EU - onko järkee vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vlad
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Uutisissa sanottiin että Unkari luvannut äänestää sanktioita vastaan ja jollei EU ole yhtenäinen asiassa ei voida sanktiota ottaa käyttöön. Joten jää tyhjäksi sanahelinäksi, se artikla 7.
Vaikuttaa siltä että visegrad -maista on tulossa vahva vaikuttajablokki EU:n sisälle. Tämä on positiivista kehitystä!
 
Minulle on yllätys ettei Suomen kouluissa opeteta Saksan historiaa
Toki autan täyttämään aukkoja sivistyksessä, tätähän tarkoitat kun niin atiivisesti kyselet jokaisessa vitjassa?

Valitettävasti pyytämäsi tieto on Englanninkielistä mutta kun käyttää aikaa niin varmaan asia selviää ja ainahan on kuukkeli käännösohjelma käytettävissä.
Aktiivinen kielenkäyttö auttaa parantamaan ohutta kielitaitoa, ainakin minulle Suomenkielenkäyttö on auttanut parantamaan Suomen kielitaitoa, toki heikko se vieläkin on.
http://www.historyworld.net/wrldhis/PlainTextHistories.asp?historyid=ac62
http://germanculture.com.ua/history/

Kiitos, englanti kelpaa kyllä oikein hyvin.

Nimenomaan, mielenkiintoista aina oppia uutta!

Valitettavasti, tällä kertaa ei sitä oppimiskokemusta tullut. Saksan historia kun, vähemmän yllättäen, on sama, kirjoitetaan se sitten suomeksi tai englanniksi.

Mutta se on hyvä, että ainakin toinen meistä oppi jotain uutta. Olen suoraan sanoen yllättynyt, että näin maailmanhistoriaan liittyvä perusasia ei ollut tiedossa.

Tuo artikkeli oli siitä hyvä, että siinä nimenomaan juuri todettiin, että Hitler nousi valtaan poliittisen prosessin kautta, laillisesti, eikä vallankumouksella. Alleviivattuna asiasta kaksi kohtaa alla.

HISTORY OF GERMANY
http://www.historyworld.net/wrldhis/PlainTextHistories.asp?groupid=2809&HistoryID=ac62&gtrack=pthc

Hindenburg and Hitler: 1929-1933

During four years of economic turmoil, as the unemployment figure rises to 4.3 million in September 1931 and more than 6 million in 1932 (and Nazi seats in the Reichstag make comparable gains), Hitler jockeys for position with Germany's political establishment. At the head of the nation is Hindenburg, the war veteran who has been elected president of the republic in 1925. He and Hitler are the two most significant figures during the mounting crisis.

Elections in 1930 bring the first indication that the Nazis are now a power to be reckoned with. The campaign is marred by violence from both Nazis and Communists, but it brings the two extremist parties unprecedented success. Nazi representation in the Reichstag rises from 12 to 107, while the Communists win 77 seats

The success of the Communists helps Hitler in his grassroots campaign, as the man who can save Germany from this Jew-inspired foreign creed. But at the same time his own appeal to the masses causes the political establishment in the centre to close ranks against him. In the next three years a succession of schemes are hatched by Hindenburg and the established politicians to form alliances which will keep Hitler out of power.

As their various coalitions crumble in disagreement, a more dangerous policy comes under consideration. Perhaps the best way forward may be to smother Hitler's ambitions by giving him a little power within a government controlled by others?

Hitler himself is adamant in any negotiation. He will only take power if it is legitimately conferred. And he will accept nothing less than the role of chancellor.

Meanwhile his share of the vote continues to rise. When Hindenburg's first term of office as president comes to an end, in March 1932, Hitler stands against him. In the first round he wins 30% of the vote, in the second 36.7%. This is not sufficient to prevent the re-election of the 85-year-old field marshal, but it is more than enough to establish Hitler in the public's mind as a potential leader in waiting.

