Kertauksen vuoksi palkkakehitysgrafiikka:
http://www.findikaattori.fi/verti/G...rkkinat/palkkojen_kehitys&x=550&y=420&lang=fi
http://www.findikaattori.fi/verti/G...rkkinat/palkkojen_kehitys&x=550&y=420&lang=fi
EU - onko järkee vai ei?
- Viestiketjun aloittaja vlad
- Aloitus PVM
krd
Ylipäällikkö
Ja tulot ja menot valtion osalta: https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkinen-talous/Valtion-tulot-ja-menot/
Menot karanneet käsistä. Siihen on muitakin syitä kuin palkat ja niistä on keskusteltu jo muissakin ketjuissa.
Menot karanneet käsistä. Siihen on muitakin syitä kuin palkat ja niistä on keskusteltu jo muissakin ketjuissa.
jurppi
Ylipäällikkö
Näin juuri..
Tämäkin käppyrä lienee ollut jo monta kertaa esillä. Vuosina 2008-2009 tapahtui julkishallinnon tulojen osalta romahdus, samalla kun kulut jatkoivat tasaista kasvuaan. Harmillisinta että menot näyttävät ampaisevan edelleenkin kohti kaakkoa, vaikka tulopuoli meinaa taas lerpahtaa..johtuneekohan siitä että meillä on verotus nostettu jo ns. tappiinsa..kansalta ei saada enempää kerättyä rahaa valtion kassaan. Tuloveroja jos korotetaan niin käteen jäävät tulot pienenee mikä näkyy heti vähennyksen ALV-kertymässä. Jos puolestaan ALV:a korotetaan niin sitten vain ostetaan vähemmän ja taas verottajan karvainen koura kauhaiseen tyhjää..
Lainaus on samoilta veronmaksajien sivuilta kuin edellinenkin....
Eikä tästä voi EU:a tai Euroa syyttää. Varsinkin tuo kustannusten kasvu johtuu täysin omista ratkaisuistamme. Ja toisiaalta myös tulokertymän kehityksen vaisuuteen löytyy myös yhteiskunnan tasolla selkeät itse aiheutetut syynsä. Se kuuluisa kilpailukyvyn puute sekä suurimpana.
Eikä meillä ole edelleenkään kyetty tekemään yrittäjyydestä ja yrittämisestä aikaisempaa houkuttelevampaa. Suomeen tarvittaisiin vuosittain vähintäänkin 50.000 - 100.000 yrittäjän ja yrityksen lisäystä. Jos me jatkamme vanhaan malliin ihmisten kouluttamista työttömiksi työpaikan odottelijoiksi niin ei hyvä seuraa. Koko yhteiskunnan koulutusjärjestelmää tulisi uudistaa siten että vähintäänkin puolet koulutettavista nuorista ryhtyisi yrittäjiksi. Työllistämällä ensi vaiheessa itsensä ja onnistuneessa tapauksessa yritykseen voitaisiin palkata lisäväkeä jne.
Tällainen muutos vaatisi yhteiskunnalta suuren asennemuutoksen. Jää nähtäväksi antavatko meidän poliitikkomme siihen mahdollisuuden.
Joka tapauksessa näen asiat niin että ne jotka eivät ota (tai kykene ottamaan) henkilökohtaisesti vastuuta omasta (ja perheensä) toimeentulosta yrittäjyyden myötä ovat tulevaisuudessa luusereita. Tulevaisuuden muuttuvilla työmarkkinoilla pärjäävät vain kaikkein yritteliäimmät ja ahkerimmat tekijät. Fiksuimmat yrittäjät eivät palkkaa enää yhtään ns. työntekijän statuksella olevaa henkilöä. Kaikki ulkopuolinen työvoima voidaan (ja ehdottomasti pitää) ostaa alihankintana. Työn kustannukset täytyy mitoittaa tuottavuuteen jo primäärivaiheesta alkaen. Siksi työn tekemistä voi ostaa vain ja ainoastaan tarkasti mitoitettuna tuottavuuspalveluna.
http://eurothinktank.fi/?p=161
HAIKAILUA REALISTISEN TALOUSPOLITIIKAN PERÄÄN
CATEGORIES : BLOGI, EUROALUE, EUROEXIT, TALOUSKASVU, UNCATEGORIZEDAUTHOR: EUROTHINKTANK
Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Antti Suvanto kirjoittaa Euro&talous -blogissaan markan perään haikailun olevan turhaa. Vastaan Suvannon blogiin, jotta Suomesta kuuluisi muitakin ääniä kuin eurovarjon alle käpertyneiden, köyhtyneiden ja pelokkaiden kansalaisten hiljaista hyminää.
