Niissä Etelä-Euroopan valtioissa kuitenkin vielä perustetaan valta demokratiaan. Eli yhden ryhmän mielihaluilla ei pidetä pallia vaan vähintään 50% kansalaisista pitää pitää tyytyväisinä.
Eurooppa on talousalue, jossa yhteisen valuutan ansiosta meillä on aika paljon yhteneviä intressejä. Ajamalla maailmalla omaa etua ajetaan siis talousalueen etua eli Euroopan etua, eli Suomen etua. Unionin sisällä voidaan toki edelleen kampittaa kaveria, mutta mitä yhtenäisemmäksi taloudellinen ja poliittinen liikkumavara tehdään, niin sitä vähemmän kampitustakin tapahtuu = liittovaltiokehitys on Suomen kannalta positiivista.
Kulttuuri muokkaantuu aikanaan, mutta 100 vuotta on ihan riittävä aika. Ei tartte mennä kuin 100 vuotta omassa kulttuurissa taaksepäin ja näkee aika suuren muutoksen. Kommunismikin on aatteena kohtuu nuori ja silti se taottiin hyvin nopeasti rahvaan päähän.
Millähän tavalla Suomi yksin ajaisi omaa asiaansa paremmin kuin EU:n kautta? Vastaus on, että ei mitenkään. EU:ssa pystymme ajamaan omaa asiaamme ja tietyin rehellisin keinoin sitä tulisi nykyistä enemmän tehdäkin. Se taas ei ole Unionin vika, vaan politikkojemme, jotka ovat taas nuorimpia lukuunottamatta kulttuureista, jossa ohjeet otetaan toisen maan politikoilta tai nykyään korvatusti yritysjohtajilta eikä uskalleta tehdä niitä omia aloitteita. Kun kuulisi yhdenkin poliittisen uudistuksen, jossa ei käytettäisi vertauksia Ruotsin tai Sveitsin malleihin...
Toki voidaan laput silmillä ajatella, että kun ollaan yksin niin asiat lutviutuu varmasti kun ollaan oman itsemme herroja ilman velvotteita mihinkään. Ehkä meneekin, mene ja tiedä, mutta prosenttilaskulla todennäköisyydet sille, että saamme ajettua asiaamme isomman instituution kautta kuin Suomi, on aika lailla suuremmat. Lopulta olemme kuitenkin pitkälti sen varassa mitä naapurivaltioissa tapahtuu ja joko voimme itse vaikuttaa siihen kehitykseen tai kellua pinnalla ja toivoa, että päätökset ovat mieleisiämme.