Rivalries among the politicians favoured by Hindenburg prompt the second Reichstag election of the year, in July 1932. This time the Nazis achieve another breakthrough, becoming with 230 seats the largest party (the Social Democrats are second, the Communists third). Yet the Nazis cannot find partners to form a ruling coalition - a situation which results in yet another election, in November 1932.

For the first time, in what has been until now a crescendo of success since 1930, the Nazi vote slips (by 2 million). In the circumstances Hitler becomes slightly more willing to compromise in his negotiations with a weary political establishment, though he still demands nothing less than the office of chancellor for himself.

In January 1933 Hitler comes to an agreement with Franz von Papen, a political amateur who has been appointed chancellor by Hindenburg in June 1932. Papen attempts to persuade Hindenburg that his agreement with Hitler is the safest way out of the present impasse. If Hindenburg will appoint Hitler chancellor and Papen vice-chancellor, Papen will form a cabinet in which, with Hitler's agreement, the Nazis will hold only three out of eleven portfolios. From that position they can do little harm. Hindenburg agrees.

So, on 30 January 1933, the 43-year-old Adolf Hitler becomes chancellor of Germany - legally rather than by revolution, unlike the despised Marxists in Russia. His revolution, at least as ruthless as theirs, is to be put in place after achieving power.
 
Kiitos, englanti kelpaa kyllä oikein hyvin.

Nimenomaan, mielenkiintoista aina oppia uutta!

Valitettavasti, tällä kertaa ei sitä oppimiskokemusta tullut. Saksan historia kun, vähemmän yllättäen, on sama, kirjoitetaan se sitten suomeksi tai englanniksi.

Mutta se on hyvä, että ainakin toinen meistä oppi jotain uutta. Olen suoraan sanoen yllättynyt, että näin maailmanhistoriaan liittyvä perusasia ei ollut tiedossa.

Tuo artikkeli oli siitä hyvä, että siinä nimenomaan juuri todettiin, että Hitler nousi valtaan poliittisen prosessin kautta, laillisesti, eikä vallankumouksella. Alleviivattuna asiasta kaksi kohtaa alla.

HISTORY OF GERMANY
http://www.historyworld.net/wrldhis/PlainTextHistories.asp?groupid=2809&HistoryID=ac62&gtrack=pthc

Hindenburg and Hitler: 1929-1933

During four years of economic turmoil, as the unemployment figure rises to 4.3 million in September 1931 and more than 6 million in 1932 (and Nazi seats in the Reichstag make comparable gains), Hitler jockeys for position with Germany's political establishment. At the head of the nation is Hindenburg, the war veteran who has been elected president of the republic in 1925. He and Hitler are the two most significant figures during the mounting crisis.

Elections in 1930 bring the first indication that the Nazis are now a power to be reckoned with. The campaign is marred by violence from both Nazis and Communists, but it brings the two extremist parties unprecedented success. Nazi representation in the Reichstag rises from 12 to 107, while the Communists win 77 seats

The success of the Communists helps Hitler in his grassroots campaign, as the man who can save Germany from this Jew-inspired foreign creed. But at the same time his own appeal to the masses causes the political establishment in the centre to close ranks against him. In the next three years a succession of schemes are hatched by Hindenburg and the established politicians to form alliances which will keep Hitler out of power.

As their various coalitions crumble in disagreement, a more dangerous policy comes under consideration. Perhaps the best way forward may be to smother Hitler's ambitions by giving him a little power within a government controlled by others?

Hitler himself is adamant in any negotiation. He will only take power if it is legitimately conferred. And he will accept nothing less than the role of chancellor.

Meanwhile his share of the vote continues to rise. When Hindenburg's first term of office as president comes to an end, in March 1932, Hitler stands against him. In the first round he wins 30% of the vote, in the second 36.7%. This is not sufficient to prevent the re-election of the 85-year-old field marshal, but it is more than enough to establish Hitler in the public's mind as a potential leader in waiting.

Rivalries among the politicians favoured by Hindenburg prompt the second Reichstag election of the year, in July 1932. This time the Nazis achieve another breakthrough, becoming with 230 seats the largest party (the Social Democrats are second, the Communists third). Yet the Nazis cannot find partners to form a ruling coalition - a situation which results in yet another election, in November 1932.