Suvanto mm. pelottelee Suomen vaikutusvallan vähenemisellä Eurooppa-asioissa. Menettäisimme siis sitä vaikutusvaltaa, josta Suomi on nauttinut esim. Kreikan neuvotteluissa. Mitä siitä seuraisi? Tuskin ainakaan vastuiden kasvua. Päinvastoin, Suomen vastuut Kreikan ja muiden lainoista ovat varsin laajat ottaen huomioon, ettei Suomella ollut juuri mitään osaa eikä arpaa kriisin synnyssä. Mitä taloudellista hyötyä vaikutusvallasta on ollut? Mitä muuta hyötyä eurojäsenyyden ”vaikutusvallasta” on ollut? Eivätkö ne hyödyt olisi jo aika kvantifioida kunnollisella tieteelliselle kritiikille avoimella tutkimuksella, johon Suomen Pankilla on kannustin ja rahoitus?
Suvanto väittää samaisessa blogissaan, että syynä Suomen talousahdinkoon ei ole euro, vaan tuottavuusaukon jättäneet ICT:n ja metsäteollisuuden romahdus. Suvannolta löytyy rehellisyyttä myöntää, että valuutan heikkeneminen olisi saattanut pehmentää sopeutumista. Hän myös toteaa, että Ruotsin kokonaistuotannon taso ylitti taantumaa edeltäneen tason jo vuonna 2010, kun Suomessa madellaan edelleen kuutisen prosenttia vuoden 2008 tason alapuolella. Jos siis tarkkoja ollaan, Suomi ei ole vieläkään toipunut. On totta, ettei euroa voi syyttää Nokian ja metsäteollisuuden johtajien vääristä strategisista valinnoista, mutta euroa voi syyttää siitä, että Suomen talous ei ole pystynyt Ruotsin tavoin elpymään viime vuosien negatiivistä ulkoisista shokeista, jollaisia väistämättä osuu pieniin avoimiin talouksiin ennemmin tai myöhemmin.
Suvanto väittää että Saksan viennin menestys osoittaa valuuttakurssille jäävän hyvin vähän selitysvoimaa. Saksan vientimenestys selittyy kuitenkin merkittävästi nimenomaan valuuttakurssilla, sillä ilman eurojäsenyyttä Saksan valuutta vahvistuisi ja vienti laskisi. Euron kiinteän sidoksen johdosta näin ei ole käynyt.
Jotkut Suomessa haikailevat juuri Saksan kaltaisen politiikan perään. Sekin haikailu näyttää olleen turhaa. Utopiat kilpailukyvyn korjaamisesta yhdellä yhteisesti sovitulla tuottavuusloikalla ovatkin lähellä sitä epärealismia, joka on usein vaivannut Suomalaista talouspolitiikkaa. Suomi on monella tavoin erilainen kuin kustannustietoinen Saksa, mm. pienuutensa, erikoistuneen tuotantorakenteensa, inflaatioherkkyytensä ja instituutioidensa johdosta.
Suvanto viittaa myös Tanskaan, joka on epäilemättä nauttinut naapurimaan Saksan hyvästä talousvedosta. Tanskan kotitalouksien suuri velkaantuminen ja asuntojen hintojen nousu tuo mieleen kuitenkin euroaluetta vaivanneet velkavetoiset kiinteistökuplat.
Jos kerran taloutemme on hyvin herkkä muutaman suuren ICT ja metsäteollisuusjohtajan virheille, valuuttaregiiminä euro on täysin väärä valinta. Mitä haavoittuvaisempia olemme, sitä huonompi vaihtoehto eurosidos on kelluvalle valuuttakurssille, joka joustaa ja mahdollistaa uusien versojen kasvun ja menestyksen eteen osuvista kuopista huolimatta.
