EU - onko järkee vai ei?

Goldbrand kirjoitti:
Eli pähkinänkuoressa: Ei, EU ei ole kusettamassa suomalaisia ja tekemässä nykyisistä kylmälaitteista ja ilmalämpöpumpuista jätettä, johon ei enää saa kylmäaineita, eikä politiikka ole "poukkoilevaa". Nykyisin on syytä olla kriittinen uutisten suhteen, erityisesti silloin kun se tukee omaa maailmankuvaa eli tässä tapauksessa "EU paha".
Klikkaa laajentaaksesi...
No mutta.. mitkä ovat Iltapaskan motiivit jos se kirjoittaa noin?
 
EU:lla on tämä sama ongelma kuin mikä on monilla eri alojen tutkijoilla median kanssa. Tutkija julkaisee jonkin sortin tutkimustuloksen, jossa esimerkiksi viitataan asian x vaikuttavan mahdollisesti syöpään ehkäisevästi, asia vaatii lisätutkimuksia ja vertaisarviointia teorian vahvistamiseen. Tämä tulos sitten kääntyy jonkun toimittajan käsissä, joka vilkaisee kyseistä tutkimusta pari minuuttia ja kääntää tulokset muotoon "Tutkijat löysivät syöpään parannuskeinon, toimi näin!" näin hieman kärjistetysti. Asiaa on vähän hankala korjata EU:n puolelta, koska noita +100 sivuisia raportteja, ehdotuksia ja tutkimuksia hyvin harva haluaa käydä sellaisenaan itse katsastamassa. EU:lla siis pitäisi olla joku julkisrahoitteinen oma unionin mediatalo, kuten Yle, josta päästään taas sitten siihen ongelmaan, että kuka sellaista haluaa rahoittaa ja miksi?

EU ei todellakaan ole täydellinen tai valmis, mutta nämä standardisoinnit ja teknologian ohjaukseen liittyvät regulaatiot ovat mielestäni sen parasta antia suomalaiselle ja muillekin eurooppalaisille yhteiskunnille. Esimerkkeinä tästä ovat USB-C:n pakottaminen puhelimien standardi liittimeksi, sähköautojen pikalatausliittimen standardointi EU-alueella CCS:ksi, vetokoukkujen pallon koon määrittäminen ja lukemattomia muita vastaavia asioita. EU:n kautta "merkityksettömät" eurooppalaiset pienet valtiot saavat pakotettua kansainväliset jättifirmat tekemään heille epämieluisia (=vähemmän tuottavia) valintoja kuluttajasuojassa, yksityisyysasioissa ja standardisoimisessa.
 
Viimeksi muokattu:
EU:sta ei näytä tällä hetkellä olevan Suomelle apua edes symbolisessa mielessä. Kuvaavaa että Niinisalon Arrow 22 harjoitukseen ulkomaisten sotilaiden suurin osanotto tulee Briteistä ja USA:sta. Mietin jo vuosia sitten sitä vaihtoehtoa että jos Suomi olisikin 1992 jälkeen liittynyt Natoon, niin olisiko sillä ollut jo riittävä imagovaikutus liittämään Suomen länsimaiseen talousalueeseen ilman niitä ongelmia mitä EU:n jäsenyys nyt näyttää nimenomaan Suomelle aiheuttavan. Tai sitten jäsenyys ilman rahaliittoa, Ruotsin malliin.
 
Viimeksi muokattu:
Chariowalda kirjoitti:
EU:sta ei näytä tällä hetkellä olevan Suomelle apua edes symbolisessa mielessä. Kuvaavaa että Niinisalon Arrow 22 harjoitukseen ulkomaisten sotilaiden suurin osanotto tulee Briteistä ja USA:sta. Mietin jo vuosia sitten sitä vaihtoehtoa että jos Suomi olisikin 1992 jälkeen liittynyt Natoon, niin olisiko sillä ollut jo riittävä imagovaikutus liittämään Suomen länsimaiseen talousalueeseen ilman niitä ongelmia mitä EU:n jäsenyys nyt näyttää nimenomaan Suomelle aiheuttavan. Tai sitten jäsenyys ilman rahaliittoa, Ruotsin malliin.
Klikkaa laajentaaksesi...
No ei kai tuo rahaliitto ole se iso ongelma ollut? Ruotsi kruunuineen on joutunut samaan nettomaksajan asemaan.

Muistuu mieleen kun markka oli pakko päästää kellumaan, sehän oli jo ihan hallitsematon tilanne. Ruotsissa kuitenkin on vanhaa rahaa eri tavalla, sijoituskulttuuri aina kotiinpäin vetäväksi muodostunut, jne, joten siellä on selkeästi kestetty lama-ajat ja finanssikriisit paremmin.