For the first time, in what has been until now a crescendo of success since 1930, the Nazi vote slips (by 2 million). In the circumstances Hitler becomes slightly more willing to compromise in his negotiations with a weary political establishment, though he still demands nothing less than the office of chancellor for himself.

In January 1933 Hitler comes to an agreement with Franz von Papen, a political amateur who has been appointed chancellor by Hindenburg in June 1932. Papen attempts to persuade Hindenburg that his agreement with Hitler is the safest way out of the present impasse. If Hindenburg will appoint Hitler chancellor and Papen vice-chancellor, Papen will form a cabinet in which, with Hitler's agreement, the Nazis will hold only three out of eleven portfolios. From that position they can do little harm. Hindenburg agrees.

So, on 30 January 1933, the 43-year-old Adolf Hitler becomes chancellor of Germany - legally rather than by revolution, unlike the despised Marxists in Russia. His revolution, at least as ruthless as theirs, is to be put in place after achieving power.
Postauksesi perusteella Hitlerin hallinto oli siis laillinen kaikkine hirmutekoineen, no olihan Leninin valtaantulo tuon ajattelun mukaan laillinen ja Stalinin hirmuteot laillisia ja toki EU`n toimet ovat vain tämän toiminnan jatkumoa(n)
 
Postauksesi perusteella Hitlerin hallinto oli siis laillinen kaikkine hirmutekoineen, no olihan Leninin valtaantulo tuon ajattelun mukaan laillinen ja Stalinin hirmuteot laillisia ja toki EU`n toimet ovat vain tämän toiminnan jatkumoa(n)
(y)
Inkkarilta hyvää työtä. Näin nämä ääri-oikeistolaiset saadaan esille. Natsien ja Hitlerin "laillisuuksien" puolustaminen on kaiken sen kansanmurhan ja rodullisten puhdistusten jälkeen, mitä Saksassa TMS aikaan tapahtui, todella törkeää, ja melkein etten sanoisi että peräti viharikos kansanryhmää vastaan. Tomtom voisi lätkäistä vaikka SS-ribbonin Mustaruudille.
 
Taitaa nimenomaan Saksalle sopia hyvin se, että Juncker kompuroi pestissään ja huolella. Saksan osuutta tässä rauhanjärjestössä sopisi pohtia ja analysoida julkisesti laajemminkin, mutta kun se ei ole suomalaistenkaan agendalla.
 
Taitaa nimenomaan Saksalle sopia hyvin se, että Juncker kompuroi pestissään ja huolella. Saksan osuutta tässä rauhanjärjestössä sopisi pohtia ja analysoida julkisesti laajemminkin, mutta kun se ei ole suomalaistenkaan agendalla.

Saksa on se talousdynamo ja johtaa. Ranska "säteilee" ja luulee olevansa kovinkin tärkeä. Luxemburgin mies töttöröi niin päissään ettei matolla pysy. Britit lähtivät.

Siinä koko kuva.
 
Radio Luxemburgilla oli ansionsa. Mr. Luxemburgilla niitä ei ole samassa mitassa.

Oi niitä aikoja, kun

-luxemburg soitti rokkia
nuoret salaa kuunteli-:cry:
 
Tuo muuten ei pidä paikkaansa kyse oli vallankaappauksesta, perehdy historiaaan älä propagandaan.

Ehkä ihmisillä menee tässä nyt vähän sekaisin Hitlerin vallanotto natsipuolueen sisällä (jossa vastustajat ja kilpailijat murhattiin surutta) ja Führeriksi nousu, jossa Hitler noudatti laillisuuden ulkoisia tunnusmerkkejä mutta kiristämällä ja uhkailemalla. Minään laillisuusmiehenä Hitleriä tuskin voi kuitenkaan pitää.