En epäile Suvannon taloustieteellistä osaamista ja kyvykkyyttä. Sen johdosta epäilenkin että Suvanto vain ”unohtaa” mainita, että valtion velan arvo muuttuu kelluvan valuuttakurssin mukana. Velka on usein pitkäaikaista, eikä sitä sen johdosta tarvitse maksaa heti valuutan heikennyttyä takaisin. Takaisinmaksun voi hyvin ajoittaa niihin parempiin aikoihin, jotka seuraavat kelluvaan valuuttakurssiin siirtymisen jälkeen, viennin, talouskasvun ja työllisyyden elvyttyä, ja välittömät valuuttakurssivaikutukset tulisi suhteuttaa elpymisen alentamaan valtion velkaantumistarpeeseen.
Suvannon mukaan mikään vastuullinen päättäjätaho ei ota euroeron kaltaista riskiä, ja siksi markan palauttamispuheissa ei ole kovinkaan paljon realismia. ”Vastuullinen päättäjätaho” otti kuitenkin suuren riskin liittäessään Suomen euroon. Eikö vastuullisuutta olisi nimenomaan myöntää ja korjata virhe? Onko ”vastuullinen päättäjätaho” todellakin niin lyhytnäköinen, että se näkee vain valuuttaregiimin siirtymäkauden talousvaikeudet, jotka puolestaan ovat sitä suurempia, mitä pitempään päästöstä lykätään ja mitä suurempi euron vaihtokurssin vinouma on suhteessa kelluvaan vaihtokurssiin.
Elina Berghäll
HAIKAILUA REALISTISEN TALOUSPOLITIIKAN PERÄÄN
CATEGORIES : BLOGI, EUROALUE, EUROEXIT, TALOUSKASVU, UNCATEGORIZEDAUTHOR: EUROTHINKTANK
Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Antti Suvanto kirjoittaa Euro&talous -blogissaan markan perään haikailun olevan turhaa. Vastaan Suvannon blogiin, jotta Suomesta kuuluisi muitakin ääniä kuin eurovarjon alle käpertyneiden, köyhtyneiden ja pelokkaiden kansalaisten hiljaista hyminää.
Suvanto mm. pelottelee Suomen vaikutusvallan vähenemisellä Eurooppa-asioissa. Menettäisimme siis sitä vaikutusvaltaa, josta Suomi on nauttinut esim. Kreikan neuvotteluissa. Mitä siitä seuraisi? Tuskin ainakaan vastuiden kasvua. Päinvastoin, Suomen vastuut Kreikan ja muiden lainoista ovat varsin laajat ottaen huomioon, ettei Suomella ollut juuri mitään osaa eikä arpaa kriisin synnyssä. Mitä taloudellista hyötyä vaikutusvallasta on ollut? Mitä muuta hyötyä eurojäsenyyden ”vaikutusvallasta” on ollut? Eivätkö ne hyödyt olisi jo aika kvantifioida kunnollisella tieteelliselle kritiikille avoimella tutkimuksella, johon Suomen Pankilla on kannustin ja rahoitus?
Suvanto väittää samaisessa blogissaan, että syynä Suomen talousahdinkoon ei ole euro, vaan tuottavuusaukon jättäneet ICT:n ja metsäteollisuuden romahdus. Suvannolta löytyy rehellisyyttä myöntää, että valuutan heikkeneminen olisi saattanut pehmentää sopeutumista. Hän myös toteaa, että Ruotsin kokonaistuotannon taso ylitti taantumaa edeltäneen tason jo vuonna 2010, kun Suomessa madellaan edelleen kuutisen prosenttia vuoden 2008 tason alapuolella. Jos siis tarkkoja ollaan, Suomi ei ole vieläkään toipunut. On totta, ettei euroa voi syyttää Nokian ja metsäteollisuuden johtajien vääristä strategisista valinnoista, mutta euroa voi syyttää siitä, että Suomen talous ei ole pystynyt Ruotsin tavoin elpymään viime vuosien negatiivistä ulkoisista shokeista, jollaisia väistämättä osuu pieniin avoimiin talouksiin ennemmin tai myöhemmin.
