU:n talousalueella yksinkertaistaen tarvita. Kaikki ei voi olla hightech firman perustajia, eikä edes sen työntekijöitä. Kun mennään ajatusketjussa eteenpäin, niin tullaan siihen faktaan, että kaikki loput ei voi olla edes siivoojia. Fakta vain on, että kaikkien työpanosta ei tarvita. Se miten suuri tämä ei-tarvittavien joukko on, riippuu sitten politiikasta ja ideologioista.
Olikos se tämä ketju vai joku toinen, jossa joku kirjoitti, että pitäisi kouluttaa lisää osaajia korkean teknologian aloille. Siinä ajatuksessa törmätään lopulta siihen, että valitettavasti korkean teknologian firmat eivät työllistä tarpeeksi työvoimaa, korvatakseen menetetyt työpaikat. Ja edelleen, jos tulee tilanne eteen, jossa korkean teknologian firmat työllistävätkin, niin lopulta homma kaatuu siihen kohtaan, kun joku näistä firmoista yrittää saada etua muihin, siirtämällä tuotantonsa halpatyövoimamaahan. Muiden on seurattava perässä tai kilpailtava merkittävästi kalliimmilla tuotteilla.
Tähän kokonaisuuteen tietysti voi sanoa vastaan, että sitten kulutustavarat kallistuu, eikä kellään ole kivaa, jos joudutaan kilpailemaan pelkästään tällä maailman suurimmista talousalueista, toistemme kanssa keskenään
Tähän sanon, että pitää muistaa mitä se ihminen on: se ei ole pelkästään työntekijä, se on myös kuluttaja ja veronmaksaja.
Sosiaaliturvaan vielä. Monet sosiaaliturvaa kritisoivista unohtaa mm. sen yksityiskohdan, että meillä on muistaakseni 200000 ihmisen joukko, joka KÄY töissä, mutta jotka joutuvat pienen palkan takia paikkaamaan menojaan sosiaaliturvalla. (Tämä info pitäisi löytyä KELAn tilastoista). Meillä on siis joukko ihmisiä, jotka käyvät niin pienipalkkaisessa työssä, että joutuvat käyttämään sosiaaliturvaa - miksi ne eivät hanki kovapalkkaisempaa duunia?
Olisko syy sama, kuin mikä on sillä joukolla, jotka saavat pelkästään sosiaaliturvaa - eivät pysty parempaan.
Miettikääpä huviksenne miten asia pitäisi ratkaista.. Ruotsissa ja Tanskassa on tehty korjauksia sosiaaliturvaan ja työmarkkinoille. Miksi Suomessa ei kyetä tekemään samoja asioita? Vaikka tiedetään naapurien esimerkistä että muutaman vuoden siirtymän jälkeen rakenteet korjaantuvat..
Mutta minun puolestani voi vaikka devalvoida. Tai vaikka hakata päätään betoniseinään. Tiedän kyllä ettei devalvaatioista/inflaatiosta ole minkäänlaista hyötyä tavallisella palkansaajalle. Mutta jos haluaa potkia itsensä kipeäksi niin siitä vaan.
Edelleen Ruotsi on hirmuisen huono verrokki, koska se ei ole eurossa. Lisäksi Ruotsin kansantalous on ihan ihan erilainen verrattuna Suomeen. Minulla on käsitys, että Ruotsin kotitalouksien varallisuus on ihan eri planeetalta. Tanska vähän kiikunkaakun. Voi olla, että Tanska joutuu irroittautumaan euro-kruunu kytkentänsä, jolloin jännittäviä asioita voi tapahtua Tanskan kansantaloudessa. Tästä kytkennästä voi saada hajua Sveitsin vastaavista säädöistä:
https://www.economist.com/blogs/economist-explains/2015/01/economist-explains-13
Tuo devalvaatio juttu on ongelmallinen, että kaikilla on siitä mielipide, niin kuin Eastwood joskus taannoin siitä tokaisi. Sitten jos ei ole taloustieteen osaaja, niin jonkin yksityiskohdan unohtaminen muuttaa täysin koko ajatusrakennelmaa.
Sanon vain sen, että Suomi on puun ja kuoren välissä. Suomi ei voi irroittautua eurosta, eikä se myöskään pysty/halua tehdä sisäistä devalvaatiota. Kovan summan virtuaalista valuuttaa voin lyödä vetoa, että KUN sitten lopulta tehdään (oikea) sisäinen devalvaatio, EU:n ja IMF:n "kannustamana", niin 90-luvun lama oli lastenleikkiä verrattuna tulevaan 'kikysopimukseen'.