Anekdoottina mainittakoon että Hitlerin vastaehdokkaaksi yritettiin saada Zeppelin-yhtiön nokkamiestä Hugo Eckeneriä. Hän oli julkisuudessa natsien kiivaimpia vastustajia muttei kuitenkaan lopulta halunnut lähteä politiikkaan. Eckenerin kansansuosio suojeli häntä natsien pahimmilta puhdistusaikeilta, hallinto lopulta sensuroi hänet vain 'pehmeästi' julkisuudesta ja yhtiön johdosta sulkemalla.
Eckenerin presidenttikampanja olisi kuitenkin mielenkiintoinen mitä jos-skenaario: hän oli 30-luvulla valtavan kuuluisa, samanlaisessa teknologian ihmemiehen asemassa kuin vaikkapa Elon Musk tänään.
 
Vaikea enää Eu:sta muodostaa kantaa. Todennäköisesti eroamisen haittoja suurennellaan vaikka varmasti niitä on. Samoin hyötylistassa on paljon normaaleja vapaan maan asioita. Vakautta ja työtä. Montako vapaata demokraattista kansalaisyhteiskuntaa on muuttunut kazakstaniksi? Sellaisella pelotellaan kuitenkin.

Onko moraalisesti oikein että kokoajan enemmän syrjäytynyt eliitti vie kansakunnalta itsemääräämisoikeutta ja kohti parin maan muodostamaa valtablokkia jossa suomella ei ole kunnon sananvaltaa? Oli lyhytnäköisiä taloudellisia hyötyjä tai ei. Lyhytnäköisiä siksi koska pitkät ennusteet eivät ole osuneet.

Jos eu:sta eroaminen tuo ongelmia kansakunta kärsii ja menee eteenpäin vastatuuleen rakentaen oman tulevaisuuden mikä tähtiin kirjoitettu. Jos eu:ssa pysyminen tuo rahaa maahan,mutta kansakunta menettää itsemääräämisoikeutensa eikö se silloin ole jo moraalikysymys?
 
Milloin Kreikka ja muut Välimeren mafiavaltiot (mm. Italia) maksavat velkansa?

Huvittuneena odotan vastausta Dressman-pukuisilta. Odotan vastausta odotuksesta suorastaan kihisten. Tekisi mieli lyödä vetoa asiasta, (mutta en lyö), sieluni asiasta. Oma logiikkani ja itsekunnioitukseni taitaa olla arvokkaampi kuin paskanaamojen valheet, kai?

No - huvittuneena odottelen eurosoperruksia. Ainakin saa nauraa, jos ei mitään muuta.
 
Viimeksi muokattu:
Eihän ne ikinä edes pystyisi maksamaan vaikka haluja olisikin. Eikä niitä halujakaan ilmeisesti tule koskaan olemaan.
 
Milloin Kreikka ja muut Välimeren mafiavaltiot (mm. Italia) maksavat velkansa?

Huvittuneena odotan vastausta Dressman-pukuisilta. Odotan vastausta odotuksesta suorastaan kihisten. Tekisi mieli lyödä vetoa asiasta, (mutta en lyö), sieluni asiasta. Oma logiikkani ja itsekunnioitukseni taitaa olla arvokkaampi kuin paskanaamojen valheet, kai?

No - huvittuneena odottelen eurosoperruksia. Ainakin saa nauraa, jos ei mitään muuta.

Talous nousee koko EU alueella ja työttömyysluvut paranevat vaikka eräiden mukaan eletään rutiköyhässä kalifaatissa. Minua naurattaa enemmänkin nämä jotka kuvittelevat kansan haluavan pois EU:sta, toki Huhtasaaren tuleva tappiokin laitetaan kulttuurimarxistien salaliittojen piikkiin.

Sinänsä huvittavaa että äärioikeistolaisilta sivuilta uutisensa saavat henkilöt väittävä EU:n olevan jonkinlainen natsi-Saksan toinen tuleminen.
 
Talous nousee koko EU alueella ja työttömyysluvut paranevat vaikka eräiden mukaan eletään rutiköyhässä kalifaatissa. Minua naurattaa enemmänkin nämä jotka kuvittelevat kansan haluavan pois EU:sta, toki Huhtasaaren tuleva tappiokin laitetaan kulttuurimarxistien salaliittojen piikkiin.