Suvanto väittää että Saksan viennin menestys osoittaa valuuttakurssille jäävän hyvin vähän selitysvoimaa. Saksan vientimenestys selittyy kuitenkin merkittävästi nimenomaan valuuttakurssilla, sillä ilman eurojäsenyyttä Saksan valuutta vahvistuisi ja vienti laskisi. Euron kiinteän sidoksen johdosta näin ei ole käynyt.
Jotkut Suomessa haikailevat juuri Saksan kaltaisen politiikan perään. Sekin haikailu näyttää olleen turhaa. Utopiat kilpailukyvyn korjaamisesta yhdellä yhteisesti sovitulla tuottavuusloikalla ovatkin lähellä sitä epärealismia, joka on usein vaivannut Suomalaista talouspolitiikkaa. Suomi on monella tavoin erilainen kuin kustannustietoinen Saksa, mm. pienuutensa, erikoistuneen tuotantorakenteensa, inflaatioherkkyytensä ja instituutioidensa johdosta.
Suvanto viittaa myös Tanskaan, joka on epäilemättä nauttinut naapurimaan Saksan hyvästä talousvedosta. Tanskan kotitalouksien suuri velkaantuminen ja asuntojen hintojen nousu tuo mieleen kuitenkin euroaluetta vaivanneet velkavetoiset kiinteistökuplat.
Jos kerran taloutemme on hyvin herkkä muutaman suuren ICT ja metsäteollisuusjohtajan virheille, valuuttaregiiminä euro on täysin väärä valinta. Mitä haavoittuvaisempia olemme, sitä huonompi vaihtoehto eurosidos on kelluvalle valuuttakurssille, joka joustaa ja mahdollistaa uusien versojen kasvun ja menestyksen eteen osuvista kuopista huolimatta.
En epäile Suvannon taloustieteellistä osaamista ja kyvykkyyttä. Sen johdosta epäilenkin että Suvanto vain ”unohtaa” mainita, että valtion velan arvo muuttuu kelluvan valuuttakurssin mukana. Velka on usein pitkäaikaista, eikä sitä sen johdosta tarvitse maksaa heti valuutan heikennyttyä takaisin. Takaisinmaksun voi hyvin ajoittaa niihin parempiin aikoihin, jotka seuraavat kelluvaan valuuttakurssiin siirtymisen jälkeen, viennin, talouskasvun ja työllisyyden elvyttyä, ja välittömät valuuttakurssivaikutukset tulisi suhteuttaa elpymisen alentamaan valtion velkaantumistarpeeseen.
Suvannon mukaan mikään vastuullinen päättäjätaho ei ota euroeron kaltaista riskiä, ja siksi markan palauttamispuheissa ei ole kovinkaan paljon realismia. ”Vastuullinen päättäjätaho” otti kuitenkin suuren riskin liittäessään Suomen euroon. Eikö vastuullisuutta olisi nimenomaan myöntää ja korjata virhe? Onko ”vastuullinen päättäjätaho” todellakin niin lyhytnäköinen, että se näkee vain valuuttaregiimin siirtymäkauden talousvaikeudet, jotka puolestaan ovat sitä suurempia, mitä pitempään päästöstä lykätään ja mitä suurempi euron vaihtokurssin vinouma on suhteessa kelluvaan vaihtokurssiin.
Elina Berghäll
jurppi
Ylipäällikkö
Vaikuttaisikohan Ruotsin talouden menestykseen ja Suomea parempaan kilpailukykyyn se että siellä tehtiin aika radikaaleja talous-, sosiaali- ja eläkepoliittisia muutoksia heti tämän nykyisen taantuman alkuvaiheissa? Juuri näitä samoja elementtejä on tarkoitus ottaa käyttöön meilläkin. Ollaan vain vajaat kymmenen vuotta jäljessä naapuriamme.
Kaiken lisäksi edelleenkin löytyy niitä jotka näkisivät hyväksi jatkaa velkavetoisesti julkista taloudenhoitoa. Kuvitellen vielä että devalvaatio (esim. oma valuutta ja sen kellutus) toisi onnen ja autuuden suomalaiselle tuotannolle, teollisuudelle ja yrittäjille. Ja että maksaisimme velkammekin joskus tulevaisuuden hyvinä vuosina.