(Mutta ihan sentimentaalisesti itse kaipaan sitä aikaa jolloin Euroopan lomilla piti vaihtaa valuuttaa ja se vain lisäsi reissun tunnelmaa.)
 
Olympiakasarmi kirjoitti:
Seuraava velkapaketti on jo nurkan takana.

www.is.fi

Bloomberg: EU:ssa harkitaan uutta yhteistä velkaa kasvavien energia- ja puolustusmenojen kattamiseksi

Suunnitelman yksityiskohdat ovat vielä valmistelun alla. Tiedossa ei ole esimerkiksi sitä, kuinka suuresta summasta uudessa yhteisvelassa olisi kyse.
www.is.fi www.is.fi
Klikkaa laajentaaksesi...

Ja jos tälläkin kertaa Saksa ja Ranska ovat samaa mieltä asiasta, ja Italia ja Espanja tietenkin, siinähän on jo puolet EU:n populasta ja BKT:sta, joten homma oli sillä taputeltu. Tuskin lähtee taaskaan pienemmät maat tuulimyllyjä vastaan taistelemaan. Hallitus ei tietenkään kykene sanomaan suoraan että tarjolla on vain Suomelle huonoja vaihtoehtoja vaan lähtee taas hehkuttamaan silkkaa lööperiä "ainutkertaisuudesta" jne.

Tuosta edellisestä väännöstä oli silloin (7/2020) kummallinen artikkeli Financial Timesissa: https://www.ft.com/content/0fc2a2e6-791e-4f6f-bafc-e0c924aa398a

[Muoks: Laitankin nnyt samantien koko artikkelin kun se välillä näyttää olevan maksumuurin takana, välillä ei. Tuskin pahastuvat kun on jo kuitenkin yli vuoden vanhaa matskua. Lihavointi omani.)

***

Despite historic EU deal, deep rifts remain

Summit clashes between ‘frugals’ and other member states underline philosophical differences

When Finnish prime minister Sanna Marin confronted Spain’s Pedro Sánchez over a testy summit dinner on Sunday night in Brussels, EU leaders began to fear there was a real risk that their marathon negotiations on the bloc’s response to coronavirus would end in failure.

Ms Marin, a 34-year-old social democrat and one of the bloc’s few female leaders, snapped at the Spanish premier’s demands that a “frugal” alliance of small, rich countries further raise their offer on the volume of grants that could be handed out by the EU’s planned pandemic emergency fund. “We have leaders around this table who moved from nothing to €350bn. What did you do? We have moved. Now it’s your turn,” said the Finnish prime minister.

The exchange marked the moment when Finland joined the four frugal member states determined to scale back EU plans to bankroll Europe’s economic recovery by borrowing €750bn on the capital markets and distributing much of it in the form of grants rather than loans. Three days into the summit, with no agreement in sight, the situation looked bleak.

“It was all about to collapse over dinner,” said one senior diplomat. “The frugal four became the frugal five.”

Instead of letting the summit dissolve into reprisals and recriminations, however, Ms Marin and her counterparts from Austria, Sweden, Denmark and the Netherlands went into talks with Germany’s Angela Merkel and France’s Emmanuel Macron later that night.

Out of that huddle arose a sense of what the landing zone could be on grants, with the wheels greased by an understanding that the core frugal four would get an increase in the budget rebates they craved.

It was a 4am trade-off that unlocked a grand bargain that was finalised in the early hours of Tuesday morning — bringing the second-longest summit in the EU’s history to a successful close. After four days of tense dinners, roundtable sessions and endless breakout meetings, leaders ultimately answered the call from EU chiefs, including Ms Merkel and Mr Macron, for a large-scale effort to fight the downturn.

The recovery fund they went on to unveil marks the most significant step in the pooling of fiscal firepower in the EU since the eurozone crisis and is the union’s first major endeavour of the post-Brexit age. Alongside the massive borrowing, leaders also managed to agree the terms of a €1.07tn common budget for the next seven years, securing the EU’s medium-term finances.

The €750bn pandemic response, which builds on a Franco-German proposal from May as well as detailed plans from the European Commission, will include €390bn in non-repayable grants as well as loans to help countries bounce back from the crisis. It comes just four months after Europe’s economies were forced into hibernation by Covid-19.

