Valtiovarainpäällikkö
Fabian Langenskiöldin aloitteesta senaatti esitti joulukuussa 1859 keisarille, että Venäjän setelit eivät olisi Suomessa enää käypiä nimellisarvostaan, vaan todellisesta hinnasta, joka määräytyisi
Pietarin pörssissä. Taustalla oli
Krimin sodasta vuosina 1853–1856 johtunut Venäjän talouden epävakaus, jolloin
Suomen Pankki oli lopettanut ruplamääräisten seteliensä lunastamisen hopealla. Suomi anoi lupaa omalle rahalleen ja sai sen lopulta 4. huhtikuuta 1860, kun keisari
Aleksanteri II allekirjoitti
Keisarillisen Majesteetin Armollisen Ilmoituksen muutetusta raha-yksiköstä Suomen Suuriruhtinanmaalle.
[15]
Aluksi markan kurssi oli sidottu ruplan arvoon: yksi markka vastasi 1⁄4 ruplaa.
[16][17] Rahan nimi valittiin kilpailulla.
[17]
Markka sidottiin hopeakantaan vuonna 1865 – ilman Venäjän ruplaa. Tällöin
naula hopeaa vastasi arvoltaan 94,48 markkaa. Vuonna 1878 markka sidottiin
kultakantaan, jolloin 20 markkaa vastasi arvoltaan 6,45 grammaa kultaseosta, jossa oli 900 promillea kultaa.
Vuosina 1945–1947 markka
devalvoitiin useita kertoja, samoin jälleen vuonna 1957. Niinpä 1950-luvulla markan arvo oli enää vajaa sadasosa siitä, mikä se oli ollut ennen ensimmäistä maailmansotaa. Vuonna 1962 säädettiin uusi rahalaki, joka tuli voimaan seuraavan vuoden alussa. Tällöin toteutettiin
rahauudistus, jonka jälkeen uusi markka vastasi sataa vanhaa markkaa ja uusi penni yhtä vanhaa markkaa.
Vuonna 1991 markka sidottiin Euroopan valuuttayksikkö
ecuun, mutta jouduttiin parin kuukauden sisään irrottamaan jälleen yhdellä 12 prosentin devalvaatiolla. Markka kellutettiin taas 1992 ja se liittyi
Euroopan valuuttajärjestelmään 1996.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rahan_historia_Suomessa