Urbaanin legendan mukaan Mauno Koivisto loi vakaan markan politiikan tai ainakin ohjasi sitä. Totuus on monivivahteisempi.
M
auno Koiviston johtavia periaatteita talouspolitiikassa olivat säästäväisyys, tiukka taloudenpito ja velan välttäminen.
Säästäväisyyden ja velkakammon taustalla on mahdollisesti lapsuuden kokemus huutokaupasta, jossa perhe myi asuntonsa selvitäkseen veloistaan.
Koivisto oppi jo poikasena kouriintuntuvasti, mitä ylivelkaantuminen tarkoittaa. Vastaava kokemus tuli myöhemmin eteen, kun hän Suomen Pankin pääjohtajana joutui kaksi kertaa anelemaan luottoa Kansainväliseltä valuuttarahastolta
-- SK - Säästäväisyyttä, tarkan markan politiikkaa ja velan karttamista – Tätä oli manuaalinen ohjaus
-------------------------------
”Ei uskottu, jos sanottiin, että vain vakaa rahanarvo turvaa tuotannon ja työllisyyden pitkällä tähtäimellä, että vain sillä tavalla investointitoiminta ja kaikki suunnittelu pysyy vakaalla pohjalla”, Kullberg harmittelee.
”Vakaan markan politiikka ei tarkoittanut vain taistelua valuuttakurssien puolesta. Se oli ennen kaikkea taistelua inflaatiota vastaan”, hän sanoo kotonaan Espoon Westendissä muutamaa päivää ennen kirjansa julkistamista.
Häntä suututtaa vieläkin, että vakaan markan politiikasta ryhdyttiin ilkeämielisesti käyttämään nimitystä ”vahvan markan politiikka”. Vakaasta markasta tuli Suomen Pankin haluamatta vahva markka, ”koska keskuspankin normeja ei kunnioitettu muualla”.
”Markan kurssi vahvistui vähitellen, totta kai, kun inflaatio eteni Suomessa nopeammin kuin muualla maailmassa. Sorsan ehdottama yhteiskuntasopimus oli viimeinen yritys saada kustannukset alas ja korjata epäsuhta, mutta sitäkään ei hyväksytty.”
--
SK - Rolf Kullbergin puolustuspuhe: ”Niin paljon vääriä käsityksiä”