“If you had told me a year ago that the EU would be agreeing to massive common debt issuance and a budget like this I would have said you’re daydreaming,” said Maria Demertzis, deputy director of Bruegel, a think-tank. “Tuesday’s package may officially be a temporary crisis measure, but it could well end up becoming permanent by default — notwithstanding the scepticism of the frugal states.”

The question for the EU now is whether this emergency package proves a transient high-water mark for fiscal integration or the point of no return. Leaders’ public celebrations afterwards only highlighted the divisions over that question, as they presented starkly different visions of the philosophy and purpose underlying the recovery instrument they had just agreed to create.

Mr Macron said on Tuesday morning that the €390bn of grants constituted substantial “transfers” within the union. “That changes everything because we’re creating a budget in the eurozone,” Mr Macron said. “These are legitimate transfers. So this is indeed a moment of great change for Europe and for the eurozone.”

Minutes later, however, when asked if the fund was made up of transfers, the Netherlands’ Mark Rutte replied in characteristically blunt terms: “No!”

He insisted that the temporary nature of the instrument meant that it could never morph into a permanent transfer mechanism. “This is a one-off,” said Mr Rutte, a key figure in the frugal alliance.

The battle lines were drawn as leaders gathered for an ill-tempered dinner in Brussels’ Europa building on Friday night, which was also Ms Merkel’s 66th birthday. Anger boiled over at Mr Rutte’s insistence on retaining a veto over disbursements of money to stricken member states, a measure that Italy and other countries warned could scupper the entire package.

While the Dutchman attracted opprobrium from all corners, diplomats involved in the negotiations said that the four frugal leaders, plus Ms Marin, became increasingly emboldened during the talks.

Austria’s Sebastian Kurz emerged as a particular obstacle to Mr Macron’s push for €400bn of grants, demanding a substantial increase in his country’s budget rebate as the price of an agreement. He left the summit having secured a doubling in Vienna’s discount — a feat that past British prime ministers, including Margaret Thatcher who first won a rebate for the UK in 1984 — would have marvelled at.

For some leaders, the comparisons with another former Conservative UK prime minister, David Cameron, who threatened to torpedo the EU’s budget in 2013, were hard to ignore — only now there were several leaders with the potential to hold the talks hostage. Mr Macron at one point railed against the frugals and compared their strategy to Mr Cameron’s demands for a smaller EU budget.

After the summit, Ms Merkel, a veteran of EU budget negotiations, acknowledged that the departure of the UK had led to a “new dynamic” around the summit table. “Now Britain is no longer with us, that perhaps means that other member states will come to the fore,” she said.

Mr Macron said the negotiation had been “marked by difficulties, sometimes by clashes — different conceptions of Europe”. Giuseppe Conte, Italy’s prime minister, was less diplomatic, accusing the frugals of “blackmailing Europe”.

To optimists, the deep rifts do not alter the political significance of the moment: the EU has set itself on a path to fiscal transfers and mutual debt issuance — something that had, until very recently, been a federalist pipe dream.

But the ideological splits that have defined the long road to financial integration have not disappeared. Agreement on the recovery fund may have papered over those divisions, but they have not been resolved.

***

Tuo lehti ei siis ole mikään demareiden pää-äänenkannattaja. Täällä uutisoitiin aika eri sävyyn, lähinnä tyyliin että Marin väittää Suomen saaneen tavoitteensa läpi. Enpä tiedä olisiko sieltä Orpo tai Halla-aho tullut kotiin sen parempien tuliaisten kanssa.

Mutta tuosta artikkelista näkee myös ettei FT:llä ole ihan tarkkaa kuvaa nuukien/pohjoismaiden näkökulmasta. Eivät myöskään mainitse jäsenmaksupalautuksen tilalle saatua kirjekuorirahaa. Suomihan nyt sentään jäi suhteessa pienimmäksi nettomaksajaksi tuosta viisikosta, jollen väärin muista.

No, eipä sieltä tälläkään kertaa mitään hyvää diiliä ole tulossa. Onneksi ne tuonkin velan maksut on sitten jossain vasta vuosikymmenen päästä alkamassa. Toivottavasti talous saadaan rullaamaan sitä ennen ettei vallan pankrotti iske.
 
Viimeksi muokattu:
EU:n energiaomavaraisuus ja asevarustelu velkarahalla voi olla hyväkin.

Ainakin jos EU:saa näitä aseita sijoitetaan uhkaavien valtioiden rajanaapureihin. Siinä ollaan saamapuolella. Energiassa joudutaan varmaan vähän maksupuolelle, mutta kaikessa ei voi voittaa.
 