Totuus on kuitenkin niin yksinkertainen että sitä on monien vaikea uskoa. Suomen talouden ja kilpailukyvyn korjaamiseen riittää pelkästään se että mitoitetaan jatkossa yhteiset menomme tuloja pienemmiksi. Kansantaloudessa pätee aivan samat perusasiat kuin tavallisen perheen yksitystaloudessa.
Kaiken lisäksi edelleenkin löytyy niitä jotka näkisivät hyväksi jatkaa velkavetoisesti julkista taloudenhoitoa. Kuvitellen vielä että devalvaatio (esim. oma valuutta ja sen kellutus) toisi onnen ja autuuden suomalaiselle tuotannolle, teollisuudelle ja yrittäjille. Ja että maksaisimme velkammekin joskus tulevaisuuden hyvinä vuosina.
Totuus on kuitenkin niin yksinkertainen että sitä on monien vaikea uskoa. Suomen talouden ja kilpailukyvyn korjaamiseen riittää pelkästään se että mitoitetaan jatkossa yhteiset menomme tuloja pienemmiksi. Kansantaloudessa pätee aivan samat perusasiat kuin tavallisen perheen yksitystaloudessa.
Olen monesta asiasta samaa mieltä, mutta taloustieteitä lukeneena, on hyvä korjata tämä käsitys. Totuus on nimittäin yksinkertaisesti juuri päinvastoin. Kansantalous on täysin eri asia ja asiat siinä toimivat eri tavoin kuin tavallisen perheen yksityistaloudessa. Eihän me esim. tarvittaisi taloustieteilijöitä, jos asia olisi, kuten sanot
Tuo ajatus on kyllä hyvin luonnollinen ja valitettavasti siksi myös varsin yleinen. Valitettavasti siksi, että se johtaa harhaan joskus vaarallisella tavalla. Yksi esimerkki on juuri tuo, mihin viittaat. Se tunnetaan taloustieteen yhtenä maalaisjärkiajattelun paradokseista nimellä "säästämisen paradoksi". Se tarkoittaa, että kun pyritään säästämään, niin todellisuudessa kansantalouden kokonaisdynamiikan kautta se johtaa siihen, että kaikki saavat säästettyä entistä vähemmän.https://en.wikipedia.org/wiki/Paradox_of_thrift
http://odin.fi/hm-monthly-5-2013-mehilaisten-tarina/
Ongelma on Duginilainen ideologia Venäjällä, Putin ei edes edusta sen kärkeä vaan he ketkä tulevat hänen jälkeensä.
Siinä meille on varattu vasallin rooli kuten EU:ssa.
Olemme täysin riippuvaisia USA:sta turvallisuuden suhteen monella tasolla, sitä riippuvuutta pitäisi loiventaa oman puolustuskyvyn ja puolustusteollisuuden kehittämisellä.
Sen jälkeenkin se on se suhde mitä pitää syventää molempien osapuolien intressien pohjalta, se tarjoaa mahdollisuuksia sekä Venäjän että EU:n vastapainoksi.
Koko tämä kuvio edellyttää USA:n peesailua Venäjän suhteen, näin olemme tehneetkin.
Nyt suhteita rasittaa Obaman tempoilu ja heikkous mutta sama on havaittavissa muidenkin maiden ja Yhdysvaltain suhteissa.
Suomessa kävi juuri iso kööri republikaaneja pyörähtämässä ja luomassa kontaktia tulevaisuutta varten, heidän visionsa sekä Venäjän että EU:n suhteen eroaa nykyisen USA:n hallinnon kannoista.
Tämä vahva atlanttinen suhde se minkä puitteissa Suomi voi maksimoida liikkumatilansa EU:n että Venäjän suhteen.
Omaa painoarvoamme tässä suhteessa vahvistamme kaikilla toimilla jotka vahvistavat itsenäistä puolustuskykyämme sekä vahvoilla kauppasuhteilla USA:n suuntaan.
.
Suurinta suvereniteettiä minä tässä tarjosin, siis mitä on saatavilla.
