Edelleen. Systeemit ja yhteiskunnat ovat erilaiset.
Jos menet noihin maihin, et voi mennä pääsääntöisesti työnhakijaksi, vaan pitää saada lupa etukäteen. Eli käytännössä työpaikka pitää olla valmiina etukäteen. Jos taas lupaa ei ole, olet laiton. Ja jos haet Asylia ja Kela Goldia, sinulle korkeintaan nauretaan ja pääset detention centeriin jonka jälkeen saat potkun persuksiin, matkan rajalle ja 2-5 vuoden maahantulokiellon kaupan päälle.
Jos vierailet Singaporessa ja matka keskittyy Sentosalle tai Keppeliin tai Chinatowniin ja kosketus paikallisiin rajoittuu Rafflesin baarissa pakollisen Singapore Slingin juomisen yhteydessä baarimikon kanssa käyttyyn keskusteluun on kuva maasta yhdenlainen.
Jos pyörit esimerkiksi Geylang Roadin ja Guillemard Roadin välisellä alueella näet erilaisen Singaporen. Harvassa paikassa mailmaa olen esimerkiksi nähnyt yhtä laajaa ja organisoitua laittoman tavaran kauppaa kuin siellä. Ja täysin avoimesti. Kyseessä ei tosiaan ole mistään pikkubisneksestä vaan pelkästään tupakkaa diilattiin nopeastikkin arvioiden tuhansia askeja päivässä yhdessä ainoassa kadunkulmassa mitä katselin. Ja täysin avoimesti poliisin valvontakameroiden alla. On muuten hämmentävä näky kun tullaan Rolsilla ja Ferrarilla hakemaan verotonta röökiä kartonki ja jopa laatikkokaupalla. Kulma jota itse katselin oli Vietnamilaisten aluetta. Tutustuin hotellinpitäjään joka kertoi että kaverit ratsataan 1-2kk välein, saavat 6kk linnaa ja karkotuksen. Mutta noin 2 päivää ratsian jälkeen uudet miehet ovat jo pyörittämässä hommaa eikä katkoksia toimituksissa ole. Kaveri naurahti ja sanoikin, että ei ole mitenkään mahdotonta, että kaupan taustavoimat saattavat hyvinkin itse olla Singaporelaisia
. Malesialaisilla, Kiinalaisilla, Indonesialaisilla jne. oli omat kulmansa. Eikä toisten huudeille menty. Homma oli siistiä ja järjestäytynyttä. Ja päätellen tosiaan siitä, että asiakaskunta ei ollut mitään laitakaupungin asujamistoa kyseessä on normikuvio. Naiskauppa oli sitten aivan oma juttunsa. Kokonaiset 5-6 kerroksiset täysin tuliterät hotellit saattoivat olla pelkästään kyseiseen bisnekseen keskittyneitä. Luonnollisesti tarjonta ei ollut paikallista vaan ympäröivistä maista tulevaa mamutuontia.
Mitä yritän tällä sanoa on, että eri maiden vertaaminen on vaikeaa kun systeemit ovat niin erilaisia ja monia asioita ei näe pelkästään tilastoja katsellen. Singapore esimerkiksi ei ole mikään oikea maa, vaan yksittäinen kaupunki. Vähän sama jos vertaisi Ranskaa ja Monte Carloa keskenään ja ihmettelisi miksi Ranskassa on mamuongelma mutta Monte Carlossa ei vaikka suurin osa Monten asukkaista on maahanmuuttajia.
Ps: Jos käytte Singaporessa ja haluatte hyvää ruokaa kohtuuhinnalla, menkää Geylangille ja etsikää Lor 10 Geylang ja Lor 14 Geylang sivukatujen välinen pätkä pätkä mutta nimenomaan Geylang Roadilla. Aivan loistavia kansankuppiloita joissa paikalliset syövät lounasta ja päivällistä. Järkyttävän hyvää ruokaa tarjolla hyvään hintaan. Monet paikalliset tulevat kauempaakin syömään sinne ja paikka on tunnettu. Ei siis mikään slummi. Näin oli ainakin 2 vuotta sitten. Alue on kylläkin kallistumassa ja sinne on rakennettu paljon 2-4 tähden hotelleja joissa hinta on edullinen keskustaan verrattuna.