Chariowalda kirjoitti:
EU:sta ei näytä tällä hetkellä olevan Suomelle apua edes symbolisessa mielessä. Kuvaavaa että Niinisalon Arrow 22 harjoitukseen ulkomaisten sotilaiden suurin osanotto tulee Briteistä ja USA:sta. Mietin jo vuosia sitten sitä vaihtoehtoa että jos Suomi olisikin 1992 jälkeen liittynyt Natoon, niin olisiko sillä ollut jo riittävä imagovaikutus liittämään Suomen länsimaiseen talousalueeseen ilman niitä ongelmia mitä EU:n jäsenyys nyt näyttää nimenomaan Suomelle aiheuttavan. Tai sitten jäsenyys ilman rahaliittoa, Ruotsin malliin.
Klikkaa laajentaaksesi...
On nyt alkanut tuntua siltä että Saksastakaan ei ole kuin haittaa. Ranska nyt ei vielä keikahda epävakauteen, Macron voittanee vaalit. Mutta mitenhän käy kun alkaa olla vuosikymmen lopussa. Suomen ei pidä tuudittautua yhtikäs minkäänlaiseen EU:n tukeen - muuhun kuin puheisiin. Venäjän tavoite oli vahvistaa Suomen tukeutumista EU:n suuntaan ja heikentää siteitä Iso-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. Kävi nyt kuitenkin toisin.

Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Iso-Britannia - ja Yhdysvallat. Siinä on sekä puolustusliittoa että olisi tulevaa talousliittoakin paljon vakaammalta pohjalta kuin rakoileva EU. Eikös ollut joku vitsikin että Suomi on Euroopan amerikkalaisin kansakunta?
 
On mielenkiintoista nähdä paljonko saksan ja ranskan valta EU:ssa vähenee niiden munattoman toiminnan ukrainan sodan suhteen ja venäjää tukevien toimien jatkamisen jälkeen.
Ainakaan itäiset jäsenvaltiot eivät arvosta noita enään yhtään.
 
Lapinukko kirjoitti:
On nyt alkanut tuntua siltä että Saksastakaan ei ole kuin haittaa. Ranska nyt ei vielä keikahda epävakauteen, Macron voittanee vaalit. Mutta mitenhän käy kun alkaa olla vuosikymmen lopussa. Suomen ei pidä tuudittautua yhtikäs minkäänlaiseen EU:n tukeen - muuhun kuin puheisiin. Venäjän tavoite oli vahvistaa Suomen tukeutumista EU:n suuntaan ja heikentää siteitä Iso-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. Kävi nyt kuitenkin toisin.

Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Iso-Britannia - ja Yhdysvallat. Siinä on sekä puolustusliittoa että olisi tulevaa talousliittoakin paljon vakaammalta pohjalta kuin rakoileva EU. Eikös ollut joku vitsikin että Suomi on Euroopan amerikkalaisin kansakunta?
Klikkaa laajentaaksesi...
Mielummin olisin nähnyt Ranskan poistuvan EU:sta kuin Ison-Britannian. Sikäläinen eliittikouluista sikiävä byrokratia katolilaisella moraalilla ryyditettynä on huono yhdistelmä, Saksa on tietenkin välttämätön paha pitää mukana.
 
Aika vakio kuvio:

- EU:ssa suunnitellaan/ehdotetaan/keskustellaan jotain
- Suomen lehdistö vetää mutkat suoriksi, tekee typeriä johtopäätöksiä ja/tai esittää asian niin kuin se olisi tapahtumassa, vaikka siitä ei vielä ole selvyyttä*
- ….
- Profit!

* Kuinka kauan ydinvoiman taxonomiasta vatvottiin Suomen lehdistössä?
 
Stubu kirjoitti:
(Mutta ihan sentimentaalisesti itse kaipaan sitä aikaa jolloin Euroopan lomilla piti vaihtaa valuuttaa ja se vain lisäsi reissun tunnelmaa.)
Klikkaa laajentaaksesi...

Juu olihan se hienoa kun -92 vaihtoi Ranskan Frangeja Italian rajalla Liiroiksi ja huomasi olevansa miljonääri. Äkkiä se huuma haihtui kun pieni hiukopala huoltoasemalla maksoi kymmeniätuhansia... pikainen laskutoimitus toi tulokseksi että se on vain vähän kalliimpaa pyyhkiä pienimmällä setelillä kuin vessapaperilla...

Sitten kun niitä vaihtoi Sveitsin Frangeiksi niin ihmetteli sitä pientä summaa kädessään..

Sen jälkeen on Visa huolehtinut matkakassasta ja valuuttamuunnoksista, pientä "käsikassaa" lukuunottamatta.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top