Voimme vaikuttaa painoarvoomme kumppanina eniten satsaamalla puolustukseen, Suomi oli yhtäkkiä arvokas kumppani kun Venäjä heräsi, se johtui meidän puolustuskyvystämme ei PISA tuloksista tai Stubbin kielitaidosta.
Joku pitää valita kolmikosta EU (Saksa-Ranska), Venäjä ja USA ja minä valitsen kauimpana meistä sijaitsevan keskuksen jonka intressit ovat vähiten ristiriidassa omiemme kanssa.
CarriE66
Kapteeni
Venäjän harrastama aggressiivinen voimapolitiikka on se joka käy kukkarollemme.
Ei. Olisiko ennemminkin aika vakavasti pohtia keinoja jolla Venäjä saadaan pakotettua noudattamaan sääntöjä jonka jälkeen voidaan taas käydä kauppaa ja rakentaa pohjaa pitkäkestoiselle yhteistyölle.
Mahdollisuuksia joiden varaan ei kannata laskea
Lue hetki Venäläistä ja Suomalaista mediaa niin selviää kuka lietsoo vastakkainasettelua ja ketä kohtaan.
Suomi voisi tehdä kaikkien kanssa rakentavaa yhteistyötä. Nykyinen vihan lietsominen venäläisiä kohtaan on melkosta rasismin kanssa flirttailua, joka vielä sattuu omaan nilkkaamme. Suomessa ollaan alemmuudentuntoisia, kun ei uskalleta olla rohkeasti itsenäisiä.
Sveitsin malli olisi hyvä mutta Venäjä ei tunnusta sitä, sitä on koitettu, se onnistuu jos saamme sen oman ydinpeloitteen
@CarriE66
Venäjä ei ole kohdistanut mitään "aggressiivista voimapolitiikkaa" Suomea kohtaan. Sen sijaan Venäjän luonnonvarat ja laajat markkinat tarjoaa mahdollisuuksia. Aijon kyllä perehtyä venäläiseen mediaan laajemmin, kunhan aloitan venäjän kielen opinnot. Olen saanut jo suosituksia medioiden suhteen, mutta aijon perehtyä laajasti.
Venäjä ei ole kohdistanut mitään "aggressiivista voimapolitiikkaa" Suomea kohtaan. Sen sijaan Venäjän luonnonvarat ja laajat markkinat tarjoaa mahdollisuuksia. Aijon kyllä perehtyä venäläiseen mediaan laajemmin, kunhan aloitan venäjän kielen opinnot. Olen saanut jo suosituksia medioiden suhteen, mutta aijon perehtyä laajasti.
Venäjä käyttää kaikkia keinoja mitä paletissa on jotta Suomessa lauletaan heidän laulujaan, hukkaat aikaasi.
Suurvallat toimii tavoillaan, eikä Venäjä ole siitä poikkeus. Luulin, että sinä Talvela arvostaisit itsenäisyyttämme.
Laitan tähän Puolustusvoimien ylipäällikkö Sauli Niinistön toteaman faktan: "– Suurvalta Venäjä pysyy naapurinamme, ja me pysymme Venäjän naapurina. Naapuruus on joka sään tosiseikka, josta on huolehdittava niillä tavoin kuin se on mahdollista."
Nykyinen Venäjä on existentiaalinen uhka Suomella, sen heikentäminen ja hajoittaminen on intressimme.
Jos valta vaihtuu ja uudet tuulet puhaltaa tilanne muuttuu, sitä muutosta Venäjälle on odoteltu vuosisatoja joten en pidättäisi hengitystäni.
Venäjän hajoaminen voisi olla monin tavoin tuhoisaa meille. Nykyisen establishmentin tilalle voisi nousta radikaaleja nationalisteja, jotka haluavat ulottaa Venäjän vallan kauemmaksi. Miksi toivomme sellaista?
Vahva ja vakaa Venäjä on meidän etu. Heimoaatteen kannattajana ymmärtänet sen, kun hieman pohdit asiaa.
Nykyinen hallinto on jo Duginilaisten käsissä suurelta osin, sen pahemmaksi meidän kannalta homma ei voi mennä, he todellakin haluavat ulottaa valtansa Suomeen.
Vahva ja vakaa Venäjä on aina tappanut sukulaisheimoja urakalla ja viimeisiä kitketään nykyään.