Sinänsä huvittavaa että äärioikeistolaisilta sivuilta uutisensa saavat henkilöt väittävä EU:n olevan jonkinlainen natsi-Saksan toinen tuleminen.

Niinpä. Vaikka oikeampi vertauskuva olisi Sodoma ja Gomorra tai Rooman loppuajat. Juncker the Drunkenmaster vetäisee sellaiset henkilöitymät ettei lähihistoriasta löydy toista.
 
Kun on jo reilut neljäkymmentä vuotta matkustellut, asunut ja tehnyt töitä niin täällä kuin muuallakin, osaa arvostaa korkealle sitä kehitystä mitä sekä Suomessa että muualla Euroopassa on tapahtunut. Henkinen ja aineellinen hyvinvointi on todellakin tavoittanut suurimman osan suomalaisista. Minun puolestani jokainen saa kannattaa ja ajatella mitä tahansa ja hankkia elämänsä juuri sellaisista puitteista mitkä itse kullekin parhaiten sopii. Se on sitä eurooppalaisuuden mukanaan tuomaa vapautta parhaimmillaan.

Minulle yhtenäinen Eurooppa on kotimaa, Suomen ohella..Ei pelkästään siksi että se on maailman rikkain ja merkittävin talousalue. Vaikka juuri siksi se antaa yksittäiselle kansalaiselle parhaat mahdolliset lähtökohdat menestyä taloudellisesti. Minulle Eurooppa tarkoittaa vapautta ja turvallisuutta monilla eri merkityksillä.. Ja, vastapainoksi kenenkään ei ole pakko matkustaa Suomesta minnekään. Täälläkin on ihan hyvä elää. Tiedän että töitä riittää jokaiselle niitä haluavalle ja toisaalta sosiaaliturva maksaa peruselintason sekä asumisen vaikkei koskaan halua kuluttaa tuntiakaan töiden tekemiseen.

Olen nähnyt ja tunnen ihmisiä jotka ovat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä huolimatta taloudellisessa mielessä äärimmäisestä köyhyydestä. Minulla on jopa sellaisia ystäviä. He haluavat elää omalla tavallaan.. Ja toisaalta, tiedän tapauksia jolloin elämä on päättynyt itsemurhaan vaikka ihmisellä olisi ollut rahaa käytettävissään kymmeniä miljoonia.

Minulla on omat kokemukseni ja mielipiteeni yhtenäisestä Euroopasta. Tiedän että vapauteni on kasvanut ja uskon sen myös säilyvän Suomen EU:n jäsenyyden myötä.
Kuten olen jo monta kertaa sanonut...tulkoon jokainen onnellinen omalla tavallaan ja uskollaan. Toivon että tulevaisuudessakin kaikilla suomalaisilla säilyy vapaus valita itselleen paras tapa elää ja tulla onnelliseksi.
 
Toivon että tulevaisuudessakin kaikilla suomalaisilla säilyy vapaus valita itselleen paras tapa elää ja tulla onnelliseksi.

Juuri näin. Ja liian usein EU saa loskaa niskoilleen yksittäisiltä kansalaisilta tai ryhmiltä....huomaamatta jää kuinka varsinaisen asian takana ovatkin ihan meidän omat loppatopit.

Tottakai EUa on seurattava katseella ja tarkoin...jossain kohtaa lienee se rajapinta, jonka tultua saavutetuksi on paikallaan irtautua siitä.....tai sitten vaihtoehto bee: ryhtyä aiempaa tiukemmin harjoittamaan omaa kansalliseen itsemääräämisoikeuteen perustuvaa päätöksentekoa. Ja ehdotan vakavasti jälkimmäistä.

Jälkimmäistä harjoittamalla ei tosin sitten irtoa palkkiovirkoja Unionista, niitä, jotka ovat visusti saksalaisen peukalon alla. Mutta kenties kotimaan pitäisi aina olla no yksi, kun valittu kansankynttilä on asialla.
 
Back
Top