Kansallismielisyys kasvaa Euroopassa - mitä Euroopan unionin jälkeen?
Nationalismi kasvaa ja voi hyvin Euroopassa, jotka painii talousvaikeuksien ja siirtolaiskriisin kanssa. Maahanmuuttokriittiset ja kansallismieliset puolueet nostavat kannatustaan ympäri Eurooppaa. Kansallinen rintama, Tanskan kansanpuolue, Vaihtoehto Saksalle, Laki ja oikeus...Perussuomalaiset.
Maahanmuuttokriittisyys on yleisintä
nuorten aikuisten joukossa. Rautaesiripun murtumisen aikaan varttuneiden keski-ikäisten - tai vielä pahempaa, 1960-luvun partaradikaalien - tuntuukin olevan kaikkein vaikeinta ymmärtää nykytilannetta. Käsitys hurjaa vauhtia kasvavasta kansallismielisestä liikkeestä ja sen takana vaikuttavista syistä on pintapuolinen.
Euroopan unioni ja Schengen-alue rakennettiin hyvin erilaisessa historiallisessa tilanteessa kuin mitä elämme nyt. Eurooppalaisilla oli myöhemmin ehkä naiviksikin paljastunut usko Euroopan kansojen yhdentymiseen. Nyt päälle kaksikympppiset nuoret aikuiset ovat kasvaneet maailmassa, jossa kylmän sodan jälkeen syntyneet suuret toiveet ja unelmat on murskattu yksi kerrallaan. Euro tuhosi Euroopan talouden ja monikulttuurisuus paljastui takaoveksi islamistiselle fundamentalismille.
Edistysuskovaisilla on ollut tarjota pettyneille eurooppalaisille vain rasismisyytöksiä. Eliitti puuhasi Euroopan yhdysvaltoja sellaisella vimmalla, että kansan mielipidettä ei kaiken tiimellyksen keskellä muistettu kysyä. EU lieneekin nyt epäsuositumpi kuin koskaan aiemmin. EU:lla ei ole enää sitä luottamusta, joka siihen kohdistui vielä kymmenen tai viisitoista vuotta sitten.
Kun Euroopan unioni on osoittautunut tyhjäksi arvaksi, Euroopan kansat ovat alkaneet vaatia takaisin itsenäisyyttään. “Yhteiseen” projektiinsa yhä vankasti uskova euroeliitti maailailee natseja seinille, vaikka kyse ei ole muusta kuin kansallisen itsemääräämisoikeuden säilyttämisestä. Emme sittenkään olleet valmiita antamaan itsenäisyyttämme ylikansalliselle europarlamentille tai uhramaan kansallista identiteettiämme monikulttuurisuuden alttarilla.
Euroopan unionilla ei tässä muodossaan ole tulevaisuutta. Puolan “persujen”, Laki ja oikeus -puolueen jäsen ja tuleva Eurooppa-ministeri Konrad Szymanski
sanoi suoraan, ettei Puola aio noudattaa EU-parlamentin päätöstä siirtolaisten taakanjaosta. Puola haluaa itse päättää rajoistaan ja siitä, millaista maahanmuuttopolitiikkaa se harjoittaa.
Samanlaisia lausuntoja tulemme kuulemaan jatkossa eri puolelta Eurooppaa. Kun EU ei kykene tekemään ratkaisuja, kansallisten hallitusten on pakko toimia - ja samalla irtautua Euroopan unionin keskeisten toimielinten vaikutusvallasta. Uskon ja toivon, että kansallismielisten voimien nousu vakauttaa Euroopan, jonka liian nopea yhdentymiskehitys on syössyt kaaokseen. Euroopan kansat eivät olleetkaan niin samanlaisia kuin olisimme halunneet uskoa.
Kun järjestys,
laki ja oikeus, palaa, Eurooppa voi etsiä uudenlaisia yhteistyön muotoja. Silloin Euroopan unionia muistellaan varoittavana esimerkkinä, Neuvostoliiton kaltaisena utopiana, joka ei pystynyt lunastamaan sille asetettuja odotuksia. Ehkä silloin myös pystymme uskomaan siihen, että rauhaa ei tarvitse rakentaa sulloutumalla samaan pakkopaitaan, vaan keskinäiseen kunnioitukseen perustuen.